Samoja kokemuksia. Etenkin tuo PSP:n hyökkäyksen pysäyttäminen oli hyvä esimerkki mitä tapahtuu kun komentaja tietää mitä tekee. Vahvennetun jalkaväkipataljoonan komentajana oli panssariupseeri Parolasta, joka ymmärsi miten omat toimivat, ja että hyökkäys on ainoa keino pärjätä. Jalkaväkikomppanioiden isku osui PSP:n liikkeenedistämisosaston kylkeen, jolloin pataljoonalta meni kyky edetä sulutteiden läpi vaikka jalkaväkikomppaniat joutuivatkin vetäytymään takana tulevien PSP:n yksiköiden hyökkäyksen takia. Tosiasia oli, että PSP:n hyökkäys meni ihan persiilleen.Tämä on kuin omasta kynästä! Olen ollut tilanteessa missä 3 kpl 122 Psh 74 ja tykistön valmisteluosasto pysäytti JP:n hyökkäyksen heille edullisessa maastossa tunneiksi. Nöyryytystä lisäsi se, että he eivät päässeet eteenpäin eivätkä taaksepäin. Tapahtui Niinisalossa toukokuussa 2008.
Vastaavasti olen myös ollut taistelussa missä PSP:n hyökkäys pysäytettiin T-55M komppanialla ja kun PSP:n liike pysähtyi kylkeen iski jalan kaksi JV-komppaniaa ja käytännössä he juoksivat PSP:n yli. Nyt meiltä puuttuu liki täysin tuo kyky hidastaa liikettä metsämaastossa muiden, kuin operatiivisten joukkojen osalta joilla on panssarikalustoa.
T-72 kaluston osalta olisin säästänyt rungot ja tehnyt niistä vaikka RsKrh vaunuja 120 mm kranaatinheittimien kanssa. Tietyllä tavalla PV:ltä puuttuu innovatiivisuus.
Olen myös nähnyt miten jääkäripataljoonan hyökkäys pysähtyi kolmeksi tunniksi yhden sivustaa suojaavan Sergei-jaoksen takia. Siinä olisi kyllä vanhat jääkäriupseerit tukehtuneet raivoonsa, koska se Sergei-jaos olisi ollut hoidettavissa 15 minuutissa jos joku olisi kärjessä tiennyt mitä pitää tehdä. Tunguska-jaos ja nohevampi jaoksen johtaja olisi tehnytkin asiasta jo paljon vaikeamman.