Heitän ihan villin vision Leo 2A4 päivityksestä Leo 2A4+ /MD versioon :
- tornin ja rungon etuosan, tornin katon + sivujen lisäsuoja komposiitilla FC-komposites toimesta ja miinasuojalevy pohjaan.
Onko aivan posketon ajatus tällainen setti? Tavoite ei tarvitse olla Leo 2A7 taso, vaan polakkien tyyliin Leo 2A5 taso, jossa elektroniikkaa ja suojaa päivitetään tarpeeksi.
Lisäpanssaroinnin osuuteen kommenttina:
"FC-komposites" tarkoitettanee Pirkanmaalaista FY-Composites Oy :tä tytäryhtiöineen?
https://fy-composites.com/
FY-Composites valmistaa suojavarusteita ja elementtejä sirpale- ja luotiuhkia vastaan, joissa läpäisy on tyypillisesti < 10 mm RHA terästä, sekä polyuretaanimuottivaluja/tuotteita (SMH Uretan Oy).
Nyt pitäisi tehdä (lisä-)panssaria 2 - dekadia pidemmille läpäisyille (RHA) > 500....1200 mm ja komposiitin keveyden vuoksi siihen läpäisy on vielä enemmän.
Ei mahdu komposiittilisäpanssaroidut taistelupanssarivaunut enää huoltohallien ovista sisään eikä teiden kaistoille, junavaunuista ja tunneleista puhumattakaan
.
Yhden räjähtävän pst-aseen taistelukärjen (ontelokranaatti) räjähdys (detonaatio) tuhoaa ja repii kuiturakenteet tuhannen .... päreiksi, jos ne ovat ensimmäisenä ottamassa vastaan iskua.
T-72 vaunussa rungon etuyläviistopanssarissa lasikuitukomposiittilevyt ovat ~60...80 mm teräslevyn alla irrallaan palasina ja niiden takana on 20...50 mm teräslevy taustatukena.
Siitä saanee käsityksen kuitulujitteisten komposiittien toimintaperiaatteista panssarivaunun ballistisena suojana.
Pohjan miinasuojaukseen pätee jokseenkin samat asiat. Metallilevy(-t) ja/tai joskus hunajakennorakenne on yleensä lisätty vaunun pohjan ulkopinnalle lisäsuojaksi. Pohjan sisäpinnalla on harvoin tilaa korkeille rakenteille jälkiasennuksena, mutta kuitulujitetun spall-linerin (FY-Composites) sinne yleensä voi asentaa läpäisyn sirpalekartiota pienentämään.
Yksistään kuitukomposiittipaneeli ei liene riittävä miinasuojauksen lisäyksenä.
Ei taida kypärien, keveiden suoja- ja liner-paneelien tekijästä olla panssarivaunun raskaiden lisäpanssareiden tekijäksi/suunnittelijaksi.
FY-Composites voi tehdä ehkä sisäpuolen spalling-linerit, kun joku heille kertoo, millaiset ne pitää olla tai antaa mallit, jotka kopioivat.
Siten FY-Composites Oy voi toimia lisäpanssarointi-kokonaisuuden suhteen pienenä alihankkijana, mutta tuskin heillä on kykyä tstpsv:n raskaan panssaroinnin toimittajaksi rakennesuunnittelusta testaukseen ja toimitukseen saakka.
Taistelupanssarivaunun passiivinen lisäpanssarointi nuoliammusta (läpäisy >500 mm RHA) tai ontelotaistelukärkeä (läpäisy >800 mm) vastaan perustuu edelleen ensijaisesti teräksen (tai mahdollisesti muun metallin) ja jonkun muun materiaalin esim elastomeerin tai vastaavaan materiaalin yhdistelyihin rakenteellisesti kestävällä ja älykkäällä tavalla ja tietysti riittävään peruspanssariin, joka kestää lisäpanssarin jälkeisen jäännösläpäisyn. Peruspanssarin läpäisykin eri uhkien suhteen pitäisi tuntea lisäpanssarointia suunniteltaessa ja sitä pitäisi kyetä arvioimaan tulevaisuuden uhkia vastaan.
Toisena vaihtoehtona on räjähtävä lisäpanssari, ERA, jonka toimittaja voisi Suomessa olla ehkä Forcit Defence Oy, mutta heillekkin pitänee kertoa melko tarkkaan se, minkälainen ERA-lisäpanssarin rakenteen pitää olla. Räjähdysaineen ominaisuuksia he voivat viilata tarkoitukseen sopivaksi (herkkyys, detonaationopeus, mekaaninen kestävyys, kemialliset ominaisuudet, varastointikestävyys...). Aika paha rasti, jos ei ole ennen tehnyt, arvelen.
Aiemmin mainitulla Conlog:lla ei liene todellista osaamista raskaaseen (lisä-)panssarointiin. Osia voivat toki tehdä ja/tai asennella, kun joku ensin kertoo, mitä pitää tehdä.
Panssarivaunun kotimaisen lisäpanssaroinnin suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan(-taisiin) puolustusvoimien merkittävää teknistä tieto-taidollista panosta, koska heillä on organisaatiossaan teknistä tietämystä, jota yritysmaailmassa ei liene omasta takaa Suomessa. Esim. täyden mittakaavan hallitut testausmahdollisuudet edellyttävät puolustusvoimien resurssien saatavilla oloa.
Rakenteellisesti kumpikaan passiivinen lisäpanssariversio, inertti NERA tai räjähtävä ERA, eivät ole periaatteessa monimutkaisia: Kaksi metallilevyä, joiden väliin joko inertti elastomeeri tai räjähdysaine ja näitä useampi elementti päällekkäin uhka-arvioon nähden sopivissa vinoissa kulmissa vaunun päälle sijoiteltuna. Teknisen murheen tuo perusvaunun geometria ja erityisesti elementtien tiivis, moniosumakestoinen ja helposti korjattavissa oleva kiinnitys lisäpanssari"laatikkoon" ja edelleen peruspanssarin pintaan.
Itse arvelen lisäpanssaroinnin ja miinasuojauksen olevan suunnittelun ja testauksen suhteen puolustusvoimien resursseja merkittävästi tarvitseva hankkeen osa. Valmistus on valtaosin metallirakenteina konepajatoimintaa, johon liittyy erityismateriaalien myötä ehkä elastomeeri/polymeeriosien tuotantoa, räjähdysainevalmistusta (ERA). Kokoonpano ja loppuasennus on konepaja- tai varikkotuotantoa.
Kaikki on tehtävissä kotimaisin voimin, mutta polku olisi pitkä ja ehkä paikka paikon kivinen. Arvelen, että nyky-yritysmaailman kvarttaalitalous ei tämänkaltaiseen hankkeeseen taivu kuin pakotettuna, eikä puolustusvoimillakaan riittäne kärsivällisyyttä / rahaa useamman vuoden tuotekehityshankkeelle yhdessä kotimaisen teollisuuden kanssa, valitettavasti.
www.edrmagazine.eu
