Karkeasti ottaen: vaunujen eliniästä käytetään 2/3 RA-koulutuksesta ja 1/3 säästetään sotaa varten. Suomi osti Saksan loppuvarastoimat vaunut jotka on valmistettu 1970-luvun lopusta ja 1980-alussa. Parempikuntoiset menivät Saksan omien A5:n alustoiksi, Ruotsiin ja Puolaan. Lisäksi Saksa jätti itselleen varastoon parempikuntoisia A4:a tulevaa varten. Tähän kun lisätään se, että me olemme noilla ajaneet jo yli 10v niin voidaan päätellä että elinikää ei välttämättä ole enää hirveästi jäljellä ilman täyttä peruskunnostusta.
Mitä tulee T-55 alustaisiin erikoisvaunuihin niin kyse ei ole niiden kunnosta: osa tulee menemään käytännössä ajamattomina Stenalle. Kyse on suorituskyvystä: BLG-60 ei kanna Leopardia, VT-55 ei jaksa hinata Leopardia, jne. siksi ne on korvattava. Ainoat loppuun ajetut on T-55M:t, mutta näistä huonommat ovat jo menneet Stenalle kiertäen ampuma-alueiden kautta ja niistä puretulla varaosilla on ylläpidetty viimeisiä vaunuja jotka nekin alkavat olla loppuun ajettuja. Tässä tapauksessa luovutaan koko T-55 -perheestä jolla on selkeä merkitys mm huolto- ja varastointikustannuksiin kun voidaan luopua kokonaisesta järjestelmästä.
Mitä tulee T-55 alustaisiin erikoisvaunuihin niin kyse ei ole niiden kunnosta: osa tulee menemään käytännössä ajamattomina Stenalle. Kyse on suorituskyvystä: BLG-60 ei kanna Leopardia, VT-55 ei jaksa hinata Leopardia, jne. siksi ne on korvattava. Ainoat loppuun ajetut on T-55M:t, mutta näistä huonommat ovat jo menneet Stenalle kiertäen ampuma-alueiden kautta ja niistä puretulla varaosilla on ylläpidetty viimeisiä vaunuja jotka nekin alkavat olla loppuun ajettuja. Tässä tapauksessa luovutaan koko T-55 -perheestä jolla on selkeä merkitys mm huolto- ja varastointikustannuksiin kun voidaan luopua kokonaisesta järjestelmästä.
Viimeksi muokattu:
