Panssarivaunut


Aivan. Virhe.

Paremminkin olisi pitänyt perustaa toinenkin Panssariprikaati. Vieläkään ei ole liian myöhäistä.

Tosin Naton strategia taisi olla se, että tst-helikoptereilla pysäytetään Varsovan liiton "panssarilautat". Mutta olosuhteet ja resurssit olivat toiset.

Edit: vastaus väärään viestiin.
 
Viimeksi muokattu:
Panssareiden massamainen käyttö toimii keskieuroopan kaltaisessa maastossa. Jossain itä-suomen kaltaisessa maastossa tuo antaa vain viholliselle hyviä maaleja suppuuntumalla. Hajanainen tiestö suljetaan jo vähäällä määrällä panssareita ja panssarintorjunta aseita.

Ei kannata edes puhua mistään massamaisesta käytöstä, jos meillä on maksimissaankin se parisataa vaunua...

Sitä paitsi ei panssarivaunujen keskitetty käyttö tarkoita sitä, että ne kaikki etenisivät itänaapurin tavoin samaa pääuraa, vaan että vaunuja johdetaan keskitetysti samalla operaatiosuunnalla. Varsinkaan Etelä-Suomesta eivät tieurat ja pellot heti lopu, eli vaunuja voidaan käyttää hyvinkin joustavasti sopivassa hajaryhmityksessä erilaisiin koukkauksiin ja iskuihin vihollisen syvyyteen...

Mitäs sitten tehdään jos tulee kohtaamistaistelussa vastaan se naapurin panssariprikaati, ja itseltä loppuvat vaunut kesken? Vaikka meidän panssarit tuhoaisivat naapurin panssareita suhteessa yhtä omaa menetettyä vaunua kohden kymmenen tuhottua vihollisvaunua, niin muutama kymmenen vaunua kerrallaan pystyy vain hyvin rajoitettuihin sotatoimiin. Tällöin menetetään tst-panssarivaunujen todellinen liikkuvuus, eli yksi kolmasosaa taistelutehosta, kun taistelukosketukseen joutuneita vaunuja ei voida vetää välillä täydennettävksi ja huollettavaksi toisten vaunujen pitäessä taistelukosketuksen, koska vaunuja on liian vähän kerrallaan tietyllä alueella...

Missä sodassa tähän mennessä on ollut menestyksekäs taktiikka, että yksittäisiä vaunuja on ripoteltu pitkin maita ja mantuja ilman yhtenäistä komentorakennetta?

Panssariprikaatissa olisi myös ideana se, että kaikki itse tst-panssareiden toimintaa tukevat osat olisivat samassa paketissa (huolto, pioneerit, tykistö, IT jne...), jolloin niitä voitaisiin käyttää tehokkaimmin painopistesuunnalla.Tavoitteena tulisi mielestäni olla luoda todellinen "nyrkki", joka pystyy pysäyttämään vastustajan mekanisoidun keihäänkärjen, jolloin maavoimien uuden taistelutavan mukaisesti koulutetut ja varustetut alueelliset joukot voivat aloittaa varsinaisen tappioiden tuottamisen ja vihollisen kuluttamisen.

Vaarana on mielestäni tällä hetkellä se, että hyvän liikkuvuuden omaava vihollisen mekanisoitu kärki kiertää liikkeellään meidän toistaiseksi suhteellisen heikon liikkuvuuden omaavat alueelliset joukot, jolloin ne eivät pääse milloinkaan aloittamaan varsinaista tappioiden tuottamista viholliselle. Tai sitten vastustajan mekanisoitu kärki vain porhaltaa tappioista välittämättä alueellisten joukkojen sulutteista läpi pikamarssia kohti Helsinkiä. Täytyy olla riittävästi sitä Baikalin moneen kertaan peräänkuuluttamaa "rautaa omassa lahkeessa", jotta itänaapurin mekanisoitu hyökkäyksen kärki saadaan hätätilanteessa pysäytettyä väkipakolla hinnasta välittämättä ennen kuin se pääsee valtakunnan ydinalueille...

Jollei sitä vihollisen hyökkäyksen kärkeä saada sodan syttyessä pysäytettyä hinnalla millä hyvänsä, niin ei NATO-jäsenyydestäkään ole juuri mitään hyötyä, kun ei ole mitään paikkoja minne sitä apua toimittaa (satamat, lentokentät, maayhteydet jne...)...

Kukaan muu ei myöskään kriisitilanteessa mitenkään kerkiä toimittamaan tänne raskaita mekanisoituja joukkoja, joten ne ovat suorituskyky, josta meidän on joka tapauksessa pidettävä itse huolta. NATO-jäsenenä vahvat mekanisoidut joukot olisivat mielestäni paras satsaus Suomen puolustuskykyyn. NATO pystyy kyllä tarvittaessa toimittamaan tänne suhteellisen helposti ilma- ja merivoimia, sekä mahdollisesti kevyttä jalkaväkeä, mutta raskaat maasotajoukot toimivat parhaana pidäkkeenä äkillistä maanvaltausta vastaan...

Jos Suomi olisi NATO:n jäsen, puolittaisin kylmästi ilma- ja merivoimien vahvuudet, ja käyttäisin säästyneet rahat ostamalla lisää taistelupanssarivaunuja, telatykkejä, ilmatorjuntaa ja panssarintorjuntaohjuksia...

Eli NATO-jäsenenä Suomi voisi mielestäni keskittyä luomaan Euroopan vahvimmat maavoimat (lukuunottamatta Venäjää), ja jättää ilma- ja meripuolustuksen pääosin NATO:n harteille. Silloin "ne ei tulis tänne, kun ne tietäis saavansa turpaan...".
 
Viimeksi muokattu:
Puheet massamaisen käytö soveltumattomuudesta Suomeen kertovat ymmärtämättömyydestä mekanisoidun taistelun olemuksesta.

Kuten Tähystäjä jo kysyi, missä tuollaisella "yks sulle ja toinen mulle" taktiikalla on tullut menestystä, ei missään.
Toinen asia, mekanisoitu taistelu on mitä suuremmassa määrin yhteistyötä ja siinä sen voima osittain piileekin. Pelkkä taisteluvaunu ruunataan kun sille ei löydy osaavaa ja soveliaalla kalustolla varustettuja yhteistyökumppania.
Keskustelut tällä taas osoittavat, ettei perusjääkärin koulutuksella osata toimia yhteistyössä panssareiden kanssa.
Saarnani lopuksi muistutan panssarijoukkojen yhdestä tunnuslauseista.
Perinteitä, Yhteistyötä ja Iskuvoimaa!
 
Jos katsoo, montako tietä tuolta venäjän puolelta oikeasti tulee suomeen, niin näkee että ei sieltä 15 km leveää panssariuraa oikeasti voi tehdä. Panssarien käyttö rajoittuu käytännössä tieurille, jotka monesta kohdin rajoittuvat järviin.
Tämä oli käytännössä se syy miksi suomi ei ole venäläinen alue.
 
Minkä takia panssarivaunut tarvitsevat pidemmille matkoille jonkin lavetin, kuten junan, kuljetukseen? Jos bensaa on tankissa siihen 500 km ajeluun, niin ei kai vaunu nyt vaadi huoltoa ennen tankin tyhjenemistä? Vai onko kyse jonkinlaisesta rauhanajan toimintamallista, jolla yritetään estää turha kuluma, ja sotatilanteessa ajeltaisiin se 500 km:n marssi surutta?

Paremminkin olisi pitänyt perustaa toinenkin Panssariprikaati. Vieläkään ei ole liian myöhäistä.

Millaisella kalustolla varustaisit ko. prikaatin olettaen, että hankintabudjetti on rajallinen? Itse olen hiljattain miettinyt erilaisia kalustovaihtoehtoja käytettyjen markkinoilta, mutta avaan niitä tarkemmin joskus tulevaisuudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Sitä paitsi ei panssarivaunujen keskitetty käyttö tarkoita sitä, että ne kaikki etenisivät itänaapurin tavoin samaa pääuraa, vaan että vaunuja johdetaan keskitetysti samalla operaatiosuunnalla. Varsinkaan Etelä-Suomesta eivät tieurat ja pellot heti lopu, eli vaunuja voidaan käyttää hyvinkin joustavasti sopivassa hajaryhmityksessä erilaisiin koukkauksiin ja iskuihin vihollisen syvyyteen...

Tuohan kuulostaa hyvältä: naapuri puskee pääuria tänne - me iskemme heidän huoltonsa kimppuun, öljyputkeen ja huoltojoukkoon, jotka ovat suhteessa suomalaiseen alimitoitettu. Ei kai tosissaan voi ajatella, että Etelä-Suomen alueelle vanja päästettäisiin...
 
Koko panssaritaistelun ideahan on ollut jo ainakin toisesta maailmansodasta lähtien luoda panssarivaunujen liikkuvuuden ja tulivoiman ansiosta hetkellinen ja paikallinen ylivoima vastustajaan nähden, ja ottaa täten aloite omiin käsiin...

Jääkiekkovalmentaja Risto Dufvaa lainaten: "Riittää, kun olet paras paikallaolijoista."

Hyvin pienillä vaunukokoonpanoilla edes tämän paikallisen ja hetkellisen edun saavuttaminen on vaikeaa. Panssaritaistelussa myös pätee ihan jalkaväkitaistelustakin tutun tulen ja liikkeen yhdistelmän lainalaisuudet. Kun osa vaunuista sitoo tulellaan vihollisen, mahdollistaa se loppuosan vaunuista liikkumisen ja esimerkiksi koukkaamisen, vetäytymisen tai vihollisen kiertämisen. Kaiken tämän järjestäminen on helpompaa kun yksittäisissä vaunukokoonpanoissa on enemmän vaunuja...

Myös erilaisten väijytysten ja tuliylläkköjen järjestäminen on tehokkaampaa, kun käytettävissä on enemmän vaunuja...

Lisäksi suurempien vaunukokoonpanojen huolto on helpompaa kuin, että kaikki panssarivaunujen huolto-osat joutuisivat ravaamaan yksittäisten vaunujen perässä pitkin metsiä. Tämä tekee huolto-organisaatiosta helposti todella raskaan...

Täytyy otta huomioon myös se tosiseikka, että tehtiin miten tahansa, niin tappioita ja vaurioita meidän panssarivaunumme tulevat kuitenkin kärsimään. Tällöin vaunuyhtymien taistelunkestävyys on enemmän panssareita sisältävissa kokoonpanoissa parempi, muutaman vaunun menettäminen ei lamauta koko yhtymän taistelukykyä kerralla. Isommissa vaunuyhtymissä voidaan myös helpommin kannibalisoida vaurioituneista vaunuista varaosia taistelukykyisille vaunuille...

En ole mikään panssarisodankäynnin asiantuntija, mutta ihan arkijärjellä ajateltuna voisi olettaa asioiden menevän tämänsuuntaisesti. Varsinaiset panssarimiehet voivat halutessaan tarkentaa näitä teesejäni...
 
Minkä takia panssarivaunut tarvitsevat pidemmille matkoille jonkin lavetin, kuten junan, kuljetukseen? Jos bensaa on tankissa siihen 500 km ajeluun, niin ei kai vaunu nyt vaadi huoltoa ennen tankin tyhjenemistä? Vai onko kyse jonkinlaisesta rauhanajan toimintamallista, jolla yritetään estää turha kuluma, ja sotatilanteessa ajeltaisiin se 500 km:n marssi surutta?

Suurinpiirtein näin. Kaikin osin helpompaa, turvallisempaa ja taloudellisempaa siirtää ne lavetilla tai junalla pidempiä matkoja. Vaunut on tehty ajettavaksi maastossa ja se ajo kovalla maantiealustalla on yhtä tuskaa kun vehje tärisee ja resonoi niin että paikat lähtee hampaista, tuskin on terveellistä vaunullekkaan. 500km psv:lle ei ole sama kun 500km henkilöautolle. Vaikkei se vaunu siitä varsinaisesti hajoa tai vaadi mitään erikoisia toimenpiteitä niin joku 500km moottorimarssi olisi helposti pari prosenttia vaunun käyttöiästä kilometreissä mitattuna. PSV kolonna tekee höpöä myös tiestölle, varsinkin jossain tiukassa liikenneympyrässä voi olla asfaltti rullalla sen jälkeen.
 
Suurinpiirtein näin. Kaikin osin helpompaa, turvallisempaa ja taloudellisempaa siirtää ne lavetilla tai junalla pidempiä matkoja. Vaunut on tehty ajettavaksi maastossa ja se ajo kovalla maantiealustalla on yhtä tuskaa kun vehje tärisee ja resonoi niin että paikat lähtee hampaista, tuskin on terveellistä vaunullekkaan. 500km psv:lle ei ole sama kun 500km henkilöautolle. Vaikkei se vaunu siitä varsinaisesti hajoa tai vaadi mitään erikoisia toimenpiteitä niin joku 500km moottorimarssi olisi helposti pari prosenttia vaunun käyttöiästä kilometreissä mitattuna. PSV kolonna tekee höpöä myös tiestölle, varsinkin jossain tiukassa liikenneympyrässä voi olla asfaltti rullalla sen jälkeen.

Saatan muistaa väärin, mutta Abrams:n "käyttöikä" oli 8000 kilsaa(/mailia?) tietyllä huollolla, eli tuo 500 kilsaa voisi olla aika merkittäväkin liike vaunulle.

Sitten olettaisin, että vaunuissa pitää tehdä ajoittain joitakin pienempiä huoltotoimia tai tarkastuksia ja olettaisin siten, että 500 kilsan jälkeen ainakin tietty prosentti vaunuista joutuisi tekemään näitä heti saavuttuaan, eli osasto ei olisi taisteluvalmis siirtymisen jälkeen, vaikka ukot olisivatkin valmiita. Eli junakuljetuksessa on se etu, että koko osasto liikkuu kerralla ja yhtäläisessä valmiudessa perille.
 
Millaisella kalustolla varustaisit ko. prikaatin olettaen, että hankintabudjetti on rajallinen? Itse olen hiljattain miettinyt erilaisia kalustovaihtoehtoja käytettyjen markkinoilta, mutta avaan niitä tarkemmin joskus tulevaisuudessa.

Mielenkiinnolla odotan, mihin Hollannista hankitut Leopardit päätyvät. Vanhojen jatkoksi?

PzH2000-panssarihaupitsit liikkuvat ja käyvät pyydykseen markkinoilla. Viimeksi Viro apajilla.

Jos pyöräkalustoa sekoitetaan mukaan, CV90xx ja Amos-vaunuja on jo olemassa ja tarvittaessa tulee lisää.

Tiedustelulennokit Israelista, orgaaninen ilmatorjunta pohjoismaista, kuljetuskalusto kotimaasta tai idästä?
 
Ei kannata edes puhua mistään massamaisesta käytöstä, jos meillä on maksimissaankin se parisataa vaunua...

Sitä paitsi ei panssarivaunujen keskitetty käyttö tarkoita sitä, että ne kaikki etenisivät itänaapurin tavoin samaa pääuraa, vaan että vaunuja johdetaan keskitetysti samalla operaatiosuunnalla. Varsinkaan Etelä-Suomesta eivät tieurat ja pellot heti lopu, eli vaunuja voidaan käyttää hyvinkin joustavasti sopivassa hajaryhmityksessä erilaisiin koukkauksiin ja iskuihin vihollisen syvyyteen...

Mitäs sitten tehdään jos tulee kohtaamistaistelussa vastaan se naapurin panssariprikaati, ja itseltä loppuvat vaunut kesken? Vaikka meidän panssarit tuhoaisivat naapurin panssareita suhteessa yhtä omaa menetettyä vaunua kohden kymmenen tuhottua vihollisvaunua, niin muutama kymmenen vaunua kerrallaan pystyy vain hyvin rajoitettuihin sotatoimiin. Tällöin menetetään tst-panssarivaunujen todellinen liikkuvuus, eli yksi kolmasosaa taistelutehosta, kun taistelukosketukseen joutuneita vaunuja ei voida vetää välillä täydennettävksi ja huollettavaksi toisten vaunujen pitäessä taistelukosketuksen, koska vaunuja on liian vähän kerrallaan tietyllä alueella...

Missä sodassa tähän mennessä on ollut menestyksekäs taktiikka, että yksittäisiä vaunuja on ripoteltu pitkin maita ja mantuja ilman yhtenäistä komentorakennetta?

Panssariprikaatissa olisi myös ideana se, että kaikki itse tst-panssareiden toimintaa tukevat osat olisivat samassa paketissa (huolto, pioneerit, tykistö, IT jne...), jolloin niitä voitaisiin käyttää tehokkaimmin painopistesuunnalla.Tavoitteena tulisi mielestäni olla luoda todellinen "nyrkki", joka pystyy pysäyttämään vastustajan mekanisoidun keihäänkärjen, jolloin maavoimien uuden taistelutavan mukaisesti koulutetut ja varustetut alueelliset joukot voivat aloittaa varsinaisen tappioiden tuottamisen ja vihollisen kuluttamisen.

Vaarana on mielestäni tällä hetkellä se, että hyvän liikkuvuuden omaava vihollisen mekanisoitu kärki kiertää liikkeellään meidän toistaiseksi suhteellisen heikon liikkuvuuden omaavat alueelliset joukot, jolloin ne eivät pääse milloinkaan aloittamaan varsinaista tappioiden tuottamista viholliselle. Tai sitten vastustajan mekanisoitu kärki vain porhaltaa tappioista välittämättä alueellisten joukkojen sulutteista läpi pikamarssia kohti Helsinkiä. Täytyy olla riittävästi sitä Baikalin moneen kertaan peräänkuuluttamaa "rautaa omassa lahkeessa", jotta itänaapurin mekanisoitu hyökkäyksen kärki saadaan hätätilanteessa pysäytettyä väkipakolla hinnasta välittämättä ennen kuin se pääsee valtakunnan ydinalueille...

Jollei sitä vihollisen hyökkäyksen kärkeä saada sodan syttyessä pysäytettyä hinnalla millä hyvänsä, niin ei NATO-jäsenyydestäkään ole juuri mitään hyötyä, kun ei ole mitään paikkoja minne sitä apua toimittaa (satamat, lentokentät, maayhteydet jne...)...

Kukaan muu ei myöskään kriisitilanteessa mitenkään kerkiä toimittamaan tänne raskaita mekanisoituja joukkoja, joten ne ovat suorituskyky, josta meidän on joka tapauksessa pidettävä itse huolta. NATO-jäsenenä vahvat mekanisoidut joukot olisivat mielestäni paras satsaus Suomen puolustuskykyyn. NATO pystyy kyllä tarvittaessa toimittamaan tänne suhteellisen helposti ilma- ja merivoimia, sekä mahdollisesti kevyttä jalkaväkeä, mutta raskaat maasotajoukot toimivat parhaana pidäkkeenä äkillistä maanvaltausta vastaan...

Jos Suomi olisi NATO:n jäsen, puolittaisin kylmästi ilma- ja merivoimien vahvuudet, ja käyttäisin säästyneet rahat ostamalla lisää taistelupanssarivaunuja, telatykkejä, ilmatorjuntaa ja panssarintorjuntaohjuksia...

Eli NATO-jäsenenä Suomi voisi mielestäni keskittyä luomaan Euroopan vahvimmat maavoimat (lukuunottamatta Venäjää), ja jättää ilma- ja meripuolustuksen pääosin NATO:n harteille. Silloin "ne ei tulis tänne, kun ne tietäis saavansa turpaan...".

Yleisesti ottaen samaa mieltä. Ajallinen tai paikallinen ylivoima tarvitaan.

Ylivoimaa tai yllätystä ei kuitenkaan saavuteta, jos panssarit iskevät yhteen jossain Viipurin ja Helsingin välissä. Silloin isompi pässi voittaa.

Ennakoiva isku vihollisen ryhmitysalueelle yllättäen vaatisi panssariprikaatin sijoittamista suhteellisen lähelle rajaa. Sijoittamalla panssariprikaati lähemmäs pk-seutua (Parolaan) sitä voitaisiin käyttää vastaiskuun, kun vihollisen voimia on jo kulutettu itäisellä rantamaalla.
 
Eikös uuden mekanisoidun taisteluosaston 2020 pidä vaatimusten mukaan päihittää kaksi vastaava itänaapurin joukkoa. Se on ilmeisesti uusi käsite paikallisesta ylivoimasta.
Olisi kiva tietää,sitten kun homma on valmis osaston suhteen,että miten ollaan todettu vaatimustason täyttyminen.
 
Eikös uuden mekanisoidun taisteluosaston 2020 pidä vaatimusten mukaan päihittää kaksi vastaava itänaapurin joukkoa. Se on ilmeisesti uusi käsite paikallisesta ylivoimasta. Olisi kiva tietää,sitten kun homma on valmis osaston suhteen,että miten ollaan todettu vaatimustason täyttyminen.

Ikiaikainen periaate 3:1 hyökkääjän ylivoimasta hyökkäyksen onnistumiseen on sitten jotain satuolentojen höpömantraa kun kentälle astelee huippumoderni Suomi-armi?
 
Ikiaikainen periaate 3:1 hyökkääjän ylivoimasta hyökkäyksen onnistumiseen on sitten jotain satuolentojen höpömantraa kun kentälle astelee huippumoderni Suomi-armi?

Nimenomaan. Tosin vahva epäilys että päässyt hevosmiehet väliin kun on suunnitelmista levinnyt huhut.. Mpkk:n raportti kertoo :
Sotilaallisessa uhkamallissa esitettyyn näkemykseen viitaten mekanisoidun
pataljoonan 2020 tulee kyetä lyömään mekanisoidun jalkaväkipataljoonan vahvuinen
vastustaja kohtaamistaistelussa.
 
Ikiaikainen periaate 3:1 hyökkääjän ylivoimasta hyökkäyksen onnistumiseen on sitten jotain satuolentojen höpömantraa kun kentälle astelee huippumoderni Suomi-armi?

No panssarimiehillä lähtee aina lapasesta nämä jutut. :rolleyes: Olen kunnioituksella odottanut, milloin vastahyökkäys yltää 80:lla tankilla Irkutskiin saakka ja saappaat pestään Baikalissa. Vaihdetaan moottoreihin uudet jakopäänhihnat ja matka jatkuu.....

Ehkä se tuo Taisteluosastoihin jakaminen tapahtui pitkälti siksi, että ko. Yritys on selvästi joustavampi kuin megalomaaninen Prikaati? Kannattaa muistaa varmasti ne VISSIT PUUTTEETKIN, joita meikäläisestä mekanisoidusta yhtymästä löytyy? Ilmatorjunnan järjestelyt eivät ole ihan niin helppoja kuin monella muulla sotavaltiolla, tykistön pääosa laahaa perässä, kantomatkat sallivat tietyt puitteet liikehtimiselle jne. Se on varmasti kutakuinkin rajallinen alue, jossa suomimekanisoitu voi riehua estoitta, juurikin mainituista reunaehdoista johtuen. Hit and run....veikkaan, valikoituu hyvin nopeasti toimintatavaksi. Tai sitten voimat hajaantuvat muutamassa päivässä tilkitsemään vuotoja.

Varmaan ihan toimiva paketti puutteineenkin. Ja mitä tulee voimasuhdelaskuriin, niin toisaalta hyökkääjä joutuu ottamaan huomioon sen kenties 150:n tankin yms. orkesterin aika huolella, jottei tosiaan saa pahoin köniinsä eli mitoittamaan hyökkäysvoimat samalla periaatteella kolminkertaiseksi. Ja tuollaisen armadan keskittäminen jo näkyy, vaikka tiedusteluanalyytikkona toimisi Sokea Reetta. Mitäs se nyt olisi pyöreästi: 500 tankkia, niiden mukana rynnäkkövaunuja, ällitällejä jne. eli hitonmoinen letka. Euroopan Unioniin kuuluvaan valtioon hyökkäämässä....just.
 
No panssarimiehillä lähtee aina lapasesta nämä jutut. :rolleyes: Olen kunnioituksella odottanut, milloin vastahyökkäys yltää 80:lla tankilla Irkutskiin saakka ja saappaat pestään Baikalissa. Vaihdetaan moottoreihin uudet jakopäänhihnat ja matka jatkuu.....

Ehkä se tuo Taisteluosastoihin jakaminen tapahtui pitkälti siksi, että ko. Yritys on selvästi joustavampi kuin megalomaaninen Prikaati? Kannattaa muistaa varmasti ne VISSIT PUUTTEETKIN, joita meikäläisestä mekanisoidusta yhtymästä löytyy? Ilmatorjunnan järjestelyt eivät ole ihan niin helppoja kuin monella muulla sotavaltiolla, tykistön pääosa laahaa perässä, kantomatkat sallivat tietyt puitteet liikehtimiselle jne. Se on varmasti kutakuinkin rajallinen alue, jossa suomimekanisoitu voi riehua estoitta, juurikin mainituista reunaehdoista johtuen. Hit and run....veikkaan, valikoituu hyvin nopeasti toimintatavaksi. Tai sitten voimat hajaantuvat muutamassa päivässä tilkitsemään vuotoja.

Varmaan ihan toimiva paketti puutteineenkin. Ja mitä tulee voimasuhdelaskuriin, niin toisaalta hyökkääjä joutuu ottamaan huomioon sen kenties 150:n tankin yms. orkesterin aika huolella, jottei tosiaan saa pahoin köniinsä eli mitoittamaan hyökkäysvoimat samalla periaatteella kolminkertaiseksi. Ja tuollaisen armadan keskittäminen jo näkyy, vaikka tiedusteluanalyytikkona toimisi Sokea Reetta. Mitäs se nyt olisi pyöreästi: 500 tankkia, niiden mukana rynnäkkövaunuja, ällitällejä jne. eli hitonmoinen letka. Euroopan Unioniin kuuluvaan valtioon hyökkäämässä....just.

Baikal on aivan varmasti oikeassa IT:n ja tykistön osalta. Jostain syystä kuitenkin näissä keskusteluissa panssariprikaatin säilyttämisestä unohtuu yksi tärkeimmistä komponenteista: viesti- ja johtamisjärjestelmä. Vanhassa panssariprikaatissa oli muistaakseni varattuna BTR-50YVI -ajoneuvoja 24 kappaletta prikaatin johtamiseen. Jokainen voi laskea, paljonko pelkkä näiden ajoneuvojen korvaaminen uusilla kustantaisi. Tähän sitten päälle tarvittavat radio- ja johtamisjärjestelmät! Taisteluosasto on tältäkin osin kevyempi ja edullisempi ratkaisu. Sen lisäksi se on joustavampi ja nopealiikkeisempi.

Ylivoiman osalta pätee vanha viisaus: "Miten syöt elefantin? vastaus: paloina". Sotahistoria tuntee pilvin pimein esimerkkejä periaatteessa alivoimaisten joukkojen hyökkäyksistä sopiviin kohteisiin, joissa kuitenkin saavutettiin paikallinen ylivoima ja sen kautta paikallisen taistelun voitto. Riittävä määrä paikallisia voittoja alkavat kääntää koko operaatiota voitolliseksi!
 
Viimeksi muokattu:
Baikal on avian varmasti oikeassa IT:n ja tykistön osalta. Jostain syystä kuitenkin näissä keskusteluissa panssariprikaatin säilyttämisestä unohtuu yksi tärkeimmistä komponenteista: viesti- ja johtamisjärjestelmä. Vanhassa panssariprikaatissa oli muistaakseni varattuna BTR-50YVI -ajoneuvoja 24 kappaletta prikaatin johtamiseen. Jokainen voi laskea, paljonko pelkkä näiden ajoneuvojen korvaaminen uusilla kustantaisi. Tähän sitten päälle tarvittavat radio- ja johtamisjärjestelmät! Taisteluosasto on tältäkin osin kevyempi ja edullisempi ratkaisu. Sen lisäksi se on joustavampi ja nopealiikkeisempi.

Ylivoiman osalta pätee vanha viisaus: "Miten syöt elefantin? vastaus: paloina". Sotahistoria tuntee pilvin pimein esimerkkejä periaatteessa alivoimaisten joukkojen hyökkäyksistä sopiviin kohteisiin, joissa kuitenkin saavutettiin paikallinen ylivoima ja sen kautta paikallisen taistelun voitto. Riittävä määrä paikallisia voittoja alkavat kääntää koko operaatiota voitolliseksi!

Nythän vastaava määrä viestiasema-ajoneuvoja (XA-202/YVI2) hankittiin, mutta ne sijoitettiin kahteen valmiusprikaatiin. Olisiko Leopard/CV-kalustoilla kannattanut kuitenkin päivittää olevat panssariprikaatit? Se olisi onnistunut jokseenkin sillä kalustolla, mitä nyt joka tapauksessa hankittiin, ajatuksena siis vaihtaa T-72/BMP-1-kalustojen tilalle toiset vaunut. Nyt käytettiin pitkä penni kevyen moottoroidun jalkaväen (PORJPR) johtamisjärjestelmään, joten rahoituksen puute ei oikein käy selitykseksi panssarijoukkojen alasajoon. Olisiko sama raha toisin käyttämällä sittenkin saatu enemmän potkua esim. sa-panssariprikaatin muodossa?
 
Lähtis Merkava I-malleja halvalla:

may2011.jpg
 
Back
Top