Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Tässäkin ketjussa on moneen kertaan pyöritelty vanjan käytössäolevien panssarivaunujen määriä. Jaroslaw Wolski Puolasta jakoi muutama päivä sitten oman arvionsa (twiitissä kaksi kuvaa, vasen on puolaksi ja oikea englanniksi):
Hän kirjoittaa työkseen panssarivaunuista yms. raskaista ja tämä on ilmeisesti hänen henkilökohtainen selvitys valmistetuista vaunumääristä mallikohtaisesti. Olen aikaisemmin jakanut yhden venäläisen ylläpitämän sivun, jossa hän arvioi julkisten lähteiden kuvien yms. datan perusteella, mitä vaunuja on käytössä milläkin aktiivisella Venäjän joukolla.
Kun niitä tietoja vertaa Wolskin antamiin tuotantomääriin, niin isoin kysymys joka minulle herää on tämä: jos T-72B3 ja muita modernisointeja on tosiaan valmistettu tuollainen määrä niin miksi Ukrainassa on nähty T-72A ja T-72B vaunuja myös? Näillä valmistusmäärillä pitäisi mielestäni pystyä jakamaan moderni vaunu jokaiselle Ukrainaan hyökänneelle pumpulle. T-72B3 modernisointia on muistaakseni tehty 2010 vuodesta asti ja sen tuorein versio alkaen 2016, joten karkeasti laskien näiden osalta modernisoitaisiin kerkimäärin 75-125 vaunua per vuosi. Riippuu tietysti miten tuon laskee, onko alkuperäisiä modernisointeja tehty 2010-2016 ja siitä eteenpäin veitsellä leikaten vaihdettu T-72B3M modernisointiin? Oletan että tämän vaunun ensimmäiset luovutukset olisi tapahtuneet vasta 2017, eli ollut 5 vuotta tuotannossa. Näille on varmaan löydettävissä paremmat ja tarkemmat numerot, varsinkin jos hakee Venäjän verkosta oikeista paikoista. Laitoin vain huvin vuoksi tuollaisen nopean tupakka-aski -laskelman.
Esim. alunperin 90-luvulla valmistetut alkuperäiset T-90, lähteestä riippuen 80-120 kpl. Minulla ei ole tiedossa että nämä olisivat millään yksiköllä käytössä. Miksei? Kuka tietää.
T-90A uusiotuotannolle löytyy tarkempia numeroita vuosittain jaettuna ja niiden valmistusmäärä per vuosi on selvästi modernisointia pienempi. Modernisointi siis tuottaa suuremman määrän vaunuja per vuosi, ei sinänsä iso yllätys.
Wolskin antamista numeroista näkyy myös hyvin, miten paljon rivissä on kylmän sodan aikaisia vaunuja: T-80BW, T-80U ja T-72BA (tosin tämäkin yhdenlainen modernisointi mitä tekivät 1998-2005 aikaväliltä, tuokin olisi 750 vaunua kahdeksan vuoden aikana, keskiarvo 94 per vuosi, tosin tässäkin varmasti 90-luku ollut hiljaisempaa ja talouden parantuessa määrät voinut kasvaa).
Hänen arvion mukaan vaunuja olisi noin 3 300 kpl joista 1 850 varustettu lämpökameralla sekä moderneilla kommunikaatiovälineillä. Näitä vaunuja ovat siis T-72B3 kaikki variantit, T-90, T-90A, T-90M sekä T-80BVM sekä osa T-80U vaunuista.
Silti täälläkin ollut puhetta, miten Ukrainaa vastaan olisi mahdollisesti hyökännyt ehkä 1 200 vaunua, edelleen jos menee 10 vaunua per BTG. Ehkä enemmän. Joka tapauksessa, miksi siellä silti pyörii näitä vanhoja vaunuja 80-luvulta? Todistetusti, kun sellaisia on tuhottu / menetetty.
Otan aina innolla vastaan kaikki asiaa seuraavien arviot ja numerot, mutta ne pitäisi sen lisäksi pystyä yhdistämään ja vertaamaan toisiinsa, jos haluaa osua edes oikealle hehtaarille arvauksissa. Vaikea tällaisen sivutoimisen sivustaseuraajan olla varma
Muutama viikko sitten laadin tuon sivuston tiedoista Excel-taulukon kun tuota on niin vaikea lukea, ainakin minun on helpompi hahmottaa taulukkoa. Huomasin silloin että tuossa on joitakin vanhoja tietoja ainakin joukko-osastojen nimissä (vertasin venäjän wikipedian tietoihin) vaan kaikille löytyi oikea osoite kun haki tarpeeksi kauan.
Hänen tiedot perustuvat julkisten lähteiden dataan eli lähinnä valokuviin ja videoihin eri joukko-osastoista. Tuo bmpd-livejournal julkaisi tuon tekstin, mutta se on alunperin täältä:
https://altyn73.livejournal.com/1460276.html
Saman blogin vastaava kirjoitus 2020 syksyltä:
https://altyn73.livejournal.com/1437693.html
Tässä jälkimmäisessä taisi olla kommenttien perusteella joitakin virheitä (näin muistelen) ja hän taisi tunnustaa virheensä myös, joten nämä ei ole mitään Jumalan sanaa vanjan kaluston osalta. Huvittavaa myös kun vertaa tähän Jaroslaw Wolskin omaan arvioon heidän panssarijoukoista:
Tässä on enemmän modernisoituja vaunuja, erityisesti T-72BA eli niitä mitä modernisoivat 1998-2005 aikavälillä vanhemmista T-72B vaunuista. Yksi kirjoitus siitä modernisoinnista jos kiinnostaa lukea.
Täällä toinen, parempi ja perusteellisempi kirjoitus mutta pitää ajaa kääntäjän läpi.
Jos Wolskin tietoja vertaa tähän livejournal-blogiin niin blogi puhuu T-72A, T-72B ja T-72BA vaunuista sikin sokin. Jos olettaa että hän kykenee erottamaan nämä keskenään, niin on mahdollista että Wolskin arviossa on hieman optimistinen näkemys Venäjän vaunujen eri modernisointien onnistumisesta. Hän on kyllä perinteisesti tiennyt mitä puhuu, kun on kyse panssarijoukoista...
Yksi piirre johon kiinnitin huomiota Wolskin numeroissa oli tämä: T-80U vaunuja on 155 kpl, T-80BV vaunuja on 620 kpl ja T-72BA vaunuja 750 kpl. Jos oletetaan että nämä edustavat heidän "toista linjaa" suorituskyvyssä ja jos tarkoitus on modernisoida näistä pikkuhiljaa T-80BVM ja T-72B3 obr 2016 malleja niin nämä määrät asettavat tukevan katon sille, montako vaunua voidaan modernisoida. Varastossa on varmasti vanhempia, modernisoimattomia vaunuja (erityisesti T-72 eri variantteja) mutta niiden modernisointi tulee heti kerralla kalliimmaksi.
Toinen erikoinen juttu, minkä huomasin kun vertasin hänen tietoja tunnettuihin valmistusmääriin: T-90 vaunujen kokonaismäärä ei ole kasvanut vuoden 2012 jälkeen. Alkuperäisiä T-90 vaunuja on tietääkseni valmistettu 120 kpl ja hänen taulukon mukaan niitä olisi jäljellä 80 kpl. T-90A vaunuja on valmistettu Zalogan mukaan 369 kpl vuoteen 2012 mennessä, joista 32 kpl oli ensimmäinen sarja huonommilla tähtäimillä. Nyt kuin sattumalta T-90A vaunujen määrä on 337 kpl ja T-90M olisi valmistettu 65 kpl. Tästä on liikkunut huhuja varsinkin puolalaisilla foorumeilla, että T-90 uustuotantoa ei olisi tehty ollenkaan vaan niistä kaikki olisi vanhempien mallien modernisointeja. Tuo voi olla sattumaa vain, minulla ei ole parempaa tietoa asiasta mutta erikoisen hyvin täsmää nämä numerot. Alkuperäisiä T-90 vaunuja ei ilmeisesti ole millään aktiivisella joukolla käytössä vaan ovat joko varastossa tai koulutusyksiköillä harjoituskäytössä (paras "tieto" minkä olen löytänyt).
Jos minun villi arvaus että uustuotantoa ei ole juurikaan tehty viimeisen 10 vuoden aikana pitäisi paikkansa, niin heillä olisi näitä vanhoja vaunuja modernisoitavaksi 155+620+80+337+750 = 1 942 kpl. Ei ihan pieni määrä, mutta näistä ainakin osa on parhaillaan Ukrainassa taistelemassa niiden moderneimpien vaunujen kaverina. Wolskin taulukon perusteella heidän parhaita vaunuja olisi 1 369 kpl mutta näistäkään kaikki ei ole Ukrainassa.
Venäläisillä foorumeilla on ollut toisinaan pohdintaa, kuinka paljon heillä on oikeasti käyttökelpoisia aihioita modernisoitavaksi. Tuon ylläolevan perusteella niitä parhaita aihioita voisi olla tuo 1 942 kpl mutta sen jälkeen pitää mennä penkomaan mitä varastoista löytyy ja ne on kaikki parhaimmillaankin 80-luvulta ilman isompaa remonttia (paitsi jos varastoinnin yhteydessä tehdään jotain pientä). Jos taas olettaa että T-72A obr 1984 ja T-72B obr 1985 on vanhimmat vaunut joiden modernisointia kannattaa edes harkita, niin sekin asettaa yhdenlaisen kovan katon heidän pyrkimyksille.
Tänään ei ollu voitonpäivän paraatissa ensimmäistäkään T-80:stä. Viime vuonna oli 10xT-80, tarkistin tubesta nauhoilta.
Mikä on T-80BVM arvioidut määrät? voisiko olla niin kortilla höykyytyksen jälkeen, että on mennyt paraativaunutkin tappioiden paikkaamiseen?
T-72B3M/T-72B3 obr. 2016 on tietääkseni myös PK PAN johtajan tähtäin?Jaah, no voihan tuon laatia, parhaasta huonompaan:
1. T-90M (pääase 2A45M-5 tai 2A82-1M, uusi torni, uudet tähtäin Sosna-U ja johtajan panoraamatähystin PK PAN, Relikt ERA, uusi automaattivaihteisto ja moottori V-92S2F)
2. T-80BVM (pääase 2A46M-4 tähtäin Sosna-U, Relikt ERA, peruspanssari ilmeisesti tuotu T-80U:n tasolle, uusi automaattivaihteisto, kaasuturbiini GTD-1250TF)
3. T-72B3 obr. 2016 (pääase 2A46M-5, tähtäin Sosna-U, Relikt ERA, uusi automaattivaihteisto ja moottori V-92S2F)
4. T-90A (pääase 2A46M-2, tähtäin 1G45 jossa Buran-M tai ESSA -lämpötähtäin, Kontakt-5 ERA, moottori V-92S2)
5. T-72B3 obr. 2011/2013 (pääase 2A46M-5, tähtäin Sosna-U, Kontakt-5 ERA, moottori V-92S2F)
6. T-80U (pääase 2A46M-1, tähtäimessä päivä- ja valonvahvistintähtäimet, Kontakt-5 ERA, kaasuturbiini GTD-1250)
7. T-90/T-72BU
8. T-80BV
8. T-72B obr. 1989
9. T-72B
Sosna-U -tähtäimessä on Thalesin Catherine-FC -lämpötähtäin.
Ei ole ehkä täydellinen, mutta aika lailla olen pyrkinyt arvioimaan laajasti noita.
Tämän arvion perusteella n.83-103. Luulisi tuon kuitenkin riittävän hyvinkin useaan paraatikomppaniaan, mutta rankat tappiot ovat mekaanisten ongelmien ohella voineet viedä 200 arktiselta MRB:ltä kyvyn irrottaa rintamatoiminnasta komppaniaa. Ainakin viimevuoden paraatissa oli juuri 200 MRB lähettänyt vaunujaan, joka on ainoa yksikkö kokonaisen BVM pataljoonan kanssa, ja kyseinen yksikko oli kovassa koettelussa Harkovan liepeillä. Noita väitteitä en ihan sokeasti usko mutta puoletkin mainitusta tuhosta riittäisi estämään vaunujen esittelyn.
Muilla prikaateilla/rykmenteillä, joilta kokonainen pataljoona puuttu, voi olla ongelmia pitää kymmentä kappaletta pelikunnossa ja tuloksena on nolo aukko paraatijonossa.
T-72B3M eli T-72B3 obr. 2014 on tosiaan PK PAN, mutta T-72B3 obr. 2016 ei ole, koska Krimin valtauksen jälkeiset pakotteet vaikeuttivat niiden hankkimista, koska Thales ei voinut tehdä enää pöydällä ollutta teknologiansiirtoa sen käyttämästä lämpökamerasta. T-72B3M on näkynyt hyvin vähän missään (lähinnä sotilaskisojen Tank Biathlonissa), ja huhujen mukaan PK PAN:eja (tai ainakin niiden ranskalaisia lämpökamerakennoja) olisi niistä asennettu T-90M:iinkin.T-72B3M/T-72B3 obr. 2016 on tietääkseni myös PK PAN johtajan tähtäin?
Kun vähän kaivoin tätä lisää, niin löysin kuvatodisteita kummastakin (obr. 2014 ja obr. 2016) joissa ei ole uutta johtajan panoraamatähtäintä. Vastaavasti T-72B3M tarkoittaa lähteestä riippuen joko obr. 2014 tai obr. 2016, tai on ihan oma mallinsa näiden välissä. Eli varmaan kuten sanoit on Venäjän median sekoilut näiden nimitysten kanssa johtanut siihen, että ne menee nyt netin eri keskustelupalstoilla surutta sekaisin. Loogisin selitys olisi tuo esittämäsi, että -B3M on T-72B3 obr. 2014 jatkokehitelmä, ja samalla esisarjan vaunu obr. 2016 paketille, mutta tuotantoon mennessä PK PAN ruksittiin lisävarustelistalta pois.T-72B3M eli T-72B3 obr. 2014 on tosiaan PK PAN, mutta T-72B3 obr. 2016 ei ole, koska Krimin valtauksen jälkeiset pakotteet vaikeuttivat niiden hankkimista, koska Thales ei voinut tehdä enää pöydällä ollutta teknologiansiirtoa sen käyttämästä lämpökamerasta. T-72B3M on näkynyt hyvin vähän missään (lähinnä sotilaskisojen Tank Biathlonissa), ja huhujen mukaan PK PAN:eja (tai ainakin niiden ranskalaisia lämpökamerakennoja) olisi niistä asennettu T-90M:iinkin.
T-72B3M eli T-72B3 obr. 2014 (PK PAN on tuo iso pömpeli tornin päällä keskellä):
Katso liite: 61436
T-72B3 obr. 2016:
Katso liite: 61437
Venäjän mediassakin toki menevät nuo nimitykset sekaisin, mutta T-72B3M -nimitystä alettiin käyttää T-72B3 obr. 2014:stä jo ennen kuin T-72B3 obr. 2016 esiteltiin. Venäjän mediaan pohjaten olen itse ainakin päätynyt siihen johtopäätökseen, että T-72B3 obr. 2016 oli tarkoitus sisältää PK PAN ja olla B3M:n lopullinen tuotantoversio, mutta niin ei sitten käynytkään.
Olen ainakin varsin vakavastiotettavista lähteistä lukenut myös, että obr. 2016 sisältäisi tosiaan Relikt-elementit noissa ERA-bokseissa, vaikka boksit ovatkin Kontakt-5:n kanssa käyttöön otettua mallia.
Olen siinä käsityksessä, että saksalaisten 2 MS raskaiden vaunujen luotettavuus tai se puute on myytti. Tiger 2 ja Panther vaunujen tekniseen luotettavuuteen en osaa sanoa sen tarkemmin mitään, mikäli jätetään hyvin tunnetut voimansiirron ongelmat huomioimatta.Antares kirjoitti Ukraina-ketjussa näin:"Oletan että sen speksaamiseen osallistuneet suursodan nähneet miehet oli kuitenkin loogisia ajatuksissaan, tiesivät jotain panssarisodan luonteesta (ainakin tuon aikaisesta, myöhemmin tuli parempi optiikka, kerrospanssarit, tykille ja tähtäimille vakauttimet yms). Tuo on myös radikaalisti eri suunta kuin mitä toisen maailmansodan moni saksalainen vaunu, missä oli iso tykki ja raskas panssari heikolla moottorilla (moni oli Hitlerin tällaiseksi pakottama, ei välttämättä panssarimiesten tahdosta)."
Jos nyt oikein tiukasti ruvetaan miettimään, niin 2. ms:n sakuvaunujen liilkuvuusongelmana ei ollut heikko(tehoinen) moottori. Moottorin tehon suhteen Kuningastiikerikin oli täysin riittävä (esimerkiksi käytännön oloissa Sherman ei ole yhtään nopeampi kuin Kunkkutiikeri). Ongelmana oli kyseisen tehon kestävä hyödynnettävyys. Jostain ihmeen syystä, etenkin huomioi Saksan edelläkävijyyden moottoriajoneuvojen ja sekä otto- että dieselmoottorin keksijöinä, saksalaisten vaunujen voimalinjan kestävyys ja luotettavuus hävisivät etenkin ja amerikkalaisille ja sodan loppupuolella myös briteille ihan sata-nolla. Kestävyysongelmia oli suurinpiirtein kaikissa voimalinjan osissa telaketjuja lukuunottamatta. Tämä ongelma oli jo nähtävissä ennen sodan pitkittymistä, periaatteessa rauhan aikana valmistetuissakin vaunuissa. Olikohan 1940 tehdyn pitkän telaketjumarssin aikana ainoastaan tšekkiläiset vaunut selvisivät jotakuinkin kunnialla kun sakujen omat vaunutyypit kärsivät suurista teknisistä vaurioista.
Jostain kumman syystä panssarikirjallisuudessa, ainakaan käsiini päätyneessä, ei kerrota millaisia ajomatkakestävyysvaatimuksia sakuvaunuilta vaadittiin ennen hyväksymistä käyttöön, mutta haiskahtaa, ettei vaadittu kummoisia.
Amerikkalaisilla taas oli ehdottomana vaatimuksena, että vaunun on kestettävä ajamista ja heillä keskityttiin käytännöllisyyteen, ei teoreettiseen etevämmyyteen.
Nyt menee vähän yleisellä tasolla, kun en löytänyt lähdettä että monta kilometriä milläkin vaunutyypillä oli saatu testeissä ajettua ennen hajoamista, mutta mitä asiaan olen joskus perehtynyt niin T-34 voi pitää vielä paikkansa kun Sotkassa oli varsinkin alkupäässä todella paljon ongelmia luotettavuuden kanssa (Neukut tarvitsi paljon vaunuja, laadulla ei väliä kun ei ne selviä taistelusta kuitenkaan) mutta Sherman oli selkeästi 2.MS aikaisista vaunuista luotettavin. Tiger oli ehkä sakuvaunuista sieltä parhaasta päästä luotettavuudessa, mutta yleisesti sakujen vaunut eivät ainakaan edukseen erottuneet. Sakuvaunujen selkeä ongelma kautta linjan oli, että niitä ei suunniteltu huollettavaksi - komponenttien vaihto oli vaikeaa ja aikaa vievää kenttäolosuhteissa. Vaihteiston vaihtaminen saattoi vaatia tornin nostamisen paikaltaan ja vaunun rungon katon purkamista mikä vaati vaunun kuskaamista syvälle selustaan tai takaisin Saksaan panssarikorjaamolle. Sauvajousen tai polviakselin vaihto oli helvetillinen urakka itärintaman mutavellissä limittäisten telapyörien takia. Tämä ei niin ollut ongelma aluksi, kun Tiger oli alunperinkin ajateltu käytettävän läpimurtoon jonka jälkeen yksikkö vedetään pois linjasta huoltoa varten. Sherman taasen suunniteltiin alunperinkin niin, että 1: komponentit kestää mahd. pitkään ettei varaosatarve kasva älyttömäksi 2: komponenttien vaihto olisi kenttäolosuhteissa mahd. helppoa, koska ei ollut realistista rahdata vaunuja takaisin USA:han huoltoja varten.Olen siinä käsityksessä, että saksalaisten 2 MS raskaiden vaunujen luotettavuus tai se puute on myytti. Tiger 2 ja Panther vaunujen tekniseen luotettavuuteen en osaa sanoa sen tarkemmin mitään, mikäli jätetään hyvin tunnetut voimansiirron ongelmat huomioimatta.
Muistelisin joskus lukeneeni, että Tiger I olisi ollut myyteistä huolimatta varsin luotettava vaunu. Saatan muistaa väärin, mutta tiger I saattoi olla selvästi teknisesti luotettavampi, kuin T-34 tai sherman tankit.
Mikä on nyt sitten myyttiä. On totta, että asiaa hämärtää sakujen ja brittien/jenkkien erilainen huoltosysteemi. Sinällään ei kyllä voi noita voimansiirto-ongelmia jättää huomioimatta, sillä niihinhän 99 % panssarien käytön estävistä ongelmista liittyy. Tuskinpa missään vaunussa esimerkiksi tykin luotettavuudessa oli oleellisia ongelmia.Olen siinä käsityksessä, että saksalaisten 2 MS raskaiden vaunujen luotettavuus tai se puute on myytti. Tiger 2 ja Panther vaunujen tekniseen luotettavuuteen en osaa sanoa sen tarkemmin mitään, mikäli jätetään hyvin tunnetut voimansiirron ongelmat huomioimatta.
Muistelisin joskus lukeneeni, että Tiger I olisi ollut myyteistä huolimatta varsin luotettava vaunu. Saatan muistaa väärin, mutta tiger I saattoi olla selvästi teknisesti luotettavampi, kuin T-34 tai sherman tankit.
5000km on varmasti tilastoihme, yleinen nyrkkisääntö lähes kaikilla vaunuilla tuohon aikaan oli n. 1000km ennen moottorin ulosvetoa ja isompaa huoltoa. Ja kun tuossa mainitaan Sherman ja 3200km - Normandiassa oli Shermaneita millä oli yli 10000km mittarissa, mutta näissä ei varmasti ollut alkuperäiset moottorit. Epäilen että tuo 5000km on joko samanlainen tapaus tai valmistajan yläkanttiin ilmoittama luku.
Tiger 1 vaunujen luotettavuuteen liittyen aikaisemmin vihjasin epäluotettavuuden olleen myytti. Tuossa ylhäällä on viestiketju asiaan liittyen. En nyt ihan päätäni laita pantiksi, mutta uskoakseni ainakin tigerin kohdalla epäluotettavuus on myytti.
5000km on varmasti tilastoihme, yleinen nyrkkisääntö lähes kaikilla vaunuilla tuohon aikaan oli n. 1000km ennen moottorin ulosvetoa ja isompaa huoltoa. Ja kun tuossa mainitaan Sherman ja 3200km - Normandiassa oli Shermaneita millä oli yli 10000km mittarissa, mutta näissä ei varmasti ollut alkuperäiset moottorit. Epäilen että tuo 5000km on joko samanlainen tapaus tai valmistajan yläkanttiin ilmoittama luku.
Tuolla on keskustelua aiheesta, ja joitain sota-ajan raportteja linkitetty. Huomioitavaa myös, että jos Tigerin elinikä olisi tuon 5000km, niin yllättävän moni niistä kuitenkin hajosi tien päälle esim. Normandiassa.