Panssarivaunut

Totta tämä. Toki kansallinen kotiinpäin vetäminen on johtanut siihen, että isot eurooppalaiset puolustusvälinevalmistajat ovat kotimaissaan käytännössä monopoliasemassa.
Niinhän ne on, silti parhaat tuotteet löytävät myös vientimarkkinoita. Uskoisin Euroopan hyötyvän pitkällä tähtäimellä sisäisestä kilpailusta. On tietysti projekteja, joissa voimien yhdistäminen saattaa olla paikallaan. Ongelma on vaan siinä, että kun kerran on hävitetty kilpaileva osaaminen monopolisoinnilla, ei sitä kilpailevaa tuotetta enää koskaan tule markkinoille. Parasta kun antaa markkinoiden tehdä sen mitä se parhaiten osaa.
 
Ensimmäisessä kappaleessa sanoitkin hyvin sen miten asiat olivat..

Silloin tankkeja tehtiin enemmän, ne oli yksinkertaisempia ja hallitukset vetivät lyhytnäköisesti kaikkea tällaista aina kotiin päin.

Sitten kaikki sodat loppuivat koska zenäjä siirtyi Demokratiaan ja tankit pääosin stenattiin, muutama jätettiin pölyttymään.

Ja nyt ollaan huomattu etteivät sodat loppuneetkaan vaan niitä tankkejakin tarvitaan eli ensin pitäisi määritellä tarve.

Asiaintuntijana sanoisin että tarve on n. 10 000 kpl.

Aivan ensimmäiseksi olisi pitänyt luoda huipputiimi suunnittelemaan se tankki, valmistusmäärä huomioiden. Pidempi sarja mahdollistaisi kustannussäästöjä ja parempia (kalliimpia lyhytsarjaan verrattuna) teknisiä ratkaisuja. Suunnitteluun myös kannattaisi käyttää vähintään noiden 4 tankin suunnitteluresurssit, se tulisi loppupeleissä halvemmaksikin. Varmasti tankista kannattaisi tehdä mahdollisuuksien mukaan modulaarinen ja siltä pohjalta muutamia versioita sotilaiden toiveiden mukaisesti. Ja ihan totta; Seat lähtee käymään Suomessakin, ja (kiinalainen) Volvo tarjoaa viileää kyytiä Espanjankin auringon alla..

Sitten olisi pitänyt jakaa nämä tankit Natomaiden, ja miksei muidenkin maiden kanssa niin että alihankintaa tulisi ainakin jossain määrin niistä maista joihin tankkeja enemmän meneekin. Albania voi esim. valmistaa puukuulista istuinpäälliset tankkeihin.

Sitten tietenkin alan parhaat yritykset tekemään komponentteja ja kokoonpanoa.

Jos pieni Israel pystyy tekemään huippuluokan tankin niin uskoisin Euroopankin siihen pystyvän, jos halua vaan olisi.

Sama pätee hävittäjiin ja kaikkeen muuhunkin sotamateriaaliin.

JOS projekti näyttäisi onnistuvan vieläpä erinomaisesti huippuluokan tuotteen muodossa niin jälkijunaan pyrkisi hyvinkin vielä lisää varakkaita maksajia maailmalta jolloin kustannukset edelleen pienenisivät!

Voi muuten olla että näilläkin asioilla alkaisi olla jo vähän kiire, osaaminen rapautuu koko Euroopan alueella vaikka max 1300 €/kk Huippuosaajia tuleekin koko ajan kumiveneiden täydeltä paikkaamaan Kelan tietojärjestelmiä jne.
Kameli on komitean suunnittelema hevonen, vai mitä vertausta veli @Huhta tykkääkään käyttää.

Suosittelen katsomaan Perunin videon tulevaisuuden hävittäjistä. Vaikka hävittäjäkoneet ovatkin teknisesti vielä valovuoden päässä tst-panssarivaunuista teknistieteellisiltä vaatimuksiltaan, niin nykyaikainen tst-panssarivaunu on aika paljon monimutkaisempi kapistus kuin 50-luvun Centurion. Ja koska sellaisen suunnittelu vaatii paljon tietotaitoa ja resursseja, on luonnollista että kansallisten sijaan pyritään hakemaan kansainvälistä yhteistyötä.

Enkä pitäisi Merkavaa ihan huippuluokan vaununa. Sen tekniset valinnat (mm. etumoottori) rajoittavat panssaroinnin lisäämistä, vaunun liikkuvuus on aneeminen nykymittapuulla. Se on riittävä israelilaisten kohtaamiin haasteisiin, mutta kertoo jotain ettei sitä ole myyty minnekään muualle. Liian optimoitu israelilaisten doktriiniin ja ajattelumaailmaan.

Modulaarisuus tulee aina kalliiksi. Sen takia F-35:n korvaajaa suunnitellessa USA on todennut, että yhden rungon periaatteen sijaan jokainen puolustushaara tehköön omansa. Paperilla yksi runko on hyvä idea, käytännössä se ei ole useinkaan toteutunut.
 
Kuulostaa monopolin suunnittelulta, siitä onkin aina seurannut pitkällä tähtäimellä hyvää.
Kuten Airbus tai USAn aseteollisuus.. tai Kiinalaisten kauppapolitiikka ylipäätään. Alihankkijoita pitää tietenkin kilpailuttaa.
 
Kameli on komitean suunnittelema hevonen, vai mitä vertausta veli @Huhta tykkääkään käyttää.

Suosittelen katsomaan Perunin videon tulevaisuuden hävittäjistä. Vaikka hävittäjäkoneet ovatkin teknisesti vielä valovuoden päässä tst-panssarivaunuista teknistieteellisiltä vaatimuksiltaan, niin nykyaikainen tst-panssarivaunu on aika paljon monimutkaisempi kapistus kuin 50-luvun Centurion. Ja koska sellaisen suunnittelu vaatii paljon tietotaitoa ja resursseja, on luonnollista että kansallisten sijaan pyritään hakemaan kansainvälistä yhteistyötä.

Enkä pitäisi Merkavaa ihan huippuluokan vaununa. Sen tekniset valinnat (mm. etumoottori) rajoittavat panssaroinnin lisäämistä, vaunun liikkuvuus on aneeminen nykymittapuulla. Se on riittävä israelilaisten kohtaamiin haasteisiin, mutta kertoo jotain ettei sitä ole myyty minnekään muualle. Liian optimoitu israelilaisten doktriiniin ja ajattelumaailmaan.

Modulaarisuus tulee aina kalliiksi. Sen takia F-35:n korvaajaa suunnitellessa USA on todennut, että yhden rungon periaatteen sijaan jokainen puolustushaara tehköön omansa. Paperilla yksi runko on hyvä idea, käytännössä se ei ole useinkaan toteutunut.
Toteutus tässäkin ratkaisee. "Komiteaan" ei tietenkään tule valita poliitikkoja vaan sotilaita ja insinöörejä. Onhan noita varsin onnistuneitakin vastaavia projekteja ollut ja kysymys onkin mikä on se vaihtoehto? Jokainen nysvää omaa samaan käyttötarkoitukseen olevaa projektiaan pienillä resursseilla? Kyllä se kamelikin on parempi kuin vaikka kääpiöponi.
 
Ei se 1 tai 2 tankkimallin idea toimi ollenkaan, koska tilaajien toiveet ovat niin erilaisia. Ja jokatapauksessa johtaisi variointiin. Sillä kuorella eli rungollahan ei ole niinkään väliä, jos tankkien arvokkaissa komponenteissa käytetään samoja osia tai kokonaisuuksia niin se tuo jo massaetuja: Pääase, vaihdelaatikko, moottori, tähtäimet, aktiivinen suojaus.

Ei niitä 10000 tarvitse tehdä, että massaetuja alkaa tulemaan. Yli 2000 tankin määrät ovat jo merkittäviä.

Erittäin yleinen vaihdelaatikko.

Lähes standardi pääase.

Yhteinen moottori jo useissa malleissa.

Kilpailu on se mikä kehittää ja auttaa pitämään valmistajan toivoman voittomarginaalin kohtuullisena, koska ryssillä ei ole ollut kilpailua niin kehitys on jopa vienyt taaksepäin vuosikymmenten kuluessa eli tankeissa käytetään niin heikkotasoisia komponentteja, että eivät kestä kosteutta ja tankkeja myydään vain markkinointiesitteiden tietojen perusteella.
 
Ei se 1 tai 2 tankkimallin idea toimi ollenkaan, koska tilaajien toiveet ovat niin erilaisia. Ja jokatapauksessa johtaisi variointiin. Sillä kuorella eli rungollahan ei ole niinkään väliä, jos tankkien arvokkaissa komponenteissa käytetään samoja osia tai kokonaisuuksia niin se tuo jo massaetuja: Pääase, vaihdelaatikko, moottori, tähtäimet, aktiivinen suojaus.
Siinä tapauksessa kannattaa täytyy vaihtaa niitä toivojia. Varmasti joku haluaa sinne sähköisen korkkiruuvin ja vieterillä ponnahtavan valkoisen lipun tms. ja kun ulkomaalaisilla ei sitä ole niin voi voi. Siksi vaatimusten määrittelyt ovat erittäin tärkeitä. Minä pitäisin korkeaa suorituskykyä sotatilanteessa, korjattavuutta, huollettavuutta ja järjellistä hintaa tärkeinä asioina.

MBT alustalle voi sitten ehkä tehdä muitakin vaunutyyppejä, IT yms.

Se "ryntövaunu" sitten omana projektinaan. Areenassa, tai ainakin Youtubessa, lienee vieläkin dokumentti Bradleyn kehityksestä. Kannattaa ehdottomasti katsoa, etenkin jos uskoo USAn ylivertaiseen tapaan tuottaa sotamateriaalia.
Ei niitä 10000 tarvitse tehdä, että massaetuja alkaa tulemaan. Yli 2000 tankin määrät ovat jo merkittäviä.
Putlerin jälkeen saattaa tulla stalin, heti tai vähän myöhemmin..
 
Siinä tapauksessa kannattaa täytyy vaihtaa niitä toivojia. Varmasti joku haluaa sinne sähköisen korkkiruuvin ja vieterillä ponnahtavan valkoisen lipun tms. ja kun ulkomaalaisilla ei sitä ole niin voi voi. Siksi vaatimusten määrittelyt ovat erittäin tärkeitä. Minä pitäisin korkeaa suorituskykyä sotatilanteessa, korjattavuutta, huollettavuutta ja järjellistä hintaa tärkeinä asioina.

MBT alustalle voi sitten ehkä tehdä muitakin vaunutyyppejä, IT yms.

Se "ryntövaunu" sitten omana projektinaan. Areenassa, tai ainakin Youtubessa, lienee vieläkin dokumentti Bradleyn kehityksestä. Kannattaa ehdottomasti katsoa, etenkin jos uskoo USAn ylivertaiseen tapaan tuottaa sotamateriaalia.

Putlerin jälkeen saattaa tulla stalin, heti tai vähän myöhemmin..
NATO on yrittänyt standardisoida asioita vuosikymmenten mittaan, mutta yleensä tuollainen Standardpanzer on kaatunut juurikin erimielisyyksiin. Ja politiikkaa ei valitettavasti voi poistaa kuvioista, varsinkaan teollisuuspolitiikkaa. Rahankäytöstä kun vastaavat lopulta kansalaisten valitsemat poliitikot eivätkä kenraalit (paitsi sotilasdiktatuureissa).

Kuten @-TripleX- sanoi, monet kilkkeet ovat jo nyt standardikamaa ilman sen suurempaa standardisointia - valmistajia on mennyt konkkaan, ostettu pois jne niin että komponenttituotanto on keskittynyt muutamien yritysten käsiin. Huomasin tämän hyvin Mikua tehdessä.

MBT-alusta IT-vaunussa on hieman ylimitoitettu useimmiten. Onhan sitä tehty, mutta pa-kulutus jne on useimmiten tyhjää painoa käyttökohde huomioiden.

Jos viittaat Bradley-"dokumentilla" Pentagon Warsiin, niin se on käytännössä panssareista ymmärtämättömän hävittäjälentäjän oman kilven kiillotusta ja "Fighter Mafian" propagandaa. Suurin osa siinä kuvatuista ongelmista oli Burtonin (tahallisiakin) väärinkäsityksiä ja peräti suoranaisia valheita. Ne on debunkattu jo aikoja sitten.

Mikään vaunu ei ole täydellinen, kaikki ovat kompromissejä. Bradleykin, ja sekin alkaa olla jo keski-ikäinen. Silti olisin mieluummin sen ampujana kuin Bemmin.
 
Puolasta puheenollen, olen ihmetellyt mitä ristiretkeä he ovat puuhaamassa. Uutta aseistusta ja kehitysprojektia pukkaa liukuhihnalta. Millä tämä kaikki oikein maksetaan? Ostaako Puola velaksi? Tinkiikö jostain muusta sektorista? Jos maailma olisi sarjakuva, tuollainen hamstraaminen kertoisi uuden pahiksen noususta.
Kannattaa lukea Puolan historiaa. Se on jyrätty milloin idästä, milloin lännestä.
 
Kannattaa lukea Puolan historiaa. Se on jyrätty milloin idästä, milloin lännestä.
Olen varsin tietoinen Puolan historiasta.

Mutta raha ei kasva puissa. Mieleeni tulee, onko Puola seuraava Kreikka. Kreikkahan osti paljon sotilaskalustoa vaikka maa oli syvässä velkaongelmassa.
 
Ukrainan sodan havainnot -ketjussa julkaistussa RUSin raportissa todetaan että vaunukohtaamiset tapahtuvat n. 1000 m sisällä. Mielenkiintoista tästä tekee sen, että useimmiten (ainakin kylmän sodan aikana) jonkinlaisena panssaroinnin suojaetäisyytenä pidettiin 1200-1300 metriä. Eli tämän etäisyyden ulkopuolella ammus ei saa läpäistä vaunun panssarointia.

Nykyaikaisemmasta kriteeristöstä en tiedä, mutta en ihmettelisi jos jotain samanlaista olisi pidetty modernimpienkin vaunujen lähtökohtana. Kantakoski taisi jossain kirjassaan todeta, että suomalaisilla ampumaetäisyyksillä vaunun panssaroinnilla ei ole juuri väliä, osuma modernihkolla ampumatarvikkeella menee läpi kuitenkin.
 
Ukrainan sodan havainnot -ketjussa julkaistussa RUSin raportissa todetaan että vaunukohtaamiset tapahtuvat n. 1000 m sisällä. Mielenkiintoista tästä tekee sen, että useimmiten (ainakin kylmän sodan aikana) jonkinlaisena panssaroinnin suojaetäisyytenä pidettiin 1200-1300 metriä. Eli tämän etäisyyden ulkopuolella ammus ei saa läpäistä vaunun panssarointia.

Nykyaikaisemmasta kriteeristöstä en tiedä, mutta en ihmettelisi jos jotain samanlaista olisi pidetty modernimpienkin vaunujen lähtökohtana. Kantakoski taisi jossain kirjassaan todeta, että suomalaisilla ampumaetäisyyksillä vaunun panssaroinnilla ei ole juuri väliä, osuma modernihkolla ampumatarvikkeella menee läpi kuitenkin.
Mieti niitä Niinisalon kohtaamisetäisyyksiä tai jonkun isomman harjoituksen. Väittäisin, että se 800m tst-tähtäin vaunulla on riittävä, kun ampuu aina osuu ei tarvitse mitata etäisyyttä. Yleensä kohtaamiset olivat max 400 m etäisyyksiä.
 
Mieti niitä Niinisalon kohtaamisetäisyyksiä tai jonkun isomman harjoituksen. Väittäisin, että se 800m tst-tähtäin vaunulla on riittävä, kun ampuu aina osuu ei tarvitse mitata etäisyyttä. Yleensä kohtaamiset olivat max 400 m etäisyyksiä.
Bemmissä taisi olla juuri 800 m maamaaliin ja 1200 m ilmaan. Tosin itse tykkäsin käyttää 600 m asetusta; oli helppo nähdä jos osui alle ja korjata vs jos meni yli. Tätä opetettiin karjalanpiirakoille ("parempi että osuu alle kuin menee yli, voi kimmota ja osua kuitenkin") muttei meille.

Toivoin jossain vaiheessa, että meille olisi ostettu vapailta markkinoilta alikaleja Bemmiin, mutta nyt kun niistä ollaan luopumassa nopeutetulla aikataululla, sekin haave meni.
 
Ukrainan sodan havainnot -ketjussa julkaistussa RUSin raportissa todetaan että vaunukohtaamiset tapahtuvat n. 1000 m sisällä. Mielenkiintoista tästä tekee sen, että useimmiten (ainakin kylmän sodan aikana) jonkinlaisena panssaroinnin suojaetäisyytenä pidettiin 1200-1300 metriä. Eli tämän etäisyyden ulkopuolella ammus ei saa läpäistä vaunun panssarointia.

Nykyaikaisemmasta kriteeristöstä en tiedä, mutta en ihmettelisi jos jotain samanlaista olisi pidetty modernimpienkin vaunujen lähtökohtana. Kantakoski taisi jossain kirjassaan todeta, että suomalaisilla ampumaetäisyyksillä vaunun panssaroinnilla ei ole juuri väliä, osuma modernihkolla ampumatarvikkeella menee läpi kuitenkin.

Kantakoski lienee hakenut raskaiden vaunujen välistä taistelua tuossa kommentissaan. Sehän on sinänsä vain osatotuus taistelukentällä, jossa voi kohdata rynnäkköpanssarivaunuja, jalkaväen sinkoaseita ja ohjuksia sekä HEAT-putkessa vastaan tulevia raskaita vaunuja. Mutta kuinka paljon ampumaetäisyys ylipäätään vaikuttaa nuolen läpäisyyn?

Äkkiseltään noita venäläisten ampumatarvikkeita katsellessa jäin käsitykseen, että putkensuulla 5,8 megajoulea omaavalla 60-lukulaisella teräsnuolella on 2000 metrin päässä vielä 4,2 megajoulea energiaa. Jos läpäisykyky laskee samassa suhteessa, niin ei tuo nyt niin mahdottomalta tunnu suojautua lähietäisyydeltäkään. Tiheämmistä materiaaleista valmistetut nykyaikaiset nuoliammukset säilyttänevät energiansa vieläkin paremmin, eli niiden osalta ampumaetäisyyden vaikutus läpäisyyn lienee vieläkin pienempi?

 
Toteutus tässäkin ratkaisee. "Komiteaan" ei tietenkään tule valita poliitikkoja vaan sotilaita ja insinöörejä. Onhan noita varsin onnistuneitakin vastaavia projekteja ollut ja kysymys onkin mikä on se vaihtoehto? Jokainen nysvää omaa samaan käyttötarkoitukseen olevaa projektiaan pienillä resursseilla? Kyllä se kamelikin on parempi kuin vaikka kääpiöponi.
Jos se pienillä resursseilla tehty vaunu on kuitenkin ihan käyttökelpoinen ja pätevä vehje, niin mielummin se kuin joku monikansallinen/monen firman komitean suunnittelema värkki. Kilpailu kuitenkin lisää tuotekehittelyä ja tiputtaa hintoja. Yleensä taas kun insinöörien määrä projektissä lisääntyy, niin lopputuleman laatu laskee vähintäänkin samassa suhteessa.

Noita useamman maan vaunuprojekteja on ollut historiassa enemmän ja vähemmän. Kaikki on toistaiseksi kaatunut ja lopulta on tehty omat vaunut, koska joka maalla on ollut vähintäänkin erilaiset painotukset siitä mitä halutaan (esim. Leo 2 vs Abrams) lopputuotteelta, joskus vähän isompiakin kärhämiä. Lisäksi yleensä valmistajat ajaa hanakasti omaa teknologiaa käyttöön, samalla kun suojelevat sen tekijänoikeuksia (eli käytännössä yrittävät päästä ainoaksi valmistajaksi).

Bemmissä taisi olla juuri 800 m maamaaliin ja 1200 m ilmaan. Tosin itse tykkäsin käyttää 600 m asetusta; oli helppo nähdä jos osui alle ja korjata vs jos meni yli. Tätä opetettiin karjalanpiirakoille ("parempi että osuu alle kuin menee yli, voi kimmota ja osua kuitenkin") muttei meille.

Toivoin jossain vaiheessa, että meille olisi ostettu vapailta markkinoilta alikaleja Bemmiin, mutta nyt kun niistä ollaan luopumassa nopeutetulla aikataululla, sekin haave meni.
Tuo alle ampuminen on vanha kikka maailmalta, joka on alunperin taidettu lainata tykistöltä. Minulle tosin sitä ei opetettu, mutta olinkin johtaja, ampujilla oli sitten omat koulutukset missä siitä on varmaankin kerrottu. Mutta yleensä laitettiin vaan a-hallintaan 1000m taisteluetäisyydeksi ja tähtäin kohdalle, nuoliammuksen pyyhkäisyalalla sillä (pitäisi) osuu aina.

Mieti niitä Niinisalon kohtaamisetäisyyksiä tai jonkun isomman harjoituksen. Väittäisin, että se 800m tst-tähtäin vaunulla on riittävä, kun ampuu aina osuu ei tarvitse mitata etäisyyttä. Yleensä kohtaamiset olivat max 400 m etäisyyksiä.
Näinhän se on. Suomessa on Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen lyhyet ampumaetäisyydet, ehkä maksimissaan jonkun valtatien suuntaisesti pääsee ampumaan niin pitkälle että kannattaa vaivautua laseria käyttämään. Ja yleensä silloinkin mäet rikkoo maastoa. Kohtaamistilanteessa sillä kuitenkin voittaa aikaa kun ampuu vaan tst-tähtäimellä, eikä ala puljaamaan laserin kanssa.
 
Modulaarinen vaunu, kyllä, variantit rynnäkkövaunuksi, it-vaunuksi ja pioneerivaunuksi. APC:ksi sitten jotain pyöräversiota niin tulee halvemmaksi. Vaunussa moottori eteen vaikka aiheuttaakin jotain ongelmia, poistaa monta samalla. Tuskin se panssarointikaan on ongelma, vaikka samaa runkoa käyttäisi ryntövaunuissa jne. kun modulaarisuus on siinäkin keksitty, eli peruspanssarointi on se ns. ryntövaunutasoa ja sitten siihen päälle palikoita tai levyjä kiinnittämään jos halutaan tst-vaunun suojaustaso. Liian kallista ei saa tehdä, halpa ja riittävän hyvä tuntuu riittävän varmasti tulevaisuudenkin konflikteissa. Mutta uutta pitää olla, jotta varaosia ja muita saa sitten seuraavat 50 vuotta.

PS. Modulaarisuus tekee sen, että voidaan vaikka nyt pistää 120mm tykkiä siihen ja toivoa, että teho riittää ja tulevaisuudessa siirtyä vaikka muuhun jos halua on - ehkä voisi siirtyä jo suoraan kyllä, en tiedä.
 
Kantakoski lienee hakenut raskaiden vaunujen välistä taistelua tuossa kommentissaan. Sehän on sinänsä vain osatotuus taistelukentällä, jossa voi kohdata rynnäkköpanssarivaunuja, jalkaväen sinkoaseita ja ohjuksia sekä HEAT-putkessa vastaan tulevia raskaita vaunuja. Mutta kuinka paljon ampumaetäisyys ylipäätään vaikuttaa nuolen läpäisyyn?

Äkkiseltään noita venäläisten ampumatarvikkeita katsellessa jäin käsitykseen, että putkensuulla 5,8 megajoulea omaavalla 60-lukulaisella teräsnuolella on 2000 metrin päässä vielä 4,2 megajoulea energiaa. Jos läpäisykyky laskee samassa suhteessa, niin ei tuo nyt niin mahdottomalta tunnu suojautua lähietäisyydeltäkään. Tiheämmistä materiaaleista valmistetut nykyaikaiset nuoliammukset säilyttänevät energiansa vieläkin paremmin, eli niiden osalta ampumaetäisyyden vaikutus läpäisyyn lienee vieläkin pienempi?


Venäläisten vaunutykkien lähtönopeuksissa pitää vielä ottaa huomioon putken kuluminen. Se alkaa hyvin nopeasti väljentämään putkea niin, että paras 10 % lähtee nopeudesta pois. Kaiken huipuksi näkee jatkuvasti, että laitetaan hiekkaisia ammuksia vaunuihin ja putkeen. Muutama gramma hiekkaa kun ammus lähtee sen +1700 m/s voi pilata putken hyvin nopeasti.

Jokatapauksessa vaunut ovat pääsääntöisesti vanhoja, niillä on mahdollisesti jo sodittu jossain, niillä on harjoitelleet sadat tai tuhannet varusmiehet, niitä on säilytetty ulkona ehkä vuosia ja tässäkin sodassa monilla vaunuilla ammutaan epäsuoraa tulta kymmeniä kranaatteja päivässä. Viikossa voi tulla normaali putken elinikä täyteen.

Tässä alla vähän teknisempää asiasta kiinnostuneille, mutta perusviesti on se että ne taulukkojen nopeudet saavutetaan vain uudella putkella ja hyvin valmistetulla & säilytetyllä ampumatarvikkeella.
 

Liitteet

  • 17-292 (1).pdf
    648.6 KB · Luettu: 19
NATO on yrittänyt standardisoida asioita vuosikymmenten mittaan, mutta yleensä tuollainen Standardpanzer on kaatunut juurikin erimielisyyksiin. Ja politiikkaa ei valitettavasti voi poistaa kuvioista, varsinkaan teollisuuspolitiikkaa. Rahankäytöstä kun vastaavat lopulta kansalaisten valitsemat poliitikot eivätkä kenraalit (paitsi sotilasdiktatuureissa).

Kuten @-TripleX- sanoi, monet kilkkeet ovat jo nyt standardikamaa ilman sen suurempaa standardisointia - valmistajia on mennyt konkkaan, ostettu pois jne niin että komponenttituotanto on keskittynyt muutamien yritysten käsiin. Huomasin tämän hyvin Mikua tehdessä.

MBT-alusta IT-vaunussa on hieman ylimitoitettu useimmiten. Onhan sitä tehty, mutta pa-kulutus jne on useimmiten tyhjää painoa käyttökohde huomioiden.

Jos viittaat Bradley-"dokumentilla" Pentagon Warsiin, niin se on käytännössä panssareista ymmärtämättömän hävittäjälentäjän oman kilven kiillotusta ja "Fighter Mafian" propagandaa. Suurin osa siinä kuvatuista ongelmista oli Burtonin (tahallisiakin) väärinkäsityksiä ja peräti suoranaisia valheita. Ne on debunkattu jo aikoja sitten.

Mikään vaunu ei ole täydellinen, kaikki ovat kompromissejä. Bradleykin, ja sekin alkaa olla jo keski-ikäinen. Silti olisin mieluummin sen ampujana kuin Bemmin.
Joo siis "standartenpanzer" joka kelpaisi USAlle eikä olisi siellä tehty on tietenkin mahdottomuus, ehkä sieltä tulisi jopa miinoja projektiin. Ei supervallalla ole ystäviä vaan vain etuja ajettavanaan. Meillä nyt kun on tämä kiistelty EUvostoliitto niin voisi sekin tehdä edes joskus jotain hyvää ja koota koalition tällaisten hankkeiden taakse. Poliitikkojen tehtävä demokratiassa on sopia asia ja järjestää rahoitus, suunnittelun ja toteutuksen hoitaa sitten eri porukka. Juuri niissä sotilasdiktatuureissa yritetään tehdä kaikki itse että päästään varastelemaan, johto tietenkin selittää vaikuttimiksi isänmaallisuuden.

Jos se pienillä resursseilla tehty vaunu on kuitenkin ihan käyttökelpoinen ja pätevä vehje, niin mielummin se kuin joku monikansallinen/monen firman komitean suunnittelema värkki.
Näistä nyt ei taida olla kovin paljoa esimerkkejä.. Siis viimevuosikymmeniltä. Tankkikin on monimutkainen järjestelmä, näin minulle vakuutettiin kun aidosti ihmettelin miksei Armatasta tullut lasta eikä paskaa..

Yleensä taas kun insinöörien määrä projektissä lisääntyy, niin lopputuleman laatu laskee vähintäänkin samassa suhteessa.

Joo, nais-ja kehitysmaatutkijoita ja vaikka pastoreita sekä tietenkin POC kiintiöihmisiä ja lopuksi kaiken tietäviä Raneja sieltä sorvauspuolelta tiimiin niin jopa alkaa homma rockaamaan! :rolleyes: Enemmän tämä nyt on johtamiskysymys; siis ei poliitikkoja tai virkaläskiä johtamaan vaan organisaatio kuten suuryrityksissä!
 
Back
Top