Panssarivaunut

[HaBa]

HaBa

Ainoa nedgradering oli se panssari. (M1 mikä USA tarjosi Ruotsille)

Den skulle inte ha DU-pansar = Depleted uranium = Utarmat uran

Voipi ollakin. En ole asiasta kovin syvällisesti perillä. Todennäköisesti tällöin myynnissä ollut (muistaakseni M1A1) vaunu olisi ollut täten selkeästi heikommin panssaroitu, kun strv 122.

Miten tyytyväisiä ruotsissa on oltu valintaan? kommentteja?

 

[Hejsan]

On ne tyytyväisiä S122:sen (Leo2A5) , nuo S121 (Leo2A4) on varastossa (en tiedä jos ne myy ne)

Tässä on ne paremukset mitä tehtiin S122

Förbättringarna bestod bland annat med att pansaret i front och på tak gjordes avsevärt tjockare. TCCS-systemet (Rikt- och eldledningssystemet) byttes även ut mot ett avsevärt bättre svensktillverkat system. Ett Galix rökbatteri monterades även på. Vagnen räknas som en av världens bästa stridsvagnar.

 

[Hejsan]

Tässä on hyvä sivu Leopard 2:sta, M1A1/2, T-80U, T-90S, Merkava, Chalenger II

http://www.fprado.com/armorsite/leo2.htm

Ja tässä Tank protection level

http://collinsj.tripod.com/protect.htm

 

[Hejsan]

ARENA miten se toimi (kuva)

Specifications:
Package mass: 1100 kg
Reaction time: 0.07 sec
Engagement rate: 0.2 .. 0.4 sec/threat
Threat speed range: 70 .. 700 m/sec
Awareness range: 50 m
Protected angle: ±110°H -6..15°V
Energy consumption: 1kW
Operating power: 27V
Number of protective elements: 22-26

The system incorporates the following engineering solutions:

*use of a multi-functional millimetre radar with "instant" scanning of all protected
*sector to detect and track antitank targets;
*use of focused instant-effect protective ammunition for aimed destruction of incoming targets;
control equipment, represented by a specialized computer that provides automatic control over radar operation and system as a whole, as well as device for serviceability control of the system and its integrated parts and units.
Protective ammunition is housed in silo sections arranged around the turret. The rack-mounted radar is fixed on the turret roof. All other equipment is housed inside the turret. Connecting cables from the turret run inside the radar rack without affecting the sealing of the fighting compartment.

The system is switched on from the commander's control panel and then operates automatically. On completion of power-on self-test, the system switches to combat mode. All information on the modes of operation and serviceability of the system and its integrated units is displayed on the control panel.

In combat mode, the radar continuously searches for incoming projectiles. Once the threat is detected the radar switches to the target tracking mode, in which the data on the moving target is obtained and entered into the computer, which uses it to select the most appropriate silo and determine the time for its activation. At the determined moment, the computer generates command signals to the selected protective ammunition. The later is launched upwards and detonates, creating a directed stream of destructive elements which destroys any target within this field, eliminating the shaped-charge effect of the threat or reducing it to levels that are not dangerous to the tank.

In emergency the commander (operator) can manually operate and detonate protective ammunition from the control panel.

The number of unused protective ammunition is displayed on the control panel screen.

Each protective ammunition protects a certain azimuth sector, with destruction zones of adjacent ammunitions overlapping each other, thereby intercepting the targets repeatedly approaching the tank from the same direction. The number of mounted protective ammunition is expected to be usually sufficient to defeat all the threats to the tank during a single combat mission without replenishing the protective ammunition.

The system operates in any weather, round the clock, detects and engages targets under all conditions of tank combat employment, including while on the move with a turned turret.

The sector of the MBT protection in azimuth is enough to provide front, side and top protection. It moves together with the turret and overlaps the range of firing angles against tanks during their attack of the enemy's deep echeloned defensive positions.

The circuit-structural design of the radar and methods of radar data processing ensure the high immunity of the system to ECM.

The Arena system does not react to: targets at a range of over 50 meters from the tank; small-size targets (splinters, small caliber projectiles); targets flying away from the tank, including projectiles fired from its own gun; slow flying objects (pieces of earth, birds etc.); shells and projectiles exploding around the tank; projectiles flying over the tank, i.e. not crossing the protected projection of the tank.

All this resulted in radical reduction of false alerts and "unwanted" information entering the computer for analysis and processing and also allows operation only if a dangerous target appears within the system's zone of action and when this target is about to hit the tank.

Considerable attention was paid to the safety problem during the development of the system. There are several safety blocks in the APS launching circuits, which can be only released when the system equipment is in combat mode, the dangerous target is detected and there is a clear indication that this target is about to hit the tank.

There is no danger for the crew members when a protective ammunition operates. The level of pressure and impulse noise at the workstations does not exceed conventional norms when hatches are closed. The system does not operate when the hatches are open.

Owing to the small size of the dangerous zone (20-30 meters around the tank) the system is not hazardous to the accompanying infantry and external tank equipment and the system's units during operation of the protective ammunition. This is ensured by the selected layout and design of the protective ammunition, which forms no lethal splinters during exposition except directed flow of destructive elements that is ejected downwards. The system is also fitted with external warning lights that generate signals to infantry following the tank about the system's acivation.

The APS is protected against bullets and splinters and protective ammunition does not detonate in siloes when fired at by small caliber projectiles.

Provision is made for the complete electromagnetic compatibility of the tank protection system with other tank systems. The Arena system does not restrict the formation of tank groupings in terms of electromagnetic compatibility.

The equipment of tanks with protection systems can ensure their survivability on the battlefield during the offensive operations. In this case losses are reduced 1.5 - 1.7 times. It should be noted here that the Arena system intercepts the most dangerous targets for the tank (ATGMs and antitank grenades) that the tank cannot effectively handle. This occurs when ATGMs are launched from a range of 3-8 km, including ATGMs launched from helicopters and when concealed grenade launchers fire on the tank at short ranges and great variety of aspect angles.

The combat effectiveness of tanks equipped with protection systems can be dramatically increased if the other side is equipped only with light antitank weapons, for example, in local conflicts and during peace-making operations.

Compared to ERA, APS advantages are: destruction of antitank weapons away from the tank's armor; capability to intercept targets with tandem warheads; capability to protect vulnerable spots of the tank (periscopes, joints etc.); more effective azimuth sector of protection with equal weight of protection system.

However, active protection should not be considered an alternative to all conventional types of protection; on the contrary, the problem of increasing tank protection should be solved via a reasonable hybrid of the passive (armor) protection, optronic counter-measures, ERA and active protection. In this case, the tank developer should determine the optimal ratio of such a hybrid to ensure the required level of tank protection, based on "efficiency-cost" criteria.

 

[Hejsan]

The 1030M Drozd APS uses small rockets placed in fixed silos to both sides of the turret to defeat incoming ATGMs. The millimeter radar on the rear of a turret tracks the missile and fires the rocket from a silo that points in that direction. The rocket detonates, producing the stream of fragments that destroys the incoming projectile.

The system was installed on marine units' T-55 tanks (designated T-55AD, D signifying Drozd) in 1983.

This system had substantially less capability than the Arena APS in range of protected angles, number of incoming projectiles, and reliability of interception.

The Drozd-2 system that is being marketed today as an upgrade option for T-80U MBT offers several significant improvements over the original version, the most important being the drastically increased range of protected angles, as well as decreased projectile size and increased number of projectiles. This new system may be not inferior to Arena APS.

Specifications:
Designation Drozd Drozd-2
1030M

Layout on each side
of the turret 2 blocks of 5 spread
2 rockets
Protected angle ±40° ±120°

Number of rockets 8 10
Rocket designation 3UOF14
Rocket caliber 107mm

Engagement rate 0.35 sec/threat
Threat speed range 70 .. 700 m/sec
Reload time 15 min

T-55AD tank with Drozd APS. Marked with figures: 1 - Rocket silos; 2 - High frequency radar unit; 3 - Main radar station.

T-80U modernization options. 1 - 2A46-M4; 2, 5 - Shtora EOCMDAS illuminators; 3 - Remote AAMG mount; 4 - Shtora laser sensors; 6 - Drozd-2 APS rockets; 7 - Cross-wind sensor mast; 8 - 902B smoke mortars w/3D17 grenades; 9 - Drozd-2 APS radar.

 

[Hejsan]

The Shtora-1 EOCMDAS (electro-optical counter-measures defensive aids suite) is one of the several unique features of Russian MBTs that distinguish them from the rest of the world. It was developed by VNII Transmash in St.Petersburg in cooperation with Elers-Elektron in Moscow, and introduced somewhere around 1988. This system effectively protects an MBT against the two most common ATGW types: wire-guided SACLOS systems (e.g. TOW, HOT) and laser-guided ATGMs (e.g. Hellfire, Copperhead).

Shtora-1 consists of a specialized computer/control panel, two electro-optical interference emitters located on each side of the gun, four laser sensors located on top of the turret, and racks of dedicated anti-laser smoke grenades.

The Shtora has two combat roles. In the first role, it works against IR guided ATGMs, by aligning the turret front to the incoming ATGM and using IR emitters to send false signals which scramble the ATGM guidance system. The principle involved is the following.

Wire-guided missiles such as the American TOW are guided to the target by means of a wire and a flare on the back of the missile. The flare is used to keep a 'reference point' of the missile in relationship to the target lock held by the operator, and the guidance computer tries to put the flare on the reference point. Shtora emitters create a large hotspot, essentially tricking the missile guidance into following the Shtora hotspot instead of the flare hotspot, resulting in faulty course corrections by the ATGW computer. In fact, the computer shall usually believe that no horisontal course correction is necessary since the false flare comes from the same direction as the targeted tank, while vertical corrections shall cause ATGM to either dive into the ground or climb into the sky, depending on whether the operator holds the lock below or above the emitters.

The second part of the system defeats laser guided weapons. When a laser beam is detected the Shtora informs the crew with light and sound; it then launches laser defeating smoke grenades, which enshroud the tank and break or degrade the lock. The tank commander can also press a button that will turn the turret front to the laser to meet incoming ATGM with the best protected section and to engage the laser beam source with the maingun.

Specifications:
System weight: 350 kg

Laser illumination sensors
Quantity: 2x TShU-1-11 precision sensors
2x TShU-1 rough sensors
Field of view (each): -5° .. +25° elevation
90° azimuth
Field of view (total): 360° azimuth

EO interference emitters
Quantity: 2, OTShU-1-7
Operating band: 0.7 .. 2.7 mkm
Protected sector: 4° elevation
20° azimuth
Energy consumption: 1 kW
Light intensity: 20 mcad

Anti-FLIR smoke grenades
Quantity: 12, 81mm 3D17
Obscured band: 0.4 .. 14 mkm
Bloom time: 3 sec
Cloud persistence: 20 sec

T-90 turret closeup.
The main components of Shtora EOCMDAS and frontal Kontakt-5 ERA arrays are very well visible.

 

[Heikkilä]

Katsoin joskus jonkun "dokumentin", jossa haastateltiin jotain amerikkalaista panssarimiestä. Sanoi ettei Irakilaisten pimeänäkölaitteilla nähnyt kuin 500 m. Kertoi, että oli kuin ampumaradalla kun vaan pysytteli tuota 500 m kauempana.... Tuo 500 m on naurettavan vähän aavikolla, mutta meidän erityisolosuhteissa ei niin suuri puute.

Neuvostoliittolaisen (80-luvun) valonvahvistimen TPN-3 nimelliseksi käyttöetäisyydeksi ilman IR-valaisua mainitaan tuo sama 500 metriä, mutta se on käytännössä kovasti olosuhteista riippuva etäisyys. Venäläiset normietäisyydet on määritetty 0,003 luksin valaistuksessa eli osapuilleen tähtikirkas, kuuton yö aukealla paikalla. Liitteen kuvassa on TPN:n eri versioiden speksejä näissä olosuhteissa.

Kuunsirppi taivaalla nostaa valaistuksen viisinkertaiseksi tuohon tasoon nähden ja paksu pilvipeite ilman kuutamoa pudottaa valaistuksen 0,0001 luksiin eli kolmanteenkymmenenteen osaan tuosta luvusta. Valonvahvistimen havaintoetäisyys muuttuu samansuuntaisesti.

Varsinkin kuutamolla pystytään kyllä ampumaan maaleja noilta etäisyyksiltä , mutta kapeilla metsäautoteillä joiden molemmin puolin on esim. korkeaa kuusikkoa on jo toinen tilanne ja etäisyydet putoavat todellapaljon. Kun se hajavalo ei pääse sinne puiden alle niin valonvahvistimella ei ole mitä vahvistaa ja ero valonvahvistimen ja lämpötähtäimen välillä kasvaa. Kohtaamistilanteessa noissa olosuhteissa lämpötähtäinvaunulla on iso etu puolellaan.

 

[OldSkool]

Tämä on puolittain off-topic ja toinenkin puoli melkein mainosta, mutta saattaa kiinnostaa foorumilaisia kovasti. Nimittäin Espoossa "Espoo cine" elokuvatapahtumassa esitetään pe 27.8. ja la 28.8. elokuva, joka tapahtuu lähes kokonaan panssarivaunun sisällä.
Hesarin Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti mm. näin:

Israelilaisen Samuel Maozin esikoisohjaus voitti vuosi sitten Venetsian elokuvajuhlat. Elokuva kertoo Israelilaisesta panssarivaunusta, ja sen miehistöstä, jotka ajavat eräänä aamuna hävittäjäkoneen tuhoamaan libanonilaiseen kaupunkiin 1982. Ohjaaja oli tuossa sodassa 19-vuotiaana varusmiehenä. Varmaa on, että katsomiskokemus on ahdistava. Sodan kauhut ja klaustrofobia tankissa lyövät päälle kuvasta toiseen.

 

[Hejsan]

Miten tyytyväisiä ruotsissa on oltu valintaan? kommentteja?

När Strv 121 kom så ersatte den vagnar som var hopplöst föråldrade. Med Strv 121, dvs Leopard 2A4 hade man ett system som var likvärdig omvärldens stridsvagnar. Så i början tror jag man var väldigt nöjd och glad över det. Steget från Strv 103 till Strv 121 torde ha varit som att kliva ur en J29 Tunnan och kliva in i en JAS 39 Gripen.
När Strv 122 kom så var den inte bara likvärdig de vagnar som Tyskland, England och USA hade, den var till och med bättre. När Strv 122 levererades var den förmodligen världens bästa stridsvagn på de flesta punkter. Jag tror nog att de som jobbade med Strv 122 var ganska stolta över detta. Idag finns ju flera andra vagnar, även inom leopardfamiljen, som på olika sätt är mer välutrustade än Strv 122, men det är fortfarande en kompetent vagn.
Kvalitetsmässigt har jag aldrig hört något direkt negativt om vagnen. I början ska det ha varit en del småsaker, rena garantifel mm. Menöverlag så borde vagnen fungerat lika bra i Sverige som hos andra leopardbrukare. Jag har aldrig hört att någon varit missnöjd med driftsäkerheten hos Leopard 2. Det är ju en tysk vagn, så den är antagligen byggd därefter.

Apropå vilken version av M1 Abrams som erbjöds Sverige så var det M1A2. I övrigt var det Leclerc (prototypvagn), Leopard 2 Improved (en prototyp) och M1A2 som 1989-90 utprovades tillsammans med T80U (tror jag, osäker på version, kan ha varit UD). Den sistnämnda var nog mest med som referensvagn, även om man säkert hade bra ursäkter för dess medverkan från svenskt håll
Challenger 2 var med på FMV´s lista över intressanta kandidater, men straffade ut sig själv då Vickers prioriterade utprovning av vagnen i ökenmiljö (kombinerat med säljrunda) i mellanöstern.

 

[JOKO]

Miten tyytyväisiä ruotsissa on oltu valintaan? kommentteja?

När Strv 121 kom så ersatte den vagnar som var hopplöst föråldrade. Med Strv 121, dvs Leopard 2A4 hade man ett system som var likvärdig omvärldens stridsvagnar. Så i början tror jag man var väldigt nöjd och glad över det. Steget från Strv 103 till Strv 121 torde ha varit som att kliva ur en J29 Tunnan och kliva in i en JAS 39 Gripen.
När Strv 122 kom så var den inte bara likvärdig de vagnar som Tyskland, England och USA hade, den var till och med bättre. När Strv 122 levererades var den förmodligen världens bästa stridsvagn på de flesta punkter. Jag tror nog att de som jobbade med Strv 122 var ganska stolta över detta. Idag finns ju flera andra vagnar, även inom leopardfamiljen, som på olika sätt är mer välutrustade än Strv 122, men det är fortfarande en kompetent vagn.
Kvalitetsmässigt har jag aldrig hört något direkt negativt om vagnen. I början ska det ha varit en del småsaker, rena garantifel mm. Menöverlag så borde vagnen fungerat lika bra i Sverige som hos andra leopardbrukare. Jag har aldrig hört att någon varit missnöjd med driftsäkerheten hos Leopard 2. Det är ju en tysk vagn, så den är antagligen byggd därefter.

Apropå vilken version av M1 Abrams som erbjöds Sverige så var det M1A2. I övrigt var det Leclerc (prototypvagn), Leopard 2 Improved (en prototyp) och M1A2 som 1989-90 utprovades tillsammans med T80U (tror jag, osäker på version, kan ha varit UD). Den sistnämnda var nog mest med som referensvagn, även om man säkert hade bra ursäkter för dess medverkan från svenskt håll
Challenger 2 var med på FMV´s lista över intressanta kandidater, men straffade ut sig själv då Vickers prioriterade utprovning av vagnen i ökenmiljö (kombinerat med säljrunda) i mellanöstern.

Taas pukkaa jotain ihmeellistä mongerrusta. :a-lipsrsealed:

 

[Hejsan]

Sori jos on OT mutta se on panssareista.

Muistaako joku täällä silloin kun Ole Norback oli puolustusministeri?

Hän oli yhdessä ohjelmassa mukana ja se intervjuare (selostaja?) kysyy: Miksi on puolustusvoimat satsannu niin paljon panssaritorjuntaan?

Ole tuli vähän nerviksi (ja varmaan tuli lusikalinen housuissiin) ja stammasi vähän
En mä aijo spekuloimaan mistä suunasta vihollinen voi tulla....

 

[Einomies1]

Tai sitten ehkä joku korjaamo voi vielä korjata sen kuvaputki- TV:n (vakkei olisi laitteen arvon kannalta järkevää), tosin kuin LCD:t joita ei voi korjata tai se ei ainakaan kannata!

Kaiken kalusto-teknohuuman keskellä muistutan että KOULUTUS on se kaikkein tärkein asia taistelussa. USA voitti Irakissa ei pelkästään ylivertaisen kaluston vaan mm.tankkimiehistöjen paremman koulutuksen (taktinen & tekninen) ansiosta. Saman teki Israel 6 päivän sodassa ja Jom kippurissa ja tasavertaisella kalustolla.

Ja muistuupi mieleeni sotatarinat Kuuterselän panssaritaistelusta, kesältä -44, kun eräskin Laguksen Olof ampui oliko se nyt 3 vai 4 vihollistankkia tuleen jotain 20 sek. Maa oli muistaakseni joku Suomi....

Eli: paraskin ase on hyödytön jos sitä ei osata käyttää.

Kommenttina tuohon Leo 2A4 päivitykseen, olisi kai syytä vaihtaa koko torni uuteen viistopanssari-malliin, jossa vaihdettava modulaarinen panssarointi. Tuo suojaa huomattavasti enemmän kuin pystysuora panssarilevy, vaikka olisi kuinka paksu. Muistan lukeneeni jostain 2A5:n kohdalla että suunnittelijan mukaan pysäyttää min. 90% kineettisistä projektiileista (etäisyys?) + tandem-HEAT kärjin varustetut taistelukärjet.

Yksi Leo 2 A4:n heikoista kohdista tuntuisi olevan ampujan tähtäinprismat, jotka on sijoitettu etupanssarin läpi menevään onteloon (sama kuin Leclerc).
Uudemmassa tornissa nuo tulenjohto -ja tähtäyslaitteetkin on siirretty tornin katolle M1-Abrams-tyyliin, eikä heikkoja kohtia enää näyttäisi etusektorissa olevan josta "tuurilaukaus" pääsisi sisään, vaikka prismat lähtisivätkin lentoon.

Jos koulutus on ykkönen niin miten vertautuu värvätty naapurin tankkimiehistö kolmen vuoden pikakoulutuksella ja meikäläinen lyhyemmän koulutuksen pumppaamo? Eli missä kulkee raja, kun naapurin miehistö saattaa olla paremmin koulutettu ja taitavampi kuin meikäläinen? Ei ne ihan koko aikaa perunoita kerää naapurinkaan pojat sotatöinään.

Eipäniin, mutta jos tarkoitat niitä palvelukseen pakotettuja, päähän potkittuja onnettomia joista puolet karkaa jo vältelläkseen kutsuntaa, niin sanoisin että kyllä motivaatiollakin on merkitystä koulutuksessa.

Vaikea sanoa mikä on sen 3 vuoden koulutuksen anti, kun en tiedä tarkemmin mutta kyllähän se sisältökin on melko ratkaiseva. Eli jos vaikka kiillotat lutin popoja ja sitten vietät aikaa perunateatterissa ja lopuksi kuljetat majurin salakuljetettuja votkalaatikoita yömyöhään Petroskoihin trokarille, niin onhan siinä sisältöä. Illalla saat jokailtaisen simputusannoksesi ja vielä turpaasi niin kyllähän sitä mielellään lähteen höökimään ulkomaille ja kuolemaan "Äiti Venäjän" puolesta

Tosin meidän "mussukat" joutuvat nekin psykoosiin kun kännykän joutuu jättämään 5 minuutiksi tuvalle sulkeisten (nehän on ihan simputusta ja ihmisarvoa alentavaa, tiedän) ajaksi.

Metsä se on vielä pahempi paikka! Siellähän on jotain eläimiäki (ei siis kissoja tai koiria) ja pimeet ja kylmmä ja ihan kauhhia kohmelo! :a-laugh:

 

[Einomies1]

Jos kustannukset karkaa käsistä, niin pitää unohtaa ne Leot. Tommosia meille:

ja tietoa:

http://www.baesystems.com/ProductsServices/landa_hagg_product_cv90120.html

Hinta on varmasti 50% halvempi verrattuna modernisoituun Leo 2 A4:ään.

CV:ssä lisäksi uusi aktiivinen soft-kill puolustusjärjestelmä (sis.top-attack munition varoitustutka!), CGT 120mm/ L50 RUAGin tykki ja uusin tulenjohtojärjestelmä, sopii uusimmat NATO ys.- huipputekniset ammukset, uusimmat johtamis-, viesti- ja tilannekuvanjakamisjärjestelmät. Lisäksi vaunu on ketterä, yhtä nopea kuin TSTPSV:t, voi ylittää paremmin sillat ja kuljetettavissa vesistöjen yli kevyempänä ja lisäksi huoltaminen helppoa kun meillä on jo CV:tä. Kaluston perusratkaisut on jo tuttuja, käyttökoulutus nopeampaa, varaosat läheltä naapurista nopeasti.

Ainoa heikkous on passiivisen suojan puute, mutta tollaisella voi ampua väijystä ja perääntyä ja vaihtaa tuliasemaa eikä tartte jäädä vaihtamaan iskuja. Mielestäni todellinen puolustajan ase! Hankitaan vielä LAHAT-piipun läpi ammuttava laserohjattava PST-ohjus (kantama 6000 m) niin on jo Stand-off kykykin!

Panssarintuhoojat ovat palanneet! Samantyypisillä (Sturmi) isoisät poksuttelivat naapurin vaunut tuleen viime sodissa, tämä on nykyajan versio!

 

[SJ]

Hinta on varmasti 50% halvempi verrattuna modernisoituun Leo 2 A4:ään.

Jotenkin tuota epäilen, koska CV-90 ei ole perusmallissakaan erityisen halpa verrattuna moderniin tankkiin. Ja "modernisoitu Leo 2 A4" on sellainen "oxymoron". Yleensä kun A4 modernisoidaan niin nimitys muuttuu A5:ksi tai A6:ksi.

 

[baikal]

Jos kustannukset karkaa käsistä, niin pitää unohtaa ne Leot. Tommosia meille:

ja tietoa:

http://www.baesystems.com/ProductsServices/landa_hagg_product_cv90120.html

Hinta on varmasti 50% halvempi verrattuna modernisoituun Leo 2 A4:ään.

CV:ssä lisäksi uusi aktiivinen soft-kill puolustusjärjestelmä (sis.top-attack munition varoitustutka!), CGT 120mm/ L50 RUAGin tykki ja uusin tulenjohtojärjestelmä, sopii uusimmat NATO ys.- huipputekniset ammukset, uusimmat johtamis-, viesti- ja tilannekuvanjakamisjärjestelmät. Lisäksi vaunu on ketterä, yhtä nopea kuin TSTPSV:t, voi ylittää paremmin sillat ja kuljetettavissa vesistöjen yli kevyempänä ja lisäksi huoltaminen helppoa kun meillä on jo CV:tä. Kaluston perusratkaisut on jo tuttuja, käyttökoulutus nopeampaa, varaosat läheltä naapurista nopeasti.

Ainoa heikkous on passiivisen suojan puute, mutta tollaisella voi ampua väijystä ja perääntyä ja vaihtaa tuliasemaa eikä tartte jäädä vaihtamaan iskuja. Mielestäni todellinen puolustajan ase! Hankitaan vielä LAHAT-piipun läpi ammuttava laserohjattava PST-ohjus (kantama 6000 m) niin on jo Stand-off kykykin!

Panssarintuhoojat ovat palanneet! Samantyypisillä (Sturmi) isoisät poksuttelivat naapurin vaunut tuleen viime sodissa, tämä on nykyajan versio!

Älä viitsi. Foorumilla on sovittu, että kurantti tankki painaa sen melkein 60 tonnia ennenkuin sillä tekee mitään. Olkoot vaikka sitten edellisen maailmansodan tekniikkaan perustuva hökötys, josta nesteet pursuaa jo käynnistäessä ja jonka varaosahuolto on KÄTEVÄSTI hoidettavissa kannibalisoimalla entisiä ja uudempia vastaavia totteroita.

Lisäksi foorumin sääntöihin olisi pitänyt älytä kirjata sääntö, jotta Leoja on jossain kaupan juuri suomalaisille vaikka miten paljon...missä, se ei minulle ole vielä valjennut. Ollaan ostamassa käytettyjä tst-vaunuja koko ajan, puuttuu enää vain ne kaupan olevat vaunut ja niin, rahat taitaa olla myös nirkosissa.

 

[JOKO]

Jos kustannukset karkaa käsistä, niin pitää unohtaa ne Leot. Tommosia meille:

ja tietoa:

http://www.baesystems.com/ProductsServices/landa_hagg_product_cv90120.html

Hinta on varmasti 50% halvempi verrattuna modernisoituun Leo 2 A4:ään.

CV:ssä lisäksi uusi aktiivinen soft-kill puolustusjärjestelmä (sis.top-attack munition varoitustutka!), CGT 120mm/ L50 RUAGin tykki ja uusin tulenjohtojärjestelmä, sopii uusimmat NATO ys.- huipputekniset ammukset, uusimmat johtamis-, viesti- ja tilannekuvanjakamisjärjestelmät. Lisäksi vaunu on ketterä, yhtä nopea kuin TSTPSV:t, voi ylittää paremmin sillat ja kuljetettavissa vesistöjen yli kevyempänä ja lisäksi huoltaminen helppoa kun meillä on jo CV:tä. Kaluston perusratkaisut on jo tuttuja, käyttökoulutus nopeampaa, varaosat läheltä naapurista nopeasti.

Ainoa heikkous on passiivisen suojan puute, mutta tollaisella voi ampua väijystä ja perääntyä ja vaihtaa tuliasemaa eikä tartte jäädä vaihtamaan iskuja. Mielestäni todellinen puolustajan ase! Hankitaan vielä LAHAT-piipun läpi ammuttava laserohjattava PST-ohjus (kantama 6000 m) niin on jo Stand-off kykykin!

Panssarintuhoojat ovat palanneet! Samantyypisillä (Sturmi) isoisät poksuttelivat naapurin vaunut tuleen viime sodissa, tämä on nykyajan versio!

No eeeiiiiiiii!!!! :nettikytta:

Turhia vehkeitä. Puolustukseen mieluummin ohjuksia, sinkoja, miinoja, tykistöä, jne. Saadaan paljon enempi tehoa samalla rahalla. Liike irtoaa maastureilla.

Vastahyökkäyksiin tarvitaan oikeita panssareita. Niiden osalta painopisteen pitää olla panssaroinnissa. Meidän olosuhteissa vaunut saavat väistämättä runsaasti tulta osakseen. Panssarivaunun idea hivenen kärsii, jos vaunu ei kestä valtaosaa vastapuolen aseista.

 

[muhvetti]

Viime leirillä (kestoa mahtavat viisi päivää), alkoivat ensimmäiset tapaukset monotomisesti kuiskailemaan:"milloin lähdetään takaisin". Siis kaksi vuorokautta alla. Joutu repeilemään huolella.

Nämä siis periaatteessa sitä kermaa, minne pitää hakea, ja jonne testit.

Ei jumalauta jossain pioneereissä ihmetelty kummenpia kolme viikkoa putkeen leirillä sulutusta ja asemien vaihtoa kerran vuorokauteen.

 

[SJ]

Jos kustannukset karkaa käsistä, niin pitää unohtaa ne Leot. Tommosia meille:

ja tietoa:

http://www.baesystems.com/ProductsServices/landa_hagg_product_cv90120.html

Hinta on varmasti 50% halvempi verrattuna modernisoituun Leo 2 A4:ään.

CV:ssä lisäksi uusi aktiivinen soft-kill puolustusjärjestelmä (sis.top-attack munition varoitustutka!), CGT 120mm/ L50 RUAGin tykki ja uusin tulenjohtojärjestelmä, sopii uusimmat NATO ys.- huipputekniset ammukset, uusimmat johtamis-, viesti- ja tilannekuvanjakamisjärjestelmät. Lisäksi vaunu on ketterä, yhtä nopea kuin TSTPSV:t, voi ylittää paremmin sillat ja kuljetettavissa vesistöjen yli kevyempänä ja lisäksi huoltaminen helppoa kun meillä on jo CV:tä. Kaluston perusratkaisut on jo tuttuja, käyttökoulutus nopeampaa, varaosat läheltä naapurista nopeasti.

Ainoa heikkous on passiivisen suojan puute, mutta tollaisella voi ampua väijystä ja perääntyä ja vaihtaa tuliasemaa eikä tartte jäädä vaihtamaan iskuja. Mielestäni todellinen puolustajan ase! Hankitaan vielä LAHAT-piipun läpi ammuttava laserohjattava PST-ohjus (kantama 6000 m) niin on jo Stand-off kykykin!

Panssarintuhoojat ovat palanneet! Samantyypisillä (Sturmi) isoisät poksuttelivat naapurin vaunut tuleen viime sodissa, tämä on nykyajan versio!

No eeeiiiiiiii!!!! :nettikytta:

Turhia vehkeitä. Puolustukseen mieluummin ohjuksia, sinkoja, miinoja, tykistöä, jne. Saadaan paljon enempi tehoa samalla rahalla. Liike irtoaa maastureilla.

Vastahyökkäyksiin tarvitaan oikeita panssareita. Niiden osalta painopisteen pitää olla panssaroinnissa. Meidän olosuhteissa vaunut saavat väistämättä runsaasti tulta osakseen. Panssarivaunun idea hivenen kärsii, jos vaunu ei kestä valtaosaa vastapuolen aseista.

Itse olisin sanonut, että kyllä noilla varmaankin voisi ohjus PST:tä täydentää (siis niissä CV-90:aa jo valmiiksi käyttävissä yksiköissä). Hinta olisi toki korkeampi kuin ohjuksilla, mutta tulisipa kuitenkin kuvioihin uusi aspekti mihin vihollinen joutuisi varautumaan. Mieluummin kuitenkin lisää Leopard 2:ia mallista välittämättä.

 

[Einomies1]

Meillä maasto on jotain 90% puuvaltaista, vaikeakulkuista tyyppiä, jota halkoo kapeat, mutkikkaat metsätiet (puhun siis landesta). Näissä olosuhteissa vihollisen kärki mm.panssarivaunut kohdataan varmasti max. 500 metrin etäisyyksillä ja varmasti mikään nykyaikainen panssari ei kestä 120-125mm tykin alikaliberia noilla matkoilla. CV -tyyppinen pansarintuhooja olisi noissa olosuhteissa erinomainen pienemmän maaliprofiilinsa ja ketteryytensä (kääntösäde) takia, mikäli omaa huipputeknisen tulenjohtojärjestelmän ja tähtäimet.

Etelä-Suomessa ja asutuskeskuksissa taas kohtaamisetäisyydet kasvavat kilometreihin ja siellä panssarin osuus on merkittävä koska yli 2000 m matkoilla suojan ja ampumatarvikkeen "kilpailu" tulee tasapuolisemmaksi.
Leo 2 A... .jotain modernisoituja parempia vaunuja voisi ryhmittää juuri etelä suomen-alueelle valmiusyhtymineen.
Enkä tarkoita myöskään että PST-ohjuksista tai singoista tai tykeistä aletaan säästämään, nehän ehdottoman tärkeää peruskauraa.

Ideani on että mikäli CV 90-120 T olisi halvempi kuin Leo 2 modernisoituna, niin CV:t riittäisivät jääkäriprikaateille ja nekin saisivat 12,7mm kk:ta isompia pyssyjä, jolla tekisi edes jotain. CGT 120/L50 tykki antaa varmasti samalla DM 53A1 alikaliiberilla enemmän suupainetta=kantomatkaa+tehoa kuin vanhempi rheinmetal 120/L44.

Eihän taistelupanssaritkaan luota täysin panssariinsa ja jää odottelemaan ammuttuaan ekat 1-2 laukausta että joku vihollisen jäljelle jääneistä vaunuista ampuu takaisin, vaan silloin savutetaan ja peräydytään vaihto-asemaan.
Väitän edelleen että väijystä CV:llä olisi hyvät mahdollisuudet taistella hyökkäyskärkeä vastaan.

Nyt meillä on 2 mekanisoitua taistelyryhmää a`50-60 vaunua ryhmä, jotka ei riitä millään hyökkäyskärjen pysäyttämiseen tai vastahyökkäyksiin koska vihollisen panssariprikaatit on varmasti paljon tulivoimaisempia. Ne vaunut on "kulutettu" ekan viikon aikana, vaikka olisi millainen "superLeopardi".

 

[baikal]

Meillä maasto on jotain 90% puuvaltaista, vaikeakulkuista tyyppiä, jota halkoo kapeat, mutkikkaat metsätiet (puhun siis landesta). Näissä olosuhteissa vihollisen kärki mm.panssarivaunut kohdataan varmasti max. 500 metrin etäisyyksillä ja varmasti mikään nykyaikainen panssari ei kestä 120-125mm tykin alikaliberia noilla matkoilla. CV -tyyppinen pansarintuhooja olisi noissa olosuhteissa erinomainen pienemmän maaliprofiilinsa ja ketteryytensä (kääntösäde) takia, mikäli omaa huipputeknisen tulenjohtojärjestelmän ja tähtäimet.

Etelä-Suomessa ja asutuskeskuksissa taas kohtaamisetäisyydet kasvavat kilometreihin ja siellä panssarin osuus on merkittävä koska yli 2000 m matkoilla suojan ja ampumatarvikkeen "kilpailu" tulee tasapuolisemmaksi.
Leo 2 A... .jotain modernisoituja parempia vaunuja voisi ryhmittää juuri etelä suomen-alueelle valmiusyhtymineen.
Enkä tarkoita myöskään että PST-ohjuksista tai singoista tai tykeistä aletaan säästämään, nehän ehdottoman tärkeää peruskauraa.

Ideani on että mikäli CV 90-120 T olisi halvempi kuin Leo 2 modernisoituna, niin CV:t riittäisivät jääkäriprikaateille ja nekin saisivat 12,7mm kk:ta isompia pyssyjä, jolla tekisi edes jotain. CGT 120/L50 tykki antaa varmasti samalla DM 53A1 alikaliiberilla enemmän suupainetta=kantomatkaa+tehoa kuin vanhempi rheinmetal 120/L44.

Eihän taistelupanssaritkaan luota täysin panssariinsa ja jää odottelemaan ammuttuaan ekat 1-2 laukausta että joku vihollisen jäljelle jääneistä vaunuista ampuu takaisin, vaan silloin savutetaan ja peräydytään vaihto-asemaan.
Väitän edelleen että väijystä CV:llä olisi hyvät mahdollisuudet taistella hyökkäyskärkeä vastaan.

Nyt meillä on 2 mekanisoitua taistelyryhmää a`50-60 vaunua ryhmä, jotka ei riitä millään hyökkäyskärjen pysäyttämiseen tai vastahyökkäyksiin koska vihollisen panssariprikaatit on varmasti paljon tulivoimaisempia. Ne vaunut on "kulutettu" ekan viikon aikana, vaikka olisi millainen "superLeopardi".

Eihän ne mihin kulu ekan viikon aikana, ne on vasta kätketty silloin...ne odottavat tuhannen taalan paikkaa tehdä sivustahyökkäys Lahdesta Haminaan kertaheitolla siluvei. Tosin tuo alue on silloin jo niin täynnä verrokkeja, että voi juuttua ruuhkaan keskeisimmillä risteysalueilla.