Panssarivaunut

[kimmo.j]

Ei sillä ole sinänsä merkitystä saavatko varusmiehet panssarikoulutuksensa JPRssä vai PSPRssä, kun kouluttaja on joka tapauksessa PSKn kasvatti. Meillä tuskin on varaa kouluttaa vaunumirhistöjä, jotka osaavat ajaa tietä pitkin ja leikkiä ryssää. Eiköhän niistä ole idea kouluttaa SA-vaunujoukkueita, jotka voivat tarvittaessa toimia jalkaväen vastaosastoina tai jalkaväki voi toimia vaunuille vastaosastoina. Vaunuilla tuettu hyökkäävä jv vs puolustava jv ilman vaunuja.

Meinaatko, että kaikki simulaattorit joita koulutuksessa käytetään saadaan jokaiseen varuskuntaan jossa vaunuja on?
Vaunukoulutus vaatii erikoistuneita tiloja/välineitä, ilman niitä miehistön taso jää helposti siihen joihin molemat viittasivat.

Toisaalta yhteistoiminta koulutus jää väkisinkin ohueksi, kun mahdollisuuksia ei juuri ole. VaunuJ vs vaunuJ harjoittelu jää sekin ohueksi.
Ei pidä ymmärtää asiaa väärin, vaunujen olemassa olo jalkaväen varuskunnissa on hyvä juttu, mutta niissä on vaara, että ne esittävät roolinsa toisin kuin tositilanteessa koulutettu miehistö tekisi.

 

[Hanski]

Ei sillä ole sinänsä merkitystä saavatko varusmiehet panssarikoulutuksensa JPRssä vai PSPRssä, kun kouluttaja on joka tapauksessa PSKn kasvatti. Meillä tuskin on varaa kouluttaa vaunumirhistöjä, jotka osaavat ajaa tietä pitkin ja leikkiä ryssää. Eiköhän niistä ole idea kouluttaa SA-vaunujoukkueita, jotka voivat tarvittaessa toimia jalkaväen vastaosastoina tai jalkaväki voi toimia vaunuille vastaosastoina. Vaunuilla tuettu hyökkäävä jv vs puolustava jv ilman vaunuja.

Tuskinpa näihin harjoitusvastustaja-joukkueisiin edes koulutetaan varusmiehiä. Ainakin takavuosina vaunuja on ajettu kantahenkilökunnan toimesta ja monella vaunukuskin pesti on ilmeisesti OTO-homma. Tavoitteena ainakin aikaisemmin on ollut antaa joukko-osastossa koulutettaville PST-miehille ja miksei muillekin koulutettaville realistinen kuva mekanisoidusta hyökkäyksestä.

 

[Hanski]

Erillisiä panssarivaunukomppanioita.

Näin jotenkin kuvittelinkin! Näiden Nikita-komppanioiden suunniteltu käyttö saattaisi antaa jotain kuvaa tulevien Leo-2A4 -komppanioiden käytöstä (tai sitten ei...).

 

[kertakenttään]

Meinaatko, että kaikki simulaattorit joita koulutuksessa käytetään saadaan jokaiseen varuskuntaan jossa vaunuja on?
Vaunukoulutus vaatii erikoistuneita tiloja/välineitä, ilman niitä miehistön taso jää helposti siihen joihin molemat viittasivat.

Toisaalta yhteistoiminta koulutus jää väkisinkin ohueksi, kun mahdollisuuksia ei juuri ole. VaunuJ vs vaunuJ harjoittelu jää sekin ohueksi.
Ei pidä ymmärtää asiaa väärin, vaunujen olemassa olo jalkaväen varuskunnissa on hyvä juttu, mutta niissä on vaara, että ne esittävät roolinsa toisin kuin tositilanteessa koulutettu miehistö tekisi.

Muuta en osaa sanoa kuin sen, että JPRään tulee vaunujoukkue Leo2A4 kalustolla.

 

[Rannari]

Minulla on jäänyt pieni panssarihistoriallinen kysymys hämäräksi: millainen olisi ollut Nikita-vaunujen (T-54) suunniteltu sodan ajan käyttö 1980- ja 1990-lukujen taitteessa eli tilanteessa, kun molemmat panssariprikaatit oli jo varustettu T-72 ja T-55 -vaunuilla? Nikitoja oli kuitenkin muistaakseni n. 70 kappaletta. Olisiko näistä muodostettu esim. kaksi panssaripataljoonaa vai olisiko nämä hajautettu PST-vaunuiksi erillisiin panssarikomppanioihin tai jopa joukkueisiin?

Viisnelosia hankittiin 43kpl ( ja viisvitosia se 73 tai 74kpl ) mutta riittihän siitäkin komppaniaa ja joukkuetta lähes kaikkin jv-varuskuntiin. Uransa alussa T-55 oli ainokaisen sa-panssariprikaatin tst-vaununa ja T-54:llä varustettiin samaisen prikaatin pst-psv-pataljoona. T-54 alkoi olla ylijäämää kun tuli 80-luku ja T-72 sekä uudet prikaatikokoonpanot. Sitä en tiedä lähtivätkö ne jo tuossa vaiheessa hajasijoitukseen eri varuskuntiin vai oliko välissä vielä erillinen psv-pataljoona tai erillisiä psv-komppanioita.

 

[CV9030FIN]

Ei sillä ole sinänsä merkitystä saavatko varusmiehet panssarikoulutuksensa JPRssä vai PSPRssä, kun kouluttaja on joka tapauksessa PSKn kasvatti. Meillä tuskin on varaa kouluttaa vaunumirhistöjä, jotka osaavat ajaa tietä pitkin ja leikkiä ryssää. Eiköhän niistä ole idea kouluttaa SA-vaunujoukkueita, jotka voivat tarvittaessa toimia jalkaväen vastaosastoina tai jalkaväki voi toimia vaunuille vastaosastoina. Vaunuilla tuettu hyökkäävä jv vs puolustava jv ilman vaunuja.

Höpö höpö.
Taisteluvaunuyksiköt ml. KARPR:n yksiköt koulutetaan ja tullaan kouluttamaan PSPR:ssa. Erilliset vaunukoulutusryhmät eivät ole eikä niistä tule joukkotuotantoa. Ne ovat RA-koulutukseen liittyviä elementtejä. SA PSVK:a ei tulla tulevaisuudessakaan käyttämään ripotellusti PSVJ:na pitkin maita mantuja vaan kootusti yksikkönä sellaisten joukkojen tukena joilla on kyky tukea TSTPSV:n toimintaa yhteistoimintaan koulutetulla JV:llä ja panssarihuollolla.

Yksittäinen tai kaksittainen luutnantti ei kesää tee...itseasissa vuoteen 2003 asti lähes kaikki JV-perusyksiköiden kouluttajat (niin upseerit kun opistoupseeritkin) olivat joko PST- tai PS-linjalta koska mitään jääkkärilinjaa ei ennen 2001-uudistusta ollut olemassakaan. Tällä tavalla kouluttamisen tarkoituksena oli mm. levittää ymmärrystä miten panssaroitu vihollinen toimii. Samaa tarvetta tietotaidon levittämiseen on viimevuosina uudelleen havaittu ja siksi PS-opintosuuntaa on isonnettu viimeaikoina, vuosia kaikki (liian) harvat PS-koulutetut upseerit menivät Parolaan, Säkylään ja Vekaralle.

Kun et mitään asiasta oikeasti tiedä niin älä levitä huhuja.

 

[CV9030FIN]

Viisnelosia hankittiin 43kpl ( ja viisvitosia se 73 tai 74kpl ) mutta riittihän siitäkin komppaniaa ja joukkuetta lähes kaikkin jv-varuskuntiin. Uransa alussa T-55 oli ainokaisen sa-panssariprikaatin tst-vaununa ja T-54:llä varustettiin samaisen prikaatin pst-psv-pataljoona. T-54 alkoi olla ylijäämää kun tuli 80-luku ja T-72 sekä uudet prikaatikokoonpanot. Sitä en tiedä lähtivätkö ne jo tuossa vaiheessa hajasijoitukseen eri varuskuntiin vai oliko välissä vielä erillinen psv-pataljoona tai erillisiä psv-komppanioita.

Kun T-72:t ja BMP-1:t tulivat perustettiin toinen PSPR joka varustettiin ko kalustolla. Toisen varustamiseksi käynnistetiin T-55 modernisointi M-malleiksi. Hetken aikaa meillä oli 1xPSPR T-72M1:llä ja 1xPSPR T-55M:llä. Samaan aikaan PSPR:n rakennetta kevennettiin ja PSTP:sta luovuttiin ja se korvattiin PSTK:lla (ensin BMP-1:t ja PSTOHJ82:t, myöhemmin BMP-2:t ja PSTOHJ82M:t). T-54:t päätyivät tällöin erillisille PSVK:lle pohjois-Suomeen ja Kainuuseen. Kun sitten itä-Saksan kaupat toivat T-72M1:ä toisenkin PSPR:n tarpeisiin siirettiin T-55M:t ja osa T-72M1:stä ERPSVP:lle. Vain T-55M jyrävaunut jäivät PSPR:n käyttöön.

Näistä yksiköistä luovuttiin Leo kaupan myötä kun BMP-1 ja T-72 kalusto stenattiin sekä T-54 ja pääosa T-55M kalustosta pantiin maalivaunuiksi ampumakentille. Palvelukseen jäi muutama "elävöittämisvaunu" pohjoiseen (T-54:t vaihdettiin T-55M:n) ja MEKTSTOS ja MTTSTOS jyrävaunut.

 

[CV9030FIN]

Meinaatko, että kaikki simulaattorit joita koulutuksessa käytetään saadaan jokaiseen varuskuntaan jossa vaunuja on?
Vaunukoulutus vaatii erikoistuneita tiloja/välineitä, ilman niitä miehistön taso jää helposti siihen joihin molemat viittasivat.

Toisaalta yhteistoiminta koulutus jää väkisinkin ohueksi, kun mahdollisuuksia ei juuri ole. VaunuJ vs vaunuJ harjoittelu jää sekin ohueksi.
Ei pidä ymmärtää asiaa väärin, vaunujen olemassa olo jalkaväen varuskunnissa on hyvä juttu, mutta niissä on vaara, että ne esittävät roolinsa toisin kuin tositilanteessa koulutettu miehistö tekisi.

+1
Koulutuksen elävöittämiseen ei JOTU:n juurikin mainitsemistasi syistä.

 

[kertakenttään]

Höpö höpö.
Taisteluvaunuyksiköt ml. KARPR:n yksiköt koulutetaan ja tullaan kouluttamaan PSPR:ssa. Erilliset vaunukoulutusryhmät eivär ole eikä niistä joukkotuotantoa. SA PSVK:a ei tulla tulevaisuudessakaan käyttämään ripotellusti PSVJ:na pitkin maita mantuja vaan kootusti yksikkönä sellaisten joukkojen tukena joilla on kyky tukea TSTPSV:n toimintaa yhteistoimintaan koulutetulla JV:llä ja panssarihuollolla.

Yksittäinen luutnantti ei kesää tee...itseasissa vuoteen 2003 asti lähes kaikki JV-perusyksiköiden kouluttajat (niin upseerit kun opistoupseeritkin) olivat joko PST- tai PS-linjalta koska mitään jääkkärilinjaa ei ennen 2001-uudistusta ollut olemassakaan. Tällä tavalla kouluttaa oli tarkoituksena oli mm. levittää ymmärrystä miten panssaroitu vihollinen toimii.

Kun et mitään asiasta oikeasti tiedä niin älä levitä huhuja.

No, jos haluaa pelkkää ammattilaisten jutustelua niin sille on omat fooruminsa. Enkä nytkään kyllä sen kummempaa suoranaista huhua muuta kuin mitä kirjoitin edelliselle sivulle.

 

[Rannari]

Tiede ja ase -julkaisussa oli 2010 tällainen esitys suomalaisista prikaateista. Mukana ovat nuo vanhimmat PSPR-variantit.

 

[CV9030FIN]

Vielä vaunukoulutusosastoista.

Karjalan prikaatissa on ollut jo 10v joukkueellinen Leopardeja joita on käytetty yhteistoimintakoulutukseen panssarijääkäreille, paraateihin ja vihollisosastoina kantahenkilökunnan ja muutaman varusmiehen voimin. Samoin kyseisiä vaunuja on käytetty aikanaan Parolassa koulutettujen panssarivaunuyksilöiden kertausharjoittamiseen yhteistyössä panssariprikaatin kanssa.

Pohjoisen joukkojen PSV-koulutusryhmällä on myös ollut merkittävä rooli kaikkien joukko-osastojen koulutuksen tukemisessa sillä se on pääasiallinen maaliosasto valtakunnallisessa panssarintorjuntaharjoituksessa Rovajärvellä. Samoin se on tukenut pohjoisen joukkojen realistista koulutusta, koska toisin kun etelässä nämä joukot harvoin pääsevät harjoittelemaan panssaroitua vihollista vastaan. Ei vaan ole kustannustehokasta siirtää etelästä panssaroitua maaliosastoa pohjoiseen tai paria prikaatia harjoitukseen etelään sopivan vihollisen takia.

 

[PJ85]

Vielä vaunukoulutusosastoista.

Karjalan prikaatissa on ollut jo 10v joukkueellinen Leopardeja joita on käytetty yhteistoimintakoulutukseen panssarijääkäreille, paraateihin ja vihollisosastoina kantahenkilökunnan ja muutaman varusmiehen voimin. Samoin kyseisiä vaunuja on käytetty aikanaan Parolassa koulutettujen panssarivaunuyksilöiden kertausharjoittamiseen yhteistyössä panssariprikaatin kanssa.

Pohjoisen joukkojen PSV-koulutusryhmällä on myös ollut merkittävä rooli kaikkien joukko-osastojen koulutuksen tukemisessa sillä se on pääasiallinen maaliosasto valtakunnallisessa panssarintorjuntaharjoituksessa Rovajärvellä. Samoin se on tukenut pohjoisen joukkojen realistista koulutusta, koska toisin kun etelässä nämä joukot harvoin pääsevät harjoittelemaan panssaroitua vihollista vastaan. Ei vaan ole kustannustehokasta siirtää etelästä panssaroitua maaliosastoa pohjoiseen tai paria prikaatia harjoitukseen etelään sopivan vihollisen takia.

Nythän reippaasti käynnistynyt FISE-yhteistyö tuo uusia mahdollisuuksia Pohjoisen joukoille harjoitella mekanisoitua vihollista vastaan.

 

[Samses]

Vielä vaunukoulutusosastoista.

Karjalan prikaatissa on ollut jo 10v joukkueellinen Leopardeja joita on käytetty yhteistoimintakoulutukseen panssarijääkäreille, paraateihin ja vihollisosastoina kantahenkilökunnan ja muutaman varusmiehen voimin. Samoin kyseisiä vaunuja on käytetty aikanaan Parolassa koulutettujen panssarivaunuyksilöiden kertausharjoittamiseen yhteistyössä panssariprikaatin kanssa.

Pohjoisen joukkojen PSV-koulutusryhmällä on myös ollut merkittävä rooli kaikkien joukko-osastojen koulutuksen tukemisessa sillä se on pääasiallinen maaliosasto valtakunnallisessa panssarintorjuntaharjoituksessa Rovajärvellä. Samoin se on tukenut pohjoisen joukkojen realistista koulutusta, koska toisin kun etelässä nämä joukot harvoin pääsevät harjoittelemaan panssaroitua vihollista vastaan. Ei vaan ole kustannustehokasta siirtää etelästä panssaroitua maaliosastoa pohjoiseen tai paria prikaatia harjoitukseen etelään sopivan vihollisen takia.

Jep. Tästä on omakohtaista kokemusta: ainakin jo 90-luvun alkupuoliskolla oli JPr:ssä 3*T-54 ja 3*BTR-60 maaliosastokäytössä. Kyllähän se kummasti sähköistää ilmapiiriä metsässä, kun alkaa jyrinä kuulua. Sitten kun alkaa kuulua jyrinän alta myös se helinä, joka kertoo että nyt se on lähellä, pulssi nousee joka jampalla vaikka onkin harjoituksesta kyse.

Sitä en kyllä koskaan ymmärtänyt mikä järki oli niitä BTR:iä siellä vaunuhallissa seisottaa, niille kun ei ollut kuskeja... Mutta parhaimmillaan kolmen T-54:n voimin se maaliosasto siellä kyllä jyräili.

 

[John Hilly]

South Korea’s Armored Fighting Vehicle Is Like America’s Bradley — But Better
The K21 might be the best IFV in the world

For several years, South Korea has been in the throes of a military weapons binge. In particular, Seoul really wants weapons made in South Korea. Officials have a mix of concerns regarding the evolving nature of the U.S.-Korean alliance, the unique needs of defending their mountainous country and the desire to bolster an indigenous arms industry.

It hasn’t always gone well. One of the first attempts to create a completely independent weapons system was an armored infantry fighting vehicle — known as the K200 — in the mold of an American M-113.


Like the M113, it was designed to give a tracked armored option to carrying a squad of troops. Also like the M-113, the K200 has a .50-caliber machine gun as its heaviest weapon … and it’s lightly armored and slow. Worse, North Korean BMP-1s would find them to be easy prey in the event of a war.


So, in 2003, Seoul awarded a $77 million contract for the development of a new IFV called the K21. It’s arguably one of the best in the world.

In many respects, the K21 is similar to modern NATO fighting vehicles like the Bradley, Warrior and the CV90. It has a three-man crew, an autocannon, tracks, anti-tank missiles and compliments for a modified squad of troopers in the rear.

But Seoul looked long and hard at existing IFVs, and South Korea’s battalion of BMP-3s received from Russia in the late ’90s during Project Brown Bear (where Soviet-era weapons were exchanged for debt forgiveness), and benchmarked all of them to come up with a platform that not only fit its needs, but could surpass other IFVs currently on the market.

The next generation Korean IFV — which became operational in 2009 — needed to be fully amphibious so to easily ford the numerous wide rivers that crisscrossed the peninsula, and it needed to have a high power-to-weight ratio to rapidly traverse the country’s ubiquitous hills and mountains.

Additionally, the new vehicle absolutely required enough armor to protect troops that, although still part of a conscript army, were drawn from an increasingly democratic and prosperous citizenry.

The K21’s armor is blend of military grade aluminum, ceramic tiles and fiberglass rated to withstand armor piercing rounds from the BMP-3’s 30-millimeter autocannon — with the sides capable of stopping rounds from 14.5-millimeter Russian heavy machine guns.

Seoul chose to arm it with a Bofors based (but domestically produced) 40-millimeter autocannon, which fires armor-piercing rounds that can punch through up to 220 millimeters of steel. That theoretically gives the K21 enough firepower to engage lighter tanks. The vehicle packs a standard 7.62-millimeter coaxial machine gun, and the commander has a mounted .50 cal.
The turret is stuffed with advanced fire control electronics and gun stabilization technologies contracted by Samsung Thales (a co-venture with Samsung and France’s Thales). The autocannon exceeds the Bradley’s rate of fire (200 versus 300 rounds per minute), and thanks to an autoloading carousel type configuration, 24 ready rounds can be reloaded quickly from a carousel at the bottom of the vehicle that stores 600 total rounds.

If this sounds rather similar to the carousel principle of a Soviet tank … that’s because it is. However, instead of loading one round at a time like in Soviet tanks, the K21 carousel loads its rounds in magazines of 24 in a self-contained cage, negating the safety issues that the Russian loading system was notorious for.

The K21 also carries four different types of rounds — armor piercing discard sabot (or APDS), high explosive, programmable HE and proximity air burst. The fire control system can program these last two types to explode near a predetermined target.

The manufacturer even claims that the fire control system is sophisticated enough to engage slow moving aerial targets such as helicopters. The K21 is armed with one twin ATGM launcher fitted with a Korean domestically produced equivalent to the Israeli Spike missile. The Spike is a fire and forget missile versus the optically wire-guided TOWs that equip Bradleys.

In terms of the powerplant, the K21 is propelled by a 740-horsepower V10 diesel engine, more capable than the 600-horsepower V8 engine in a Bradley. This gives the K21 a power-to-weight ratio of 29.2 horsepower per ton, whereas the latest A3 version of the Bradley has a lower ratio of 19.7.

And whereas the Bradley can only seat six people in its infantry carrier compartment, the K21 can seat eight with reasonable comfort — and nine uncomfortably.



On paper the K-21 is harder, better, faster and stronger with some impressive sounding technologies, armor and firepower. However, the K21 has several shortcomings.

Although it was claimed to be amphibious with minimal preparation, the high weight of the vehicle (nearly 26 tons with no fuel and ammo) makes buoyancy an issue, so two rubber pontoons had to be installed on the sides. These pontoons are self inflatable and hide just below the armored side skirts, and deploy automatically, but like all rubber parts of this size they are vulnerable to wear and battle damage.

Furthermore, even with fully functional pontoons, several K21s sank during exercises, resulting in at least one death. There are also reports that the powerplant has issues when tested to its maximum capabilities, showing more wear and a history of unreliably.

Doosan has promised to fix these flaws with successive versions, but it further highlights the issues of developing an advanced IFV, as the history of the Bradley was full of many teething problems with both the reliability of the powerplant and the impracticality of true amphibious capabilities.

Korea is finding out that weapons development is neither easy nor cheap.

Lastly, the K21 has so far failed to be the export success that South Korea had hoped it would be. Although at $3.5 million per unit it’s rather affordable compared to the Bradley and the CV90, it’s more than most prospective customers want to pay.

The developed world is opting to buy Swedish or American derived IFVs and M-113 derivatives, and the BMP family is still popular for most of the developing world. South Korea planned to recoup some of the development costs with overseas sales, but although there have been some lookie loos, there have so far been no takers.

http://warisboring.com/articles/sou...hting-vehicle-is-like-the-bradley-but-better/

 

[Kiusankpl]

108 Leopard 2A4s Espanjalle 1998. Päivityssuunnitelmia (mockup):

 

[PJ85]

En tiedä meneekö salaisten puolelle, mutta kuinkahan paljon Suomella on raskasta lavettikalustoa panssarivaunujen kuljettamisiin, ainakin uutta Scania-vetoista on kaiketi hommattu ihan tällä vuosikymmenellä?

 

[Old Boy]

En tiedä meneekö salaisten puolelle, mutta kuinkahan paljon Suomella on raskasta lavettikalustoa panssarivaunujen kuljettamisiin

Se ei ainakaan ole salaisuus, että iso kaivinkone painaa saman kun panssarivaunu. Eli siviililavetit käy siirtoihin; tosin niitä ei saa heti käyttöön ja muutakin sa-kuljetettavaa tietysti on.
Pidemmän siirrot oletettavasti rautateitse.

 

[crane]

Jooo kyllä noita hanhenkaulalavetteja on ja kevyempiä lavetteja. Jonku bemarin tai ällitällin voi vaikka mettäkoneritilällä kuskata jos on 4 tai 5-akselinen auto alla.

 

[SJ]

Jooo kyllä noita hanhenkaulalavetteja on ja kevyempiä lavetteja. Jonku bemarin tai ällitällin voi vaikka mettäkoneritilällä kuskata jos on 4 tai 5-akselinen auto alla.

Tuli mieleen, että olisikohan mahdollista tehdä koukkulava-alusta noille ja kuljettaa noita kuten tavan konttia? Siis BMP ja MT-LB. Leveys saattaisi olla ongelma, mutta SA tilanteessa se ei varmaan olisi este? Niin, ja TEKA:t kulkee usein KA:n lavalla ja peräkärryssä sellaisenaan.

 

[Nhhk]

Tuli mieleen, että olisikohan mahdollista tehdä koukkulava-alusta noille ja kuljettaa noita kuten tavan konttia? Siis BMP ja MT-LB. Leveys saattaisi olla ongelma, mutta SA tilanteessa se ei varmaan olisi este? Niin, ja TEKA:t kulkee usein KA:n lavalla ja peräkärryssä sellaisenaan.

On mahdollista ja noita tasaisia koukkulavoja tai vaijerilavoja on erittäin paljon siviilissä, ainut ongelma on tosiaan tuo leveys mutta eipä noiden tekeminen/leventäminen vaikeaa ole. Luulen että tämä asia on puolustusvoimmilla valmiiksi mietittynä.
osasta voisi ehkä onnistua ajamalla vaunu lavan päälle niin että lava jää kokonaan telojen väliin jonka jälkeen nostetaan vähän ja sidotaan vaunu kiinni ja sen jälkeen vedetään kyyttiin.