Panssareiden massamainen käyttö toimii keskieuroopan kaltaisessa maastossa. Jossain itä-suomen kaltaisessa maastossa tuo antaa vain viholliselle hyviä maaleja suppuuntumalla. Hajanainen tiestö suljetaan jo vähäällä määrällä panssareita ja panssarintorjunta aseita.
Ei kannata edes puhua mistään massamaisesta käytöstä, jos meillä on maksimissaankin se parisataa vaunua...
Sitä paitsi ei panssarivaunujen keskitetty käyttö tarkoita sitä, että ne kaikki etenisivät itänaapurin tavoin samaa pääuraa, vaan että vaunuja johdetaan keskitetysti samalla operaatiosuunnalla. Varsinkaan Etelä-Suomesta eivät tieurat ja pellot heti lopu, eli vaunuja voidaan käyttää hyvinkin joustavasti sopivassa hajaryhmityksessä erilaisiin koukkauksiin ja iskuihin vihollisen syvyyteen...
Mitäs sitten tehdään jos tulee kohtaamistaistelussa vastaan se naapurin panssariprikaati, ja itseltä loppuvat vaunut kesken? Vaikka meidän panssarit tuhoaisivat naapurin panssareita suhteessa yhtä omaa menetettyä vaunua kohden kymmenen tuhottua vihollisvaunua, niin muutama kymmenen vaunua kerrallaan pystyy vain hyvin rajoitettuihin sotatoimiin. Tällöin menetetään tst-panssarivaunujen todellinen liikkuvuus, eli yksi kolmasosaa taistelutehosta, kun taistelukosketukseen joutuneita vaunuja ei voida vetää välillä täydennettävksi ja huollettavaksi toisten vaunujen pitäessä taistelukosketuksen, koska vaunuja on liian vähän kerrallaan tietyllä alueella...
Missä sodassa tähän mennessä on ollut menestyksekäs taktiikka, että yksittäisiä vaunuja on ripoteltu pitkin maita ja mantuja ilman yhtenäistä komentorakennetta?
Panssariprikaatissa olisi myös ideana se, että kaikki itse tst-panssareiden toimintaa tukevat osat olisivat samassa paketissa (huolto, pioneerit, tykistö, IT jne...), jolloin niitä voitaisiin käyttää tehokkaimmin painopistesuunnalla.Tavoitteena tulisi mielestäni olla luoda todellinen "nyrkki", joka pystyy pysäyttämään vastustajan mekanisoidun keihäänkärjen, jolloin maavoimien uuden taistelutavan mukaisesti koulutetut ja varustetut alueelliset joukot voivat aloittaa varsinaisen tappioiden tuottamisen ja vihollisen kuluttamisen.
Vaarana on mielestäni tällä hetkellä se, että hyvän liikkuvuuden omaava vihollisen mekanisoitu kärki kiertää liikkeellään meidän toistaiseksi suhteellisen heikon liikkuvuuden omaavat alueelliset joukot, jolloin ne eivät pääse milloinkaan aloittamaan varsinaista tappioiden tuottamista viholliselle. Tai sitten vastustajan mekanisoitu kärki vain porhaltaa tappioista välittämättä alueellisten joukkojen sulutteista läpi pikamarssia kohti Helsinkiä. Täytyy olla riittävästi sitä Baikalin moneen kertaan peräänkuuluttamaa "rautaa omassa lahkeessa", jotta itänaapurin mekanisoitu hyökkäyksen kärki saadaan hätätilanteessa pysäytettyä väkipakolla hinnasta välittämättä ennen kuin se pääsee valtakunnan ydinalueille...
Jollei sitä vihollisen hyökkäyksen kärkeä saada sodan syttyessä pysäytettyä hinnalla millä hyvänsä, niin ei NATO-jäsenyydestäkään ole juuri mitään hyötyä, kun ei ole mitään paikkoja minne sitä apua toimittaa (satamat, lentokentät, maayhteydet jne...)...
Kukaan muu ei myöskään kriisitilanteessa mitenkään kerkiä toimittamaan tänne raskaita mekanisoituja joukkoja, joten ne ovat suorituskyky, josta meidän on joka tapauksessa pidettävä itse huolta. NATO-jäsenenä vahvat mekanisoidut joukot olisivat mielestäni paras satsaus Suomen puolustuskykyyn. NATO pystyy kyllä tarvittaessa toimittamaan tänne suhteellisen helposti ilma- ja merivoimia, sekä mahdollisesti kevyttä jalkaväkeä, mutta raskaat maasotajoukot toimivat parhaana pidäkkeenä äkillistä maanvaltausta vastaan...
Jos Suomi olisi NATO:n jäsen, puolittaisin kylmästi ilma- ja merivoimien vahvuudet, ja käyttäisin säästyneet rahat ostamalla lisää taistelupanssarivaunuja, telatykkejä, ilmatorjuntaa ja panssarintorjuntaohjuksia...
Eli NATO-jäsenenä Suomi voisi mielestäni keskittyä luomaan Euroopan vahvimmat maavoimat (lukuunottamatta Venäjää), ja jättää ilma- ja meripuolustuksen pääosin NATO:n harteille. Silloin "ne ei tulis tänne, kun ne tietäis saavansa turpaan...".
Olen kunnioituksella odottanut, milloin vastahyökkäys yltää 80:lla tankilla Irkutskiin saakka ja saappaat pestään Baikalissa. Vaihdetaan moottoreihin uudet jakopäänhihnat ja matka jatkuu.....
