Panssarintorjunta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Second
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Räjähdys suuntautuu siihen suuntaan mihin halutaan. Luulisi että ensimmäinen räjähdys potkaisee taaksepäin ja kuolettaa nopeutta aikalailla.

Luultavasti niin tekeekin, mutta koska räjähdysaalto lähtee alkujaankin poispäin siitä kakkoskärjestä, niin sen vaikutus on huomattavasti vähäisempi. Sen sirpalepanoksen oma muoto ja massa, mahdollisesti myös sen raketin jämän massa auttaa myös.
 
Mun järkeeni ei vieläkään mahdu, miten joku singon ammus voi ensin räjähtää ja läpäistä vaikkapa seinän ja sitten vielä räjähtää uudelleen sen läpäisyn jälkeen. Näin tietysti tapahtuu kaksoispanoksella, mutta en silti tajua, miten se on mahdollista. Kuvittelisi, että tuo ensimmäinen laukaus posauttaa koko ammuksen kappaleiksi. Jotenkin kuitenkin se ei sitä tee, vaan tekee juuri sopivan kokoisen reiän suoraan eteensä, josta loppuosa voi lentää läpi ja räjähtää sisäpuolella. En tajua, mutta noin se vaan toimii. Pelottavaa.

Varmaan auttaisi, että näet videon jossa CIWS systeemi ampuu alas MTO:n. Taistelukärki räjähtää, mutta siitä huolimatta ohjuksen moottoriosa jatkaa läpi sen tulipallon. Ja olen melko varma, että kyseessä ei ollut vain sen CIWS:n ammus.
 
Talvisodan edelle ja vielä jatkosodan aikana rakennettiin paljon panssariesteitä. Kiviesteitä, hautoja ja pengerryksiä. Herää kysymys, että miksi? Miksi ei tyydytty panssarimiinoihin?
 
Talvisodan edelle ja vielä jatkosodan aikana rakennettiin paljon panssariesteitä. Kiviesteitä, hautoja ja pengerryksiä. Herää kysymys, että miksi? Miksi ei tyydytty panssarimiinoihin?

Miinat ovat raivattavissa ja saattoi olla myös pulaa räjähteistä.
 
Talvisodan edelle ja vielä jatkosodan aikana rakennettiin paljon panssariesteitä. Kiviesteitä, hautoja ja pengerryksiä. Herää kysymys, että miksi? Miksi ei tyydytty panssarimiinoihin?

Koska niitä ei ollut! Ensimmäinen kotimainen panssarimiina oli vuosimallia m/36, sitä tehtiin joku 5000 kpl ja siinä oli alle 3 kg räjähdysainetta. Miinojen määrä ja miinan teho olivat täysin riittämätömät, ja niitä salailtiin niin vimmatusti, että koko aseen potentiaalia ei yleisesti ymmärretty. Kaivannot ja estetyöt olivat tuttua ja turvallista menneiden vuosikymmenten toimintaa, ja sitähän tehtiin antaumuksella vielä jatkosodan asemasotavaiheessa. Ei oltu taktisessa ajattelussa eikä sotavarustelussa ajan hermolla. Yleisesti myös aliarvioitiin vaunujen liikkuvuus ja luotettiin varsin heiveröisiinkin panssariesteisiin liikaa.
 
Koska niitä ei ollut! Ensimmäinen kotimainen panssarimiina oli vuosimallia m/36, sitä tehtiin joku 5000 kpl ja siinä oli alle 3 kg räjähdysainetta. Miinojen määrä ja miinan teho olivat täysin riittämätömät, ja niitä salailtiin niin vimmatusti, että koko aseen potentiaalia ei yleisesti ymmärretty. Kaivannot ja estetyöt olivat tuttua ja turvallista menneiden vuosikymmenten toimintaa, ja sitähän tehtiin antaumuksella vielä jatkosodan asemasotavaiheessa. Ei oltu taktisessa ajattelussa eikä sotavarustelussa ajan hermolla. Yleisesti myös aliarvioitiin vaunujen liikkuvuus ja luotettiin varsin heiveröisiinkin panssariesteisiin liikaa.


Tiedän tämän, mutta miksi näin kävi? Pst-taktiikkahan oli hyvin puutteellinen läpi sotien. Se tuntuu oudolta, kun verraten yksinkertainen karttaharjoitus kykenee osoittamaan yhteen linjaan vedetyn panssariesteen murtumisen aiheuttamat seuraukset. Tähän päälle panssariesteiden kyvyttömyys tuhota ja vaurioittaa vaunuja. Ihmeelliseltä tuntuu estetöihin uhratut työtunnit ja resurssit.
 
Tiedän tämän, mutta miksi näin kävi? Pst-taktiikkahan oli hyvin puutteellinen läpi sotien. Se tuntuu oudolta, kun verraten yksinkertainen karttaharjoitus kykenee osoittamaan yhteen linjaan vedetyn panssariesteen murtumisen aiheuttamat seuraukset. Tähän päälle panssariesteiden kyvyttömyys tuhota ja vaurioittaa vaunuja. Ihmeelliseltä tuntuu estetöihin uhratut työtunnit ja resurssit.
Jälkikäteen katsottuna toki näin, mutta 1939 panssariaselajin käyttö oli vielä kehittymätöntä ja samoin taktiikat sen torjumiseksi. Venäläisetkin käyttivät panssareita jalkaväen tukemiseen eikä blitzkriegin mukaisiin läpimurtoihin.

Lisäksi tuolloiset tankit olivat karmean huonoja.
 
Tiedän tämän, mutta miksi näin kävi? Pst-taktiikkahan oli hyvin puutteellinen läpi sotien. Se tuntuu oudolta, kun verraten yksinkertainen karttaharjoitus kykenee osoittamaan yhteen linjaan vedetyn panssariesteen murtumisen aiheuttamat seuraukset. Tähän päälle panssariesteiden kyvyttömyys tuhota ja vaurioittaa vaunuja. Ihmeelliseltä tuntuu estetöihin uhratut työtunnit ja resurssit.

Luultavasti kyse oli siitä että isolle osalle upseerikuntaa koko panssarivaunu oli outo ja uusi asia, ja niiden taisteluarvo Suomen oloissa arvioitiin luultavasti omien FT-17 -vaunujen käyttökokemuksiin perustuen mitättömäksi. Oletettiin että niillä ei tee tiestön ulkopuolella juuri mitään ainakaan estetöillä suojattua puolustusasemaa vastaan ja että sama 13,2 mm tai 20 mm ammus tehoaa sekä it:ssä että pst:ssä. Lisäksi rahaa ei ollut ja kotimaisella teollisuudella oli vaikeuksia sarjatuotannon kanssa. Eipä niistä lähtökohdista kummoista voi odottaakaan, siksi talvisotaan lähdettiin tuossa suhteessa luvattoman heikoin eväin.

Tuhatsevskillä muuten oli moderni panssarioperaatioiden konsepti jo 30-luvulla (vaikka Stalin taas sotki kaiken) ja vaunutkin olivat hyviä verrattuna kotimaisiin 'pst-konekivääri'-haihatteluihin ja 3 kg latauksella varustettuihin ps-miinoihin. Meikäläinen ajattelu ja varautuminen oli raakasti jäljessä, ei sitä voi muuksi muuttaa.
 
Yhtenä tekijänä voipi olla heikohko valmistuskapasiteeetti. Hyökkäysvaunumiina oli aika uutta Talvisotaan lähdettäessä ja Talvisota ei juurikaan rohkaissut laaja-alaiseen miinoittamiseen, koska miinoja oli alkujaankin niin vähän eikä käyttökokemusta saatu ehkä tarpeeksi.

Jälkiviisaasti eräät ammattiupseerit ovat todenneet, että hyökkäysvaunumiinojen puute maksettiin monesti verellä, koska vihollisen psv-liikettä ei pystyttykään ohjaamaan itselle edullisille alueille ja se taas pakotti panssarintorjuntamiehet metsästämään vaunuja kasapanoksien ja polttopullojen kanssa aivan vitun huonoissa paikoissa pakon edessä.

Erikoisesti Summan murtumisen jälkeen ryssän panssarit vipelsivät ihan oman tahtonsa mukaan myös suomalaisten selustassa ja on meidän onni, että venäläinen sotilas ei ollut eikä ole kovin aloitekykyinen, koska tuossa olisi ollut mahdollisuudet paljon pahempaankin kuin lopulta tapahtui.
 
Yhtenä tekijänä voipi olla heikohko valmistuskapasiteeetti. Hyökkäysvaunumiina oli aika uutta Talvisotaan lähdettäessä ja Talvisota ei juurikaan rohkaissut laaja-alaiseen miinoittamiseen, koska miinoja oli alkujaankin niin vähän eikä käyttökokemusta saatu ehkä tarpeeksi.

No joo, hyökäysvaunumiina m/36 ja myöhempi m/39 olivat koukeroisia metallikuorisia hökötyksiä ja monimutkaisia valmistaa. Tämä tosin on enemmän suunnittelijan kuin tuotantokapasiteetin vika. Puukuorista Saloranta-39 miinaa tehtiin kai joku 150 000 kappaletta yksin Talvisodan aikana huonekalutehtaissa yms ei-niin-perinteisissä asetehtaissa kun virallista m/36:tta saatiin kolmessa vuodessa säälittävä 5000 kpl aikaiseksi. Kyllä niitä sitten tehtiin kun oltiin herätty asiaan, mutta se herätys tuli vasta 30.11.1939.
 
Koska niitä ei ollut! Ensimmäinen kotimainen panssarimiina oli vuosimallia m/36, sitä tehtiin joku 5000 kpl ja siinä oli alle 3 kg räjähdysainetta. Miinojen määrä ja miinan teho olivat täysin riittämätömät, ja niitä salailtiin niin vimmatusti, että koko aseen potentiaalia ei yleisesti ymmärretty. Kaivannot ja estetyöt olivat tuttua ja turvallista menneiden vuosikymmenten toimintaa, ja sitähän tehtiin antaumuksella vielä jatkosodan asemasotavaiheessa. Ei oltu taktisessa ajattelussa eikä sotavarustelussa ajan hermolla. Yleisesti myös aliarvioitiin vaunujen liikkuvuus ja luotettiin varsin heiveröisiinkin panssariesteisiin liikaa.

Vahvensin. Tai väritin. Tuohon litskuun sitä helposti langetaan tänäänkin: tehdään wanhaa tuttua ja turvallista, sitä mitä osataan, ja hups, kun vellikello soi ja rokki alkaa soida rämistää, hoksataan, että ollaan melko ulapalla siitä, mitä tapahtuu.
 
Vahvensin. Tai väritin. Tuohon litskuun sitä helposti langetaan tänäänkin: tehdään wanhaa tuttua ja turvallista, sitä mitä osataan, ja hups, kun vellikello soi ja rokki alkaa soida rämistää, hoksataan, että ollaan melko ulapalla siitä, mitä tapahtuu.

Joka haluaa, voi nähdä nykyhetkessä yhtymäkohtia 30-lukuun useammalla eri tasolla. Toki samat sudenkuopat vaanivat jokaista pitkän rauhantilan sammaloittamaa armeijaa kaikkina aikoina. Tätä Baikalin lukutapaa itsekin halusin tuoda esille liikaa alleviivailematta.
 
SQLyWuU.jpg


France is already in talks with the Indian govt for the MMP-which it calls a generation ahead anti-tank missile. MMP is a light weight, portable missile with a 4 km range.Fully digitised, has a 2-stage main propulsion system.

The one ordered by the French army will be different from the one on offer to India. MBDA's Mati Hindrekus told Chindits that the Indian programme is more of a joint venture/co-production, where the missile will be made as per the Indian requirements.

This fully digitised missile is NCW compatible. The MMP will replace the Milan, which is already in use in the Indian Army. It has 3-operating modes : 1. fire and forget, 2. man over the loop, 3. lock-on after launch.

Has a weight of 15 kg, length of 1.3 m, 140 mm diameter, and a range of 4 kms.
http://chinditsdefence.blogspot.in/2014/02/mbdas-mmp-anti-tank-missile-debuts_6.html
 
Seuraavan sukupolven ohjus? Mitenkä aikoo väistää aktiivisen torjunnan? Jos ei mitenkään, niin tuota ei voi vitsilläkään pitää seuraavan sukupolven ohjuksena.
 
Seuraavan sukupolven ohjus? Mitenkä aikoo väistää aktiivisen torjunnan? Jos ei mitenkään, niin tuota ei voi vitsilläkään pitää seuraavan sukupolven ohjuksena.

Päätellen noista moodeista mitä siinä on, niin lienee selvä, että tuo ei ole mikään lankaohjattu viritys. Eli veikkaan tuon iskevän kattoon jos tarvetta on.
 
Seuraavan sukupolven ohjus? Mitenkä aikoo väistää aktiivisen torjunnan? Jos ei mitenkään, niin tuota ei voi vitsilläkään pitää seuraavan sukupolven ohjuksena.
Seuraavan sukupolven ohjus se on verrattuna MILANiin ja ERYXiin jotka muodostavat suurimman osan ranskan armeijan pst ohjus kalustosta.
 
Päätellen noista moodeista mitä siinä on, niin lienee selvä, että tuo ei ole mikään lankaohjattu viritys. Eli veikkaan tuon iskevän kattoon jos tarvetta on.
Luulisi, että olisi järkevämpää uusilla pst-ohjuksilla lentää AINA nimenomaan korkeata lentorataa käyttäen ja nimenomaan tuhota vaunu sen yläpuolelta parillakin EFP:llä "kauempaa", ilman että mennään lähelle vaunua ja sen torjuntajärjestelmiä. Eikös EFP toimi vaikka 50m korkeudestakin ammuttuna? Sinne eivät mitkään panssarivaunujen torjuntasysteemit yllä. Jos ohjus lentäisi heti vaikka 100m korkeuteen ja sieltä liitäisi alaspäin mutkitellen (ähäkutti torjunta siitäkin lisäkikasta) siten, että viimeistään 50m korkeudessa se olisi kohdevaunun yläpuolella ja räjäyttäisi sen kattoon yhden tai kaksi EFP:tä niin se olisi siinä sitten. Ei voisi torjua millään nykytietämyksellä eikä keinolla mitenkään ja jos joku aikoisi sellaista ryhtyä torjumaan, pitäisi käytännössä kasvattaa noiden aktiivisten torjuntamenetelmien kantamaa sinne 100m saakka, jolloin niistä tulisi todella painavia, kalliita ja kömpelöitä, sekä virhelaukauksien määrä kasvaisi (eikä noin kauas ole helppoa osuakkaan jos ja kun tuo ohjus vielä mutkittelisi edes jonkinverran).

Noista voisi tietysti vielä hifistellä sellaisen taistelukärjen, että se muotoutuu kohteen mukaan "oikein", eli esimerkiksi rynnäkköpanssaria vastaan se räjäyttää leveämmän, enemmän tuhoa sisällä aiheuttavan projektiilin ja panssarivaunua vastaan se räjäyttää kapeamman, paremman läpäisyä omaavan projektiilin. Onnistuu Wikipedian mukaan samasta taistelukärjestä räjäytysmuotoa vaihtamalla. Tietysti voisihan tuossa ohjuksessa olla yksi kumpaakin taistelukärkeä, voisi olla jälki aika häijyä kun toinen pamauttaa katosta sisään ja pohjasta läpi ja toinen samalla hetkellä ropisuttelee katosta läpi tai irroittelee palasia pitkin vaunua. Mikäli nämä taistelukärjet saataisiin vielä kohdistettua samaan osumakohtaan ja laukaistua tuo puhkaiseva ihan pikkuriikkisen ennen tuota "enemmän tuhoa sisällä aiheuttavaa", voisi jälki olla todella häijyä ERA:n läpikin, koska ensimmäinen ammus puhkaisisi takuuvarmasti vaunun katon ja toinen ammus tulisi perässä samaan kohtaan, leviten kuin Jokisen eväät pitkin vaunun sisätiloja.

Siinä olisi TODELLINEN uuden sukupolven pst-ohjus. Mahdotonta torjua, tappaa varmuudella yhdestä osumasta, evvk ERA jne. Miltä kuulostaa?
 
Viimeksi muokattu:
Menee turhan monimutkaiseksi ja siksi kalliiksi, jolloin sitä ei raaski ostaa. Nykyään noita aktiivisuojia ei ole oikeastaan kellään, joten ei vissiin ole pointtia.

Tuota EFP systeemiä mietin kyllä itsekin, mutta ei toimi oikein bunkkereita vastaan. Läpäisee ehkä, mutta sinä haluatkin sen räjähteen maaliin oli se sitten nimellisesti riittävän iso tai ei. Tämä on myös syy siihen miksi ohjus ei ole "AINA" top attack. Joskus sen ohjuksen vaan haluaa osuvan seinään, eikä kattoon. Irakissa taisi jossakin vaiheessa jotkut tankki kuskit ajaa siltojen alle, jotta Hellfiret ei pure, joten nämä piti hoitaa TOW ohjuksilla (pitänee mainita, että minulla ei ole tietoa, että oliko tuo siltojen alle meno tarkoituksellista, vaiko vain yritys piiloutua ilmatiedustelulta).

Niin, mahtanetko muistaa, että EFP ei juuri välitä ERA:sta muutenkaan?
 
Panssarimiehet seisovat vaunun kannella HJ-8 ohjuksen iskeytyessä siihen.
Embedded media from this media site is no longer available

Melko harvinainen video jossa näkyy pst-ohjuksen (HJ-8) osuminen liikkuvaan vaunuun jonka jälkeen osa miehistöstä hyppää nopeasti pois.
 
Back
Top