Panssarivaunut

Suomen Sotilaan juttu bemarien modaamisesta.

 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Jännää että juttu on vain sivun mittainen vai onko tilaajalle enemmän materiaalia? Tuossa ei ole mitään uutta jo vuosia sitten aloitettuun modernisaatioon liittyen. Erikoista että asiasta kirjoitetaan vasta nyt kun sama juttu on ollut eetterissä joka puolella jo aikoja sitten. Mitään uutta, saati edes kuvia sisältä ei tuossa kyllä ollut.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Museon vaunu on luultavasti osa SA-vahvuutta. Eikös siellä ole AMV:kin? Tuskin Patrian lahja eikä varmastikaan puolustusvoimien.
Toisaalta se on yhä Bundeswehrin väreissä, ja yksilöä mentiin vaihtamaankin taannoin. Muistaakseni tässä oli jokin tähtäinvika, vai olikos se siinä aiemmassa? Yhtä kaikki, museon vaunu on mielestäni niitä varaosavaunuja.
 
Viimeksi muokattu:
Jännää että juttu on vain sivun mittainen vai onko tilaajalle enemmän materiaalia? Tuossa ei ole mitään uutta jo vuosia sitten aloitettuun modernisaatioon liittyen. Erikoista että asiasta kirjoitetaan vasta nyt kun sama juttu on ollut eetterissä joka puolella jo aikoja sitten. Mitään uutta, saati edes kuvia sisältä ei tuossa kyllä ollut.
No jos tuumataan tuota meidän bemaria modernisaatiota niin kaikki siitä kerrottiin jo silloin kun modernisoiti julkistettiin eli ei ole mitään uutta kerrottavaa. Se oli loppujen lopuksi varsin "pieni" modernisointi (joka kuitenkin nosti taisteluarvoa huomattavasti). Itseä on jäänyt lähinnä kiinnostamaan se, että pohdinnassa oli vissiin kaksi eri modernisaatio pakettia: suppea ja laaja. Tämä modernisaatio on se suppea, joten mitä lie laaja sisältänyt :unsure:
 
No jos tuumataan tuota meidän bemaria modernisaatiota niin kaikki siitä kerrottiin jo silloin kun modernisoiti julkistettiin eli ei ole mitään uutta kerrottavaa. Se oli loppujen lopuksi varsin "pieni" modernisointi (joka kuitenkin nosti taisteluarvoa huomattavasti). Itseä on jäänyt lähinnä kiinnostamaan se, että pohdinnassa oli vissiin kaksi eri modernisaatio pakettia: suppea ja laaja. Tämä modernisaatio on se suppea, joten mitä lie laaja sisältänyt :unsure:

Moottori ja vaihteisto varmaan olisi uusittu tuossa kalliimmassa päivitysvaihtoehdossa. Liekö tykki/torni olisi vaihdettu länsimaiseen? Kenties myös parempia/useampia sensoreita (hunter-killer-kyky?). Ehkä lisää panssarointia (kevytmateriaaleilla)?

Tuolla jotain keskustelua aiheesta, tosin enimmäkseen aiheen sivusta:

 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Siirsin tänne NL:n ja Varsovan liiton asetuotantoketjusta, kun tämä on oikeastaan niiden kaatumisen jälkeistä asiaa pääosin.
Ote viiteviestistä:
Iso syy tornin jatkolle oli tarve ottaa käyttöön pidempiä nuoliammuksia. Muistaakseni - varoitus, tämä tulee ulkomuistista - heidän perinteiset automaattilaturit rajoittivat nuoliammuksen maksimipituudeksi 600-650 mm ihan pelkästään fyysisten mittojen takia. Tämä siitä huolimatta että ammus on laturissa kahdessa osassa: varsinainen nuoli ja sen ajopanos sitten omana pakettina.

Aikanaan NL:ssa valittu ahtaassa tilassa automaattilatauksen mahdollistava kaksiosainen laukaus-/panosrakenne on merkittävä osasyy (latauslaitemitoituksen ohella) siihen, että nuoliammuksen penetraattorin pituutta ei ole voitu kasvattaa yhtä helposti/paljon kuin lännen ampumatarvikkeissa. Venäläisten (ja niiden kopioiden) nuoliammuksen takaosan ympärillä on lisäruutipanos, mutta varsinaisen panoksen sisään ei penetraattorin perä-/ pyrstöosa mene. Tämä siis tilanteessa, jossa vaunukanuunan panoskammio säilyy mitoissaan: Lännessä Rheinmetall:in vaunukanuuna Rh120 /L44 (... L55) ja sen johdannaiset ja idässä 125 2A46 ase ja sen myöhemmät kehitysversiot.

Länsilaukauksissa ammuksen peräosa pyrstöineen/sabotin peräosineen on yksiosaisen panoksen sisällä ja sinne penetraattorin pituutta on saatu kasvatettua niin, että koko laukauksen pituus ei ole kasvanut samassa määrin kuin venäläisten kaksiosaisessa ratkaisussa. Ohessa kuvat:
Kuva_125_120_KE-amm.jpg
Ilmeisesti pisin nuoliammusmalli, joka mahtuu alkuperäiseen venäl. latauslaitteeseen on Svinets (ammuksen lentävä pituus L=635 mm), ks. Fofanov-viite, joka tukee viiteviestissä esitettyä arviota.
Laajemmin tietoa venäläisistä ampumatarvikkeista löytyy vaikkapa viitteistä:

T-72 vaunun 125 2A46 aseen tuliputken kulumistutkimuksesta löytää sisämittoja oheisesta tsekki-julkaisusta (menee jo hieman tekniseksi):
[Huomio: Panoskammion mittatietojen perusteella voi arvioida, että jos 2A46 aseen panos olisi yksiosainen palavan hylsyn laukaus, niin nuoliammuksen pituutta mahtuisi panoksen sisään ~800 mm ja siihen sabotti/kärki päälle, niin oltaisiin lähellä ammuksen yli 1 m:n lentävää pituutta. Kaksiosainen panos ja vaunun mitoitus estävät tämän mielikuvan toteutumisen, mutta saa siitä yhden arvion asekonstruktion mahdollisesta potentiaalista.]

Vertailuna pituustietoja: M829 Lpenetr=627 mm (penetraattorin pituus), M829 A1 Lpenetr=684 mm ja M829 A2 L=780 mm (projectile length lienee "lentävä pituus"!!).
M829 ammukset ja niiden penetraattorit ovat venäläisiä ammuksia selvästi pidempiä wikipedian mittatietojen mukaan.
M829 ammusmallien poikkileikkauskuva on poimittu viitteestä:
ja mittatiedot wikistä: https://en.wikipedia.org/wiki/M829
Huom: M829 kuvista näkyy myös panosruudin pakkauskehitys: Ensin jyväruuti sikin sokin --> järjestelmällisesti pakattu tankoruuti sekä virikejärjestelmän muutos.

Tulevaisuudessa on molemmissa leireissä suunnitteilla / jo protoaseina uudet panssarivaunukanuunat, joissa luovutaan vanhojen ampumatarvikkeiden "yhteensopivuus" -vaateista, kun aseen kaliiperit näyttävät kasvavan. Aika näyttää, kumpi leiri valitsee "fiksummin" ja kykeneekö Venäjä ylipäätään enää uskottavasti kehittämään omaa panssarivaunuasettaan ja sen ampumatarvikkeita.
 
Siirsin tänne NL:n ja Varsovan liiton asetuotantoketjusta, kun tämä on oikeastaan niiden kaatumisen jälkeistä asiaa pääosin.
Ote viiteviestistä:


Aikanaan NL:ssa valittu ahtaassa tilassa automaattilatauksen mahdollistava kaksiosainen laukaus-/panosrakenne on merkittävä osasyy (latauslaitemitoituksen ohella) siihen, että nuoliammuksen penetraattorin pituutta ei ole voitu kasvattaa yhtä helposti/paljon kuin lännen ampumatarvikkeissa. Venäläisten (ja niiden kopioiden) nuoliammuksen takaosan ympärillä on lisäruutipanos, mutta varsinaisen panoksen sisään ei penetraattorin perä-/ pyrstöosa mene. Tämä siis tilanteessa, jossa vaunukanuunan panoskammio säilyy mitoissaan: Lännessä Rheinmetall:in vaunukanuuna Rh120 /L44 (... L55) ja sen johdannaiset ja idässä 125 2A46 ase ja sen myöhemmät kehitysversiot.

Länsilaukauksissa ammuksen peräosa pyrstöineen/sabotin peräosineen on yksiosaisen panoksen sisällä ja sinne penetraattorin pituutta on saatu kasvatettua niin, että koko laukauksen pituus ei ole kasvanut samassa määrin kuin venäläisten kaksiosaisessa ratkaisussa. Ohessa kuvat:
Katso liite: 65250
Ilmeisesti pisin nuoliammusmalli, joka mahtuu alkuperäiseen venäl. latauslaitteeseen on Svinets (ammuksen lentävä pituus L=635 mm), ks. Fofanov-viite, joka tukee viiteviestissä esitettyä arviota.
Laajemmin tietoa venäläisistä ampumatarvikkeista löytyy vaikkapa viitteistä:

T-72 vaunun 125 2A46 aseen tuliputken kulumistutkimuksesta löytää sisämittoja oheisesta tsekki-julkaisusta (menee jo hieman tekniseksi):
[Huomio: Panoskammion mittatietojen perusteella voi arvioida, että jos 2A46 aseen panos olisi yksiosainen palavan hylsyn laukaus, niin nuoliammuksen pituutta mahtuisi panoksen sisään ~800 mm ja siihen sabotti/kärki päälle, niin oltaisiin lähellä ammuksen yli 1 m:n lentävää pituutta. Kaksiosainen panos ja vaunun mitoitus estävät tämän mielikuvan toteutumisen, mutta saa siitä yhden arvion asekonstruktion mahdollisesta potentiaalista.]

Vertailuna pituustietoja: M829 Lpenetr=627 mm (penetraattorin pituus), M829 A1 Lpenetr=684 mm ja M829 A2 L=780 mm (projectile length lienee "lentävä pituus"!!).
M829 ammukset ja niiden penetraattorit ovat venäläisiä ammuksia selvästi pidempiä wikipedian mittatietojen mukaan.
M829 ammusmallien poikkileikkauskuva on poimittu viitteestä:
ja mittatiedot wikistä: https://en.wikipedia.org/wiki/M829
Huom: M829 kuvista näkyy myös panosruudin pakkauskehitys: Ensin jyväruuti sikin sokin --> järjestelmällisesti pakattu tankoruuti sekä virikejärjestelmän muutos.

Tulevaisuudessa on molemmissa leireissä suunnitteilla / jo protoaseina uudet panssarivaunukanuunat, joissa luovutaan vanhojen ampumatarvikkeiden "yhteensopivuus" -vaateista, kun aseen kaliiperit näyttävät kasvavan. Aika näyttää, kumpi leiri valitsee "fiksummin" ja kykeneekö Venäjä ylipäätään enää uskottavasti kehittämään omaa panssarivaunuasettaan ja sen ampumatarvikkeita.

Tuosta muistuu mieleen Ruotsin T-80U vaunuilla tekemät testit 1993/1994 aikana. Heidän johtopäätöksiä testeistä: LÄHDE

After the decision in February 1994, the tests with T-80U were canceled and the tanks were sent back to Russia in March. Before the tests were canceled, Swedish military personnel were among other things able to perform:
  • Test-firing against T-80s ballistic protection
  • Sharp-shooting with T-80s main armament
  • Logistical and maintenance analysis
At the same time, it was considered that several experiences were important and interesting, such as:
  • T-80 was superior to SAF:s contemporary tanks regarding mobility, besides reverse driving
  • T-80 was superior regarding survivability, especially regarding ballistical protection and ERA reactive armor
  • T-80s 125 mm canon and its ammunition was not considered to have a much better performance compared to the Centurion’s 105 mm gun
  • The ability to fight in the dark was considered insufficient in relation to the requirements for tanks in the mechanized brigades, both concerning active IR and the broader IRV camera
  • The ability to shoot the robot through the barrel was something that the T-80 could thus hit a target at a distance of 5 km, which was considered particularly impressive
  • The Russian military technology regarding sensor-activated countermeasures was considered to be ahead, with the active protection system ARENA for combating incoming robots that were on the T-80U
  • The operational reliability of the two tested wagons also proved good and was considered well adapted to Swedish conditions.
Erityisesti huomio kiinnittyy kohtaan "T-80s 125 mm canon and its ammunition was not considered to have a much better performance compared to the Centurion’s 105 mm gun"

Alunperin he saivat testattavaksi T-80U T-72M1 vaunuja suoraan yhdistyneen Saksan varastoista, mutta näissä 1993/1994 testeissä T-80U vaunut tuotiin Venäjältä. Oletan että ammukset tuotiin myös ja ne olisivat olleet samoja, joita Venäjä olisi suostunut myymään, jos tästä olisi syntynyt kauppa.

En muista, onko missään sanottu, mitä nuoli- tai HEAT-ammuksia käytettiin koeammunnoissa, mutta arvaan että ne ovat olleet "ulkomaan viennin ammuksia" eli heikommalla läpäisykyvyllä. Tarkoittaisi siis vanhempia, ehkä 70-luvun lopun tai 80-luvun alun Neuvostoliiton tuotannon ammuksia.

Nuoliammuksen läpäisykyky on suoraan verrannollinen nuolen pituuden kanssa, joten lyhyen nuolen läpäisy on väistämättä huonompi. Nopeudella osuman aikaan on tietty merkitys, kuten myös nuoliammuksen rakenteella ja maalilla ja sen rakenteella. Ehkä tuota yhden lauseen kommenttia ei kannata ottaa liian vakavasti? Yksi datapiste vain, tosin ruotsalaiset yleensä tietävät mitä tekevät ja testaavat kaiken tunnollisesti. Luotan siis ettei tuossa liioitella pahasti.
 
Viimeksi muokattu:
Kenties myös parempia/useampia sensoreita (hunter-killer-kyky?)
Tämä oikeastaan löytyy jo. Ei sitä tainnut kukaan ikinä käyttää, sillä johtajan tähtäinperiskooppi on... no sanotaan että yhtä hyvät kuin kiikarit mutta vaivalloisempi käyttää (Oikeastaan kiitos modernisoinnin niissä on ihan hyvä pimeänäkökyky eli jos joutuu yöllä paikoillaan tähystelemään niin silloin ihan jees). En nyt ikinä sen tarkemmin tutkinut antoiko maalinosoittaminen myös koron, mutta sivusuuntauksen se ainakin antoi ja varsin tarkasti, mutta kuten jo sanoin ei sitä kukaan käyttänyt sillä harvoin johtaja lymysi luukun alapuolella muutenkaan.
 
This is Hyundai Rotem's proposal, how the K2PL will ultimately look like, remains to be seen.


Engineer tank based on K2PL.


Technical support vehicle based on K2PL.


MUOKKAUS: vastapainoksi puolalainen ketju K2PL haasteista: LÄHDE

Thread. K2 - it won't be that simple. Today's framework agreement provides that a contract for 180 K2 tanks for the Polish Army will be concluded within a few months (August?). The cars are to be produced in Korea by Hyundai Rotem. Their deliveries are to be made very quickly

Very quickly, that is already until 2024. This is a big challenge for the Korean manufacturer - currently, it produces 20 such tanks per year. It implements the contract from December 2020 for 54 tanks with deliveries to the KOR army until 2023. So far, only 260 K2 tanks have been ordered in three batches.

The tranches, implemented gradually over several years, differ in the specification of selected components of the tank - KOR is gradually trying to install license elements in K2, but of its own production, and not simply German or American ones.

According to the press KOR, after the production of 180 K2 tanks, another 450-480 tanks for Poland are to be built in Korea by 2030, with their production / assembly being gradually transferred to Poland. The last 340-370 tanks are not to be built until after 2031.

The KOR press wonders whether we (Poland) will find the money for such a large purchase (1000 K2 tanks over 8-10-12 years), and whether Hyundai Rotem will be able to implement it. Sub-suppliers can be a bottleneck and even the first 180 tanks will be a great challenge.

It is estimated that building 180 K2 tanks from scratch by 2024 may be very difficult, especially since the actual contracts are not yet signed, and it is already in the second half of 2022. Some speculate that some of the tanks will come directly from the army's KOR.

The information that as early as 2026 in Poland will first start an assembly plant, and then a tank factory, are not perceived very realistically. Certainly, a fully operational plant cannot be created in such a short time.

Meanwhile, the ambitions are big. If you analyze the declarative delivery dates and their volume, it turns out that in the KOR from 2023 to 2030, 60-80 K2 tanks only for Poland must be produced annually. And at the same time in Poland, from 2026, a similar number. Otherwise, 1,000 machines will not be built by 2030.

Hence, probably also the info from KOR that production may extend over the year 2030/2031.
 
Viimeksi muokattu:
Siirsin tänne NL:n ja Varsovan liiton asetuotantoketjusta, kun tämä on oikeastaan niiden kaatumisen jälkeistä asiaa pääosin.
Ote viiteviestistä:


Aikanaan NL:ssa valittu ahtaassa tilassa automaattilatauksen mahdollistava kaksiosainen laukaus-/panosrakenne on merkittävä osasyy (latauslaitemitoituksen ohella) siihen, että nuoliammuksen penetraattorin pituutta ei ole voitu kasvattaa yhtä helposti/paljon kuin lännen ampumatarvikkeissa. Venäläisten (ja niiden kopioiden) nuoliammuksen takaosan ympärillä on lisäruutipanos, mutta varsinaisen panoksen sisään ei penetraattorin perä-/ pyrstöosa mene. Tämä siis tilanteessa, jossa vaunukanuunan panoskammio säilyy mitoissaan: Lännessä Rheinmetall:in vaunukanuuna Rh120 /L44 (... L55) ja sen johdannaiset ja idässä 125 2A46 ase ja sen myöhemmät kehitysversiot.

Länsilaukauksissa ammuksen peräosa pyrstöineen/sabotin peräosineen on yksiosaisen panoksen sisällä ja sinne penetraattorin pituutta on saatu kasvatettua niin, että koko laukauksen pituus ei ole kasvanut samassa määrin kuin venäläisten kaksiosaisessa ratkaisussa. Ohessa kuvat:
Katso liite: 65250
Ilmeisesti pisin nuoliammusmalli, joka mahtuu alkuperäiseen venäl. latauslaitteeseen on Svinets (ammuksen lentävä pituus L=635 mm), ks. Fofanov-viite, joka tukee viiteviestissä esitettyä arviota.
Laajemmin tietoa venäläisistä ampumatarvikkeista löytyy vaikkapa viitteistä:

T-72 vaunun 125 2A46 aseen tuliputken kulumistutkimuksesta löytää sisämittoja oheisesta tsekki-julkaisusta (menee jo hieman tekniseksi):
[Huomio: Panoskammion mittatietojen perusteella voi arvioida, että jos 2A46 aseen panos olisi yksiosainen palavan hylsyn laukaus, niin nuoliammuksen pituutta mahtuisi panoksen sisään ~800 mm ja siihen sabotti/kärki päälle, niin oltaisiin lähellä ammuksen yli 1 m:n lentävää pituutta. Kaksiosainen panos ja vaunun mitoitus estävät tämän mielikuvan toteutumisen, mutta saa siitä yhden arvion asekonstruktion mahdollisesta potentiaalista.]

Vertailuna pituustietoja: M829 Lpenetr=627 mm (penetraattorin pituus), M829 A1 Lpenetr=684 mm ja M829 A2 L=780 mm (projectile length lienee "lentävä pituus"!!).
M829 ammukset ja niiden penetraattorit ovat venäläisiä ammuksia selvästi pidempiä wikipedian mittatietojen mukaan.
M829 ammusmallien poikkileikkauskuva on poimittu viitteestä:
ja mittatiedot wikistä: https://en.wikipedia.org/wiki/M829
Huom: M829 kuvista näkyy myös panosruudin pakkauskehitys: Ensin jyväruuti sikin sokin --> järjestelmällisesti pakattu tankoruuti sekä virikejärjestelmän muutos.

Tulevaisuudessa on molemmissa leireissä suunnitteilla / jo protoaseina uudet panssarivaunukanuunat, joissa luovutaan vanhojen ampumatarvikkeiden "yhteensopivuus" -vaateista, kun aseen kaliiperit näyttävät kasvavan. Aika näyttää, kumpi leiri valitsee "fiksummin" ja kykeneekö Venäjä ylipäätään enää uskottavasti kehittämään omaa panssarivaunuasettaan ja sen ampumatarvikkeita.
Vielä tietoa jenkkisabotista M829A3, jonka nuoli on jopa 924mm pitkä ja painaa 10 kg (DU). Ruutina RPD-380 stickpropellant. Tarkka kantama 3000m. https://fbcinc.com/source/Northrop_Resources/120mm_M829A3.pdf
Tuotannosta vastaa nykyään Northrop Grumman, joka osti Orbital-ATK:n muutama vuosi sitten.

Vasta 2016 tuotantoon tullut M829A4 on edelleen kehitetty ja lisää datalinkin mukaan, jota on ihmetelty foorumilla aikanaan. Ammuksen tuotanto on ilmeisesti keskeytetty tänä vuonna, köyhdytetyn Uraanin vuoksi ja se korvataan jollakin muulla (Volframiseos?). https://www.newscientist.com/articl...ion-of-controversial-depleted-uranium-rounds/
 
Alunperin he saivat testattavaksi T-80U vaunuja suoraan yhdistyneen Saksan varastoista, mutta näissä 1993/1994 testeissä vaunut tuotiin Venäjältä. Oletan että ammukset tuotiin myös ja ne olisivat olleet samoja, joita Venäjä olisi suostunut myymään, jos tästä olisi syntynyt kauppa.
Tuskin nyt sentään, eihän tuota vaunua myyty ulkomaille ennen 90-lukua. Saksasta taidettiin tuoda jokunen T-72?
Tuolla "varmaa" tietoa Kreikan panssarivaunukokeista, mukana T-80UE. Vaunu voitti marssiosion ja pärjäsi hyvin liikkumiskykytesteissä, muttei ammunnoissa. (Challenger ei pärjännyt oikein missään osiossa;))

T-80:n ongelma Tsetsenian sodassa oli kaasuturbiinin polttoainekulutus, eli sama juttu minkä amerikkalaiset huomasivat Persianlahden sodassa M1:n kanssa: se mikä rauhanajan harjoituksissa oli vähäinen pikkukiusa olikin oikeassa sodassa todellinen ongelmatekijä.
 
Tuskin nyt sentään, eihän tuota vaunua myyty ulkomaille ennen 90-lukua. Saksasta taidettiin tuoda jokunen T-72?
Tuolla "varmaa" tietoa Kreikan panssarivaunukokeista, mukana T-80UE. Vaunu voitti marssiosion ja pärjäsi hyvin liikkumiskykytesteissä, muttei ammunnoissa. (Challenger ei pärjännyt oikein missään osiossa;))

T-80:n ongelma Tsetsenian sodassa oli kaasuturbiinin polttoainekulutus, eli sama juttu minkä amerikkalaiset huomasivat Persianlahden sodassa M1:n kanssa: se mikä rauhanajan harjoituksissa oli vähäinen pikkukiusa olikin oikeassa sodassa todellinen ongelmatekijä.

Hups, kirjoittaessa sattunut virhe, hyvä että korjasit: Ruotsin testeihin tuotiin alunperin T-72M1 vaunuja Saksasta mutta 1993/1994 testeihin saivat T-80U vaunuja Venäjältä.

Richard O. Lindströmin sivuilla on kirjoitus kuvien kera: LINKKI

Sivulla mainitaan myös kirja "Svenskt Pansar" jota en ole lukenut, pitääpä lisätä listalle jos tulisi joskus hankittua.

Neuvostoliiton tekemistä vertailuista on hyvä artikkeli täällä, mukana mm. polttoaineenkulutus. T-80 vaunut "erottuvat edukseen" LINKKI

Olen lukenut, että yksi merkittävimmistä syistä miksi halusivat kaasuturbiinimoottorin vaunuihin oli selvästi diesel-moottoreita suurempi teho. Jos muisti ei petä, niin T-72/T-90 vaunuihin saatiin 1000 hv moottori vasta 90-luvun lopussa, kun Intia vaati sitä ennen kuin allekirjoittivat sopimuksen T-90 vaunujen ostamisesta.

Turbiinimoottorin etu on tietysti myös pieni koko, tosin vaihdelaatikko on yhtä suuri kuin kaikilla muillakin moottoreilla - voimapaketin vaatima tila on siis merkittävän suuri joka tapauksessa. Jos siis haluttaisiin minimoida vaunun sisätilavuus niin tästä tuskin on suuresti apua. Helikoptereissa ja lentokoneissa tuon ymmärtää kun koneen omapainolla on suuri merkitys, mutta panssarivaunujen kannalta kyseenalaista.

Turbiinimoottorien perinteiset synnit suuren polttoaineenkulutuksen lisäksi ovat: kallis ostaa ja kallis huoltaa sekä ylläpitää. Jenkit alkoivat asentaa vaunuihinsa APU-moottoreita kylmän sodan päättymisen jälkeen, auttaa osaltaan polttoaineenkulutuksen kanssa mutta vain silloin kun ei liikuta eikä turbiinimoottori pyöri. Miten merkittävä hyöty tästä on, en osaa sanoa. Muistaakseni neukuilla oli ainakin jokin prototyyppi T-80 vaunu jossa oli APU-moottori - tai ehkä sellainen tehtiin vasta kylmän sodan päättymisen jälkeen? Ainakin tietyissä T-90 vaunuissa muistan nähneeni sellaisen.
 
Back
Top