Panssarintorjunta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Second
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Wikin mukaan BMP-2: "The BMP-2's hull provides all-around protection from 7.62 mm armor piercing rounds at 30 meters, while the front can withstand several hits from 23 mm armor piercing shells.". Olen ymmärtänyt että Sergei ei mitään hersyjä ammu vaan nimenomaan panssaria läpäiseviä (?). Joka tapauksessa osumia ei voi ottaa vastaan kuin etusektorista, ja etusektoristakaan ei ole turvallista 23mm kutia pahemmin ottaa vastaan.

Pääampumatarvike lienee tuo em. sirpaleammus, se kun tekee lentokoneessa sen verran enemmän vahinkoa. Epäilemättä nuo sirpaleammukset olisivat käteviä sen jälkeen kun vaunu on saatu pysäytettyä, joskin niissä on se ongelma, että sytytin toimii pienellä viiveellä. Lentokoneita ammuttaessa pieni viive on hyvä, tällöin ammus räjähtää koneen rungon sisällä. Mutta elävää voimaa ammuttaessa tuo ominaisuus voi olla ongelma.
 
Myöhemmin Savon Prikaatissa aina arvuuteltiin, että oliko mahdollisesti käytössä siellä ao. vaunu. Nehän siirrettiin Karkialammelle jossain vaiheessa.

BTR-60 kalusto tuli, HämJP:n siitä luovuttua, samaan aikaan sekä Savoon että Karjalaan. Kaikki Petterit siirtyivät Mikkelin kirjoille KARPR:n siirryttyä käyttämään XA-180 eli Pasi-kalustoa, vuosi taisi olla 1993. Myös RUK:ssa Haminassa ja PO:lla Lappeenrannassa oli pieni määrä ko. vehkeitä, ehkäpä jokunen jossain muuallakin.

Uponnut vaunu ei ollut enää koulutuskäytössä onnettomuuden jälkeen.

Nyanssina todettakoon, että vaunuista suurin osa oli koko ajan jossain muualla kuin Vekaralla tai Karkialammella. Koulutuskäytöstä varastointiin tai päinvastoin siirtäminen siihen liittyvinen temppuineen oli melkoin ruljanssi.
 
Lentokoneita ammuttaessa pieni viive on hyvä, tällöin ammus räjähtää koneen rungon sisällä. Mutta elävää voimaa ammuttaessa tuo ominaisuus voi olla ongelma.

Elävää voimaa vastaa riittää pelkkä kineettinen voima, jos pelkästä .50 osumasta irtoaa raaja.
 
Ihmettelin armeijassa ollessani (jo ennen tuota BTR-onnettomuutta) koko vaunua. BTR-panssarijääkärithän menivät vaunuun ja sieltä pois pääasiassa kattoluukkujen kautta. Ajattelin, että voikos parempaa maalia kiväärimiehille olla kuin katon päällä oleva ihminen. Takana olevat peräovet puuttuvat kokonaan.
Hölmöjen touhua koko vaunu.
Vielä nykyäänkin panssarijääkärien hihamerkissä on BTR-vaunu. Vaihtasivat sen jo vaikka CV-vaunun profiiliin.
Tuosta sergein suorittamasta tuliylläköstä vielä. Pääsivät ampumaan meidän ällitälliä sivulta koko kyljen mitalta.
Oli kyydissä olevalle yliluutnantille kova paikka. Vaikka tuomarit olivat jo vieressä, niin yritti radiolla ilmoittaa sergeistä pataljoonan komentajalle.
Tuomarit näki tämän ja vetivät herneen nenään. Sanoivat tosi tiukasti, että radio pois ja mitään ei enään ilmoiteta kenellekkään, vaunu ja ukot eivät myöskään mene minnekkään. Olette kaikki tuhottu. Onko asia selvä?!
Mulle tuo kävi hyvin. En ollut syönyt pitkään aikaan yhtään mitään ja nälkä oli helvetinmoinen. Kaivettiin trangiat esille ja ruvettiin valmistamaan sissipaukkauksen ruokia. Kyllä maistui.
 
Juurikin näin. Sergei istutettuna maastokuorma-auton lavalle on yllättävän monipuolinen ase ;) Jos sillä pääsee ampumaan naamioidusta asemasta siten, että voi sarjan jälkeen ajaa suojaan, niin toimii hyvin hätäapuna ällitällejä vastaan ja kyllä BMP:kin pysähtyy, ainakin on prismat tms aivan selvänä.

Aavikkonahinoissa ja muissa Sergeitä on käytetty nimenomaan sellaisiin kohteisiin mihin ITKK ei ihan riitä. Yleinen taktiikka barrikaadeja ja kevyitä vaunuja vastaan tuntuu olevan että Sergei kuorma-auton lavan taakse sivusuuntaan, sitten perutetaan nurkan takaa lavetti esille juuri sen verran että saadaan yksi sarja ammuttua, sitten taas piiloon. Mutta joo, tuo "yksi sarja ja juostaan" tietty voi toimia jos tilanne on sopiva, ja varmasti jokainen haluaa tietty käyttää aseen viimeiseen asti.

Meille tykistössä muistettiin kyllä kertoa että tuollainen tilanne on ihan se viimeisistä viimeisin tilanne, jolloin kaikki muu on kussut. Jos et osu esim. IFV-vaunuun kerralla, niin takaisin tulee tulta paljon tappavammin ja nopeammin, mitä lataat/suuntaat sitä tykkiä. Tykistöä ei ole tarkoitettu tosiankaan tuollaiseen homman (tai itseasiassa 122H63 on jopa tarkoitettu, mutta ei se kyllä ole järkevää oikein missään määrin).

Muistaakseni melkein kaikista kenttätykeistä löytyy kyllä suorasuuntaustähtäin, juurikin tähän 'viimeinen laukaus ja juostaan' -käyttöön. Ukrainassa käytettiin myös 122 PsH:ta suora-ammuntaan, ja olettaisin että siinä mentiin samalla periaatteella, laukaus piilosta ja irti.

Savimajatilanteessa voi ehtiä useammankin laukauksen, tosin. Jenkeillä oli Vietnamissa käytössä tykistödoktriini, missä tykistötukikohtiin kohdistuvaan jalkaväkihyökkäykseen vastattiin ampumalla sirpalekranaattia suorana 0,5-1 sekunnin ajastimella :)
 
Viimeksi muokattu:
Nyanssina todettakoon, että vaunuista suurin osa oli koko ajan jossain muualla kuin Vekaralla tai Karkialammella.
Huh, eli kovassa tilanteessa olisi ollut pitkää siirtoajoa luvassa tai sata lavettia paikalle. Veikkaan Parolan suunnan varastoa sitten niille. Itse olin siinä vaiheessa SavPr:ssä, kun puhuttiin että on ainoa joukko-osasto mikä sitä käyttää.
Lavetteja olisi tarvittu joka tapauksessa, sillä siirtoajossa x (kaksinumeroinen luku) prosenttia olisi lauennut matkalle joka tapauksessa :LOL:. Ainakin meillä ajossa olleet olivat herkkiä hyytymään.
Eräästä sotaharjoituksesta puhuttiin, että neljännes palasi takaisin rikkoutuneena lavetin päällä. Tiedä sitten tarkkaan, mutta näin niitä kyllä itsekin lavetilla. Luottamus niiden kestävyyteen oli aika alhainen. Kuulin sellaista huhua, että viimeisessä paraatissakin missä niitä käytettiin, osa olisi hyytynyt kesken paraatin. Liekö tornari?
 
Aavikkonahinoissa ja muissa Sergeitä on käytetty nimenomaan sellaisiin kohteisiin mihin ITKK ei ihan riitä. Yleinen taktiikka barrikaadeja ja kevyitä vaunuja vastaan tuntuu olevan että Sergei kuorma-auton lavan taakse sivusuuntaan, sitten perutetaan nurkan takaa lavetti esille juuri sen verran että saadaan yksi sarja ammuttua, sitten taas piiloon. Mutta joo, tuo "yksi sarja ja juostaan" tietty voi toimia jos tilanne on sopiva, ja varmasti jokainen haluaa tietty käyttää aseen viimeiseen asti.



Muistaakseni melkein kaikista kenttätykeistä löytyy kyllä suorasuuntaustähtäin, juurikin tähän 'viimeinen laukaus ja juostaan' -käyttöön. Ukrainassa käytettiin myös 122 PsH:ta suora-ammuntaan, ja olettaisin että siinä mentiin samalla periaatteella, laukaus piilosta ja irti.

Savimajatilanteessa voi ehtiä useammankin laukauksen, tosin. Jenkeillä oli Vietnamissa käytössä tykistödoktriini, missä tykistötukikohtiin kohdistuvaan jalkaväkihyökkäykseen vastattiin ampumalla sirpalekranaattia suorana 0,5-1 sekunnin ajastimella :)
näin maailmalla käytetään itkk.ta ja sergeitä sekä muuta raskaampaakin vehettä.
On ählämitkin oppineet käyttämään kameraa tähtäämiseen ja veivien tilalla sit pikku sähkömopot.. Kun alkoi miestappioita olemaan siinä " kulmantaakse peruuttelussa"...
Onneksi olen vain projektien parissa, mutta kyllä meillekkin neuvotaan ne parhaat jekut, jos jostain syystä tulisi ylläkkö työmaalle... Osittaisen operatiivisen toiminnan baset ovatkin sitten sähäkämpiä paikkoja tehdä jotain raksajuttuja... :)
 
Huh, eli kovassa tilanteessa olisi ollut pitkää siirtoajoa luvassa tai sata lavettia paikalle. Veikkaan Parolan suunnan varastoa sitten niille. Itse olin siinä vaiheessa SavPr:ssä, kun puhuttiin että on ainoa joukko-osasto mikä sitä käyttää.
Lavetteja olisi tarvittu joka tapauksessa, sillä siirtoajossa x (kaksinumeroinen luku) prosenttia olisi lauennut matkalle joka tapauksessa :LOL:. Ainakin meillä ajossa olleet olivat herkkiä hyytymään.
Eräästä sotaharjoituksesta puhuttiin, että neljännes palasi takaisin rikkoutuneena lavetin päällä. Tiedä sitten tarkkaan, mutta näin niitä kyllä itsekin lavetilla. Luottamus niiden kestävyyteen oli aika alhainen. Kuulin sellaista huhua, että viimeisessä paraatissakin missä niitä käytettiin, osa olisi hyytynyt kesken paraatin. Liekö tornari?

Eiköhän noi itäiset ihmeet ollut kaikki samanmoisia, yleensä Rovaniemeltä kun lähdettiin moottorimarssina Lohtajalle niin ekat Zilit/Uralit/Gazit/Uazit pehmeni Tervolaan, Kemiin asti pääseminen oli jo saavutus. Muistaakseni sellaiset 15-20% venäläisestä ajoneuvokalustosta väsyi matkalle. Omakohtainen kokemus on harjoituksesta joskus 90-luvun lopulta, mun käyttöön annettu Gaz-maasturi kuoli matkalla Oulusta Sotkamoon, onneksi sain sitten länsikalustoa alle, oli hieno nuoren vänskän kuljeskella prikaatin alueella :D
 
Näin dilentanttina niin tuntuu että se olisi aikalailla itsemurhaa ampua kovin monta laukausta samasta asemasta. Sen verran hyvin pölläyttää maata takana että vihollisella ei liene vaikea nähdä mistä laukaus tulee.
No, musteja ei yksin käytetty, vaan raskassinkojoukkueen kahta raskassinkoryhmää asemissa ja pyrittiin laukaisemaan molemmat samaan aikaan ja totta, korkeintaan 2 laukausta ja vaihtoasemiin. Tuon videon osalta harjoitellaan vain nopeata tulitoimintaa,
 
Eiköhän noi itäiset ihmeet ollut kaikki samanmoisia, yleensä Rovaniemeltä kun lähdettiin moottorimarssina Lohtajalle niin ekat Zilit/Uralit/Gazit/Uazit pehmeni Tervolaan, Kemiin asti pääseminen oli jo saavutus. Muistaakseni sellaiset 15-20% venäläisestä ajoneuvokalustosta väsyi matkalle. Omakohtainen kokemus on harjoituksesta joskus 90-luvun lopulta, mun käyttöön annettu Gaz-maasturi kuoli matkalla Oulusta Sotkamoon, onneksi sain sitten länsikalustoa alle, oli hieno nuoren vänskän kuljeskella prikaatin alueella :D
Oli meilläkin silloin vuonna miekka ja kypärä paljon juuri tuota venäläistä ajoneuvokalustoa. Sellainen tutina on, että ne olivat kuitenkin moninkertaisesti luotettavimpia kuin Petterit :)
 
Oli meilläkin silloin vuonna miekka ja kypärä paljon juuri tuota venäläistä ajoneuvokalustoa. Sellainen tutina on, että ne olivat kuitenkin moninkertaisesti luotettavimpia kuin Petterit :)
Joo, ei ne ihan sysipaskoja ollut. Varsinkin lohtajan hietikossa menivät paremmin kuin Protot/Masit. Suurin osa meillä oli jo kotimaista maastokuorma-autoa, yleensä huollolla oli venäläiset ja linkkialustoina tais olla Uazit.
 
. Omakohtainen kokemus on harjoituksesta joskus 90-luvun lopulta, mun käyttöön annettu Gaz-maasturi kuoli matkalla Oulusta Sotkamoon, onneksi sain sitten länsikalustoa alle, oli hieno nuoren vänskän kuljeskella prikaatin alueella :D
Mikä GAZ maasturi on nuon myöhään vielä palvelukses ollu. Oliko niitä edes muita maasturi malleja suomes kuin 69.
4327_uusi1_2.jpg
 
Näin dilentanttina niin tuntuu että se olisi aikalailla itsemurhaa ampua kovin monta laukausta samasta asemasta. Sen verran hyvin pölläyttää maata takana että vihollisella ei liene vaikea nähdä mistä laukaus tulee.

Veikkaisin kuitenkin, että jos ampumasektorissa näkyy jotain ammuttavaa niin parempi edes yrittää kuin lähteä irtaantumaan. Ainakin se musti on syytä jättää niille sijoilleen jos karkuun meinaa.
 
Mikä GAZ maasturi on nuon myöhään vielä palvelukses ollu. Oliko niitä edes muita maasturi malleja suomes kuin 69.
4327_uusi1_2.jpg
90-luvun alussa tuollainen tuli Karkialammelle ns. uutena luolaan varastoituna ollut varuskunta-ajoon. Olin vähän hoomoilasena, kun herralle kokelaalle tarjottiin tuollaisessa kyyti. Huippunopeus 60 km/h. Kuskia oli naurattanut kovasti, kun oli saanut moisen kuittiautoksi. 70-luvulla oli vielä 459 kpl käytössä. Keskimääräinen käyttöikä 9 vuotta.
Samoihin aikoihin nostettiin luolasta palvelukseen muistaakseni vuoden -73 mallia ollut uutena varastoitu Proto.

Kyseessähän on siis sama Karkialammen luola, jonka alla on lentokenttä ja josta lähtee tunneli Mikkeliin :) Joten ihmekös tuo, että se sylki moisia ajoneuvoja ulos.
 
Sitkeitä vehkeitä nuo pst-aseet. Apilaksenkin piti hävitä jo vuosia sitten mutta vielä vain roikkuu mukana. Johtunee pitkälle aikavälille ajoittuneista hankinnoista. Näin poistumakin tulee ajan kanssa?
Itsekkin olen ihmetellyt tätä samaa. Apilaksen tilalle olen jo odottanut pitkään jotain uutta. Tämä tieto, että itse mustille on keksitty vielä järkevää käyttöä oli mulle kyllä yllätys. Mitenköhän pitkän aikaa Apilaksia voi varastoida niin, että niiden toimintavarmuus pysyy riittävän korkealla tasolla? Voikohan niitä huoltaa? Pariston nyt varmaankin voi vaihtaa mutta entä räjähdysaineet?
 
90-luvun alussa tuollainen tuli Karkialammelle ns. uutena luolaan varastoituna ollut varuskunta-ajoon. Olin vähän hoomoilasena, kun herralle kokelaalle tarjottiin tuollaisessa kyyti. Huippunopeus 60 km/h. Kuskia oli naurattanut kovasti, kun oli saanut moisen kuittiautoksi. 70-luvulla oli vielä 459 kpl käytössä. Keskimääräinen käyttöikä 9 vuotta.
Samoihin aikoihin nostettiin luolasta palvelukseen muistaakseni vuoden -73 mallia ollut uutena varastoitu Proto.

Kyseessähän on siis sama Karkialammen luola, jonka alla on lentokenttä ja josta lähtee tunneli Mikkeliin :) Joten ihmekös tuo, että se sylki moisia ajoneuvoja ulos.

Itsellä ei ole kokemusta kuin uazista. Meidät tultiin jostain harjoituksesta hakemaan moisella pois. Ääntä lähti kuin ralliautosta, laittiassa oli pään kokoinen reikä ja menopeli hyytyi lopulta tien päälle, vaikka kotimatkaa ei ollut kuin luokkaa 40km. Kuulo suojattuna takapenkillä sai kyllä otettua hyvät tirsat :)

Kuski kehui kyllä, että vehje oli kyllä todella maastokelpoinen ja vei esim. Land Rovereita mennen tullen.

Itsekkin olen ihmetellyt tätä samaa. Apilaksen tilalle olen jo odottanut pitkään jotain uutta. Tämä tieto, että itse mustille on keksitty vielä järkevää käyttöä oli mulle kyllä yllätys. Mitenköhän pitkän aikaa Apilaksia voi varastoida niin, että niiden toimintavarmuus pysyy riittävän korkealla tasolla? Voikohan niitä huoltaa? Pariston nyt varmaankin voi vaihtaa mutta entä räjähdysaineet?


Tällainen kuva tuli googlettimessa vastaan. Jos tuosta nyt voi päätellä mitään mustin käytöstä, niin ehkä sen, että ei se sa-käytöstä taida olla kokonaan poistunut.

IMG_6300.webp
 
Mikä GAZ maasturi on nuon myöhään vielä palvelukses ollu. Oliko niitä edes muita maasturi malleja suomes kuin 69.

GAZ-66 eli tuttavallisemmin Molo oli käytössä vielä pitkään 2000-luvun puolellakin, muutama poikkeusyksilö vielä 10-luvullakin. Henkilökuljetusversiot poistuivat ymmärtääkseni jo 90-luvulla, mutta erilaiset viesti- ja johtamisajoneuvot olivat rivissä vielä pitkäänkin. Niitä ostettii harppi-Saksan jäämistöstäkin vielä lisää ja niinpä huutokaupoissa myytiin 70-luvun ajoneuvoja jotka olivat olleet valmiusvarastossa ensi DDR:ssä ja sitten Suomessa mittarilukeman ollessa jopa alle 1000.
 
Eräästä sotaharjoituksesta puhuttiin, että neljännes palasi takaisin rikkoutuneena lavetin päällä. Tiedä sitten tarkkaan, mutta näin niitä kyllä itsekin lavetilla. Luottamus niiden kestävyyteen oli aika alhainen. Kuulin sellaista huhua, että viimeisessä paraatissakin missä niitä käytettiin, osa olisi hyytynyt kesken paraatin. Liekö tornari?

Tuossa Ukrainan konfliktin alkupuolella kuului juttua, että sielläkin olisi todettu BTR:ien olevan "luotettavasti epäluotettavia". BTR-80 sarja saattaa olla luotettavampi teknisesti, kun niissä taitaa olla ihan kelvollinen diesel-moottori.
 
Back
Top