Samovarius
Ylipäällikkö
Tämä kuulostaa vähän keinotekoiselta ongelmalta.
Panssarivaunut
- Viestiketjun aloittaja ctg
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- panssarivaunut
Mikfin70
Ylipäällikkö
Kyllä se oli ihan todellinen ongelma. Henkilövaunut ovat eri yhtiön materiaalia ja PV:n käyttöön varatut henkilövaunut romutettiin.
Ihmettelin samaa asiaa 2016 eräässä palaverissa missä entinen VR carco oli mukana.
Samovarius
Ylipäällikkö
Tarkoitin siis, että ne ovat saman VR-konsernin eri yhtiöitä, eli vähintäänkin ongelma on itseaiheutettu (varsinkin, kun kyse on valtionyhtiöstä). Voisin tosin kuvitella, että kun PV:llä on niitä suuria harjoituksia useamman kerran vuodessa, olisi jonkun tusinan henkilöliikenteestä poistetun vaunun lunastaminen muutamassa vuodessa itsensä maksava investointi?
Mikfin70
Ylipäällikkö
Ei ole PVn ydin business omistaa junan vaunuja ainakaan tuohon tarkoitukseen..
Sama voidaan hoitaa linja-autoilla.
kimmo.j
Respected Leader
Mä olisin muistellut, että noin paluun olleen 1½vuorokautta, mutta muisti saattaa tehdä tepposet. Paluumatkalla nukuttiin pois leirin univelat, joten aika tuli hyvin käytettyä.
kimmo.j
Respected Leader
Ne vaunut joilla me mentiin 90-luvulla olivat jo silloin vanhoja. En ihmettelisi, että olisivat vaatineet kalliin peruskorjauksen jotta niitä olisi voinut käyttää turvallisesti.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Joskus 90-luvun lopussa Niinisaloon matkattaessa useamman kerran juna katkesi, kun vanhat päivävaunut makuuvaunuiksi muokattuna eivät kestäneen junan massaa. Paha väli oli Parkano - Niinisalo missä juna pomppi huonokuntoisesta radasta johtuen.
Ylimatruusi
Kapteeni
Kait nuo vanhat diesel veturit laitetaan säilyisi rasvoihin? Uudet tilattu Espanjasta. Voi ola ettei sähköjunalla pääse.. onko tämä PVn vai huotovarmuuskeskuksen asia hoitaa säilytykseen.
Onko tavavaunuja varattuna kuljetukseen, jolla voisi korvata osan ottoajoneuvojen aiheuttamasta pulasta.
Onko tavavaunuja varattuna kuljetukseen, jolla voisi korvata osan ottoajoneuvojen aiheuttamasta pulasta.
Samovarius
Ylipäällikkö
Deevereiden romutus alkoi jo 2009, tosin tämä tapaus johtui tulipalosta. Dr13- sarja poistettiin jo 2000, Dr12 vieläkin aiemmin, 1990. Kummastakin veturisarjasta on jäljellä museoituna kaksi yksilöä, loput on romutettu. PV tai HVK eivät tietääkseni ole koskaan hankkineet rautatiekalustoa haltuunsa, muutoin kuin PV:llä oli aikanaan 305 mm Obuhov-rautatietykit.
Ylipäätään dieselveturisarjoja, joita on enää käytössä, ovat VR:n Dv12 ja Dr16, sekä sisäänajovaiheessa oleva Dr19, Fenniarailin Dr18, sekä Operailin Dr20 ja Dr21 (joka on pitkälti sama veturi, kuin Fenniarailin Dr18, eli CZ LOKO:n uudelleenrakentama 70-luvun T669, joka on itäblokin yleisveturi ChME3:n sukulainen)
Olen itsekin vähän sitä mieltä, että rautateiden sähköistysbuumissa on lähdetty vähän liiallisuuksiin. Varsinkin vaihtotyö on selkeästi käytännöllisintä dieselvetureilla, ja rautateiden pakokaasupäästötkin ovat aivan marginaalisia jopa Suomenkin mittakaavassa. Lisäksi dieselvetureista on melko yksinkertaista rakentaa maa/biokaasukäyttöinen bifuel-veturi (Operailin Dr21-sarjassa muistaakseni on tämä optio ja kaasusäiliöt ovat koekäytössä). Tosin, vaikka rautateiden ajolangat ja niiden syöttö ovat hyviä kohteita ja siksi heikkous, se millä rautatiet saadaan tehokkaimmin jumiin on vahingoittaa JKV-järjestelmää (ja tulevaisuudessa ilmeisesti ETCS II, esmes Ruotsissa se on jo osin käytössä ja sen myötä mm. ratojen varsilta poistuvat valo-opastimet tykkänään). Tarvittaisiin siis jonkinlainen junansuorittajien manuaalikäskyihin perustuva varajärjestelmä, jonka toteuttaminen voi olla vaikeaa, kun vaihteetkin on pitkälti kauan sitten automatisoitu eikä sellaista käsityönä ammattiaan harjoittavaa ammattikuntaa ole oikein enää olemassa.
Toinen vaihtoehto luonnollisesti on rakentaa kulunvalvonnasta vikasietoinen, esimerkiksi varmistamalla varavirran syöttö tarvittaessa vaikka maastoauton ja aggregaatin avulla. Sama koskee muutenkin viestijärjestelmiä. Katkenneen kaapelin osaa kyllä ammattitaitoinen asentaja korjata, sellaisiin tilanteisiinhan törmätään toisinaan ihan siviilielämässäkin.
Deevereiden koipussittaminen ei ole oikein vaihtoehto, mikäli niitä ei ajeta eli ylläpidetä: osaaminen niiden ylläpitoon ja käyttöön katoaa, ja ne edustavat 1950-luvun tekniikkaa, johon on jo nyt vaikea löytää varaosia - VR lienee pitkään tehnyt niitä tarpeen mukaan konepajoillaan, ja kannibalisoinut romutukseen meneviä yksilöitä. Sinänsä teknisesti lujatekoisilla deevereillä voisi ajaa melkein maailman tappiin asti, kun osaaminen ja tuotetuki tulivat pitkälti VR:n oman organisaation sisältä, mutta kalliimmaksi se pikkuhiljaa vain tuli. Lisäksi vaikkapa moottorilohkoja tai kampiakseleita ei mahda saada enää mistään, ja niiden teettäminen yksittäiskappailena mahtaa olla tolkuttoman kallista. Mikäli koko 192 veturin lauttaa oltaisiin päätetty ylläpitää ja täyssaneerata kaikki yksilöt joskus 2005, olisi niiden ylläpitäminen jonnekin 2040-luvulle asti varmaankin ollut taloudellisestikin mahdollista, koska lautan koko oli niin mittava (tai ehkäpä se ranskalainen MGO-diesel 50-luvulta oltaisiin vaihdettu modernimpaan vaikkapa Caterpillariin). Nyt, kun lautan annettiin hapantua ja seuraajakin on jo astumassa palvelukseen, tämä ei enää ole oikein vaihtoehto.
Ylipäätään dieselveturisarjoja, joita on enää käytössä, ovat VR:n Dv12 ja Dr16, sekä sisäänajovaiheessa oleva Dr19, Fenniarailin Dr18, sekä Operailin Dr20 ja Dr21 (joka on pitkälti sama veturi, kuin Fenniarailin Dr18, eli CZ LOKO:n uudelleenrakentama 70-luvun T669, joka on itäblokin yleisveturi ChME3:n sukulainen)
Olen itsekin vähän sitä mieltä, että rautateiden sähköistysbuumissa on lähdetty vähän liiallisuuksiin. Varsinkin vaihtotyö on selkeästi käytännöllisintä dieselvetureilla, ja rautateiden pakokaasupäästötkin ovat aivan marginaalisia jopa Suomenkin mittakaavassa. Lisäksi dieselvetureista on melko yksinkertaista rakentaa maa/biokaasukäyttöinen bifuel-veturi (Operailin Dr21-sarjassa muistaakseni on tämä optio ja kaasusäiliöt ovat koekäytössä). Tosin, vaikka rautateiden ajolangat ja niiden syöttö ovat hyviä kohteita ja siksi heikkous, se millä rautatiet saadaan tehokkaimmin jumiin on vahingoittaa JKV-järjestelmää (ja tulevaisuudessa ilmeisesti ETCS II, esmes Ruotsissa se on jo osin käytössä ja sen myötä mm. ratojen varsilta poistuvat valo-opastimet tykkänään). Tarvittaisiin siis jonkinlainen junansuorittajien manuaalikäskyihin perustuva varajärjestelmä, jonka toteuttaminen voi olla vaikeaa, kun vaihteetkin on pitkälti kauan sitten automatisoitu eikä sellaista käsityönä ammattiaan harjoittavaa ammattikuntaa ole oikein enää olemassa.
Toinen vaihtoehto luonnollisesti on rakentaa kulunvalvonnasta vikasietoinen, esimerkiksi varmistamalla varavirran syöttö tarvittaessa vaikka maastoauton ja aggregaatin avulla. Sama koskee muutenkin viestijärjestelmiä. Katkenneen kaapelin osaa kyllä ammattitaitoinen asentaja korjata, sellaisiin tilanteisiinhan törmätään toisinaan ihan siviilielämässäkin.
Deevereiden koipussittaminen ei ole oikein vaihtoehto, mikäli niitä ei ajeta eli ylläpidetä: osaaminen niiden ylläpitoon ja käyttöön katoaa, ja ne edustavat 1950-luvun tekniikkaa, johon on jo nyt vaikea löytää varaosia - VR lienee pitkään tehnyt niitä tarpeen mukaan konepajoillaan, ja kannibalisoinut romutukseen meneviä yksilöitä. Sinänsä teknisesti lujatekoisilla deevereillä voisi ajaa melkein maailman tappiin asti, kun osaaminen ja tuotetuki tulivat pitkälti VR:n oman organisaation sisältä, mutta kalliimmaksi se pikkuhiljaa vain tuli. Lisäksi vaikkapa moottorilohkoja tai kampiakseleita ei mahda saada enää mistään, ja niiden teettäminen yksittäiskappailena mahtaa olla tolkuttoman kallista. Mikäli koko 192 veturin lauttaa oltaisiin päätetty ylläpitää ja täyssaneerata kaikki yksilöt joskus 2005, olisi niiden ylläpitäminen jonnekin 2040-luvulle asti varmaankin ollut taloudellisestikin mahdollista, koska lautan koko oli niin mittava (tai ehkäpä se ranskalainen MGO-diesel 50-luvulta oltaisiin vaihdettu modernimpaan vaikkapa Caterpillariin). Nyt, kun lautan annettiin hapantua ja seuraajakin on jo astumassa palvelukseen, tämä ei enää ole oikein vaihtoehto.
Ohessa ote tieliikennekaista 79/2018 89 §. Näyttäisi tuo oikotien mahdollisuus olevan kirjoitettu ihan lakiin sotilasajoneuvojen osalta, ellen väärin ymmärrä.
***************Lainaus alkaa**************
89 § (17.12.2020/1040)
Maastoliikenne ja sotilasajoneuvot
Tämän lain 90 ja 92–96 §:n turvalaitteita ja suojalaitteita koskevia säännöksiä sekä 141 ja 144–149 §:n henkilökuormitusta koskevia säännöksiä sovelletaan moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämiseen myös maastoliikennelain (1710/1995) 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa maastossa ja muualla.
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös sotilasajoneuvojen käyttämiseen. Puolustusministeriön asetuksella voidaan säätää maanpuolustuksen kannalta välttämättömiä poikkeuksia tämän luvun säännöksistä sotilasajoneuvon käyttämisestä. Pääesikunnan määräyksellä voidaan antaa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksistä poikkeavia määräyksiä sotilasajoneuvojen käyttämisestä, jos se on niiden erityisen käyttötarkoituksen tai rakenteen johdosta välttämätöntä.
Edellä 2 momentissa tarkoitetut poikkeukset voivat koskea:
1) erityiskäyttöön valmistetun hinattavan ajoneuvon käyttämistä;
2) suoja- ja turvalaitteiden käyttämistä;
3) ajoneuvokohtaisia nopeusrajoituksia;
4) erityisvalaisimien käyttämistä;
5) sotilasajoneuvon merkitsemistä;
6) renkaiden ja liukuesteiden käyttämistä;
7) poikkeamista ajoneuvon luokitukseen ja liikenteeseen hyväksymiseen perustuvista, sallittua henkilömäärää koskevista raja-arvoista;
8) panssariajoneuvon kannella suoritettavaa tilapäistä henkilökuljetusta;
9) henkilökuljetukseen käytettävän kontin kiinnittämistä ajoneuvoon;
10) sotilasajoneuvon ja hinattavan ajoneuvon kytkemistä;
11) maastoajoneuvon sekä maastoajoneuvon ja siihen kytketyn hinattavan ajoneuvon käyttämistä;
12) erikoiskuljetuksen merkitsemistä, varoitusauton käyttämistä ja henkilöiden kuljettamista erikoiskuljetusajoneuvossa;
13) kuormatun aseen tai asejärjestelmän kuljettamista;
14) sotilasajoneuvon mittoja ja massoja; ei kuitenkaan 159 §:ssä säädettyä vaatimusta erikoiskuljetusluvasta.
*****************************Lainaus loppu****************
Ohessa linkki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180729#L5P89
Arvelen, että myös muista laieista ja asetuksista löytyy vastaavan kaltainen virke / kappale, jolla viranomaisten työnsä tekemiseen tarvittavat erityislaitteet ja niiden käyttö jätetään ko. ministeriön ja sen hallinnon alle tarkemmin määritettäväksi. Eiköhän tuo kuitenkin riitä tässä vaiheessa oikoteiden olemassa olon todentamisen suhteen.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Puolustusministeriön asetus sotilasajoneuvoista 180/2006 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®
Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
www.finlex.fi
Tuon lisäksi jokaisessa ajoneuvossa on tyyppihyväksyntätodistus missä vielä täsmennetään lisää asioita ajoneuvo tai tyyppikohtaisesti.
Sotilasräjähteiden kuljetus
Puolustusministeriön päätös puolustusvoimien… 179/1995 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®
Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
www.finlex.fi
Viimeksi muokattu:
Ylimatruusi
Kapteeni
Niin, ajattelin sähköllä olevan sotatilanteessa aika heikko toimintavarmuus. Kait näihin tulisi valtion varustautua. Dv12, DR14, Dr16 ja jotakin muutakin kannattaisi säilöä. Ei välttämättä PVn tarpeisiin vaan yleiseen varautumiseen. Näköjään vieläkin molemmat puolet Ukrainassa käyttävät niitä kaluston, miesten, tarvikkeiden siirtämiseen.
Puolustusministeriön asetus sotilasajoneuvoista 180/2006 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®
Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Tuon lisäksi jokaisessa ajoneuvossa on tyyppihyväksyntätodistus missä vielä täsmennetään lisää asioita ajoneuvo tai tyyppikohtaisesti.
Sotilasräjähteiden kuljetus
Puolustusministeriön päätös puolustusvoimien… 179/1995 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®
Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Ohessa kommentit viitteisiin ja otteita niistä selventämään "oikoteitä".
A: Sotilasajoneuvoasetus 180/2006. Eikös tämä koko asetus ole puolustusministeriön laatimaa "oikotietä" sotilasajoneuvojen osalta eduskunnan hyväksymään tieliikennelakiin nähden, joihin tieliikennelaissa oli fiksusti varauduttu? En ymmärrä, mitä tästä pitäisi näkyä useiden selkeiden "oikoteiden" olemassa olon sijasta? Ohessa ote tyyppihyväksyntätekstistä, kommentti ja pari laite-esimerkkiä:
*******Lainaus alkaa*******
"5 luku
Sotilasajoneuvon tyyppihyväksyntä
35 §
Hyväksyntä ja tyyppihyväksynnän myöntäminen
Puolustusvoimien käyttöön tulevalle erikois- ja panssariajoneuvolle, sotilasperävaunulle sekä hinattavalle sotilaslaitteelle hyväksynnän myöntää Pääesikunnan teknillinen tarkastusosasto, ellei ajoneuvoa ole tyyppihyväksytty ajoneuvolain luvun 5 mukaisesti."*********Lainaus loppu*************
Tuskin siviililiikennöitsijä voi itse tyyppihyväksyä omaan käyttöönsä tulevaa erikoisajoneuvoa, mutta puolustusvoimille se sujuu. Selkeä "oikotie", toki tarpeeseen tehty pykälä fiksun liikennelain hengessä.
Pykälät 37 ja 38 (siirtymäsäännökset) ovat selkeitä "oikoteitä" ja tarpeellisia. Pari esimerkkiä pohdittavaksi:
1) Kenttäkeitin M29, (alunperin) hevosvetoinen sittemmin modernisoitu ajoneuvovetoiseksi, tuskin täyttää EU-kytkentänormeja (vetolaiteohjeita), mutta arvelen M29 keittimiä kuitenkin käytettävän ainakin ns. res. makkaranpaistopataljoonien kenttäruokinnassa edelleen. "Oikotie" tarvittaneen mahdollistamaan niiden käytön sotaharjoituksissa perävaunuina.
2. Tuskin neuvostoliittolais-/ venäläisperäinen kalusto täyttää EU-normeja. Eiköhän ne ole enempi vanhojen GOST-normien mukaisia (erikois-/maasto-) ajoneuvoja, perävaunuja tai hinattavia sotilaslaitteita, jotka on aikanaan hyväksytty käyttöön. Eivätkä ne liene vielä kokonaan romutettu, joten "oikotie" "ennen vuotta 2006 hyväksytyt ...." tarvitaan niiden käyttämiseksi.
B: PV-VAK 179/1995 VAK-luvat. Ohessa ote ja kommentti
***********Lainaus alkaa************
"1 § Ajolupavaatimus (ote pykälän lopusta)
Pääesikunta määrittää erikseen ne sotilaalliset harjoitukset ja sotilaskoulutukseen liittyvät kuljetukset, joissa ajolupavaatimusta ei sovelleta. Näissä harjoituksissa ja koulutustilanteissa vaarallisia aineita tiellä kuljettamaan joutuva on kuitenkin ennen tehtävään määräämistä perehdytettävä kuljetettavien vaarallisten aineiden vaaraominaisuuksiin sekä turvallisuusohjeisiin onnettomuustilanteen varalta.VAK-ajolupaa tai puolustusvoimien VAK-ajolupaa ei vaadita maastossa eikä puolustusvoimien kasarmi-, varikko- ja varastoalueilla eikä puolustusvoimien omilla harjoitusalueilla suoritettavissa vaarallisten aineiden kuljetuksissa. Näissä kuljetuksissa on noudatettava pääesikunnan antamia varomääräyksiä."
***********Lainaus loppuu**************
Eikös siinä ole ihan selvä"oikotie", jos PE määrittää harjoitukset ja kuljetukset, joissa VAK-lupaa ei tarvita? Tuskinpa siviilipuolella voi noin kuljetusfirma tehdä kuljetuksilleen itse itseään komentaen, vai voiko?
Mistä vaarallinen aine tietää muuttua pv:n tontin rajalla erilaiseksi niin, että VAK-luvista ei ole enää väliä vaan saadaan käyttää PE:n antamia varomääräyksiä? "Oikotieltä" haiskahtaa.
Molempien kohtien olemassa olo on ymmärrettävää ja tarpeen, mutta kyllä ne väistämättä "oikoteitä" ovat siviilikäytäntöön nähden.
Voisiko noihin liiteteksteihin / linkkeihin lisätä jonkin selvityksen, mihin niillä pyritään ja mitä niistä pitäisi löytää vs. "oikoteiden" olemassaolo tai olemattomuus. Tosin tässä vaiheessa "oikoteiden" olemassa olo on tullut näytetyksi tieliikkenne laista puolustusministeriön asetuksiin ja pääesikuntaan sekä PE-tarkastusosastoon saakka, vai eikö ole? Sieltähän asiat valuvat edelleen pv:n organisaatiossa alaspäin ja yhä kauemmaksi varsinaisesta eduskunnan säätämästä tieliikennelaista, joka perustunee ensijaisesti EU-ohjeisiin/-normeihin/-standardeihin jne.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Nuo alueet ovat suljettuja alueita ja ne eivät ole tieliikennelain alaisia. Liikenneonnettomuustapaukissa poliisilla ei ole toimivaltaa ko alueilla.
Eipä ole tullut sellaista harjoitusta vastaan missä VAK määräyksiin olisi annettu helpotuksia. Nuo helpotukset liittyvät lähinnä valmiuden kohottamiseen ennen poikkeuslakien käyttöönottoa.
Kolikolla on kaksi puolta. Öljylähteitä Suomessa ei ole. Sähköä saadaan puuta yms. polttamalla sekä vesi- ja tuulivoimaloista. Sähköveturi on sitten riippuvaisempi sähkönsiirtoinfrasta kun dieselille riittää ehjät kiskot. Diesel kulkee vaikka syöttöasemat räjähtäisivät, mutta sähkäri ei tarvitse polttoöljyä. Molemmilla on siis omat heikot kohtansa.
Veturien säilömistä koskee sama kuin kaikkea muutakin kalustoa. Sitä ei voi vain lykätä jonnekin syrjäraiteelle ja ottaa takaisin käyttöön sitten joskus. Säilöminen pitää valmistella, kalustoa ja sen suojausta pitää ylläpitää, kaluston käyttö- ja huolto-osaamista pitää ylläpitää, varaosavarastoa pitää ylläpitää... kaikki tämä käy pitkän päälle kalliiksi. Vaihtoehto on karsia vähemmän tärkeät kuljetukset kriisin iskiessä niin, että pärjätään sillä vetokalustolla mitä voidaan käyttää. Kalliiksi käy sekin, mutta vain jos kriisi iskee tavalla joka vaikuttaa rautatieliikenteeseen.
Luonnollisin, ja edullisin tapa säilyttää kalustoa olisi myydä se käyttöön. Vanha kalusto mahdollistaisi toiminnan aloittamisen pienemmällä pääomalla, ja samalla startup pitäisi veturit toimintakunnossa omilla tuotoillaan. Talouskin tykkäisi kun toimeliaisuus lisääntyisi. Mutta kun... no en jaksa sitä paskaa lapioida täällä.
Huhta
Greatest Leader
Dieseliä (tai raakaöljyä) voi olla helpompi varastoida ja kuljettaa kuin sähköä? Ehkäpä puustakin syntyisi tarvittaessa jotakin vanhassa dieselmoottorissa palavaa?
Aika kultaa muistot...
Jo 1970-luvulla oli päästy siihen, että junamatka kesti jonkun tunnin yli vuorokauden. Ennen Merven raiteen rakentamista joskus 1980-luvulla tapahtui tykistön lastaus Hämeenlinnan aseman sotilaslaiturilla. Leirit kesällä (elokuussa) kestivät joka toinen vuosi neljä viikkoa jolloin leirin "loppusodassa" pelattiin armeijakuntaa ja joka toinen viikko kolme viikkoa. Silloin tyydyttiin prikaatin puitteissa toimivaan tykistöön. 1980-luvun lopulla lyheni parillisten vuosien pidempi 4-viikkoinen leiri kolmeen viikkoon säästösyistä.
Varusmiehet päästettiin (vuorotellen kerran kukin) lomalle leiriltä jolloin meno oli kun cowboyt olisivat tulleet villin lännen kaupunkiin rankan paimenjotoksen jälkeen. Rahaa "atarvikkeisiin" aina löytyi, mutta eihän ne pojat mihinkään sisään mahtuneet, joten kuljeskelivat remuten pitkin kaupunkia. Vakivirkamiesten vapaa-aika oli heille tärkeää, joten meidät nykykäsittein sopimussotilaat käskettiin epäkiitolliseen tehtävään järjestystä ylläpitämään. Kersantti bussiin ajoneuvon vanhimmaksi ja ite toimin Transitilla liikkuvan järjestyspartion johtajana apuna kuski ja pari varusmiestä. Onneksi oon iso mies, sillä alin mahdollinen upseerinarvo ei juuri arvovaltaa tuonut, kun olin varusmiesten kanssa suunnilleen samanikäinen.
Aika pian tämän jälkeen huomattiin, että järjestyksenpitoon tarvitaankin kaksi peruskoulutettua ja kolmas bussikuljetuksen valvojaksi. Leirejä oli ollut jo yli 30 vuotta, mutta ehkä siviiliyhteiskunnan sietokyly ei enää suodattanut tällaista menoa "pojat on poikia" asenteella.
Viimeksi muokattu:
Varastoida kyllä, mutta sähköhän kulkee sähköverkossa lähes automaagisesti sinne missä tarvitaan. Öljy pitää kuljettaa erikseen. Kummankin reitit voidaan katkoa pommituksin ja katkokohdat kiertää tai korjata suunnilleen yhtä helposti. Kummallakin on heikot pisteensä jotka ovat vaikeampia/kalliimpia korjata (muuntoasemat vs sillat).
Ainakin UPM valmistaa mäntyöljystä biodieseliä, joten prosessi on olemassa. Tuotantomäärää en tiedä, että paljonko tonnikilometrejä tuolla tavaraa saataisiin kuljetettua. Pointtihan kuitenkin oli, että kaluston varastointi niin, että sitä voidaan käyttääkin tarpeen iskiessä on kallista. Nopeasti niin kallista, että halvemmaksi olisi tullut kriisin kohdalla tehdä tarpeelliset sopeuttamistoimet. Esimerkiksi sähköveturin perään avovaunussa generaattorikontti, joka syöttää veturin välipiiriin oikeaa jännitettä. Veturin mukaan sopivat kytkennät ja softahaksoroinnit, että suostuu liikkumaan. Ei tuo sen enempää työtä syö kuin saada se 10 vuotta taivasalla maannut dieselveturimalli, jonka viimeiset huoltomiehet ja kuljettajat istuvat dementiahoitolassa, taas liikkumaan.
tulikomento
Supreme Leader
Puolan panssariase muutoksessa.