Panssarivaunut

[Einomies1]

Hauskaa että täällä surraan T-72M1 vaunujen kohtaloa ja toivotaan niitä takaisin vaikka eräät julistavat että myös sen korvannut Leo 2A4 menee kohta luiskaan sekin.
Rahat kun kuulemma eivät riitä nykyisten Leojen ylläpitämiseen!?

Aika kaukana on ajatukset toisistaan.

 

[Herman30]

Eli ei ihme että joidenkin ihmisten pihat näyttää romuvarastolta koska ovat romuvarastoja. Kaikkea paskaa ja romua rohmutaan. Kun täälläkin esintyy sellaisia mielipiteitä että kaikkea vanhaa paskaa pitää säästää.

 

[tankki-tapsa]

Hauskaa että täällä surraan T-72M1 vaunujen kohtaloa ja toivotaan niitä takaisin vaikka eräät julistavat että myös sen korvannut Leo 2A4 menee kohta luiskaan sekin.
Rahat kun kuulemma eivät riitä nykyisten Leojen ylläpitämiseen!?

Aika kaukana on ajatukset toisistaan.

Jotenkin vielä ymmärtää tankkien stenaamisen, vaikken totta puhuen ymmärrä sitäkään koska niiden varastointi ei maksaisi hevon paskaa, mutta kaikenlaisen vähän vanhemman kevyemmänkin aseistuksen nopea tuhoaminen haisee Minun Mielestäni paremminkin Rublilta mutta toisaalta niin haisee tämäkin postaus, monien mielestä.

No täältä voi lukea arvattavasti osin myös PV henkilöstön Ammattilais- ja valistuneiden itseoppineiden asiaintuntijoiden näkökulmaa asiaan. Paras ainoa ratkaisuhan olisi tietenkin 100 kpl f35 ja loppurahalla droneja.

 

[Lunni]

Jotenkin vielä ymmärtää tankkien stenaamisen, vaikken totta puhuen ymmärrä sitäkään koska niiden varastointi ei maksaisi hevon paskaa,

Ei kai se tankkien varastointi juuri mitään maksaisi jos ne ajettaisiin puun alle ja jätettäisiin sinne ruostumaan. Mutta ei niillä kohta sitten mitään tee, muuta kuin stenaa... että vähän hukkaan menee silloinkin..
Jos taas niitä pidettäisiin kunnossa, niin rahaa palaa ja se on pois jostain muusta...

Kyllä minä ymmärrän että jollain vanhalla Nissanilla on tunnearvoa, kun eka auto ja eka saatu suihinotto kesäretkineen.. mutta älä nyt perustele sen pitämistä muulla kuin nostalgialla tai sillä ettei nyt ole varaa parempaan...

 

[Kiusankpl]

vaikken totta puhuen ymmärrä sitäkään koska niiden varastointi ei maksaisi hevon paskaa,

Tällaista varastointia haluat ilmeisesti..??

• The depot is in the Slobozhanshchyna region of eastern Ukraine - just 20 miles from the border with Russia. The plant once specialised in the overhaul and modernisation of T-64, T-72, and T-80 tanks built at the nearby Malyshev Factory in Kharkiv.

 

[Kyylä]

Hauskaa että täällä surraan T-72M1 vaunujen kohtaloa ja toivotaan niitä takaisin vaikka eräät julistavat että myös sen korvannut Leo 2A4 menee kohta luiskaan sekin.
Rahat kun kuulemma eivät riitä nykyisten Leojen ylläpitämiseen!?

Aika kaukana on ajatukset toisistaan.

Nämä on merkittäviä arvovalintoja. Koko keskustelun taustalla on tietysti se vähän sairaskin tilanne, jonka vuosikymmeniä jatkunut rahoituksen alimitoitus on aiheuttanut. Joudutaan tekemään joko-tai - tyyppisiä valintoja, kun parhaan tehon tuottaisi sekä-että - ratkaisu.

En ota kantaa siihen olisiko seitenkakkosten ja niillä kalustetun sodanajan ps-prikaatin säilöminen ollut viisasta, mutta muistutan, että sillä olisi ollut merkittävä hintalappu. Tämä siitä syystä, että valmiusprikaateille imuroitiin jokseenkin kaikki paras kalusto kaikilta muilta sa-prikaateilta. Esimerkki: jos sodanajan PSPR olisi säilytetty olisi Porin jääkäriprikaatille pitänyt hankkia mm. täydellinen viestijärjestelmä. Hintalappu uushankinnoille olisi helposti ollut jossain 200-250 miljoonan euron tasolla.

Ainoa järjellinen menetelmä jatkaa seitenkakkosten käyttöä olisi siis arkirealismissa ollut liuta erillisiä psv-komppanioita. Ei mitään sen kunnianhimoisempaa. Ilman minkäänlaista pimeätoimintakyvyn parannusta ja uutta a-tarviketta olisi tuokin malli ollut hyvin kyseenalainen. Vanhojen nuolten suorituskyky oli nimittäin vielä paljon huonompi, kuin mitä yleisesti ymmärretään. Siihenkin olisi siis tarvittu kiinteiden kulujen päälle kymppimiljoonia. Haluaisitteko oikeasti vaihtaa vaikkapa Stingerit vanhoihin tankkeihin?

 

[Einomies1]

Jotenkin vielä ymmärtää tankkien stenaamisen, vaikken totta puhuen ymmärrä sitäkään koska niiden varastointi ei maksaisi hevon paskaa, mutta kaikenlaisen vähän vanhemman kevyemmänkin aseistuksen nopea tuhoaminen haisee Minun Mielestäni paremminkin Rublilta mutta toisaalta niin haisee tämäkin postaus, monien mielestä.

Niin, äkkiseltään näin ajattelisi, mutta todellisuus on toinen. T-72 päivityksiä ei taida saada kuin emämaasta (eikä sitä parasta tyyppiä anneta meille) ja pyytämällä Israelia modaamaan jotakin. Ne on jo kerran todettu kalliiksi hankkia ja siitäkin on aikaa 20+ vuotta. Mikä on tilanne tänä päivänä? Mitään tykinruokaa ei kannata pitää takataskussa pelkän tunnearvon ja "jos vaikka kuitenkin" ajatuksella. Kyse on taistelukalustosta, jolla on oltava uskottava suorituskyky modernissa sodassa. Muuten nuo vanhentuneet ovat kuolemanloukkuja, jotka laskevat omien vaunuhenkilöiden taistelumoraalia jo rauhanaikana.

Pelkkä säilytys kuivassa vaatii tiloja ja rahaa. Samaten rahaa vaatii vaunujen jatkuva elektroniikan huolto, joka ei itämaassa ole ainakaan laadukkaampaa. Parolaan saivat sentään uudet huoltotilat Millogille, ettei kaikkea tarvinnut pitää sullottuna luolastoihin.

Kauan meni siihenkin että Leo 2A6 saatiin suomeen. Nyt palvelushaaralla on melko ajanmukainen väline käytössään. Se tuo luottamusta ja nostaa taistelutahtoa.

Nämä on merkittäviä arvovalintoja. Koko keskustelun taustalla on tietysti se vähän sairaskin tilanne, jonka vuosikymmeniä jatkunut rahoituksen alimitoitus on aiheuttanut. Joudutaan tekemään joko-tai - tyyppisiä valintoja, kun parhaan tehon tuottaisi sekä-että - ratkaisu.

Armeijalla ei ole ollut eikä tule olemaan missään maassa koskaan tarpeeksi rahaa että voitaisiin toteuttaa kaikki villit toiveunet. Tilanne on suomessa nähdäkseni leikkauksista huolimatta hyvä, vaikka se suhteutettaisiin 20 v. sitten vallinneeseen tilanteeseen tankkien osalta. Silloinkaan ei ollut rahaa hankkia uusia vaunuja korvaamaan T-72 vaunut. Se mahdollisuus tuli vasta viime vuosikymmenellä ja rahaa siihen löytyi lamasta huolimatta.

Senjälkeen ja osittain laman aikana meille on saatu tehtyä merkittäviä hankintoja myös tulivoiman suhteen. Myös strategiset hankkeet nostavat puolustusbudjettia tulevina vuosina, eikä edes vasemmisto-vihreä hallitus ole sitä kehitystä terminoinut. On tässä maassa siis kuitenkin konsensusta olemassa maanpuolustuksen osalta, vaikka paljon valitetaan.

 

[Ressu70]

Montako Leopardia meillä on heittää rajallakaan vihollista vastaan? Yksi vihollisen kymmentä vaunua kohden?

Esi-isät heittelivät vihollisen vaunuja kasapanoksilla ja polttopulloilla. Meidän sukupolvella on sentään kevyet kertasingot. Ehkä ne riittävät? Etenkin, jos todennäköisyys kohdata panssarivaunuja on suhteellisen alhainen?

Ei meillä kyllä pst -kyvyssä pahemmin puutteita mielestäni ole. Puikkoja on aivan perkeleesti

 

[kimmo.j]

Nämä on merkittäviä arvovalintoja. Koko keskustelun taustalla on tietysti se vähän sairaskin tilanne, jonka vuosikymmeniä jatkunut rahoituksen alimitoitus on aiheuttanut. Joudutaan tekemään joko-tai - tyyppisiä valintoja, kun parhaan tehon tuottaisi sekä-että - ratkaisu.

En ota kantaa siihen olisiko seitenkakkosten ja niillä kalustetun sodanajan ps-prikaatin säilöminen ollut viisasta, mutta muistutan, että sillä olisi ollut merkittävä hintalappu. Tämä siitä syystä, että valmiusprikaateille imuroitiin jokseenkin kaikki paras kalusto kaikilta muilta sa-prikaateilta. Esimerkki: jos sodanajan PSPR olisi säilytetty olisi Porin jääkäriprikaatille pitänyt hankkia mm. täydellinen viestijärjestelmä. Hintalappu uushankinnoille olisi helposti ollut jossain 200-250 miljoonan euron tasolla.

Ainoa järjellinen menetelmä jatkaa seitenkakkosten käyttöä olisi siis arkirealismissa ollut liuta erillisiä psv-komppanioita. Ei mitään sen kunnianhimoisempaa. Ilman minkäänlaista pimeätoimintakyvyn parannusta ja uutta a-tarviketta olisi tuokin malli ollut hyvin kyseenalainen. Vanhojen nuolten suorituskyky oli nimittäin vielä paljon huonompi, kuin mitä yleisesti ymmärretään. Siihenkin olisi siis tarvittu kiinteiden kulujen päälle kymppimiljoonia. Haluaisitteko oikeasti vaihtaa vaikkapa Stingerit vanhoihin tankkeihin?

Hyvä kirjoitus.
Sitten muistetaan että sillä erillisellä PSV-komppanialla olisi ollut kivaa alistettuna jollekkin aiheesta mitään ymmärtämättömän majurin alaisuuteen ilman välttämättömiä tukevia osia ja ennen kaikkea panssarijääkäreitä. Oltaisiin siis voitu koittaa osua johonkin kaukaa ja piiloteltu vihollisen ohjuksilta.

Stinger on paljon hyödyllisempi.

 

[ajs178]

T-72:lla olisi voitu elvistellä sillä tavalla, että jos tilanne kiristyy, niin ajetaan ne komeasti eduskuntatalon eteen ”puolustamaan Suomen laillista oikeusjärjestystä”. Samoin Senaatintorille ja muihin strategisiin kohteisiin, presidentin linnan eteen jne.

Miksiköhän T-72-kalustoa ei myyty eteenpäin varsinkin jos siellä oli kymmeniä täysin ajamattomia vaunuja? Ostajia olisi voinut olla vaikkapa Vietnam tai USA olisi voinut lunastaa ne Irakin armeijalle tai Afganistanin turvallisuusjoukoille. Olisiko joku Marokko ollut kiinnostunut?

 

[Panssari Salama]

En ota kantaa siihen olisiko seitenkakkosten ja niillä kalustetun sodanajan ps-prikaatin säilöminen ollut viisasta, mutta muistutan, että sillä olisi ollut merkittävä hintalappu. Tämä siitä syystä, että valmiusprikaateille imuroitiin jokseenkin kaikki paras kalusto kaikilta muilta sa-prikaateilta. Esimerkki: jos sodanajan PSPR olisi säilytetty olisi Porin jääkäriprikaatille pitänyt hankkia mm. täydellinen viestijärjestelmä. Hintalappu uushankinnoille olisi helposti ollut jossain 200-250 miljoonan euron tasolla.

Toivottavasti tämä Yhtymä 2035 kokonaisuus saadaan hoidettua jollain tolkun tavalla. Valmiusprikaatisekoilun ei toivo toistuvan.

Muoks tulipa kohtuuton lause. Kirjoitan uudestaan:

Onneksi Puolustusvoimat pääsee taas normaalin pitkän tähtäimen suunnittelun muodossa korjaamaan Yhtymä 2035 -otsikon alla heille puskista heitetyn valmiusprikaatisekoilun jäljet.

 

[Sandelzz]

Montako Leopardia meillä on heittää rajallakaan vihollista vastaan? Yksi vihollisen kymmentä vaunua kohden?

Nyt taisi unohtua sinulta yksi juttu. Jokaisella suomalaisella jääkärillä on Panssaritorjuntasinko osana täyttä sota varustusta. Suomi käyttää Leopardei-Rynnäkkö vaunuja jalkaväen tukemiseen. Mikä on järkevämpää kun Jääkärit on koulutettu torjumaan vihollisen vaunut. Poislukien pioneerien miinoitteen tienvarsista.

 

[Olympiakasarmi]

Oliko koskaan puhetta T-54:sten modaamisesta?

 

[Mikfin70]

T-72:lla olisi voitu elvistellä sillä tavalla, että jos tilanne kiristyy, niin ajetaan ne komeasti eduskuntatalon eteen ”puolustamaan Suomen laillista oikeusjärjestystä”. Samoin Senaatintorille ja muihin strategisiin kohteisiin, presidentin linnan eteen jne.

Miksiköhän T-72-kalustoa ei myyty eteenpäin varsinkin jos siellä oli kymmeniä täysin ajamattomia vaunuja? Ostajia olisi voinut olla vaikkapa Vietnam tai USA olisi voinut lunastaa ne Irakin armeijalle tai Afganistanin turvallisuusjoukoille. Olisiko joku Marokko ollut kiinnostunut?

Ei myyty koska kauppaehdot sen kielsivät. T-55/54 varaosat menivät Vietnamiin.

 

[Huhta]

Ei myyty koska kauppaehdot sen kielsivät. T-55/54 varaosat menivät Vietnamiin.

Neuvostoliiton voin ymmärtää, mutta iso osa vaunuistahan hankittiin Suomeen Saksasta DDR:n kuolinpesästä? Laittoiko Saksa siis kauppakirjaan historiallisen painolastin takia jonkin kiellon myydä kalustoa eteenpäin? Ja sitten Ruotsille sellaista ei ilmeisesti kuitenkaan laitettu, kun ovat voineet myydä samankaltaista derkkukamaa ulkomaille?

 

[Lepard]

Nämä on merkittäviä arvovalintoja. Koko keskustelun taustalla on tietysti se vähän sairaskin tilanne, jonka vuosikymmeniä jatkunut rahoituksen alimitoitus on aiheuttanut. Joudutaan tekemään joko-tai - tyyppisiä valintoja, kun parhaan tehon tuottaisi sekä-että - ratkaisu.

En ota kantaa siihen olisiko seitenkakkosten ja niillä kalustetun sodanajan ps-prikaatin säilöminen ollut viisasta, mutta muistutan, että sillä olisi ollut merkittävä hintalappu. Tämä siitä syystä, että valmiusprikaateille imuroitiin jokseenkin kaikki paras kalusto kaikilta muilta sa-prikaateilta. Esimerkki: jos sodanajan PSPR olisi säilytetty olisi Porin jääkäriprikaatille pitänyt hankkia mm. täydellinen viestijärjestelmä. Hintalappu uushankinnoille olisi helposti ollut jossain 200-250 miljoonan euron tasolla.

Ainoa järjellinen menetelmä jatkaa seitenkakkosten käyttöä olisi siis arkirealismissa ollut liuta erillisiä psv-komppanioita. Ei mitään sen kunnianhimoisempaa. Ilman minkäänlaista pimeätoimintakyvyn parannusta ja uutta a-tarviketta olisi tuokin malli ollut hyvin kyseenalainen. Vanhojen nuolten suorituskyky oli nimittäin vielä paljon huonompi, kuin mitä yleisesti ymmärretään. Siihenkin olisi siis tarvittu kiinteiden kulujen päälle kymppimiljoonia. Haluaisitteko oikeasti vaihtaa vaikkapa Stingerit vanhoihin tankkeihin?

Suurin ongelma tässä koko revohkassa oli, että 2000-luvun alussa vain sotilaat uskoivat, että Venäjä nousee, eikä hyvällä tavalla. Venäjän sotilaallisen kyvyn rakentamissuunnitelmat, rahoitus ja tavoitteet tunnettiin. Poliitikot vain uskoivat, että Venäjästä tulee demokraattinen lännen kopio, eikä irronnut rahoitusta puolustukseen. Suurin idiootti oli Katainen, joka pääministeriksi päästäkseen lupasi sossuille että puolustusta kyykytetään ja teki hallituksessaan päätöksen jossa Puolustusvoimia leikattiin 15% vielä Krimin valtauksen jälkeen!! Eli kun tällaisten urpojen kanssa yritetään puolustusta rakentaa, välillä on pakko tehdä huonoja päätöksiä.

Tehtäisiinkö tänä päivänä enää päätöstä T-72 -kaluston poistamisesta? Tuskinpa. Kannattaa muistaa muutama perusasia:
- Osa T-72 -vaunuista oli vielä täysin uusia, 0 kilometriä mittarissa. Osa vanhemmista DDR-koneista olisi tietenkin kannattanut laittaa silppuriin.
- Vaunuihin oli varastoissa varaosia kymmeniksi vuodeksi kovemmallakin koulutuskierrolla ja ampumatarvikkeita paljon pidemmäksi aikaa.
- Vaikka vaunun nuoliammus oli heikko, kannattaa muistaa, että yli 90% taistelukentän maaleista on muita kuin taistelupanssarivaunuja, ja niitä muita ammuttaessa KAIKKI T-72:n a-tarvikkeet olivat riittävän tehokkaita tuhoamaan maalin. Oli se sitten rynnäkköpanssarivaunu, panssarihaupitsi, viestivaunu..tai uusi T-sarjan vaunu sivulta. Ja sitä tykkiä on mukavampi kuljettaa metsässä telalavetilla panssarin sisällä kuin kiskomalla raskasta sinkoa miesvoimin tykistötulessa...
- T-72 kaluston ylläpitoon, koneiden kierrätykseen ja reservin ylläpitoon olisi riittänyt yksi rauhan ajan panssarivaunukomppania ja parikymmentä ihmistä varikoilla.
- Jossain vaiheessa olisi tietenkin pitänyt koneet modernisoida etenkin pimeätoimintakyvyn, suojan ja a-tarvikkeiden osalta, olisi ollut noin miljoona per vaunu. Nykyrahoituksella kyllä onnistuisi.
- Venäjän vastassa oleva kalusto on ihan samaa tavaraa, T-72B3M pääkalustona.

Eli kyllä melkoinen potentiaali menetettiin sen takia että oltiin sinisilmäisiä.

 

[Panssari Salama]

Suurin ongelma tässä koko revohkassa oli, että 2000-luvun alussa vain sotilaat uskoivat, että Venäjä nousee, eikä hyvällä tavalla. Venäjän sotilaallisen kyvyn rakentamissuunnitelmat, rahoitus ja tavoitteet tunnettiin. Poliitikot vain uskoivat, että Venäjästä tulee demokraattinen lännen kopio, eikä irronnut rahoitusta puolustukseen. Suurin idiootti oli Katainen, joka pääministeriksi päästäkseen lupasi sossuille että puolustusta kyykytetään ja teki hallituksessaan päätöksen jossa Puolustusvoimia leikattiin 15% vielä Krimin valtauksen jälkeen!! Eli kun tällaisten urpojen kanssa yritetään puolustusta rakentaa, välillä on pakko tehdä huonoja päätöksiä.

Tehtäisiinkö tänä päivänä enää päätöstä T-72 -kaluston poistamisesta? Tuskinpa. Kannattaa muistaa muutama perusasia:
- Osa T-72 -vaunuista oli vielä täysin uusia, 0 kilometriä mittarissa. Osa vanhemmista DDR-koneista olisi tietenkin kannattanut laittaa silppuriin.
- Vaunuihin oli varastoissa varaosia kymmeniksi vuodeksi kovemmallakin koulutuskierrolla ja ampumatarvikkeita paljon pidemmäksi aikaa.
- Vaikka vaunun nuoliammus oli heikko, kannattaa muistaa, että yli 90% taistelukentän maaleista on muita kuin taistelupanssarivaunuja, ja niitä muita ammuttaessa KAIKKI T-72:n a-tarvikkeet olivat riittävän tehokkaita tuhoamaan maalin. Oli se sitten rynnäkköpanssarivaunu, panssarihaupitsi, viestivaunu..tai uusi T-sarjan vaunu sivulta. Ja sitä tykkiä on mukavampi kuljettaa metsässä telalavetilla panssarin sisällä kuin kiskomalla raskasta sinkoa miesvoimin tykistötulessa...
- T-72 kaluston ylläpitoon, koneiden kierrätykseen ja reservin ylläpitoon olisi riittänyt yksi rauhan ajan panssarivaunukomppania ja parikymmentä ihmistä varikoilla.
- Jossain vaiheessa olisi tietenkin pitänyt koneet modernisoida etenkin pimeätoimintakyvyn, suojan ja a-tarvikkeiden osalta, olisi ollut noin miljoona per vaunu. Nykyrahoituksella kyllä onnistuisi.
- Venäjän vastassa oleva kalusto on ihan samaa tavaraa, T-72B3M pääkalustona.

Eli kyllä melkoinen potentiaali menetettiin sen takia että oltiin sinisilmäisiä.

Peukutan ensimmäistä kappaletta. Jii Käteisen puolustusvoimien alasajo jota ei peruttu EDES Krimin miehityksen jälkeen oli Sulaa Hulluutta. Toki sitten mainostettiin suurella äänellä uusia tasokorotuksia, joilla ei kuitenkaan koskaan päästy leikkauksia edeltäneelle ajalle. Ei ikinä enää Käteistä mihinkään virkaan. Tai menköön Pöljän kylän kunnan johtajaksi jos pitää jonnekin sijoittaa (anteeksi pöljäläiset).

T-72 tarinalle en näe jatkoa enää hollannin kissaeläinten hankinnan jälkeen. Nykyisille pumpuille riittää juuri ja juuri infraa ympärille - siis evakuointivaunut, silta- ja miinajyrävaunut ja niin edelleen. Ja nykyisiin pumppuihin ei edes mene kuin kaksi A4-komppaniaa, motit siis. Yli jää kuusi-seitsemänkymmenttä A4-vaunua joille ei tätä tuki-infraa liikene jos omille teilleen eksyvät.

En vain näe mitenkään miten näiden lisäksi olisi edellytyksiä pitää T-72 lauttaa edes SA-kaavioissa reservivaunuina. Saati että niihin olisi laittaa latiakaan modernisointiin. Kyllä se juna meni ihan viimeistään silloin kun viimeiset hollannin vaunut odotettiin laivattavan maahan.

 

[Huhta]

Niissä on kuitenkin potenttiaalia jäljellä. Tämä tarkoittaa, että ne voitaisiin ja se olisi vielä järkevää peruskorjata ja samalla modernisoida. Kyllä se olisi kallista, mutta toisinkun T-72:n kohdalla itse perusvaunu ei ole vanhanaikainen, tai sen suunnittelussa perustavaalaatuisia vikoja.

En tosin usko, että niitä peruskorjataan/modernisoidaan.

Minusta vertailet nyt omenoita ja appelsiineja.

T-72:t olivat ymmärtääkseni vähintään kohtuullisessa kunnossa, kun ne poistettiin. Saksastahan oli tullut melkein ajamattomia vaunuja (jonkin vuoden Panssariseminaarissa taisi olla tieto sadoista kilometreistä pariin tonniin per vaunu). Toisaalta T-72:t olivat varustustasoltaan pahasti vanhentuneita - tulivoima, ammunnanhallinta, pimeätoimintakyky...

Nykyisessä Leopard 2A4:ssä asiat taas ovat toisinpäin. Varustustaso riittäisi/tyydyttäisi oletettavaa vihollista vastaan (siis sitä suurta massaa vastaan, T-72B3 jne.), mutta matkamittari kaipaisi nollausta eikä tuotetukea tahdo enää saada vanhoihin lämpökameroihin ym. elektroniikkaan.

Uskoakseni T-72:een olisi voinut saada uutta eloa pitkäksi aikaa, kun olisi parannettu varustustasoa. Parempi ampumatarvike (Israelista tai Itä-Euroopasta) sekä uusi ammunnanhallinta ja pimeätoiminnan mahdollistavat sensorit tuskin olisivat maksaneet mahdottomia. (Tämä ei tosin sitten toteutunut, kun markkinoille tuli uloskantohintaiset Saksan ylijäämä-Leopardit.) Jos taas Leopard 2A4 haluttaisiin pitää palveluksessa tulevaisuudessa, niin siitä täytyisi uusia "kaikki" - vaihtoehtona ei ole mitään kevytpäivitystä.

Sinänsä jos haluttaisiin mahdollisimman hyvä vaunu eikä riittävän hyvää, niin silloin modifikaation lähtökohdaksi kannattaisi tietysti ottaa Leopard 2A4 eikä niitä ikivanhoja T-72:ia. Mutta tämä on nimenomaan myös se Leopardin taakka - Leopardin käyttöiän jatkamisessa ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kaikki kalleimman päälle.

Ja mitä kalleimman päälle tekemiseen taas tulee, niin vaikka siihen jostakin löytyisi rahat, niin sitten pitäisi löytää rahat vielä panssariarmeijan muille osille - ryntövaunut, pioneerivaunut, tykistö, ilmatorjunta... Tai muutoin ollaan samassa tilanteessa, jota itse kuvaat alla.

Hyvä kirjoitus.
Sitten muistetaan että sillä erillisellä PSV-komppanialla olisi ollut kivaa alistettuna jollekkin aiheesta mitään ymmärtämättömän majurin alaisuuteen ilman välttämättömiä tukevia osia ja ennen kaikkea panssarijääkäreitä. Oltaisiin siis voitu koittaa osua johonkin kaukaa ja piiloteltu vihollisen ohjuksilta.

Stinger on paljon hyödyllisempi.

 

[Kyylä]

Suurin ongelma tässä koko revohkassa oli, että 2000-luvun alussa vain sotilaat uskoivat, että Venäjä nousee, eikä hyvällä tavalla. Venäjän sotilaallisen kyvyn rakentamissuunnitelmat, rahoitus ja tavoitteet tunnettiin. Poliitikot vain uskoivat, että Venäjästä tulee demokraattinen lännen kopio, eikä irronnut rahoitusta puolustukseen. Suurin idiootti oli Katainen, joka pääministeriksi päästäkseen lupasi sossuille että puolustusta kyykytetään ja teki hallituksessaan päätöksen jossa Puolustusvoimia leikattiin 15% vielä Krimin valtauksen jälkeen!! Eli kun tällaisten urpojen kanssa yritetään puolustusta rakentaa, välillä on pakko tehdä huonoja päätöksiä.

Tehtäisiinkö tänä päivänä enää päätöstä T-72 -kaluston poistamisesta? Tuskinpa. Kannattaa muistaa muutama perusasia:
- Osa T-72 -vaunuista oli vielä täysin uusia, 0 kilometriä mittarissa. Osa vanhemmista DDR-koneista olisi tietenkin kannattanut laittaa silppuriin.
- Vaunuihin oli varastoissa varaosia kymmeniksi vuodeksi kovemmallakin koulutuskierrolla ja ampumatarvikkeita paljon pidemmäksi aikaa.
- Vaikka vaunun nuoliammus oli heikko, kannattaa muistaa, että yli 90% taistelukentän maaleista on muita kuin taistelupanssarivaunuja, ja niitä muita ammuttaessa KAIKKI T-72:n a-tarvikkeet olivat riittävän tehokkaita tuhoamaan maalin. Oli se sitten rynnäkköpanssarivaunu, panssarihaupitsi, viestivaunu..tai uusi T-sarjan vaunu sivulta. Ja sitä tykkiä on mukavampi kuljettaa metsässä telalavetilla panssarin sisällä kuin kiskomalla raskasta sinkoa miesvoimin tykistötulessa...
- T-72 kaluston ylläpitoon, koneiden kierrätykseen ja reservin ylläpitoon olisi riittänyt yksi rauhan ajan panssarivaunukomppania ja parikymmentä ihmistä varikoilla.
- Jossain vaiheessa olisi tietenkin pitänyt koneet modernisoida etenkin pimeätoimintakyvyn, suojan ja a-tarvikkeiden osalta, olisi ollut noin miljoona per vaunu. Nykyrahoituksella kyllä onnistuisi.
- Venäjän vastassa oleva kalusto on ihan samaa tavaraa, T-72B3M pääkalustona.

Eli kyllä melkoinen potentiaali menetettiin sen takia että oltiin sinisilmäisiä.

Olemme enimmäkseen samaa mieltä. Ero tullee lähinnä siitä, että sinä tarkastelet asiaa kansantalouden teoreettisen kantokyvyn pohjalta. Minä taas arvioin tilannetta sen mukaan mikä oli rahoituksen taso de facto. Eli poliitikkojen huono päätös ajaa Pv:n tekemään huonoja ratkaisuja. Noin yleisesti ottaen halusin lähinnä muistuttaa siitä, että seitenkakkosten säilöminen olisi maksanut muutakin, kuin foorumilla ynnäillyt telttakatokset ja ilmankuivaimet. Ja kokonaisen panssariprikaatin säilyttäminen vielä paljon enemmän.

Siinä olemme eri linjoilla, että minä en näe järkevänä säilyttää tst-panssareita, joilla ei ole uskottavaa kykyä vaikuttaa myös vastustajan tst-vaunuihin. Arviosi siitä, että tänä päivänä vanhoja vaunuja olisi säilytetty voi hyvinkin olla oikea, mutta suorituskykyvarauksella. T-72:n pitäisi kakkosvaununa antaa todellista suorituskykyä, verrokkina vaikkapa Leo2A4, jonka osalta moni asia oli paljon paremmassa kuosissa ja rivissä pitäminen siten ilmeisen järkevää.

Niinhän se ennenkin meni, että vaunuja oli organisaatiossa kolmessa tasossa: ps-prikaateissa (T-72), psv-pataljoonissa (T-55M) ja erillisissä psv-komppanioissa (T-54). Uskoisin että monikin kivääripataljoonan komentaja mielellään ottaisi vaikkapa portinvartijaksi, tai vastahyökkäyksen tueksi psv-komppanian sinkomiesten sijaan, tai pikemminkin lisäksi.

 

[Kyylä]

Toivottavasti tämä Yhtymä 2035 kokonaisuus saadaan hoidettua jollain tolkun tavalla. Valmiusprikaatisekoilun ei toivo toistuvan.

Muoks tulipa kohtuuton lause. Kirjoitan uudestaan:

Onneksi Puolustusvoimat pääsee taas normaalin pitkän tähtäimen suunnittelun muodossa korjaamaan Yhtymä 2035 -otsikon alla heille puskista heitetyn valmiusprikaatisekoilun jäljet.

Valmiusprikaatien kohdalla ttuli taas kerran näkyväksi suorituskykyvaatimusten ja resursoinnin välinen ammottava kuilu. Alkuperäisestä prikaatikokoonpanosta ei ollut paljoa jäljellä siinä vaiheessa, kun se oli sovitettu budjettiraameihin. Onneksi rahaa löytyi myöhemmin lisää. Isona miinuksena sitten se, että jokseenkin kaikki vanhat kokoonpanot piti samalla poistaa ja kärki jäi kovin ohueksi.

Ja nähtiinhän tuossa myös sellainen erikoisuus, että rakennettiin moottoroidun ja mekanisoidun tst-osaston kokoonpanot niin päin, että organisaatio luotiin sen mukaiseksi, mitä varikolla oli kalustoa.