Samovarius
Ylipäällikkö
OK, muisti petti, muistelin M3:n olleen se PST-versio.Bradleyssä on aina ollut TOW IFV-versiossakin. Tosin vaatii kai pysähtymisen.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
OK, muisti petti, muistelin M3:n olleen se PST-versio.Bradleyssä on aina ollut TOW IFV-versiossakin. Tosin vaatii kai pysähtymisen.
OK, muisti petti, muistelin M3:n olleen se PST-versio.
CV90 on todella ruma vaunu ja juurikin toispuoleisen torninsa takia. Luulisi tuon jo vaikeuttavan liikkumista ja asemaan ajoa, kun tornin ylitykset heiluvat kuin undulaatti betonimyllyssä:Ukrainalaiset harjoittelivat Ruotsissa CV90:n käyttöä. Mutta miksi tuo torni on kuin israelilaisen sotilaan kypäränsuojus? Onko se tosiaan sijoitettu epäsymmetrisesti ja vielä muotoiltu tuollaiseksi puolelta toiselle laskevaksi?
Maailmalla ampumaetäisyydet on usein sen verran pidempiä ettei jouduta samalla tavalla (vaunutaistelujen mittakaavassa) puukkoetäisyyksille, missä reaktionopeus havainnosta ratkaisee. Esim. ohjuksia Bradleeyn lyötäessä ajateltiin taistelujen tapahtuvan Saksan aakeilla laakeilla, missä puhutaan järjestään kilometrien näköetäisyyksistä ja tällöin aikaakin on vähän enemmän. Meilläpäin etäisyydet on usein luokkaa alle kilometri, eli on aika usein suht turhaa käyttää edes laseria kun taistelutähtäimelläkin osuu - ja pahimmillaan puhutaan alle puolesta kilometristä milloin laserilla ei välttämättä enää saa edes kaikua.Tässä on varmasti mua parempaa tietoa ja erilaisia koulukuntia olemassa, mutta mä ite päättelisin rohkeasti, että vihollisen panssarivaunuja ei kohdata yksittäin, joten se jalkauttaminenkin voi olla suuri riski. Ajoneuvoasenteisen ohjuksen kanssa on kohtaamistilanteessa sentään jokin mahdollisuus tuhota opponentti ennenkun tämä ehtii. Rynnäkkövaunun aseistuksella ohjus on siihen käytännössä melkeinpä ainoa vaihtoehto.
Toki varmasti sekin on validi näkemys, että tuolloin ollaan jo niin kusessa, että tilanteelle ei ole oikein tehtävissä enää mitään ja pyrkimys irtautua savun suojin on ainoa vaihtoehto. Tällöinkin kyllä ryhmä jää jalkauttamatta ja laukaus ampumatta, mutta tietysti uusi tilaisuus voi tulla myöhemmin.
Maailmalla noita ajoneuvoasennuksia kuitenkin näkyy erilaisella kalustolla - myös kevyesti panssaroidussa pyöräkalustossa - joten selvästi siitä on hyötyä nähty. Suomessakin protottiin Pasia TOW-tornilla (?):
Katso liite: 80231
Vaatii pysähtymisen tai hyvin hitaan nopeuden. Kilometrejä en nyt kyllä muista, mutta jos on liikaa vauhtia niin laukaisulaite alkaa liikkeessä täristää sen verran että rikkoo omat ripustukset. Sama ongelma on muuten lähes kaikissa vaunuasenteisissa PST-ohjuksissa.
CV-johtajana otan tuon henkilökohtaisena vittuiluna. Eikä oikeastaan vaikeuta taikka näy muutenkaan käytännössä mitenkään. Muutenkin lähes kaikissa vaunuissa torni on runkoon nähden epäsymmetrinen, jotta saadaan painonjakaumaa tasoiteltua. CV:ssä se näkyy vaan selvemmin kuin monissa muissa. Ja tarkennettakoon, että lisäpanssarit ei ole ukrien jäljiltä, vaan hurrit lisäsi Strf9040-C mallissa komposiittiä koko vaunun päälle. Ja huomautettakoon, että Suomen Raskas laittoi lisäpanssarit CV:hen jo heti hankintavaiheessa.CV90 on todella ruma vaunu ja juurikin toispuoleisen torninsa takia. Luulisi tuon jo vaikeuttavan liikkumista ja asemaan ajoa, kun tornin ylitykset heiluvat kuin undulaatti betonimyllyssä:
Meille Bemmissä opetettiin järjestys: tykki, tähtäimet, telat. Kerran tätä päästiin loppusodassa kokeilemaan, kun päivän jo laskiessa uralla tuli vastaan Leo. Oli jo Mk1 Eyeballille pimeää, mutta tähtäin keräsi sen verta valoa että pystyin vielä erottamaan harmaan eri sävyinä. Vastaan ajeli sitten Leo, jota vj ei ollut nähnyt. Leo taas ei ollut nähnyt meitä. Siinä käsi kävi nopeaa sarjaa simuloiden laukaisunäppäimellä. Lopputulos vilkkuva vaunu jonka pst-miehet poksauttivat lopulta päiviltä.Nykyisellään rynnäkkövaunun normaalitoiminta kohdattaessa taisteluvaunu on laskea sen kansi täyteen sirpaletta, savuttaa ja peruutella karkuun - jos kerkeää. Sirpaleen on todettu (NL:n) testeissä tuhoavan melko hyvällä prosentilla vastapuolen vaunun päiväkanavan, jolloin sillä menee joku hetki vaihtaa varatähtäimiin. Ryntövaunun peruuttaessa antaa se samalla ilmoituksen 15:lle, joka taas käskee joukkueen puolustukseen. Kärkiryhmän irtauduttua ja päästessä muun joukkueen tasalle pistää jimmyt varamiinoitteen tonttiin. Tai jos kärkivaunu on liekeissä, niin pistää joka tapauksessa.
Tässä on varmasti mua parempaa tietoa ja erilaisia koulukuntia olemassa, mutta mä ite päättelisin rohkeasti, että vihollisen panssarivaunuja ei kohdata yksittäin, joten se jalkauttaminenkin voi olla suuri riski. Ajoneuvoasenteisen ohjuksen kanssa on kohtaamistilanteessa sentään jokin mahdollisuus tuhota opponentti ennenkun tämä ehtii. Rynnäkkövaunun aseistuksella ohjus on siihen käytännössä melkeinpä ainoa vaihtoehto.
Toki varmasti sekin on validi näkemys, että tuolloin ollaan jo niin kusessa, että tilanteelle ei ole oikein tehtävissä enää mitään ja pyrkimys irtautua savun suojin on ainoa vaihtoehto. Tällöinkin kyllä ryhmä jää jalkauttamatta ja laukaus ampumatta, mutta tietysti uusi tilaisuus voi tulla myöhemmin.
Maailmalla noita ajoneuvoasennuksia kuitenkin näkyy erilaisella kalustolla - myös kevyesti panssaroidussa pyöräkalustossa - joten selvästi siitä on hyötyä nähty. Suomessakin protottiin Pasia TOW-tornilla (?):
Katso liite: 80231
Ps-prikaatien aikaan meilläkin oli BMP-2 prikaatin pst-ohjuskomppanialla ja ps-pataljoonien ohjusjoukkueilla. Kokemusta aiheesta siis on ja sen pohjalta on päädytty siihen ettei järjestely ole ainakaan kustannustehokkain.Erilliset pst-ohjusvaunut on tietenkin asia erikseen, kun niiden ainoa jopi on metsästää vihollisen panssarikalustoa eikä tarvitse huolehtia jalkajermujen roudauksesta. Suomessakin joskus mietittiin esim BRDM-3:sta. Ja TOWejahan oli/on tietenkin teka-asennuksena.
Onkohan amerikkalaiset edes kokeneet tarpeelliseksi tehdä erillistä PST-versiota?
M113:sta sellainen on. Tainnut jo jenkkiarmeijan käytöstä poistua:
Bradleystä ei erillistä ole, vaan pääversiot on nuo JV:n kuljetukseen käytettävä M2 (BFV) ja ratsuväelle tiedusteluvaunuksi tarkoitettu M3 (CFV). Eikä oikein ole tarvetta kun M3 kantaa jo sen verran ohjuksia, ettei paremmasta väliä.Tarkoitin siis Bradleystä.
Toimii tuokin, myös itse tuota tuli harrastettua simusodissa. Ja tuli sekin pariin otteeseen kokeiltua että rynnäkkövaunulla on mahdollista saada Leopardi "tuhottuakin", mutta se vaatii sitten taisteluvaunun miehistöltä kyllä aika rankkaa sekoilua. Ongelmahan tuossa on että ellei kerrasta saa tykkiä niin ottaa noutaja - mutta saman problematiikan edessä se ryntövaunun miehistö on kyllä oikeastaan ihan riippumatta siitä mitä ja missä järjestyksessä ampuu. Ja simulaattorit on käsittääkseni vähän herkällä noiden putki-/pääasevaurioiden suhteen Leoissa.Meille Bemmissä opetettiin järjestys: tykki, tähtäimet, telat. Kerran tätä päästiin loppusodassa kokeilemaan, kun päivän jo laskiessa uralla tuli vastaan Leo. Oli jo Mk1 Eyeballille pimeää, mutta tähtäin keräsi sen verta valoa että pystyin vielä erottamaan harmaan eri sävyinä. Vastaan ajeli sitten Leo, jota vj ei ollut nähnyt. Leo taas ei ollut nähnyt meitä. Siinä käsi kävi nopeaa sarjaa simuloiden laukaisunäppäimellä. Lopputulos vilkkuva vaunu jonka pst-miehet poksauttivat lopulta päiviltä.
Jos sekä ampuja ja kohde liikkuvat, en usko ampuma-arvojen olevan ratkaistavissa ilman etäisyystietoa. Yhtälöön tulee liikaa muuttujia.Tuohon en osaa mitään sanoa, kun en NLAW:in rakennetta sinänsä tunne. Jotakin uudelleenjärjestelyjä varmasti vaatinee. Tarkoitin lähinnä sitä, että ei pitäisi olla mahdoton rasti, kun hyrrä (eli gyro) löytyy jo käytännössä kaikista vaunuista missä jonkunnäköinen a-hallintajärjestelmä on. Sinänsä kuitenkin samaa mieltä, että ne vähän ohjukset ja laukaisulaitteet kannattaa antaa ennemmin pst-ryhmille kuin lyödä vaunuihin.
Tuskin tuota liikkeestä ammuttaisiinkaan jo ihan senkin takia, että useimmat vaunuihin laitettavat ohjusten laukaisulaitteet ei kestä liikkeen aiheuttamaa tärinää ampumavalmiina ollessaan, minkä vuoksi niillä on erikseen tukevampi kuljetusasento.Jos sekä ampuja ja kohde liikkuvat, en usko ampuma-arvojen olevan ratkaistavissa ilman etäisyystietoa. Yhtälöön tulee liikaa muuttujia.
Joku matemaattisesti lahjakkaampi voinee tämän kumota tai varmistaa. Ainakaan se ei ole ratkaistavissa ilman hyvin tarkkaa inertiaa ja täysin uutta algoritimia.
Vaatii jotain tunnuksia. Tällasista kuvakaappaus.
Katso liite: m2-res_214p.mp4Vaatii jotain tunnuksia. Tällasista kuvakaappaus.
No jos ei ole tarkoitus liikkeestä ampua, aiemmin mainitulla hyrrällä vaunussa ei ole silloin mitään tekemistä asian kanssa, ohjushan voi käyttää omaa hyrräänsä kuten olalta ammuttaessa, jos vain laukaisulaite seuraa tähtäimen liikettä. Ja jos taas ammutaan tiedettyyn ennakkopisteeseen, ei ohjautustavalla liene mitään tekemistä NLAW:n olemassa olevan ohjauslogiikan kanssa.Tuskin tuota liikkeestä ammuttaisiinkaan jo ihan senkin takia, että useimmat vaunuihin laitettavat ohjusten laukaisulaitteet ei kestä liikkeen aiheuttamaa tärinää ampumavalmiina ollessaan, minkä vuoksi niillä on erikseen tukevampi kuljetusasento.
Liikkuvaan maaliin osumisen ei ainakaan äkkiseltään kuvittelisi olevan ongelma. Ammunnanhallintajärjestelmät kykenee jo nyt arvioimaan liikkuvan maalin nopeuden, laskemalla sen laserilla mitatusta etäisyydestä, ja ampuvan vaunun tornin kulmanopeudesta, jolloin se syöttää ennakon automaattisesti.
Onko järkevää selitystä saativilla siitä mikä tuo mikä-lie matto putken juuressa on?
Onko järkevää selitystä saativilla siitä mikä tuo mikä-lie matto putken juuressa on?