Kiitos vinkistä. Tykkimies vuosikirjoja onkin tullut käytyä läpi opiskeluasioissa. Tsekkasin ne ihan kiinteinä kirjoina. Hienoa, että näitä on digitoitu.Ahaa.
Tuo asian printtaaminen valmistajan mainosmateriaaliin olisi tietysti erikoista, jos hankinta olisi hyshys. Mutta kerrankos sitä joku tekee virheen. Olisihan sekin nyt vähintäänkin erikoista, jos aseelle annettaisiin paikkansapitämättömiä speksejä PV:n julkisessa materiaalissa samalla kun tieto modifikaatiosta olisi kuitenkin julkinen.
Muiden lähteiden puuttumista saattaisi selittää se, että kyse on ollut testierästä eikä laajemmasta koko RSKES varaston päivittämisestä? Tai sitten yksinkertaisesti se, ettei internet ollut tuolloin vielä niin iso juttu?
Jos asia kovasti kiinnostaa, niin kannattanee selailla tuon ajan maavoimien vuosikirjat sekä asiaankuuluvat kiltalehdet ja Ruotuväet. (Tosin noista vain maavoimien vuosikirjat taitaa löytyä digitaalisena verkosta... ja nekin on vanhempien vuosikertojen osalta käsittääkseni valokuvattuja/skannattuja, eli voi joutua lukemaan lukemaan rivi riviltä ja sivu sivulta.)
Edit: Siis Jalkaväen vuosikirjat...
Jalkaväen vuosikirjat – Jalkaväen säätiö
jalkavaensaatio.fi
TOW:ia ei ole kyllä enää vuosikausiin koulutettu kuin yhdessä tai kahdessa varuskunnassa, ellei asia ole viimeisimpinä vuosina muuttunut. Osa jalustoistakin on lainattu rannikko-ohjusten ampumalaitteille.
Tässä taisi olla kyseessä juuri ne ratkaisut, joissa ampumalaite oli kiinnitetty Pasin katolle ampujan luukkuun kehälavetin tilalle, ja Patrian proto kaukokäyttöisellä neliohjuksisella ampumalaitteella.
Kyllä minun käsittääkseni kaikki länsimaiset gen 3 pst-ohjukset käyttävät jäähdyttämätöntä mikrobolometria sensorina. Ei se MMP:n erikoisuus ole. Se miten se järjestelmä sitten toimii fire & forget toiminnassa, on eri asia.
Rynnäkkövaunun idea on tosiaan kuskata jalkaväkeä panssarin suojissa eteen, ja kurmottaa vihollisen jalkaväkeä, joka taas vapauttaa omien tst-psv:den toimintaa. Tähän liittyy myös vahvasti:
Sen lisäksi, että aika vähän on hirveän leveitä/pitkiä aukkoja, tässäkin on hyvä myös muistaa se perätilassa tuleva jalkaväkijoukkue. Tai lähinnä se, että jos tapellaan jossain 1km matkallakin, niin ei se jääkäriryhmä voi oikein tehdä muuta kuin katsella sivusta. Toisaalta jos olet noin leveän aukon edessä, miksi et vaan käske Leoja eteen. Eli toisin sanoen, PSJ:n ja rynnäkkövaunujen käyttöön ideaali maasto on sen verran peitteistä, että omille taisteluvaunuille on olemassa selkeä uhka että joutuvat vihollisen jalkaväen PST-aseiden etäisyydelle, mutta sen verran avointa ettei rynnäkkövaunut juutu yhdelle uralle. Eli jos sitä omaa jalkaväkeä halutaan hyödyntää muutenkin kuin tykistön maalinosoittajina, niin ametit pitäisi pyrkiä pitämään alle 300 metrin - joka on juuri ja juuri pidempi kuin esim. CV:hen tarjottavan Spike LR:n viritysetäisyys (200m). Toki jonkin valtatien suunnassa voi sitten olla pidempää suoraa tarjolla.
Tämä rajoittaa myös toimintaa. Valtatien varressa voi olla pitkiä suoria, niin siellä voisi pystyä käyttämään rynnpsv:n ohjusta. Mutta siinäkin tulee pari asiaa pohdittavaksi. Ensinnäkin, aika harva länsimaisiin rynnpsv:hn tarjottava ohjus on ammuttavissa liikkeestä tai edes ampumavalmiina vaunun liikkuessa. Ampumalaite on yleensä tornin sivulla kuljetuskunnossa, koska liikkeen aikaiset töyssyt voi aiheuttaa laitteelle vahinkoa. Tämä nyt sinällään ei yksinään ole vielä iso ongelma, koska sen käyttöönotossa menee jotain sekunteja. Mutta se kertautuu siinä, että jos tuleekin paikka ampua jonkun suoran varrella ja täräytät ohjuksen matkaan, niin sen lentonopeus on jotain satoja metrejä sekunnissa. Vaunukanuunan ontelonkin lentonopeus on about 1km/s ja alikali on jo melkein 2km/s. Eli rynnpsv antaa tuliasematoiminnassa koko ajan tasoitusta - ensin ampumalaitteen käyttöönotossa ja sen jälkeen lentoajassa, ja se kaikki vaan antaa tst-vaunulle mahdollisuuden tehdä vastatemppuja. Ampua, savuttaa, peruuttaa suojaan. Eli suoraan edestä ei oikein edes kannata yrittää, ellei nyt ihan selkeästi huomaa että vastaantuleva tst-vaunu on kuutamolla, ja silloinkin kannattaa toivoa ettei kukaan näe ampumisen aiheuttamaa pöllähdystä.
Tämä on toinen ongelma: vaunulla on yleensäkin hankalampi päästä sivustatuliasemaan, ja se paljastuu sinne liikkuessaan helpommin kuin jalan etenevä partio. Ukrainassakin PST-ohjukset on ollut tehokkaimmillaan, kun niitä on ollut käyttämässä PST-partio jossain aukon laidassa. Vähemmän on tainnut tulla vastaan videoita esim. BMP-2:ta ampumassa ohjuksia. Vaunun ampumien PST-ohjuksien alkuperäinen idea oli muutenkin mahdollistaa ampuminen konetykkien ja psv-kanuunoiden kantaman (3,5-4km) ulkopuolelta Saksan laajoilla pelloilla, toki myöhemmin sitä on jatkojalostettu. Meillä ei ihan noin pitkiä aukkoja ole, ja toisaalta panssarijääkäreitä kuljettavan vaunun käyttö sellaisessa paikkaa missä se jv ei pysty vaikuttamaan on vähän niin ja näin. Toisaalta se PST-ohjuksen ampunut vaunu kyllä pääsee sieltä nopeammin irti kuin jalkapatikassa oleva PST-partio, eli olisi siinä hyviäkin puolia.
Ohjusten elektroniikka ei kestä jatkuvaa rytyytystä määrättömästi, vaan niille on määritelty tietty tuntimääräinen kesto kuljetustakin, joka alenee kun ohjuslaukaukset ovat poistettu suojakoteloistaan. Lisäksi rajoitteena on kosteudenkesto jne.
Miksi? TOW 2 vaatii sähköisen jäähdyttämisen lämpökameran kennolta ja se järjestelmä on 80-luvulta. Sähköinen jäähdytys edellyttää minuuttien odottelua parhaimmillaan, pitää ääntä, eikä SPIKE ainakaan käytä mitään antiikkista typpi tms. jäähdytystä kuten 1970-luvun Stinger. Sähköinen jäähdytys lisää myös akuston kokoa ja vähentää käyttöaikaa merkittävästi myös asemassa. En usko tuohon.
Ei tuo mikään hidas ole missään nimessä. Ohjuksessa on sisäinen CLU:n testijärjestelmä joka tekee varmaankin itsetestauksen kun virta laitetaan päälle. En ole varma, mutta näin uskoisin. Jokatapauksessa todella nopea käyttää ohjusjärjestelmäksi. Ei noilla sentään mitään heittolaukauksia ammuta.
Muistelen Ukraina-langassa vastaan tulleella videolla vaunumiesten kertoneen, että komppanianpäällikkö ohjasi dronen avulla komppanian liikettä ja taistelua, mikä käy minusta järkeen. Komppania kuitenkin taistelee yhdessä/yhden uran suunnassa, jolloin komppanianpäällikkö pystyy reagoimaan tilanteisiin nopeammin, eikä ole täysin edestä tulevien ilmoitusten varassa. Komppaukon tehtävä muutenkin on nimenomaan ohjata joukkueiden liikettä suotuisaan suuntaan. Joukkuetasalle noiden tuomisessa tulee käytännön ongelmia - jos jimmyt on vaunussa, VJ johtaa joukkuetta. Jalan taistellessa taas JJ:llä on jo aika paljon hommaa kun havainnoi, käskyttää jalkoja ja teloja, sekä antaa komppanianpäällikölle ilmoituksia. Dronekuvan katsominen ja operaattorin ohjeistaminen siihen päälle saattaisi tuoda jo informaatioähkyn. Muistaakseni PV taisi tuota jossain välissä testatakin?
Samaa ajattelin myös, ei TOW:ssa mitään hakupäätä ole, kuten ammu-ja unohda - ohjuksissa. Itse ohjus on SACLOS -tyyppinen, jossa IR-majakka perässä. Lämpötähtäin pitää hurinan, kun ei ole ns. jäähdyttämätön. Hyvä laite kuitenkim ja sillä pärjää myös nypäivän taistelukentällä, vaikka on yli 30 vuotta vanhaa tekniikkaa.
Tarkoitin juuri ampumalaitteen lämpökameraa, en ohjuksia. Luulen silti että Spikessä on tuo jäähdyttämätön kamera myös ohjuksen hakupäässä.
Ilman muuta näen että olisi.
@Huhta Käytettävä taktiikka jää myös vähän hämäräksi. Ilmeisesti jalkapartio avaisi tulen ensimmäisenä? Seuraavana ammuttaisiin ohjus ajoneuvosta, ja samaan aikaan jalkapartio vaihtaisi tuliasemaa ja lataisi toisen ohjuksen? Ajoneuvo ajaisi vähän matkan päähän suojaan (mielellään lähelle jalkapartion jälkimmäistä tuliasemaa) samalla kun jalkapartio ampuisi toisen ohjuksensa, minkä jälkeen jalkapartio juoksisi ajoneuvolle ja koko ryhmä poistuisi nopeasti paikalta?Ehkä pientä hiomista voisi vielä tehdä. Jos ampumalaitteita on kaksi ja miehiä neljä, niin luulisi tuossa olevan aikamoinen sykkiminen jokaisella ja tehtävää enemmän kuin käsiä?
Ajajan täytyy olla tulitoiminnan aikana ratin takana, koska kun ohjus on ammuttu, niin ajoneuvo pitää saada nopeasti suojaan. Ryhmänjohtaja ilmeisesti siis toimisi myös ohjusampujana. Kiinnitän tässä huomiota siihen, että ryhmänjohtajalla ei ole ketään ajoneuvon ulkopuolella tähystämässä tai suojaamassa, vaan sekä ajaja että ryhmänjohtaja kököttävät "puolustuskyvyttöminä" ajoneuvon sisällä. (Jalkautunut partio olisi jossakin lähistöllä, mutta se kai valitsisi kuitenkin oman tuliasemansa jonkinlaisen etäisyyden päästä ajoneuvosta eikä suoraa näköyhteyttä välttämättä olisi.)
Jalkapartion osalta tilanne on hieman parempi. Ohjusampujan avustaja voi tähystää maaleja ja suojata CLU:ta kantavaa ohjusampujaa rynnäkkökiväärillään. Mutta jos jotakin käy (esim. toinen mies haavoittuu), niin laukaisin ja mahdolliset ampumattomat ohjukset jää varmasti sinne mättäälle.
Käytettävä taktiikka jää myös vähän hämäräksi. Ilmeisesti jalkapartio avaisi tulen ensimmäisenä? Seuraavana ammuttaisiin ohjus ajoneuvosta, ja samaan aikaan jalkapartio vaihtaisi tuliasemaa ja lataisi toisen ohjuksen? Ajoneuvo ajaisi vähän matkan päähän suojaan (mielellään lähelle jalkapartion jälkimmäistä tuliasemaa) samalla kun jalkapartio ampuisi toisen ohjuksensa, minkä jälkeen jalkapartio juoksisi ajoneuvolle ja koko ryhmä poistuisi nopeasti paikalta?
Onhan jenkeilläkin toki TOW HMMWV:n päällä(, mutta tuossakin on yksi ukko ulkona).
Katso liite: 69620
Ja jenkkimariineilla IFAV:n päällä:
Katso liite: 69621
Photo : IFAV - tow launcher
www.americanspecialops.com
Ruotsalaisethan käyttivät tuota konseptia jo sinkojen kanssa... tilataanko vielä Musteille yksi lasti ampumatarvikkeita?
Katso liite: 69619
Pansarvärnspjäs 1110
