Tässä viime aikoina on ollut juttua M4 Shermanista ja M3 Leestä sekä niiden puutteista suojauksessa. Mutta, kuinka moni muistaa tai tietää, että näillä kahdella vaunulla on yhteinen esivanhempi, M2 ja M2A1 keskiraskaat vaunut? Tämä amerikkalainen numerointisysteemi on syvältä, sillä samalla numerolla oli myös M2 kevyt vaunu, josta kehittyi M3 Stuart ja M5 -sarjan vaunut.
Yhdysvalloissa sotien välissä kehittyi Christien nopea ja maastokykyisellä jousituksella varustettu vaunu, joka ei kelvannut Yhdysvaltain armeijalle, vaikka Neuvostollitto hyödynsi sen BT-sarjassa ja britit A-sarjan ns. "Cruisereissa". Yhdysvalloissa oli puolueettomuuspolitiikka vallalla, joka tarkoitti, ettei sekaannuta muiden asioihin, eikä itsensä puolustamisessa tarvita suurta armeijaa. Tämä näkyi armeijan kalustoleikkauksina, ensimmäisen maailmansodan Renault FT:t olivat aikansa eläneitä jo 1930 -luvulle tullessa.
Kuitenkin sodan pilvien lisääntyessä Yhdysvalloissakin herättiin ja tajuttiin, että jotain on tehtävä. - Polkaistiin pystyyn kevytpanssariprojekti sekä keskiraskaan vaunun projektit. Keskiraskas T5 -projekti polkaisiin käyntiin kesäkuussa 1939 ja M2 laitettiin vireille Rock Island Arsenalilla syyskuussa 1939, 18 yksilöä M2 -varianttia oli tuotantojuoksu. Armeija suoritti omat arviointinsa vaunusta ja ehdotti parannuksia esim. tornin muotoiluun sekä alitehoiseen 350 hevosvoiman Wright R-975 ilmajäähdytteisestä lentokonemoottorista muunnettuun voimalaitokseen, -tästä oli seurauksena parannettu malli M2A1 tehokkaammalla ahdetulla R-975 C1:llä tuottaen 400 hevosvoimaa . Tämän "tuotantomallin" tuotantojuoksu oli lopulta 94 yksilöä.
M2A1:sen jousitus oli perusrakenteeltaan sama VVSS -jousitus ( Vertical Volute Spring Suspension ), joka oli Lee/Grant ja Sherman -sarjan vaunuissa M4A3E8 eli Easy Eightin tuomaan HVVS (Horizontal volute spring suspension) tuloon asti syksyllä 1944.
Erikoista varhaisille amerikkalaisille vaunuille on suuri konekiväärien määrä, M2 esitteli jokaisessa taistelutilan nurkassa olevat "kasematit", eturungossa etulevyssä olevan kiinteän pari-kk:n ajajalle (myös M3 Lee omisti tämän ominaisuuden / piirteen), tornissa oli 37mm kanuuna ja yksi rinnanampuva 7.62mm Browning. Lisäksi kaksi konekivääriä voitiin kiinnittää torniin ilmatorjuntaa varten nostaen vaunun konekiväärein määrän yhdeksään. Esimalli oli miehistöltään poikkeuksellinen, tämä vaati kuusi miestä, kun Lee vaati seitsemän ja Sherman viisi. Tässä tapauksessa oli johtaja, ajaja sekä neljä ampujaa.
Vaunusta annettiin tuotantotilaus Chryslerille tarkoituksena tuottaa Detroit Arsenal Tank Plant -tehtaalla elokuusta 1940 tuhat vaunua sadan vaunun kuukausitahdilla vuoteen 1942 asti. Kuitenkin opetukset Euroopasta kertoivat, että vaunut tarvitsivat lisää tulivoimaa 37mm tykin 30 asteen levyn 500:n jaardin 46mm läpäisyn sijaan. Armeija totesi, ettei M2 ollut sopiva vaunu Eurooppaan, vaan projekti M3:ksi polkaistiin käyntiin ja nämä jäivät kotiin koulutuskäyttöön. Vaunu palveli hyvin, esim. Louisianan suurissa harjoituksissa syyskuussa 1941 saatiin paljon kallisarvoista kokemusta vaunun käytössä sekä eri taktiikoista, jotka Euroopan sijaan pantiin täytäntöön Pohjois-Afrikassa seuraavan sukupolven vaunuilla vuonna 1942 ja tuolloin osastoja komensi eräs legendaarinen ensimmäisessä maailmansodassa Renault FT:tä komentanut kenraali George S. Patton.
Vaunusta vielä mittoja, on hyvin lähellä M3 Leetä, ollen hieman lyhyempi pituudeltaan.
Pituus: 5,38 metriä (M3 Lee: 5,64 metriä)
Leveys: 2,59 metriä (M3: 2,72metriä)
Korkeus: 2,92 metriä (M3 Lee, komentajan kupoli vielä korottomassa: 3,12 metriä)
Paino: 18,7 tonnia (M3 Lee: 27 tonnia
37mm ammuksia mahtui kyytiin 200 kappaletta ja 7.62:sta Browngien "rehua" 12,250 kappaletta.
Panssarointi: M2A1 6,4 - 51 millimetriä (M3 Lee 38 - 51 millimetriä)
Lähteenä käytetty Squadronin M3 Lee in Action, M4 Sherman in Action, Steven Zalogan American medium tanks ja Wikipediaa, joka nojaa pitkälti Zalogan loistavaan teokseen 1980-luvun alusta.