Usein on ollut helppo olla samaa mieltä kanssasi monestakin asiasta, mutta...
1. Vaikka taistelukärki laukeaisi ylhäältä alaspäin, niin se ei vielä tarkoita hyökättävän panssaroinnin heikkoon kohtaan. Panssarointia lienee vertikaalissa aivan eri määrä takana moottorin päällä kuin keulassa tornin edessä. Eikä niin älykäs sytytinelektroniikka liene mahdollista valmistaa kustannustehokkaasti, että sytytin tietäisi, mistä suunnasta raketti lähestyy vaunua ja miten räjähdysviivettä pitää säätää. Lisäksi vaikka sytytin olisi näin älykäs, niin sivusuunnasta liikkuvaa maalia ammuttaessa on tuurista kiinni, lentääkö raketti vaunun keulan, tornin vaiko moottorin ylitse.
2. T-72:n panssarointi on (suorassa kulmassa) ~205 mm keulassa, ~80 mm kyljen yläosassa ja ~20 mm kyljen alaosassa. Äkkiseltään en siis usko, että läpäisy sivusuunnasta muodostuisi ongelmaksi, kun niitä rakenteita ei ole kallistettu samaan tapaan kuin keulassa. Edes parhailla ERA-palikoilla ei varmasti saada suojattua vaunun kylkeä hyvältä tuplaontelolta.
3. Saadaanko alaspäin suunnatun EFP:n sisältävä ohjaamaton raketti lentämään järkevällä (=suorahkolla) lentoradalla? Raketin painojakauma, aerodynaamiset ominaisuudet jne. eivät vaikuta mitenkään helpoilta ja optimaalisilta verrattuna tyypilliseen sinkoaseeseen, alla vertailua NLAW ja M72 LAW EC.
Katso liite: 71180
Katso liite: 71181
Hyviä kritiikkejä ja aiheesta.
1. Ajatus ei ollutkaan, että sytytin tietäisi mistä suunnasta hyökätään vaan läpäisijä laukaistaan kun tietyt ehdot täyttyvät. Panssarivaunun runko on aina pidempi kuin mitä se on leveä, tämäkin tuo oman lisäksi ja tosiaan ei voida olla varmoja onko lentorata tasan keskilinjan suunnassa (olipa se sitten edestä taaksepäin tai vasemmalta sivulta oikealle sivulle). Tunnustan että liikun tässä vaarallisilla vesillä, koska en tunne moderneita antureita hyvällä tarkkuudella. Lunttasin wikipediasta mitä NLAWin toiminnasta sanotaan, sinne on kirjoitettu näin:
LÄHDE
Against tanks and other armoured vehicles, the overfly top attack (OTA) mode is used; the missile flies about one metre above the line of sight, detonating the warhead above the target's weaker top armour via
proximity fuze and magnetic sensors
Jos tulkitsen tuota oikein niin jonkinlainen radiolähetin joka kuuntelee heijastuksia ja ehkä voi olla tallennettu muistiin erilaisia muotoja, joista se voi tunnistaa vaunun muodon ja asennon. Tämän lisäksi on yksi tai useampia magneettiantureita jotka arvatenkin havaitsevat vaunun aiheuttaman muutoksen maan magneettikentän voimassa. Sivun mukaan ohjuksella on INS-järjestelmä joten tiedetään jollain tarkkuudella lähtöaika sekä muutokset kiihtyvyydessä, joten lentorataa voidaan ohjata halutusti. Oletan että nämä yhdessä laativat "tilannekuvan" jonka perusteella voinee arvioida milloin ollaan "1 metri vaunun rajapinnan sisäpuolella eli vaunun päällä jostain suunnasta" tai vastaavaa, jotta vaikuttaja räjäytetään vaunun yllä eikä esim. laidan päällä.
Jos katsotaan T-72 vaunun panssaroinnin paksuutta, niin keulassa kuljettajan tilan päällä sekä tornin etuosassa se on tietysti suurin, mutta tornin katto ja moottoritilan kansi ovat selvästi heikommat. Jos katsotaan vaunua ylhäältä alaspäin niin valtaosa pinta-alasta on tätä heikommin panssaroitua. Todennäköisyys läpäisylle on siis hyvä, ammuttiinpa mistä suunnasta vain MIKÄLI läpäisijä osuu näihin heikommin panssaroituihin kohtiin. Jos katsoo alla olevaa kuvaa, niin rungon "yläpelti" ja tornin etuosa ovat ne vahvimmat panssarit mutta muualla on heikompaa.
2. Kyljen läpäisy riippuu tosiaan osumakulmasta sekä siitä, onko läpäisijä tuplaontelo ja onko vaunun kyljessä ERA-palikoita. Suoraan sivulta tuleva osuma menee läpi, jos on tuplaontelo mutta jos kulma kasvaa ja on jotain muuta, silloin menee vaikeammaksi. Sen arviointi riippuu niin monesta tekijästä, jopa usein väheksytystä ilmaraon merkityksestä:
Suurin vaikutus on tietysti ontelopanoksen kartion koolla ja optimoinnilla (sekä tietysti sillä että osuma yleensä laukaisee sytyttimen):
Tosin ehkä olen lukenut liiaksi asti Tankogradin artikkeleita, niillä on tapana saada vakuuttuneeksi neuvostovaunujen hyvästä panssaroinnista ja erinomaisen läpäisyn omaavista läpäisijöistä, kun taas länsikalusto on mainettaan huonompaa. Poimin nämä kuvituskuvat heidän T-72 artikkeleistaan.
OSA 1 OSA 2
Kirjoitin myös hapuilevasti, ei olisi pitänyt olla niin ehdottomasti sitä mieltä että "turha edes yrittää läpäisyä keulasta tai sivuilta" kun tarkoitin ennemminkin sitä, että panssarivaunun suojaus on suunniteltu erityisesti 60-70 astetta etusektoriin, joten on tyhmää hyökätä vaunua vastaan sen vahvimman suojauksen suunnasta. Olisi järkevämpää iskeä sitä niistä suunnista mistä se on heikompi (erityisesti katto). Tämä oli tarkoitettu pohjustukseksi sille, että pitäisi saada halvempi ase joka hyökkää vaunua vastaan yläpuolelta katon läpi.
3. EFP:n koko voi tosiaan olla ongelma: raketista tulisi paksu kun taas ontelopanoksen kanssa se voidaan muotoilla virtaviivaisemmaksi. Tämä voi hyvinkin nollata koko idean. Toisaalta voidaan myös miettiä, millainen tarkkuus tarvitaan ja mille etäisyydelle näitä olisi tarkoitus ampua. Jos kyse olisi kevyihin sinkoihin verrattava kohtuullisen lyhyen kantaman ase, niin silloin tarkkuus ei ole ehkä niin tärkeää. Lisäksi minun epämääräinen hahmotelmani ei ota kantaa siihen, miten hyviä raketin anturien / sensorien tulisi olla. Ehkä vaunun muoto on mahdollista tunnistaa vaikka raketti lentäisi hieman kohteen ohi eikä suoraan yli? Silloin EFP-porkkana iskisi toki sivusta tietyssä kulmassa mikä on tietysti huonompi tilanne kuin suoraan ylhäältä alaspäin (riippuu toki siitä mihin osutaan ja missä kulmassa, paljonko siis panssaria läpäistävänä). Ehkä kirjoitan ihan löperiä ja kuvittelen anturit / sensorit paremmiksi kuin mitä ne ovatkaan.
-
Perusajatus mitä tavoittelin oli tämä: NLAW hyökkää katon läpi, tämä on hyvä idea. Hinta on silti liian kova. Onko mahdollista tehdä tästä aseesta halvempi jos hyväksytään tietyt kompromissit tai paketoidaan vaikutin erilaiseen pakettiin (esim. Panzerfaustin kaltainen sinko)? Ehkä monimutkaisuus on luonnollinen osa tällaista asetta ja siten hintaa on mahdoton saada selvästi pienemmäksi. Ehkä taas yksinkertaisempi ase olisi suorituskyvyltään selvästi huonompi eikä siten hankinnan arvoinen.
Ehkä minulla on jonkin verran sokea piste kaikkien laitteiden hinta, mitä pidän melkein aina tärkeimpänä tai yhtenä tärkeimmistä kriteereistä (halpoja on vara hankkia suurempi määrä, tosin laadun / vaikutuskyvyn pitää tietysti olla riittävä. Ehkä halpuuden sijaan pitäisi sanoa "kustannustehokkain"). Ukrainan sodan aikana olen ilman ironiaa pohtinut ääneen jopa pst-kiväärien tarvetta, koska vanjalla on paljon ohuemmin panssaroituja vaunuja joiden kyljestä tai takaa on mahdollista päästä läpi sinkojakin kevyemmillä aseilla (voi toki miettiä, pääseekö tällaista muskettia kantava partio elävänä sellaiseen paikkaan että vaunuun osutaan ja vieläpä halutusta kulmasta).
