Tyypillisesti ontelopanos koostuu karkeasti ottaen metallisesta kartiosta, jota ympäröi räjähdysaine. Suunnattu räjähdysvaikutus muodostaa kartiometallista suurinopeuksisen suihkun (shaped charge jet), joka purkautuu panoksen pituusakselin suunnassa kartion pohjan keskilinjalla. Tätä kutsutaan Monroe-efektiksi. Detonaatiorintama etenee räjähdysaineessa 5000 – 8000 m/s ja aikaansaa impulssimomentin, joka paiskaa metallipartikkelit liikkeelle ohuena nauhana jopa 10000 m/s nopeudella. Kärki- ja jälkisuihkun nopeuseroista johtuen suihku venyy edetessään. Läpäisyn kannalta on tärkeää, että suihku pysyy suorana ja että partikkelit osuvat pienelle alalle kraaterin pohjalle. [40],[7]
Kärkisuihkun lämpötila on alle metallin sulamispisteen. Läpäisy perustuu metallin ominaisuuteen, jota kutsutaan hydrodynaamiseksi ilmiöksi; kun pienelle alalle kohdistuu äkillinen suuri paine niin materiaalin lujuusominaisuuksilla ei ole enää ratkaisevaa merkitystä koska metalli käyttäytyy tässä tapauksessa nesteen tavoin. Ontelosuihku pakottaa liike-energiallaan panssarimetallin väistymään tieltään. Suihkulla ei ole muuta energiaa kuin liike-energiaa, siksi kartiossa käytetyn metallin tiheydellä ja sitkeydellä on merkitystä. Yleisin materiaali on kupari, mutta kartiossa voidaan käyttää myös terästä, alumiinia, volframia, tantaalia, kultaa tai köyhdytettyä uraania. [40],[7]
Ainoastaan pieni osa metallikartion kokonaismassasta (~15%) muodostaa läpäisevän kärkisuihkun, suurin osa jää suihkun hitaampaan jälkiosaan. Jälkiosa ei läpäise panssaria vaan jää sen ulkopuolelle. Se muistuttaa muodoltaan porkkanaa (slug) ja joskus virheellisesti assosioidaan suihkun läpäisevään kärkiosaan. [7],[71]
