Panssarivaunut

Caveman kirjoitti:
setämies kirjoitti:
Caveman kirjoitti:
Osaako kukaan sanoa, että mitä tapahtuu panssarivaunun tykille, jos täysikasvuinen petäjä kaatuu putken päälle? Jatkuuko vaunuin tulitoiminta tykillä em. accidentin jälkeen?

Eikai Caveman suunnittele uutta sovellettua pst-taktiikkaa? Murrosteen sijaan kaadetaan ne puut siitä tien vierestä suoraan vaunun niskaan. :cool:

Jos ei putkeen vaurioita tule, niin ainakin varosulakkeet palavat ja kohdistukset ovat vähän minne sattuu.

Eikö setämies ole kuullut kesällä järjestetyistä ASTA ja VEERA panssarintorjunta/murrostus harjoituksista.... :D

Hehe.. Salainen meteorologinen pst-ase. Kohdistus on vielä hivenen hukassa ja testauskin suoritettu vasta asuntovaunuihin. Nää on näitä hys hys juttuja. :D
 
Seuraavista kuvista käy ilmi millainen T-72B:n tornin etupanssari on, samantyyppinen panssari pitäisi olla myös T-90:ssä hieman paranneltuna. Vinot levyt tornin etuosassa ovat teräslevyjä, joiden välissä on kumilevy ja ilmarako. Osaako joku kertoa miten tällainen panssarin toimii?. Mikä on kumilevyjen tarkoitus?. Onko vinot teräslevyt missään kiinni, onko niiden tarkoitus liikkua ja antaa periksi, kun esim nuoliammus osuu niihin? Miksi ryssät eivät käytä keraamisia panssarilevyjä niinkuin lännessä käytetään? Johtuuko kustannuksista vai eikö ne vaan osaa?

image0011dk.jpg

t72plates0jl.jpg
 
Tuo rakenne kaiketi imaisuttaa energiaa kohtuullisen hyvin? Eli pyritään taltuttamaan osuman joulet mm. tuolla systeemillä. Eihän ne tietysti osaa keraamia käyttää, ei muusta puhettaan.
 
baikal kirjoitti:
Tuo rakenne kaiketi imaisuttaa energiaa kohtuullisen hyvin? Eli pyritään taltuttamaan osuman joulet mm. tuolla systeemillä. Eihän ne tietysti osaa keraamia käyttää, ei muusta puhettaan.

En ole ihan varma, jotta miten tuo vaikuttaa onteloammuksiin, mutta koska naapurissä on ERA siihen käyttöön, niin veikkaan, että noiden levyjen liikkeen on tarkoitus vääntää nuoliammusta vinoon, jolloin nuoleen kohdistuvaa kitka vaikuttaa koko nuolen pituudella, eikä vain kärkeen.
 
Oliko suomalaisessa t-72 semmoinen torni?
 
Hejsan kirjoitti:
Oliko suomalaisessa t-72 semmoinen torni?

Suomalaisissa T-72M1 vaunuissa oli komposiittipanssari, eli tornin ja rungon etuosassa oli käytetty muitakin materiaaleja kuin pelkkää terästä. Mitään tuollaista levypakkaa muistuttavaa rakennetta ei tiettävästi kuitenkaan ollut. T-72M1 oli T-72A:n vientiversio.
 
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Oliko suomalaisessa t-72 semmoinen torni?

Suomalaisissa T-72M1 vaunuissa oli komposiittipanssari, eli tornin ja rungon etuosassa oli käytetty muitakin materiaaleja kuin pelkkää terästä. Mitään tuollaista levypakkaa muistuttavaa rakennetta ei tiettävästi kuitenkaan ollut. T-72M1 oli T-72A:n vientiversio.

Mikä panssaritorni oli paras?
 
Hejsan kirjoitti:
Oliko suomalaisessa t-72 semmoinen torni?

Ei. Sen koostumus on 140 mm valettua panssariterästä + 130 mm silikaattilasia + 140 mm valettua panssariterästä. Se silikaattimateriaali on vastaavassa tilassa kuin T-72B:n ns. puoliaktiivinen kerrospanssari. Se vastaa 380 mm teräspanssaria nuoliammusta vastaan ja 490 mm teräspanssaria onteloammusta vastaan.
 
baikal kirjoitti:
Tuo rakenne kaiketi imaisuttaa energiaa kohtuullisen hyvin? Eli pyritään taltuttamaan osuman joulet mm. tuolla systeemillä. Eihän ne tietysti osaa keraamia käyttää, ei muusta puhettaan.

Eikös venäläisillä ollut keraamia ja terästä yhdistävä 'Kombinat-K' panssarointi jo T-64B:ssä 1970-luvulla?
 
Heikkilä kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Tuo rakenne kaiketi imaisuttaa energiaa kohtuullisen hyvin? Eli pyritään taltuttamaan osuman joulet mm. tuolla systeemillä. Eihän ne tietysti osaa keraamia käyttää, ei muusta puhettaan.

Eikös venäläisillä ollut keraamia ja terästä yhdistävä 'Kombinat-K' panssarointi jo T-64B:ssä 1970-luvulla?

T-64B:ssä taisi olla niitä keraamisia palloja valetun tornin sisässä. Kuvia vaunusta alla, mm halkileikkaus tornista, jossa jonkilaisen aseen tekemä läpäisy.

image004zy.jpg
image005fx.jpg

image003pt.jpg

p1001l.jpg
 
Tuota miksi ei T-64 myyty Varsovaliitoon maille? (oliko se liian advancerad tai huono?)
 
Heikkilä kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Tuo rakenne kaiketi imaisuttaa energiaa kohtuullisen hyvin? Eli pyritään taltuttamaan osuman joulet mm. tuolla systeemillä. Eihän ne tietysti osaa keraamia käyttää, ei muusta puhettaan.

Eikös venäläisillä ollut keraamia ja terästä yhdistävä 'Kombinat-K' panssarointi jo T-64B:ssä 1970-luvulla?

Isämmaanpuollustajalle heitin vain varovasti tuon kieltämättä näsäviisaan kommentin.

Oliko muuten sudettimessa näistä tornirakenneratkaisuista joku linkki tai kooste, oliko sinun postejasi? Se oli mielestäni hyvä paketti näistä torneista.
 
Hejsan kirjoitti:
Tuota miksi ei T-64 myyty Varsovaliitoon maille? (oliko se liian advancerad tai huono?)

T-64 oli liian edistynyt malli joka laitettiin totaalivientikieltoon siksi, että teknologian ei haluttu leviävän omien rajojen ulkopuolelle. Venäjällähän oli tapana että vaunuja on kahta tasoa, toinen oli hyvä ja toinen massakäyttöön tarkoitettu "kertakäyttömalli". Sen jälkeen kun T-55:stä alettiin pusaamaan jatkoa, T-62:sta tuli massamalli ja T-64:stä se luksusmalli; myöhemmin T-72:lla oli tarkoitus korvata T-55 ja T-62 massavaununa ja T-80 korvasi T-64:n luksusmallien rivissä.

Ja olihan Venäjällä myös se politiikka, että edes varsovanliittolaisille ei myyty sitä mitä punakone käytti (ilmeisesti olivat oppineet Unkarista ja Tsekkoslovakiasta): heille oli omat "hiukan huonommat" mallit joita myytiin sitten myös niihin maihin jotka olivat "ei-me-liittoutuneita-olla, ihan oikeesti"-sarjassa (Suomi), maihin joilla oli tarpeeksi vaikutusvaltaa vaatia parempaa kuin kehitysmaihin myydyt apinamallit (Intia), ja maihin jotka tarvitsivat operatiivisista syistä (ja Venäjän omista testaussyistä) parempaa kalustoa (Irak 80-luvun sodan aikaan, Kuuba sen taistellessa Afrikassa). Muut asiakkaat saivat sitten niitä kuuluisia apinamalleja.
 
Ainakin läntisten lähteiden mukaan (mm. Sewell 1998) T-64 oli epäluotettava ja hankala. Moottori ja pääaseen automaattilataus tuottivat epäluotettavuutta ja vaunussa oli erittäin ahdasta. Lisäksi vaunu oli kallis.

Hankaluuksistaan huolimatta se oli tietysti myös aikanaan aivan ässä peli. T-64A:ssä oli 125 mm kanuuna vissiin jo vuonna 1969. 70-luvulla se taisi olla kunkku.
 
jtsaari2004 kirjoitti:
T-64 oli epäluotettava ja hankala. Moottori ja pääaseen automaattilataus tuottivat epäluotettavuutta

Niinhän se oli, mutta se oli silti Venäjän silloista huipputeknologiaa jota ei sopinut myydä rajojen ulkopuolelle.

ja vaunussa oli erittäin ahdasta.

Tuota, kaikissa venäläisvaunuissa oli - ja on - ahdasta. Ne eivät mitään ergonomian ja human comfortin mallikappaleita ole. Mitenkäs se vanha juttu esimerkiksi T-55:n optimilataajasta meni: 160-senttinen vasenkätinen voimanostaja?

T-64A:ssä oli 125 mm kanuuna vissiin jo vuonna 1969. 70-luvulla se taisi olla kunkku.

Lännellä oli sitä vastassa tosin jo brittien Chieftain ("good gun, bad engine") jonka 120-millinen rihlattu puhkaisi T-64:n edestä. Muut joutuivat sitten sotimaan 105-millisillä.
 
baikal kirjoitti:
Heikkilä kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Tuo rakenne kaiketi imaisuttaa energiaa kohtuullisen hyvin? Eli pyritään taltuttamaan osuman joulet mm. tuolla systeemillä. Eihän ne tietysti osaa keraamia käyttää, ei muusta puhettaan.

Eikös venäläisillä ollut keraamia ja terästä yhdistävä 'Kombinat-K' panssarointi jo T-64B:ssä 1970-luvulla?

Isämmaanpuollustajalle heitin vain varovasti tuon kieltämättä näsäviisaan kommentin.

Oliko muuten sudettimessa näistä tornirakenneratkaisuista joku linkki tai kooste, oliko sinun postejasi? Se oli mielestäni hyvä paketti näistä torneista.

Voi olla, mutta se on sitten mennyt. Uusimmassa panssarilehdessä on muuten hyvä kooste näistä jutuista, kannattaa lukea.
 
ironside kirjoitti:
jtsaari2004 kirjoitti:
T-64 oli epäluotettava ja hankala. Moottori ja pääaseen automaattilataus tuottivat epäluotettavuutta

Niinhän se oli, mutta se oli silti Venäjän silloista huipputeknologiaa jota ei sopinut myydä rajojen ulkopuolelle.

T-64A:sta piti kyllä tulla se massatuotantovaunu, ja Nizhni Tagilin iso tehdas piti muuttaa tuottamaan T-64:sta. Se vastamäntämoottori oli ihan oikeasti täysi susi, vielä siinä vaiheessa kun se oli ollut tuotannossa 7 vuotta sen käyttöikä oli 300 tuntia. Sitä ei tehty vientiin koska sitä ei pystytty tekemään edes omaan tarpeeseen riittävästi.

Se kahden vaunutyypin politiikka 1960-luvulta eteenpäin ei ainakaan minulle kerrotun ja minun lukemani perusteella ollut mitään hallittua toimintaa vaan pakon sanelemaa. Sitä ennen tietysti oli ihan virallinen ja järjestelmällinen jako raskaisiin tankkeihin (IS-3, T-10) ja keskiraskaisiin (T-44, T-54, T-55). T-62:sta tuli se massatuotantomalli ja sitä riitti vientiinkin koska T-64 viivästyi, ja T-72 ylipäänsä sai alkunsa epävirallisena projektina. Nizhni Tagilissa UVZ:n yhteydessä toiminut Kartsevin suunnittelutoimisto ei halunnut alkaa tekemään T-64:ää sen ongelmallisuuden takia vaan lähti sovittamaan T-64:n runkoon ensin perinteistä V-dieseliä ja sen jälkeen T-64:n kevytrakenteinen telakoneistokin jouduttiin muuttamaan raskaammaksi ja luotettavammaksi. Näillä muutoksilla T-64A alkaakin näyttää paljon T-72:n prototyypiltä. Vasta kauhean kädenväännön ja kulissientakaisen sotimisen jälkeen T-72 sai tuotantoluvan.

T-64:n ongelmien yksi alkusyy on se älyttömän tiukka 36 tonnin normi, keskiraskaan taisteluvaunun ei ollut lupa painaa tuota enempää. Valmis T-64 painoi sitten 37 tonnia ja tähän pääsemiseksi piti tietysti luopua siitä neljännestä miehistön jäsenestä mutta ennenkaikkea pakottaa moottori luonnottoman pieneen kokoon. Vaikka venäläiset olivat kovia tankki-insinöörejä niin ihan mitä tahansa sielläkään ei osattu tehdä: T-64:n moottoritilan tilavuus on 3.6 kuutiometriä kun amerikkalaisessa M60A1 Pattonissa se oli 7.2 kuutiometriä. Viisi sylinteriä ja kymmenen mäntää (palokammiot keskellä) on paperilla tosi hieno keksintö ja vaikka suunnittelija A.A. Morozov kuittasi siitä Leninin palkinnon niin ei se sitten toiminut.

Toki T-64B:n kohdalla oli sekin näkökohta että vaunun tykistä ammuttavien pst-ohjusten tekniikkaa ei varmasti olisi myyty, eikä ehkä haluttu edes ostaa. Jos vaunun karuselli olisi täytetty niillä ohjuksilla (20 kpl) olisi a-tarviketäyttö ollut vaunua kalliimpi. Sateliittimaat eivät ehkä olisi moista laskua maksaneet, eikä Puna-Armeijan paremmissakaan joukoissa ollut kuin 3-4 ohjusta per tankki.

Myös T-80:n kohdalla Ustinovin ministerikaudella oli kunnianhimoinen turbinisaatio-ohjelma, jolloin olisi pitänyt siirtyä kautta linjan kaasuturbiinitankkeihin. Sekin kaatui omiin teknisiin ongelmiinsa ja siihen NL:n panssarivaunujen hillittömään määrään - iso laiva kääntyy hitaasti eikä täydellinen korvaaminen olisi ollut niidenkään teollisella kapsiteetilla alle neljännesvuosisadan urakka. Ne konservatiivisemmat perusvaunut T-62 ja T-72 säilyivät uudempien suunnitelmien rinnalla NL:n loppuun asti koska niiden tekokustannukset olivat 1/3 luokkaa T-64:stä ja T-80:stä. VNII Transmash totesi 80-luvun loppupuolella että 280 000 ruplaa maksavan T-72B:n suorituskyky on 90% 824 000 ruplaa maksavan T-80U:n suorituskyvystä ja ero on merkittävin lähinnä liikkuvuudessa muiden tekijöiden ollessa melko tasaväkiset.

Edit: Nuo huippukalliit T-64 ja T-80 olivat rationaalisia kehitysaskeleita ainoastaan kylmän sodan kilpajuoksutilanteessa. Niissä 'lanseerattiin' uusin tekniikka sellaisen 5-10 vuotta ennen vastaavaa karvalakkimallia, jolloin lyhyen hetken kerrallaan ne olivat parasta mitä ruplilla sai ja sitten niiden parhaat piirteet siirrettiin isoon sarjatuotantoon halvemmilla kustannuksilla. Ne ovat kuitenkin molemmat olleet niin kunnianhimoisia ratkaisuja että niistä ei ole ollut kustannustehokkaaseen massatuotantoon - haluja olisi kyllä ollut mutta todellisuus potki vastaan.
 
Viisi sylinteriä ja kymmenen mäntää, kyseessä liene jonkinlainen vastamäntämoottori, joka ei keksintönä ole mitenkään uusi. Tosin niitä on valmistettu äärimmäisen vähän. Konstruktio on, kuten sanoit paperilla OK, mutta käytännössä ei. Erittäin huoltoepäystävällinen.
 
Bodyguard kirjoitti:
Viisi sylinteriä ja kymmenen mäntää, kyseessä liene jonkinlainen vastamäntämoottori, joka ei keksintönä ole mitenkään uusi. Tosin niitä on valmistettu äärimmäisen vähän. Konstruktio on, kuten sanoit paperilla OK, mutta käytännössä ei. Erittäin huoltoepäystävällinen.

Moottori:
5tdf.jpg


Periaate:
gegenkolben-zeichnung.gif


Der 5TDF ist ein 2-takt Turbo-Diesel mit Wasserkühlung, Gegenkolbenmotor. Er hat keinen Zylinderkopf weil die Kolben auf einanderer laufen und 5 Zylinder mit 10 Kolben.

Leistungsstärke: 700ps
Diapason des Drehmomentes in dem normalen Gebrach: 2200 bis 2800 dr/min.
Minimaler Drehmoment: 1000
Gewicht: 1050 kg

Noilla isommillla 2800 rpm kierrosnopeuksilla vaunun käytössä nähneen Esa Muikun sanoin 'siitä kuuli jo kauas että se ei voi mitenkään kestää'.
 
Tyypillinen vastamäntämoottori. Ihan tuskanhiki tulee, kun miettii männänhaalausta. Eikä tuo kahden kampiakselin järjestelmäkään mukavalta tunnu. Onneksi on 2-tahtinen, eipä tuohon järkevästi venttiileitä oikein saisikaan ympättyä. Värähtelyt lienee olleet aikamoiset, mitenköhän oli vaimennettu. Tosin venäläiset ovat usein tehneet sotakoneidensa ( mm. ohjusveneet ) moottorit periaatteella, että niistä otetaan kaikki irti ja sitten vaihtoon. Mitään "kestoihmeitä" ne eivät ole olleet.
 
Back
Top