Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Ai niin tää piti vielä laittaa:Bemarin miehistötilassa oli ainakin huono nukkua talvella, koska siellä tuli kylmempi kuin ulkona, vaikka ulkonakin oli alle 15 c pakkasta. 14 tonnia kylmää terästä ympärillä voi osaltaan vaikuttaa tuohon, vaikka ovien viereen asti avoimen/avoimien torniluukkujen veto ei vaikuttanutkaan. Ihan jo Parolannummi-Hätilä välillä ehtii tulla oikeasti kylmä, vaikka maastopuvun alla olisikin nallepuku, poolo ja pitkät kalsarit sekä päällä pakkaspusero. Talvimallin nakkipipo on kuitenkin mukavan lämmin ja voittaa kypärä+pipo yhdistelmän 100-0.
Vaunussa pitäisi olla lämmityslaite takana ja olikin, mutta lämmintä ilmaa sieltä ei tullut. Tai ehkä se sentään oli lämpimämpää kuin ympäröivä ilma...
Saadaan jos vaan rahaa on. Tekninen valmius koneessa on (ajajan näyttö, keskellä takana oven yläpuolella on panssarilevyllä peitetty valmis aukkokin) - rahat loppui vaan hankinnassa aikanaan kesken...Jospa sitä saataisiin CV:n MLU:ssa ko. vehkeeseen peruutuskamera? Bemariin tulossa peruutuskamera lämppäri kera, jos oikein ymmärsin. (lähde ps-lehti)
Jos minä saan heittää tähän väliin? Tuossa ekassa linkissä mainitaan, että paksummasta levystä lähtee vähemmän sirpaleita, mutta ne on isompia (tavara lähtee isompina kappaleina?). Tämä taas tarkoittanee, että ohuemmasta levystä sirpaleet voivat olla hieman kuin rälläkällä olisi pyyhkäisty. Pointti tällä on siis se, että pienemmät sirpaleet eivät välttämättä jaksa vahingoittaa sisäpuolella olevia laitteita ja MT-LB:ssä lienee aika paljon tyhjää tilaa, joten olisiko siellä joka paikassa mitään mitä vahingoittaakaan? Toisaalta taistelupanssarissa ei ole oikein tilaa mistä voisi työntää alikalin läpi harmittomasti, oli sirpaleita tai ei ja ne sirpaleet ovat usein isoja.
Ehkäpä kohteen sisällä tapahtuva sirpalevaikutus on se syy minkä takia alikalilla ammutaan pääsääntöisesti vain toisia taisteluvaunuja. Ontelolla kevyemmin panssaroituja vehkeitä.
T55;lla homma olisi rasittavaa johtajalle ja ajajalle, maantiellä ei tietysti tekemätön paikka.
Näkyvyys luukkujen alla operoitaessa oli heikko, siksi sitä käytettiin hyvin harvoin. Yleensä vähintään johtaja kurkki luukusta.
Miten tuo vaikuttaisi sitten käytännön tähystämiseen? Esim. miinojen havaitsemiseen?
Kaikki tähystäminen on luukkujen alta vaikeampaa itävaunuissa.
Päivä- ja pimeätoimintakykynen milspeksattu peruutuskamera ei vuonna 2001 maksanut muutamaa satasta eikä edes muutamaa tuhatta vaan puhuttiin 5 numeroisista luvuista per vaunu. Ei nähty kriittiseksi tarpeeksi sillä hinnalla ja siksi ei ostettu. Hankinnat ovat aina tasapainoilua budjetin ja suorituskyvyn lisäyksen välillä. Mieluummin esim. Digitaalinen kenttäradio kun peruutuskamera...kummankohan sinä olisit valinnutNaurettavaa ostaa 4 miljoon maksavia rynnäkkövaunuja, mutta olla laittamatta niihin parin satansen maksavaa peruutuskameraa. Naurettavaa.
Peruustuskameran summerilla tottakaiPäivä- ja pimeätoimintakykynen milspeksattu peruutuskamera ei vuonna 2001 maksanut muutamaa satasta eikä edes muutamaa tuhatta vaan puhuttii 5 numeroisista luvuista per vaunu. Ei nähty kriittiseksi tarpeeksi sillä hinnalla ja siksi ei ostettu. Hankinnat ovat aina tasapainoilua budjetin ja suorituskyvyn lisäyksen välillä. Mieluummin esim. Digitaalinen kenttäradio kun peruutuskamera...kummankohan sinä olisit valinnut
@RPG83 Länsimaisissa vaunuissa ajajan näkyväisyys ulos on parempi kun venäläisissä. Johtajat näkevät molemmissa yhtä huonosti lähelle ja joutuvat siksi toimimaan Suomalaisissa oloissa pääsääntöisesti luukun päältä. Tosin osaava ajaja itämaisessakin vaunussa on ylä-asennosta luukun alla puolessa sekunnissa...usko pois sitä harjoitellaan koska ajajaluukun ollessa auki myös torni on aina pois pelistä jollei varotoimintoja ohiteta. Toisaalta jos ei tarvitse välittää liikenne säännöistä tai vältellä liikenteenjakajiin osumista niin ei sillä itämaisellakaan vaunulla ole mitään vaikeuksia tehdä pitkiäkin telamarsseja luukun alta - luukun alta ajaminen on kuitenkin se "normaalitila" ajalle!
Ei ole mikään pakko pysyä uralla. Toki näkyvyys heikkenee, mikä taas johtaa liikkeen hidastumiseen ja maalien havainnointi on vaikeampaa. Metsässä usein joutuu jalkauttamaan, mikä entisestään hidastaa liikettä. Puiden kaataminen ei ole ongelma, tosin jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Kevyempi kalusto ei pärjää isojen puiden kanssa. Suomessa hyvin yleinen mäntyä kasvava talousmetsä on usein tasainen, siellä on hyvä näkyvyys ja mäntyjen kaataminen on helppoa.
Metsä antaa myös etuja panssarivaunuille. PST-aseiden tulialueet pitää raivata ja raivausjäljet voidaan huomata. Puihin ampumalla voidaan vaikuttaa maaleihin, jotka ovat maastoesteen takana. Joko sirpaleammus räjähtää puussa tai puunsäleet toimivat ihan itsestään sirpaleina. Vaikeakulkuisen maaston kautta voidaan päästä puolustajan heikkoihin kohtiin, kun puolustaja ei ole ymmärtänyt panssarivaunujen ominaisuuksia keskittyen pelkästään tien suuntaan.
Kuulemma venäläinen sanonta: "Parasta panssarivaunumaastoa on alue, jossa ei ole PST-aseita."
Sori se olikin tosiaan SJ:lleNyt taitaa teikäläisellä olla väärä tagi?! Meikäläinen on tässä ketjussa ihmetellyt viimeksi vaunujen pakoluukkuja pohjassa ja ihmeellisiä väitteitä, että nuoliammus sulattaisi itsensä läpi panssarista.
Yleisti ottaen mekanisoidut joukot pyrkii nopeuteen. Siksi liike on suoraviivaista ja usein siksi myös teiden suuntaista. Jos on nopeampaa tai taisteluteknisesti fiksumpaa tehdä koukkaus maaston kautta se tehdään, enneminkin kuin ruvetaan aikaa ja tupakkaa vievään raivaamiseen päätiestöllä - varsinkin jos on tiedustelutieto siitä että edessä on taisteluvalmis vastustaja. Kärki menee läpi melkein mistä vain kuten tuossa yllä todettiin, mutta huolto ja tukevat aselajit tarvitsevat yleensä edes jonkinlaisen kantavan tiepohjan.Mites tämmöistä vastaan sitten taistellaan? Eli mistä pitäisi osata päätellä, että mitä reittejä naapuri voisi ajella?