Panssarintorjunta

[Huhta]

1. Ajatus ei ollutkaan, että sytytin tietäisi mistä suunnasta hyökätään vaan läpäisijä laukaistaan kun tietyt ehdot täyttyvät. Panssarivaunun runko on aina pidempi kuin mitä se on leveä, tämäkin tuo oman lisäksi ja tosiaan ei voida olla varmoja onko lentorata tasan keskilinjan suunnassa (olipa se sitten edestä taaksepäin tai vasemmalta sivulta oikealle sivulle). Tunnustan että liikun tässä vaarallisilla vesillä, koska en tunne moderneita antureita hyvällä tarkkuudella. Lunttasin wikipediasta mitä NLAWin toiminnasta sanotaan, sinne on kirjoitettu näin: LÄHDE

Against tanks and other armoured vehicles, the overfly top attack (OTA) mode is used; the missile flies about one metre above the line of sight, detonating the warhead above the target's weaker top armour via proximity fuze and magnetic sensors

Jos tulkitsen tuota oikein niin jonkinlainen radiolähetin joka kuuntelee heijastuksia ja ehkä voi olla tallennettu muistiin erilaisia muotoja, joista se voi tunnistaa vaunun muodon ja asennon. Tämän lisäksi on yksi tai useampia magneettiantureita jotka arvatenkin havaitsevat vaunun aiheuttaman muutoksen maan magneettikentän voimassa. Sivun mukaan ohjuksella on INS-järjestelmä joten tiedetään jollain tarkkuudella lähtöaika sekä muutokset kiihtyvyydessä, joten lentorataa voidaan ohjata halutusti. Oletan että nämä yhdessä laativat "tilannekuvan" jonka perusteella voinee arvioida milloin ollaan "1 metri vaunun rajapinnan sisäpuolella eli vaunun päällä jostain suunnasta" tai vastaavaa, jotta vaikuttaja räjäytetään vaunun yllä eikä esim. laidan päällä.

Jos katsotaan T-72 vaunun panssaroinnin paksuutta, niin keulassa kuljettajan tilan päällä sekä tornin etuosassa se on tietysti suurin, mutta tornin katto ja moottoritilan kansi ovat selvästi heikommat. Jos katsotaan vaunua ylhäältä alaspäin niin valtaosa pinta-alasta on tätä heikommin panssaroitua. Todennäköisyys läpäisylle on siis hyvä, ammuttiinpa mistä suunnasta vain MIKÄLI läpäisijä osuu näihin heikommin panssaroituihin kohtiin. Jos katsoo alla olevaa kuvaa, niin rungon "yläpelti" ja tornin etuosa ovat ne vahvimmat panssarit mutta muualla on heikompaa.

En nyt tiedä, olemmeko me samaa vai eri mieltä. Sitä kuitenkin epäilen, että NLAW:n sytytin pystyisi analysoimaan maalin tyypin ja asennon ja säätämään laukeamislogiikkaa. Jos mmw-tutka/laserkeilaus/CCD/IIR tunnistaisi maalin tyypin ja asennon, niin mihin tarvitaan magneettiantureita? Ja jos näin hyvä sensori on laitettu, niin eikö se kelpaisi myös ohjuksen hakeutumiseen? Jos sensori pystyy läheltä tunnistamaan maalin tyypin ja muodon, niin voisi kuvitella, että NLAW:n maksimikantamaltakin sensori näkisi siellä olevan jotakin, mihin hakeutua, kunhan ampuja osoittaa maalin ohjukselle. Puhutaan kuitenkin vain sadoista metreistä (NLAW:n maksimikantama).

Arvaisin, että tuo "proximity fuse" on hyvin simppeli laitos, joka mittaa ohjuksen lentokorkeutta. Yhdistettynä magneettikentän muutokseen tiedetään oltavan vaunun päällä (eikä esim. ison kiven).

Perustelen tätä "simppelit sensorit" -ratkaisua myös sillä, että aseen kehitystyö alkoi 90-luvun lopulla ja saatiin valmiiksi 00-luvulla, jolloin tekniikka ei vielä ollut niin halpaa kuin nykyään. Muihin, jonkinlaista älyä sisältäviin PST-aseisiin verrattuna se on myös hyvin edullinen. Jos perinteinen Spike/Javelin-ohjus maksoi tuolloin pyöreät 100 k€, niin muutaman kymppitonnin aseeseen ei ole voitu saada kovin ihmeellisiä sensoreita. Bonuksien hinnaksi tuli Suomen kaupassa 50 k€ per laukaus, ja siinähän on vain pakattu kaksi itsenäisesti maalia etsivää tytärammusta 155 mm kranaattiin... eli 25 k€ per tytärammus ja leijonanosa Bonuksen hinnasta syntynee nimenomaan maalin tunnistavasta elektroniikasta. NLAW:ssa maksaa myös PLOS-ohjaus, rakettimoottori, INS...

 

[Mölkky]

Olisiko mahdollista, tehdä Guided Small Diameter Bomb tyyppinen ratkaisu 120 mm heittimeen? Rakettiavusteinen kuorma-ammus, joka kantaa kohteen yläpuolelle erkautuvia EFP-tyttäriä 2-4 kpl, jotka putoavat ja skannaavat maastoa etsien panssariajoneuvoja Bonuksen tapaan. Tällöin vahva torjunta tulisi pataljoona tasolle, normaalilla heittimellä ammukset taivaalle kun runsaasti vaunuja on havaittu ja tuhotaan valtaosa niistä epäsuoralla. EFP:t maksanee saman kuin 3 vastaavan tason PST asetta, raketin hinta tulee lisäksi, mutta mikäli kehitetään tuo tytärammus viisaasti niin, että droonit voisivat kantaa samoja vaunujen yläpuolelle 1-2 kpl droonin koosta riippuen niin olisi PST vaikutusta monella eri tavalla samaa A-tarviketta käyttäen.

Vähän haastan sitä ajatusta, että se miehen olallaan osoittama putki ei välttämättä ole se paras tapa laittaa panssarin räjäyttävä ammus matkaan, toki niitä tullaan tarvitsemaan, ei kahta sanaa, mutta haluaisin sen torjunnan alkavan jo kauempana kuin PST aseen kantamalla.

Miksi änkeä heittimen vaatimaan pieneen ja tehottomaan kokoon. tehokkaampi on loitering munition -ratkaisu.

 

[Huhta]

Olisiko mahdollista, tehdä Guided Small Diameter Bomb tyyppinen ratkaisu 120 mm heittimeen? Rakettiavusteinen kuorma-ammus, joka kantaa kohteen yläpuolelle erkautuvia EFP-tyttäriä 2-4 kpl, jotka putoavat ja skannaavat maastoa etsien panssariajoneuvoja Bonuksen tapaan. Tällöin vahva torjunta tulisi pataljoona tasolle, normaalilla heittimellä ammukset taivaalle kun runsaasti vaunuja on havaittu ja tuhotaan valtaosa niistä epäsuoralla. EFP:t maksanee saman kuin 3 vastaavan tason PST asetta, raketin hinta tulee lisäksi, mutta mikäli kehitetään tuo tytärammus viisaasti niin, että droonit voisivat kantaa samoja vaunujen yläpuolelle 1-2 kpl droonin koosta riippuen niin olisi PST vaikutusta monella eri tavalla samaa A-tarviketta käyttäen.

Vähän haastan sitä ajatusta, että se miehen olallaan osoittama putki ei välttämättä ole se paras tapa laittaa panssarin räjäyttävä ammus matkaan, toki niitä tullaan tarvitsemaan, ei kahta sanaa, mutta haluaisin sen torjunnan alkavan jo kauempana kuin PST aseen kantamalla.

Ei ole. 155 mm Bonuksessakin on vain kaksi tytärammusta.

Sen sijaan olen joskus pohtinut, miksei tehdä KRH:n kranaatteja ontelopanoksella. KRH:n tarkkuus on parempi kuin tykistöllä, joten potentiaali suoran osuman ampumiseen on paljon parempi, kun tulta korjataan aktiivisesti. Sytyttimeksi iskusytytin. Kranaatin kuori tuottaisi edelleen sirpalevaikutusta, hieman heikommin kuin sirpalekranaatissa, mutta saataessa tuuriosuma vaunun kattoon tulisi pahaa jälkeä.

Tuohon ontelo:

 

[Jukkis]

Toisaalta, toinen mahdollisuus olisi laittaa ohjaamaton raketti pyörimään oikein kunnolla, jolloin sen taistelukärki osoittaisi alaspäin vaunua kohti ainakin kerran ylilennon aikana. Myös sensoripaketti pitäisi optimoida siten, että se osaisi hyödyntää pyörimisliikkeen sekä laukaista taistelukärjen oikealla hetkellä.

Ohjaamattoman kohdalla pahaksi ongelmaksi taitaa koitua korkeussuunta. NLAW:n inertiaohjaus ei säädä pelkästään sivusuuntaa vaan pitää myös ohjuksen lentokorkeuden vakaana. Ohjaamaton raketti pitäisi ampua todella tarkasti oikealla korolla, että se toisaalta lentää tarpeeksi läheltä tankin yli sytyttimen toimia mutta ei tömähdä sen kylkeen. Ei välttämättä tekemätön paikka mutta ei ehkä aivan yksinkertainenkaan...

Tietysti jos äly on tähtäimessä jota käytetään monta kertaa hinta per laukaus voisi jäädä pieneksikin. Senopilla on ainakin omasta mielestään kykyjä niiden alalla.

Kokonaan toinen kehityssuunta olisi yhdistää NLAW:n taistelukärki isompaan moottoriin ja Stugna-P:n ohjaustapaan (beam rider), jolloin tehokasti kantamaa saisi rutosti lisää.

Eli keksiä uudestaan RBS 56 BILL. Josta NLAW periytyykin RBS 56B BILL 2:n kautta. Ympyrä sulkeutuu.

 

[Huhta]

Lisäänpä vielä tuohon omaan KRH-pohdintaani, että tietysti sytytinratkaisu pitäisi miettiä uusiksi. Räjähdyksen pitää lähteä kranaatin takapäästä "porkkanan" muodostumiseksi, ei sen etupäästä. Mutta onko se sitten niin iso juttu...

Tietysti kuljetusvaunun ja rynnäkkövaunun katolla tuollainen tavallisen sirpalekranaatin muutamasta noin viiteen kiloon oleva räjähdemäärä tehnee eetvarttia jo ihan sinällään. Mutta taistelupanssarivaunua vastaan ehkä tarvittaisiin onteloa, koska jo vanhoissa kasapanoksissa oli 81-120 mm kranaatinheittimen kranaattia vastaava määrä räjähdettä ja ne piti heittää nimenomaan moottoritilan päälle.

 

[Pzgnrl]

Lisäänpä vielä tuohon omaan KRH-pohdintaani, että tietysti sytytinratkaisu pitäisi miettiä uusiksi. Räjähdyksen pitää lähteä kranaatin takapäästä "porkkanan" muodostumiseksi, ei sen etupäästä. Mutta onko se sitten niin iso juttu...

Tietysti kuljetusvaunun ja rynnäkkövaunun katolla tuollainen tavallisen sirpalekranaatin muutamasta noin viiteen kiloon oleva räjähdemäärä tehnee eetvarttia jo ihan sinällään. Mutta taistelupanssarivaunua vastaan ehkä tarvittaisiin onteloa, koska jo vanhoissa kasapanoksissa oli 81-120 mm kranaatinheittimen kranaattia vastaava määrä räjähdettä ja ne piti heittää nimenomaan moottoritilan päälle.

Pyörittelin tässä vastikään ajatusta 81 mm heittimen pst-kranusta, joka osaisi ohjautua kohti maalia ja ampua EFP:n. Eihän siihen kummoista mahdu, mutta jos dronen pudottama 40 mm ontelo 90 mm läpäisyllä aiheuttaa tulta ja tappuraa, niin 81 mm murkula tekee jo gutaa. Ja heittimen 20 lks/min tulinopeudella ps-rynnäkkö pysähtyy aika äkkiä. Ongelmaksi muodostunee kaiken änkeäminen kranun sisään, elektroniikan laukaisunkesto ja hinta.

 

[Huhta]

Pyörittelin tässä vastikään ajatusta 81 mm heittimen pst-kranusta, joka osaisi ohjautua kohti maalia ja ampua EFP:n. Eihän siihen kummoista mahdu, mutta jos dronen pudottama 40 mm ontelo 90 mm läpäisyllä aiheuttaa tulta ja tappuraa, niin 81 mm murkula tekee jo gutaa. Ja heittimen 20 lks/min tulinopeudella ps-rynnäkkö pysähtyy aika äkkiä. Ongelmaksi muodostunee kaiken änkeäminen kranun sisään, elektroniikan laukaisunkesto ja hinta.

Kranaatinheitin on sikäli kiitollinen elektroniikan keston kannalta, että lähtönopeudet ovat pienempiä kuin tykistöllä. Varmasti tehtävissä, jos 155 mm Bonuksen tytärammukset kestävät lähtökiihdytyksen.

EFP:n ongelma on saada riittävästi läpäisyä. Ontelo olisi parempi, ellei arvosteta EFP:n tunteettomuutta aktiivisuojajärjestelmiä kohtaan.

An EFP's penetration is affected by the density of its liner metal. At 16.654 g/cm3, tantalum is preferable in delivery systems that have limitations in size, like the SADARM, which is delivered by a howitzer. For other weapon systems without practical limitations on warhead diameter, a less expensive copper liner (8.960 g/cm3) of double the diameter can be used instead. An EFP with a tantalum liner can typically penetrate steel armor of a thickness equal to its diameter – or half that amount with a copper liner instead.[5] By contrast, a conventional shaped charge can penetrate armor up to six times its diameter in thickness, depending on its design and liner material.

Explosively formed penetrator - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Huhta]

Ruotsalaisethan tekivät vähän tuollaisen jo 90-luvulla:

Strix mortar round - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[-TripleX-]

Pyörittelin tässä vastikään ajatusta 81 mm heittimen pst-kranusta, joka osaisi ohjautua kohti maalia ja ampua EFP:n. Eihän siihen kummoista mahdu, mutta jos dronen pudottama 40 mm ontelo 90 mm läpäisyllä aiheuttaa tulta ja tappuraa, niin 81 mm murkula tekee jo gutaa. Ja heittimen 20 lks/min tulinopeudella ps-rynnäkkö pysähtyy aika äkkiä. Ongelmaksi muodostunee kaiken änkeäminen kranun sisään, elektroniikan laukaisunkesto ja hinta.

Siksi mietinkin sitä GSDB ratkaisua, jolloin sen ammuksen ei tarvitse olla kranaatin mitoissa vaan voi olla reilusti pidempi, tulla vaikka ulos heittimestä kärjen osalta. Lähtökiihdytys voidaan saada maltillisemmaksi kuin kranaatilla kun raketti avustaa, kantamaa voisi saada merkittävästi lisää, mikä parantaisi KRH:n taistelunkestoa sekä monikäyttöisyyttä ja mahtuisi niitä porkkanoita enemmän kuin Bonukseen jonka on pakko olla tykin kranaatin mitoissa. Mikäli 120 mm KRH:n kuorma-ammus on reilusti pidempi tyyliin 1.4 metriä, niin siihen menisi kyllä 3-4 EFP:ä sekä elektroniikka. Lataus ei olisi yhtä helppoa, mutta ei tarvisikaan olla kun heittimet ampuisivat käytännössä yhdet laakit per heitin esimerkiksi kolonnaa vastaan 200 m tähtäyspiste eroilla. Siitä porkkanat poimivat vaunuja pois tehokkaasti. Vastatoiminta olisi vaikeampaa kun heittimet vaihtavat asemaa yhden laukauksen jälkeen. Heitin olisi siis vain lähetin pienelle kuormaraketille, meillä vain sattuu olemaan niitä runsaasti.

Olen @Mölkky kanssa samaa mieltä, että toinen vaihtoehto on loitering munition, mutta sitä vastaan kehitetään aktiivisesti torjuntakeinoja koko ajan. Miten torjuttaisiin tuollainen putoava porkkana, joita on vielä yks kaks taivaalta tulossa tusinan verran? En kyllä keksi keinoa.

 

[Huhta]

--
Olen @Mölkky kanssa samaa mieltä, että toinen vaihtoehto on loitering munition, mutta sitä vastaan kehitetään aktiivisesti torjuntakeinoja koko ajan. Miten torjuttaisiin tuollainen putoava porkkana, joita on vielä yks kaks taivaalta tulossa tusinan verran? En kyllä keksi keinoa.

"Loitering munition" voidaan ampua taivaalle mistä hyvänsä "perunatykistä" (viemäriputki, josta laukaistaan projektiili ilmanpaineella), laukaisujen massoittaminen ei ole ongelma. Niitäkin voi siis tulla taivaan täydeltä.

Lennokkien torjunta... Suurin ongelma lienee ELSO? Ei saada kuvaa lennokista operaattorille tai operaattorilta ohjauskäskyjä lennokille.

Mutta jos tyydytään tuollaiseen tyhmään ratkaisuun, jossa lennokki vain lentää maalialueelle (esim. kompassisuunta ja lentoaika, INS, onhan noita vaihtoehtoja), tunnistaa itsenäisesti maalit (kuten Bonus, Strix, Brimstone jne.) ja laukaisee EFP:n tuhoutuen itse siinä samalla...? Poikkeaako se silloin miltään olennaiselta osaltaan kranaatinheittimestä/tykistä ammutusta EFP-/sensoripaketista?

Taivaalta putoavan kranaatinheittimen ammuksen torjunta ei sekään ole tänä päivänä mitenkään mahdotonta. Vastatykistötutkia on ollut vuosikymmeniä ja torjuntaan soveltuvia tykkejä/ohjuksia on kehitetty mm. Yhdysvalloissa, Israelissa ja Saksassa/Sveitsissä.

Counter rocket, artillery, and mortar - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Huhta]

Tuo mistä Switchblade ammutaan on hieman väkevämpi kuin mitä itse olen penskana rakennellut, mutta valmistuskustannuksiltaan ei varmaan juuri minkäänarvoinen. Joitakin tonneja, ehkä.

 

[SJ]

Olisiko mahdollista, tehdä Guided Small Diameter Bomb tyyppinen ratkaisu 120 mm heittimeen? Rakettiavusteinen kuorma-ammus, joka kantaa kohteen yläpuolelle erkautuvia EFP-tyttäriä 2-4 kpl, jotka putoavat ja skannaavat maastoa etsien panssariajoneuvoja Bonuksen tapaan. Tällöin vahva torjunta tulisi pataljoona tasolle, normaalilla heittimellä ammukset taivaalle kun runsaasti vaunuja on havaittu ja tuhotaan valtaosa niistä epäsuoralla. EFP:t maksanee saman kuin 3 vastaavan tason PST asetta, raketin hinta tulee lisäksi, mutta mikäli kehitetään tuo tytärammus viisaasti niin, että droonit voisivat kantaa samoja vaunujen yläpuolelle 1-2 kpl droonin koosta riippuen niin olisi PST vaikutusta monella eri tavalla samaa A-tarviketta käyttäen.

Vähän haastan sitä ajatusta, että se miehen olallaan osoittama putki ei välttämättä ole se paras tapa laittaa panssarin räjäyttävä ammus matkaan, toki niitä tullaan tarvitsemaan, ei kahta sanaa, mutta haluaisin sen torjunnan alkavan jo kauempana kuin PST aseen kantamalla.

Olikohan britit jotka jo kehittivät tuollaisen 81 milliselle. Joskin taisi olla pelkästään GPS/inertia ohjattu, mutta liitosiivillä ja mahdollisesti rakettiavusteinen.

 

[Antares]

En nyt tiedä, olemmeko me samaa vai eri mieltä. Sitä kuitenkin epäilen, että NLAW:n sytytin pystyisi analysoimaan maalin tyypin ja asennon ja säätämään laukeamislogiikkaa. Jos mmw-tutka/laserkeilaus/CCD/IIR tunnistaisi maalin tyypin ja asennon, niin mihin tarvitaan magneettiantureita? Ja jos näin hyvä sensori on laitettu, niin eikö se kelpaisi myös ohjuksen hakeutumiseen? Jos sensori pystyy läheltä tunnistamaan maalin tyypin ja muodon, niin voisi kuvitella, että NLAW:n maksimikantamaltakin sensori näkisi siellä olevan jotakin, mihin hakeutua, kunhan ampuja osoittaa maalin ohjukselle. Puhutaan kuitenkin vain sadoista metreistä (NLAW:n maksimikantama).

Arvaisin, että tuo "proximity fuse" on hyvin simppeli laitos, joka mittaa ohjuksen lentokorkeutta. Yhdistettynä magneettikentän muutokseen tiedetään oltavan vaunun päällä (eikä esim. ison kiven).

Perustelen tätä "simppelit sensorit" -ratkaisua myös sillä, että aseen kehitystyö alkoi 90-luvun lopulla ja saatiin valmiiksi 00-luvulla, jolloin tekniikka ei vielä ollut niin halpaa kuin nykyään. Muihin, jonkinlaista älyä sisältäviin PST-aseisiin verrattuna se on myös hyvin edullinen. Jos perinteinen Spike/Javelin-ohjus maksoi tuolloin pyöreät 100 k€, niin muutaman kymppitonnin aseeseen ei ole voitu saada kovin ihmeellisiä sensoreita. Bonuksien hinnaksi tuli Suomen kaupassa 50 k€ per laukaus, ja siinähän on vain pakattu kaksi itsenäisesti maalia etsivää tytärammusta 155 mm kranaattiin... eli 25 k€ per tytärammus ja leijonanosa Bonuksen hinnasta syntynee nimenomaan maalin tunnistavasta elektroniikasta. NLAW:ssa maksaa myös PLOS-ohjaus, rakettimoottori, INS...

Uskon että olet oikeassa näiden anturien ja niiden näkemän osalta. Pari ajatusta mitä tuli mieleen kun luin viestisi: ehkä anturien / lähettimien suuntaus vaikuttaa siihen mitä nähdään eli jos tarkoitus on iskeä alas, ehkä suuntaus on myös alaviistoon? Ehkä myös lähetysteho tai taajuus vaikuttavat siihen, että skannataan mieluummin alaspäin kuin horisonttiin? Tämä on spekulaatiota minun osalta, en tunne ohjuksen yksityiskohtia. Ei ole vaikea kuvitella että tällainen anturi johon on yhdistetty keskusmuistia sekä muistiin tallennettuja (ehkä karkeitakin) kohteiden muotoja sekä angoritmi muistiin tallennetun datan ja mitatun vertaamiseen antaisi keinot tunnistaa kohde jollakin tarkkuudella. Toisaalta, kuten kirjoitat, tässä on kyse melko iäkkäästä laitteesta mikä asettaa helposti sellaisia rajoja toiminnalle mitä ei tulisi ajatelleeksi. Nykyään on helppo haaveilla kun elektroniikka ja mikroprosessorit ovat pieniä ja kuluttavat vähän virtaa, mutta älypuhelin on laitteena melko tuore tapaus, sanoisin että 10 vuotta. Täten taidan olla hyvinkin paljon metsässä näiden kuvitelmien kanssa.

Taitaa tosiaan olla kuten kirjoitit että "proximity fuse" näkee vain lentokorkeuden ja kun yhtäkkiä tulee reilun metrin korkea "seinä" vastaan, tiedetään että ollaan "jonkin päällä". Magneettikentän muutos taas kertoo että se jokin on teräslaatikko, mikä antaa vahvistuksen iskeä.

Ehkä nykyteknologialla kun on lupaus vähävirtaisesta ja pieneen tilaan pakattavasta elektroniikasta olisi mahdollista kehittää laite jossa elektroniikan hinta ei ole niin merkittävä. Toisaalta kun katsoo, mitä prosessorit, muisti yms. maksavat tällä hetkellä, ehkä tämä on turha haave. Toisekseen tällaisen "kehittäminen" maksaa paljon eikä ole takeita onnistumisesta. Nämä tutkimus- ja tuotekehityskustannukset pitää tietysti jyvittää aseen hintaan. Tämän jälkeen muistetaan vielä, että yleisesti sotilastekniikan hinta on korkea olipa kyse mistä tahansa länsimaissa valmistetusta, joten ehkä NLAW on tosiaan tällaisen ohjuksen hinnan alaraja? Ehkä 20 000 - 25 000 per laaki on halvin mitä nämä maksavat ja jos hinta on liian korkea, pitää tinkiä jostain ominaisuuksista. Ehkä yksi askel tästä alaspäin hinnan osalta on TOW- tai Stugna-P ja jos nekin ovat liian kalliita, pitää katsoa Panzerfaust-3, LAW, RPG-7 yms. aseet missä pitää osua raketilla vaunuun ja etäisyys sekä ennakko pitää arvata.

 

[Antares]

Eikö Ukrainassa ole nähty, että ryssätankeista menee kyljestä läpi melkein mikä vain jos nyt ei satu ERA palikka just sopivasti hollille ja sisällä on muutakin kuin kumia ja ilmaa?

Vaikea kieltää etteikö näin olisi, tosin muistettava että Ukrainasta nähdään vain osa torjunnoista tai torjunnan yrityksistä. Toisaalta ERA-peitto ei ole koskaan 100% JA Kontakt-1 ei auta, jos on tuplaontelo, joten sinänsä peitollakaan ei ole silloin merkitystä (jos pst-aseen sytytin toimii oikein). Ainoa pelastava asia panssarivaunun näkökulmasta on tällöin osumakulma sekä se mihin kohtaan ohjus / raketti osuu. Jos tulee jyrkässä kulmassa, on ainakin teoriassa mahdollista että teräs yhdessä riittävän ilmaraon kanssa riittää (ilmarako tulee telaketjujen vaatimasta tilasta), mutta silloin pitää tosiaan osua tosi jyrkässä kulmassa TAI singon / ohjuksen ontelopanoksen läpäisykyvyn pitää olla heikko. Toki läpäisyn jälkeen pitää osua vielä johonkin sellaiseen, että syntyy vaikutusta - toisaalta panssarivaunuissa ja erityisesti neuvostovalmisteisissa sisätilavuus on minimoitu ja siten kaikki tärkeä pakattu hyvin tiiviiseen tilavuuteen. Vaikka ontelopanoksen läpäisijä on kapea kuin kutomaneula (kapeampi itseasiassa) niin sanoisin että melko suurella todennäköisyydellä osutaan johonkin tärkeään.

 

[EXLT2]

Olikohan britit jotka jo kehittivät tuollaisen 81 milliselle. Joskin taisi olla pelkästään GPS/inertia ohjattu, mutta liitosiivillä ja mahdollisesti rakettiavusteinen.

Brittien Merlin, ei ollut GPS eikä rakettiavusteinen. Ammuttiin normaalisti ja alas tullessa millimetrialueen tutka haki ensin liikkuvaa maalia ja jos ei löytynyt, paikallaan olevaa maalia pienemmältä alueelta. Ontelokärki oli muistaakseni. Kehitettiin 80-luvulla, ei tullut tuotantoon koska kylmän sodan päättyminen ja kova hinta?

 

[Einomies1]

Voisko NLAW laueta pari metriä ennen tankkia, antaen suihkun 60 asteen kulmassa, eikä 90 asteen kulmassa? Se ohittaisi joitain vastatoimia. Jos tankin puskurissa on korkea pleksi, niin sehän törmää jo siihen, ja kimpoaa yläviistoon.

Anteeksi, mutta tästä tuli ihan arkipäivän miehiset haasteet mieleen minulle

 

[SJ]

Brittien Merlin, ei ollut GPS eikä rakettiavusteinen. Ammuttiin normaalisti ja alas tullessa millimetrialueen tutka haki ensin liikkuvaa maalia ja jos ei löytynyt, paikallaan olevaa maalia pienemmältä alueelta. Ontelokärki oli muistaakseni. Kehitettiin 80-luvulla, ei tullut tuotantoon koska kylmän sodan päättyminen ja kova hinta?

Ei ollut Merlin. Ei silti, jos omistaisin kyseisen tuotteen oikeudet, niin varmaankin olisin alkanut tutkia kuinka modernisoida sen nykypäivän vaatimuksien tasolle.

 

[Einomies1]

Saadaanko alaspäin suunnatun EFP:n sisältävä ohjaamaton raketti lentämään järkevällä (=suorahkolla) lentoradalla? Raketin painojakauma, aerodynaamiset ominaisuudet jne. eivät vaikuta mitenkään helpoilta ja optimaalisilta verrattuna tyypilliseen sinkoaseeseen, alla vertailua NLAW ja M72 LAW EC.

Pieni korjaus: NLAW:a ei ole EFP-panosta vaan tavallinen HEAT-taistelukärki, joka on modifioitu RBS 56B / BILL 2 ohjuksen päätaistelukärjestä. 102 mm EFP ei kykyne yli 500mm RHA läpäisyyn, eikä sitä tarvita noin lyhyellä vaikutusmatkalla (n. 1m).

NLAW:a video, jossa on selitetty hieman järjestelmän kehitystä. Nykyään NLAW maksimietäisyydeksi paikallaan oleviin maaleihin mainitaan 800m eikä 600m. NLAW valmistetaan Thalesin tehtailla, Irlannissa eli kyseessä on aika monikansallinen järjestelmä.

En itse näe parempaa lähikantaman pst-järjestelmää tuohon arvioituun hinta/laatusuhteeseen nähden kuin NLAW, jos kriteereiksi otetaan ammu- ja unohda, MBT:n tuhoaminen kertalaukauksella ja käytön nopeus & yksinkertaisuus. Painoa systeemillä on, joka rajoittaa sen kantamista maastossa, mutta muuten hankkisin noita SPIKEn kaveriksi lisää.

 

[Pzgnrl]

Pieni korjaus: NLAW:a ei ole EFP-panosta vaan tavallinen HEAT-taistelukärki, joka on modifioitu RBS 56B / BILL 2 ohjuksen päätaistelukärjestä. 102 mm EFP ei kykyne yli 500mm RHA läpäisyyn, eikä sitä tarvita noin lyhyellä vaikutusmatkalla (n. 1m).

NLAW:a video, jossa on selitetty hieman järjestelmän kehitystä. Nykyään NLAW maksimietäisyydeksi paikallaan oleviin maaleihin mainitaan 800m eikä 600m. NLAW valmistetaan Thalesin tehtailla, Irlannissa eli kyseessä on aika monikansallinen järjestelmä.

En itse näe parempaa lähikantaman pst-järjestelmää tuohon arvioituun hinta/laatusuhteeseen nähden kuin NLAW, jos kriteereiksi otetaan ammu- ja unohda, MBT:n tuhoaminen kertalaukauksella ja käytön nopeus & yksinkertaisuus. Painoa systeemillä on, joka rajoittaa sen kantamista maastossa, mutta muuten hankkisin noita SPIKEn kaveriksi lisää.

Abouttiarallaa näin. Ukrainassa pidemmän kantaman (esim Stugna) pst:tä voidaan käyttää, koska maa on aakeaa laakeaa. Suomessa 800 m kattaa jo 90 % käyttötilanteista.

 

[Mölkky]

Pieni korjaus: NLAW:a ei ole EFP-panosta vaan tavallinen HEAT-taistelukärki, joka on modifioitu RBS 56B / BILL 2 ohjuksen päätaistelukärjestä. 102 mm EFP ei kykyne yli 500mm RHA läpäisyyn, eikä sitä tarvita noin lyhyellä vaikutusmatkalla (n. 1m).

NLAW:a video, jossa on selitetty hieman järjestelmän kehitystä. Nykyään NLAW maksimietäisyydeksi paikallaan oleviin maaleihin mainitaan 800m eikä 600m. NLAW valmistetaan Thalesin tehtailla, Irlannissa eli kyseessä on aika monikansallinen järjestelmä.

En itse näe parempaa lähikantaman pst-järjestelmää tuohon arvioituun hinta/laatusuhteeseen nähden kuin NLAW, jos kriteereiksi otetaan ammu- ja unohda, MBT:n tuhoaminen kertalaukauksella ja käytön nopeus & yksinkertaisuus. Painoa systeemillä on, joka rajoittaa sen kantamista maastossa, mutta muuten hankkisin noita SPIKEn kaveriksi lisää.

Kyllä niitä melkoinen määrä meillä jo on. Eipä silti ei haittaa jos lisääkin tulee. Hinta vaan taitaa olla pompsahtanut melkoisesti. @Huhta esitti aiemmin arvion 40t€/kpl. Verkkouutiset kertoi hinnaksi huhtikuussa 35t€/kpl. Olkoon nyt mitä vaan, niin aikalailla tuplat siihen mitä Suomen hankinnat aiemmin on olleet.

Räjähtää vaunun yläpuolella - näin NLAW-ohjukset iskevät | Verkkouutiset

Ukrainan saamat torjuntaohjukset ovat vahvistaneet maan puolustuskykyä merkittävästi.

www.verkkouutiset.fi