Panssarivaunut

[Pzgnrl]

Kun käyttäjät on mitä on, niin jää saudeilta Bradleyt alkuasukkaille ja venäläisiltä bemarit ukrainalaisille.

Ukrainian soldiers captured enough Russian BMP-3 IFVs to equip one bat

The Ukrainian soldiers captured enough BMP-3 tracked armored IFVs (Infantry Fighting Vehicles) of the Russian army to equip one infantry motorized battalio

armyrecognition.com

Mutta joo, väitetysti on jopa käsketty palauttaa BMP-2 tuotantoon. Tosin tiedä aina näistä, ettei lankea jonkun puolen infosotaan...

Russians Got Disappointed With the BMP-3, Plan to Resume the BMP-2 Production | Defense Express

BMP-3 aluminum armor and 100-mm ammunition are far from the best combination

en.defence-ua.com

BMP-3 on tosiaan outolintu. Alun perin ilmeisesti hahmoteltiin puhtaasti kevyttä panssarivaunua malliin PT-76, mutta kun BMP-2:n seuraajan kehittely oli ajankohtaista, lisättiin ilmeisesti tilaa muutamalle kulillekin. Alkuhahmottelussa oli pelkkä 30 mm, mutta torniin tungettiin sitten 100 mm rihlattu matalapainekanuuna. Ratkaisu on outo, vähän kuin ei oltaisi osattu päättää oliko ykkös- vai kakkosbemarin ratkaisu parempi. Ottaen huomioon, kuinka paljon polittista valtapeliä käytiin kakkosbemarin aseistuksen valinnassa, oma mutuarvioni on, että jotain samanlaista tapahtui taas kulisseissa. Ainoa jotenkin selittävä tekijä olisi halu ampua pst-ohjukset suojasta putken kautta ja 100 mm parempi HE vaikka bunkkereita vastaan. Mutta ratkaisu aiheuttaa kahden asejärjestelmän tila- ja painohaasteet sekä rajoittaa molempien ampumatarvikkeiden määrää samalla voluumilla. Lisäksi suunnittelijoilta tuntuu unohtuneen, että rynnäkkövaunut toimivat yhdessä tst-vaunujen kanssa, joten kaiken mahdollisen aseistuksen tunkeminen lusikkahaarukasta 100 mm tykkiin samaan pieneen vaunuun ei ehkä ole maailman paras idea. Jos 30 mm sirpalekranaatti ei riitä, 125 mm sirpale luulisi riittävän.

Alumiinirunko taas oli trendi, ja Miku-ketjussa ratkaisua pohdittiinkin. Bradleyssä on alumiinirunko, mutta juuri sen takia, että 1) rakenteellinen loispaino saadaan pieneksi 2) perussuojan paino saadaan pieneksi. Pääsuoja tulee sitten päälle kiinnitetyistä HHA- ja komposiittilevyistä.

 

[Huhta]

BMP-3 on tosiaan outolintu. Alun perin ilmeisesti hahmoteltiin puhtaasti kevyttä panssarivaunua malliin PT-76, mutta kun BMP-2:n seuraajan kehittely oli ajankohtaista, lisättiin ilmeisesti tilaa muutamalle kulillekin. Alkuhahmottelussa oli pelkkä 30 mm, mutta torniin tungettiin sitten 100 mm rihlattu matalapainekanuuna. Ratkaisu on outo, vähän kuin ei oltaisi osattu päättää oliko ykkös- vai kakkosbemarin ratkaisu parempi. Ottaen huomioon, kuinka paljon polittista valtapeliä käytiin kakkosbemarin aseistuksen valinnassa, oma mutuarvioni on, että jotain samanlaista tapahtui taas kulisseissa. Ainoa jotenkin selittävä tekijä olisi halu ampua pst-ohjukset suojasta putken kautta ja 100 mm parempi HE vaikka bunkkereita vastaan. Mutta ratkaisu aiheuttaa kahden asejärjestelmän tila- ja painohaasteet sekä rajoittaa molempien ampumatarvikkeiden määrää samalla voluumilla. Lisäksi suunnittelijoilta tuntuu unohtuneen, että rynnäkkövaunut toimivat yhdessä tst-vaunujen kanssa, joten kaiken mahdollisen aseistuksen tunkeminen lusikkahaarukasta 100 mm tykkiin samaan pieneen vaunuun ei ehkä ole maailman paras idea. Jos 30 mm sirpalekranaatti ei riitä, 125 mm sirpale luulisi riittävän.

Alumiinirunko taas oli trendi, ja Miku-ketjussa ratkaisua pohdittiinkin. Bradleyssä on alumiinirunko, mutta juuri sen takia, että 1) rakenteellinen loispaino saadaan pieneksi 2) perussuojan paino saadaan pieneksi. Pääsuoja tulee sitten päälle kiinnitetyistä HHA- ja komposiittilevyistä.

Voisiko olla, että BMP-3:n aseistus olisi suunniteltu/valittu maahanlaskujoukkojen BMD-sarjan vaunujen tarpeita silmällä pitäen? Synergiaa siis. Niillä kun ei välttämättä olisi ollut taistelupanssarivaunuja.

BMD-3 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Two configurations were considered: one using the same armament as the future BMP-3, and another equipped with the BMP-2's turret.

 

[Toivo]

Kevyille tankeille löytyy aina kannattajansa (tosin M8:aa kiellettiin kutsumasta "kevyeksi tankiksi" koska se oli "Strategically Deployable Highly Mobile Armoured Gun System" ). Hurjimmissa Rumsfeldin aikaisissa visioissa jopa väläyteltiin ettei M1:stä tulevaisuudessa tarvita enää ollenkaan koska kevyt on parempaa ja halvempaa.

Onhan nopeissa interventioissa tuollainen paljon helpompi roudata paikalle kuin oikea tst-panssarivaunu. Onko se sijoituksen arvoista, emt?

Kun katsotaan panssarivaunujen historiaa, niin ensimmäisenä panssarivaununa, omasta mielestäni on Renault FT-17. Ennenkuin kukaan käy tyrmäämään näkemystäni (ei, ei pidä paikkansa jne.) Itse pidän panssarivaunun määritelmänä kääntyvää tykkitornia ( brittien Mark I-IX olivat teknisesti eräänlaisia rynnäkkötykkejä) vaunussa. Nyt kenenkään ei pidä nillittää, että ei se niin ole. Rynnäkkötykki voi olla myös ainakin historiallisesti erittäin tehokas vaunu (Stug-III esim. suomalaisten käsissä). Kevyitä tankkeja on periaatteessa valmistettu yli 100 vuotta. Renault FT-17 (paino n. 6 500 kg )otettiin käyttöön 1917 ja Suomikin osti kyseisiä vaunuja jo 1919. Panssarivaunujen kehitys on periaatteessa ollut kilpailua panssaroinnin, vaunun päätykin ja nopeuden suhteesta vaunun painoon. Mitä kevyempi vaunu, sitä vähemmän panssarointia. Ei ole sattumaa että Leopard 2A7 painaa lähes 67 000 kg, M1A2 SEPv3 noin 66 000 kg, Challanger 2 vakiona 64 000 kg ja lisäpanssarein peräti 75 000 kg. Venäläinen T-90A painaan noin 46 500 kg. Jokainen voi itsekseen miettiä miten näiden edellämainittujen vaunujen panssarointi kestää tulen alla.
Kevyitä tankkeja on tietysti ensisijaisesti ajateltu taistelevan vain väijyksistä tai nopeus korvaa panssaroinnin. Eri valtiot ovat kokeilleet panssarivaunuissa hyvin erilaisia ratkaisuja, mutta länsimainen ratkaisu on yleensä ollut raskaasti panssaroitu ja hyvin aseistettu vaunu liikkuvuutta unohtamatta. Tämä kaikki tietysti painaa. Tonneittain. Se onko kevyt tankki parempi kuin raskas, riippuu myös käyttätarkoituksesta. Ilmakuljetusjoukoillakin on myös ollut panssarivaunuja (esim M551 Sheridan). Panssarivaunujen kehitys jatkuu. Ainakaan länsimaisissa vaunuissa ei lähivuosina ole tulossa juurikaan painon pudotusta (Leopard 2A7+ 67,7 t). Tämä koskee tietysti tuliteriä vaunua. Venäjän Ukrainaan raahaamat T-62M vaunut painavat n. 41,5 t ja vielä vanhemmat T-55 vaunut "vain" 36 t. Se mitä vanhemmat ja heikoimmin panssaroidut vaunut kestävät taistelukentällä on toinen juttu. Se minkä painossa säästää, maksetaan jossain muussa ominaisuudessa.

 

[Pzgnrl]

Voisiko olla, että BMP-3:n aseistus olisi suunniteltu/valittu maahanlaskujoukkojen BMD-sarjan vaunujen tarpeita silmällä pitäen? Synergiaa siis. Niillä kun ei välttämättä olisi ollut taistelupanssarivaunuja.

BMD-3 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Mahdollisesti. Olihan alussa tarkoitus kehittää mekanisoiduille ja maahanlaskujoukoille molemmille yhteinen vaunu, mutta ilmeisesti käyttöprofiilien erot olivat liian suuret ja molemmille tehtiin omansa (BMP ja BMD). Mutta taas niiden ymppääminen samaan vaunuun on vähän erikoista, vs dedikoitu 30 mm ja dedikoitu 100 mm.

 

[Pzgnrl]

Kun katsotaan panssarivaunujen historiaa, niin ensimmäisenä panssarivaununa, omasta mielestäni on Renault FT-17. Ennenkuin kukaan käy tyrmäämään näkemystäni (ei, ei pidä paikkansa jne.) Itse pidän panssarivaunun määritelmänä kääntyvää tykkitornia ( brittien Mark I-IX olivat teknisesti eräänlaisia rynnäkkötykkejä) vaunussa. Nyt kenenkään ei pidä nillittää, että ei se niin ole. Rynnäkkötykki voi olla myös ainakin historiallisesti erittäin tehokas vaunu (Stug-III esim. suomalaisten käsissä). Kevyitä tankkeja on periaatteessa valmistettu yli 100 vuotta. Renault FT-17 (paino n. 6 500 kg )otettiin käyttöön 1917 ja Suomikin osti kyseisiä vaunuja jo 1919. Panssarivaunujen kehitys on periaatteessa ollut kilpailua panssaroinnin, vaunun päätykin ja nopeuden suhteesta vaunun painoon. Mitä kevyempi vaunu, sitä vähemmän panssarointia. Ei ole sattumaa että Leopard 2A7 painaa lähes 67 000 kg, M1A2 SEPv3 noin 66 000 kg, Challanger 2 vakiona 64 000 kg ja lisäpanssarein peräti 75 000 kg. Venäläinen T-90A painaan noin 46 500 kg. Jokainen voi itsekseen miettiä miten näiden edellämainittujen vaunujen panssarointi kestää tulen alla.
Kevyitä tankkeja on tietysti ensisijaisesti ajateltu taistelevan vain väijyksistä tai nopeus korvaa panssaroinnin. Eri valtiot ovat kokeilleet panssarivaunuissa hyvin erilaisia ratkaisuja, mutta länsimainen ratkaisu on yleensä ollut raskaasti panssaroitu ja hyvin aseistettu vaunu liikkuvuutta unohtamatta. Tämä kaikki tietysti painaa. Tonneittain. Se onko kevyt tankki parempi kuin raskas, riippuu myös käyttätarkoituksesta. Ilmakuljetusjoukoillakin on myös ollut panssarivaunuja (esim M551 Sheridan). Panssarivaunujen kehitys jatkuu. Ainakaan länsimaisissa vaunuissa ei lähivuosina ole tulossa juurikaan painon pudotusta (Leopard 2A7+ 67,7 t). Tämä koskee tietysti tuliteriä vaunua. Venäjän Ukrainaan raahaamat T-62M vaunut painavat n. 41,5 t ja vielä vanhemmat T-55 vaunut "vain" 36 t. Se mitä vanhemmat ja heikoimmin panssaroidut vaunut kestävät taistelukentällä on toinen juttu. Se minkä painossa säästää, maksetaan jossain muussa ominaisuudessa.

Renault FT-17 ei ollut omana aikanaan mitenkään heikosti panssaroitu vaunu. Koon pienuus ja paino tulivat ihan miehistön määrän vähentämisestä, kuten myöhemmin T-sarjalaisissa 64:sta eteenpäin. Ja länsimaissa esim Leclerc. Jokainen miehistönjäsen vie paljon tilaa joka pitää panssaroida. Pikemminkin, jos vertailua haluaa tehdä aikakausin vaunujen kesken, on vertailla kuinka monta prosenttia painosta on panssaria. IS-3:n taitaa pitää edelleen absoluuttisen kovinta tulosta lähes 50% määrällään.

 

[Samovarius]

Pitää muistaa, että kevyt panssarivaunu on alunperinkin tarkoitettu eri käyttötarkoitukseen kuin taistelupanssarivaunu. Niiden käyttö ristiin on ollut lähes aina pakon sanelemaa, ja myös länsimaat ovat kehittäneet keveitä vaunuja niin tiedusteluun (mm. Scorpion/Scimitar) kuin panssarintorjuntaan (esim. AMX-13) siitä huolimatta, että kehittivät samaan aikaan myös raskaampia taistelupanssarivaunuja (Leopard, Chieftain, AMX-30). Sisällytin hieman johdantoa näiden roolien kehityksestä tähän:
https://*Riittää mainostus*/2023/05/telatorstai-chieftain.html

Se mikä länsimaille on erikoista (erityisesti Ranskalle, mutta näitä on kehitetty myös mm. Italiassa ja Brasiliassa), on kehittää vähintään kevyen panssarivaunun veroisesti aseistettuja panssariautoja (Eland 90, AMX-10). Erityisesti jälkimmäinen vastaa hinnaltaan jo ihan oikeaa MBT:tä, joten tämän vaunuevoluution sivuaskeleen polttomotor on jäänyt mulle hieman mysteeriksi. Niiden vähän sellainen henkinen jälkeläinen eli MGS-ajoneuvot ovat nekin nähäkseni jäämässä yhtä niché rooliin ja ainakin Stryker MGS:n kohdalla taidettiin ottaa takapakkia. Oikeastaan ainoa varsinainen etu niiden puolella on tainnut olla kyky ylittää vuoristoisessa maastossa painorajoitettuja siltoja, mihin MBT ei kykene, ja jossain määrin parempi käsiteltävyys kaupunkitaisteluoloissa, mutta hintana on suht heikko suojaustaso. Ei vaikuta kovin leveältä sotilaalliselta lokerolta?

 

[L.]

Ranskalle oli varsin loogista kehittää pyörillä liikkuvia kevyitä tankkeja kylmän sodan aikaan, sillä afrikan siirtomaissa oli huomattavasti helpompaa liikkua vähemmän kuluttavilla, helpommin huollettavilla ja nopeammilla pyöräajoneuvoilla verrattuna tela-alustoihin. Uhat näissä maissa rajoittuivat tuolloin lähinnä käsiaseisiin, joten suojauksen puute ei ollut ongelma.

 

[Pzgnrl]

Ranskalle oli varsin loogista kehittää pyörillä liikkuvia kevyitä tankkeja kylmän sodan aikaan, sillä afrikan siirtomaissa oli huomattavasti helpompaa liikkua vähemmän kuluttavilla, helpommin huollettavilla ja nopeammilla pyöräajoneuvoilla verrattuna tela-alustoihin. Uhat näissä maissa rajoittuivat tuolloin lähinnä käsiaseisiin, joten suojauksen puute ei ollut ongelma.

Ranska adoptoi sodan jälkeen lähes fanaattisesti liikesodankäynnin opin. Se näkyi vaunuissa (AMX-30) ja organisaatiorakenteissa. Maginot-linjasta ja staattisesta puolustuksesta siirryttiin toiseen ääripäähän. Johtamiskoulutuksessa korostettiin oma-aloitteellisuutta, aggressiivisuutta ja liikettä. Näistä tehtiin myös ylennysperusteet. Osa varmasti johtui siirtomaasotien vaatimuksista, mutta ajatus oli käyttää näitä taktiikoita myös ihan oikeasti punaisen teräsjyrän pysäyttämiseen. Tulivoimaa ja nopeutta korostettiin suojan kustannuksella.

Ranskalaiset bewegungskriegasivat saksalaiset Bewegungskriegissä.

 

[Kyylä]

Ranskalle oli varsin loogista kehittää pyörillä liikkuvia kevyitä tankkeja kylmän sodan aikaan, sillä afrikan siirtomaissa oli huomattavasti helpompaa liikkua vähemmän kuluttavilla, helpommin huollettavilla ja nopeammilla pyöräajoneuvoilla verrattuna tela-alustoihin. Uhat näissä maissa rajoittuivat tuolloin lähinnä käsiaseisiin, joten suojauksen puute ei ollut ongelma.

Ranskalla oli kuitenkin useampia tykillä aseistettuja pyöräajoneuvoja rinnan käytössä. Kevyemmät tyypit ( AML-90 ja sittemmin ERC-90 ) Afrikassa ja AMX-10RC Euroopassa. AMX:n kokohan oli ongelmallinen ainakin ilmakuljetuksen perspektiivistä.

Käsittääkseni näin, viisaammat varmaan korjaavat sujuvasti

 

[von Fyrkendahl]

Ranskalla oli kuitenkin useampia tykillä aseistettuja pyöräajoneuvoja rinnan käytössä. Kevyemmät tyypit ( AML-90 ja sittemmin ERC-90 ) Afrikassa ja AMX-10RC Euroopassa. AMX:n kokohan oli ongelmallinen ainakin ilmakuljetuksen perspektiivistä.

Käsittääkseni näin, viisaammat varmaan korjaavat sujuvasti

Nämä taitavat olla osittain perättäisiä sukupolvia. AML (5,5 tonnia) on suunniteltu 50-luvun lopulla, kun taas ERC (8,3 tonnia) otettiin käyttöön 80-luvun alussa sen seuraajana. AMX-10RC (16-22 tonnia) taas on samaa 80-luvun ikäluokkaa, mutta selvästi suurempi, raskaampi, tulivoimaisempi ja kalliimpi kuin ERC, joka olikin alunperin suunniteltu köyhien (Afrikan) maiden tarpeisiin eli vientiin. Toki tästä syystä soveltui erinomaisesti myös Ranskan Afrikan-joukkojen käyttöön, joissa palvellut näihin päiviin saakka. Muistan jostain lukeneeni, että paikallinen infra (ml. sillat) on usein mitoitettu max. 10 tonnin ajoneuvoille.

"Viisaampi" (lue: frankofiilimpi) kuittaa.

 

[fulcrum]

Maginot-linja ei kadonnut sodan jälkeen mihinkään, vaan oli käytössä 60-luvulle asti. Neuvostoliittoa vastaan Ranska laski vahvasti ydinpelotteen voimaan. Ranskalaiset kyllä yrittivät suunnitella raskaan panssarivaunun (AMX-50) mutta tulos oli pannukakku, öh, siis crêpe.
Myös Ranskan laivastosta näkyi (ja näkee) ettei sitä oltu erityisesti suunnattu Taisteluun Atlantista punalaivastoa vastaan, toisin kuin vaikka Royal Navy.

 

[Kyylä]

Nämä taitavat olla osittain perättäisiä sukupolvia. AML (5,5 tonnia) on suunniteltu 50-luvun lopulla, kun taas ERC (8,3 tonnia) otettiin käyttöön 80-luvun alussa sen seuraajana. AMX-10RC (16-22 tonnia) taas on samaa 80-luvun ikäluokkaa, mutta selvästi suurempi, raskaampi, tulivoimaisempi ja kalliimpi kuin ERC, joka olikin alunperin suunniteltu köyhien (Afrikan) maiden tarpeisiin eli vientiin. Toki tästä syystä soveltui erinomaisesti myös Ranskan Afrikan-joukkojen käyttöön, joissa palvellut näihin päiviin saakka. Muistan jostain lukeneeni, että paikallinen infra (ml. sillat) on usein mitoitettu max. 10 tonnin ajoneuvoille.

"Viisaampi" (lue: frankofiilimpi) kuittaa.

Enkö minä niin kirjoittanutkin: "AML-90 ja sittemmin ERC-90". Ovat tosiaan eri sukupolvea ja AML oli eri versioina laajasti käytössä eri Afrikan mailla, ERC:kin muutamilla.

Tsadilaiset saivat AML-90:llä yhdessä Milan-ohjusteknikaalien kanssa aikanaan hyviä tuloksia Saharassa Libyan T-54/55/62-vaunuja vastaan. Etelä-Afrikkakin taisi käyttää omia tykkips-autojaan Angolassa.

 

[von Fyrkendahl]

Enkö minä niin kirjoittanutkin: "AML-90 ja sittemmin ERC-90". Ovat tosiaan eri sukupolvea ja AML oli eri versioina laajasti käytössä eri Afrikan mailla, ERC:kin muutamilla.

Tsadilaiset saivat AML-90:llä yhdessä Milan-ohjusteknikaalien kanssa aikanaan hyviä tuloksia Saharassa Libyan T-54/55/62-vaunuja vastaan. Etelä-Afrikkakin taisi käyttää omia tykkips-autojaan Angolassa.

Kyllä hyvinnii. Myös Ranska itse on luonnollisesti käyttänyt ERC:tä mm. vanhoja neukkuvaunuja vastaan, hyvällä menestyksellä. Tässä pätkässä mielenkiintoista kuvamateriaalia Tsadista 14 vuoden takaa (kohdasta 2min eteenpäin).

Kuriositeettina mainittakoon käyttäjistä myös Meksiko, jolla on riveissään pari sataa ERC-90:tä, ja joka on päivittämässä / juuri päivittänyt niistä puolet ajan tasalle. Heillä toki paljon muutakin patonkirautaa, mm. VBL ja AMX-VCI (muinainen AMX-13:sta muokattu rynnäkkövaunu, jotka ilmeisesti nekin edelleen palveluskäytössä).

 

[Pzgnrl]

Maginot-linja ei kadonnut sodan jälkeen mihinkään, vaan oli käytössä 60-luvulle asti. Neuvostoliittoa vastaan Ranska laski vahvasti ydinpelotteen voimaan. Ranskalaiset kyllä yrittivät suunnitella raskaan panssarivaunun (AMX-50) mutta tulos oli pannukakku, öh, siis crêpe.
Myös Ranskan laivastosta näkyi (ja näkee) ettei sitä oltu erityisesti suunnattu Taisteluun Atlantista punalaivastoa vastaan, toisin kuin vaikka Royal Navy.

https://www.rand.org/content/dam/rand/pubs/research_reports/RR2900/RR2946/RAND_RR2946.pdf

Sivulta 19 alkaen.

 

[viimeinen mohikaani]

Turkkilaiset suunnittelevat tekohengittävänsä vanhoja M60A3 tankkejaan uusilla torneilla. Jutun mukaan tykki olisi edelleen 105-millinen mutta latausautomaatin ansiosta torni olisi alkuperäistä matalampi ja kevyempi. Lisäksi miehistö pienenisi yhdellä, kun lataajaa ei enää tarvittaisi. Koko systeemi vaikuttaa prototyypiltä, koska alkuperäistä pidempi torni peittää ajajan luukun ellei tykkiä käännetä suoraan sivulle...

 

[Pzgnrl]

Turkkilaiset suunnittelevat tekohengittävänsä vanhoja M60A3 tankkejaan uusilla torneilla. Jutun mukaan tykki olisi edelleen 105-millinen mutta latausautomaatin ansiosta torni olisi alkuperäistä matalampi ja kevyempi. Lisäksi miehistö pienenisi yhdellä, kun lataajaa ei enää tarvittaisi. Koko systeemi vaikuttaa prototyypiltä, koska alkuperäistä pidempi torni peittää ajajan luukun ellei tykkiä käännetä suoraan sivulle...

Ei sinänsä huonompi idea. Torni kuitenkin on "se juttu", sisältää ammunnanhallinnan, aseen, johtamisvälineet jne. Runko sisältää lähinnä tyhmää rautaa joka ei vanhene niin nopeasti. Torniin tulee eniten osumia ja sen suoja happanee nopeiten tästä syystä.

Mietin vain, kuinka paljon halvemmaksi tuo lopulta tulee vs uusi, samalla tasolla oleva vaunu.

 

[atu-c2]

Ei sinänsä huonompi idea. Torni kuitenkin on "se juttu", sisältää ammunnanhallinnan, aseen, johtamisvälineet jne. Runko sisältää lähinnä tyhmää rautaa joka ei vanhene niin nopeasti. Torniin tulee eniten osumia ja sen suoja happanee nopeiten tästä syystä.

Mietin vain, kuinka paljon halvemmaksi tuo lopulta tulee vs uusi, samalla tasolla oleva vaunu.

Juuh, tekee muutkin tuota, esimerkiksi vanha leo2 alusta uudella tornilla.

 

[Pzgnrl]

Juuh, tekee muutkin tuota, esimerkiksi vanha leo2 alusta uudella tornilla.

Panssari-lehdessä oli tästä, runkojen ja suojaustasojen sekamelska.

 

[von Fyrkendahl]

Juuri tällä hetkellä (kun kysyntä on maailmalla kovaa ja sekä uusien hinnat että toimitusajat pilvissä) voi ehkä ollakin järkevää, jos pystyvät hoitamaan kotimaisin voimin? Osan M60-vaunuistaanhan Turkki ehti jo modernisoida aiemmin, israelilaisten avulla. Tuolloin eli kymmenisen vuotta sitten kustansi näemmä rapiat 3 miljoonaa kipale.

 

[Antares]

Tämä sopii paremmin tänne kuin "Ukrainan sodan seuranta" -ketjuun, suora osuma venäläisen T-62M vaunun tornin kattoon. Twiittaaja arvaa että voisi olla 120mm heittimen kranaatti tai M982 Excalibur:

#Russian T-62M received direct hit from some sort of artillery. My guess is 120mm mortar shell, could be M982 Excalibur as well

https://twitter.com/x/status/1671934549268348952