Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Ihmetyttää tämä USA:n ja EU-maiden nihkeys luovuttaa raskasta panssarikalustoa Ukrainaan?
Suomi voisi olla edelläkävijä ja esimerkki, kuten vihreetä siirtymää lobataan, ja antaa kaikki puolustusvoimien 2A4 panssarivaunut, joista Suomi maksoi 120 miljoonaa, Ukrainan käyttöön. Tilalle USA:n varastoista käytettyjä Abrams tankkeja, hinta olkoon puoli- tai miljardi ja lykätään sitä vihreää siirtymää muutamalla vuodella jotta saadaan kaupat maksettua.
Pieni hinta saadusta hyödystä.
Periaatteessa hyvä idea. Mutta aikataulu. Suomessa ei ole kokemusta Abramsista.
uuteen vehkeeseen liittyvä puolustussuunnittelu, kerättävä kokemuksia Suomen olosuhteissa, koulutussuunnittelu, useampi varusmiessaapumiserä koulutettava, huoltologistiikka perustettava. Näinä vaaran aikoina yhtäkkiseen panssarikalustomuutokseen ei ole varaa. Rauhallisena aikanakin tällaiset muutokset on viety vuosien siirtymäaikaikkunassa.
Siirsin keskustelun sopivampaan viestiketjuun.Juuri nyt on oikea aikaikkuna kun venäjä on polvillaan Ukrainassa ja Suomi on Natossa. Vaaran vuosia elettiin vuosikymmeniä, nyt asiat ovat muuttuneet täysin Nato jäseenyden kautta.
Noi 2A4 ovat menossa poistoon muutenkin vuosikymmenen lopulla ja korvaavat vaunut täytyy hankkia joka tapauksessa, Ukraina vaunuista hyötyisi nyt ja olisi hyvä apu koko kriisin päättymiseen. Nimetään ne "rauhan aseiksi" niin vassaritkin tykkää.
Siirsin keskustelun sopivampaan viestiketjuun.
Toki koulutus vie aikansa mutta kannataako Suomen sitoutua vain Leopardeihin joita ison rähinän alkaessa ei mistään saa edes rahalla? Tuolloin on väärä aika aloittaa koulutus ja huoltologistiikan perustaminen toiseen panssarivaunuun, siinä menee vuosia.
Abrams taitaa olla ainoa vaunu jota olisi kriisin sattuessa saatavilla joten olisi järkevää kouluttaa miehistöä siihen nyt rauhan aikana.
Parempaa hetkeä tuskin tulee jollei venäjä hajoa täysin, veikkaan ettei niin käy vaan ryssät ottavat happea hetken ja siirtyvät sotatalouteen koska Suomi ja Nato uhkaavat äiti-venäjää.
Suomi voisi hyvin ottaa ylinmääräisen miljardin tai kahden lainan puolustusmenoihin, ei tuo vaikuttaisi paljoakaan valtion menoihin ja tuskin(?) oppositiokaan vastustelisi.
Jos Leot saadaan järkevästi (=uushankintaa halvemmalla) peruskorjattua niin niillä varmaan mennään vielä pitkään. Siihen rinnalle CV-kaluston 30-luvulla tulossa oleva MLU ja Bemarien korvaaminen vaikkapa uudella CV-satsilla niin ollaan jo pitkällä. Jos pohjoiseen hommataan jotakin muovitekaa paremmalla suojalla varustettua telakalustoa niin sama käy varmaan MTLB:n korvaajaksi. Tähän tarkoitukseen ei välttämättä suurta määrää edes tarvita mikäli Ällin pääkäyttäjät eli moottoroidut tst-osastot poistuvat vahvuudesta.Uuteen vaunukalustoon siirtyminen on pitkä ja työläs hanke, saati hankkia erittäin kalliilla rahalla M1- vaunuja edes valmiusvarastoista suomeen. Nykyisten Leo-vaunujen koko huolto-, ylläpito- ja taistelutukijärjestelmää on kehitetty lähes 20 vuotta ja nyt viimein koko systeemi uusien 2A6 vaunujen kera on saatu toimimaan täysimääräisesti täällä. Mitä uusi psv-järjestelmä rinnalle sitten maksaisi ja kauanko aikaa se veisi kokonaisuudessaan? Vaunuja pitäisi olla vähintään 100 kpl että niillä olisi painoarvoa taistelussa + pelotetta ja sen lisäksi huolto/tuki jne. Kyseessä olisi milljardihanke nykyisillä hinnoilla ja se olisi pois esimerkiksi ilmapuolustuksen hankkeista.
Suomen puolustus ei nojaa pääasiassa taistelupanssarivaunuihin, vaan maavoimien osalta jalkaväen, pst:n, sulutteiden ja epäsuoran tulen voimaan. Se on edelleen puolustuksessa tehokkain ja toimivin taktiikka, mukaanluettuna aselajien yhteistoiminta sekä kaukovaikuttaminen. Vastahyökkäyksiin tarvitaan kyllä tst-vaunuja + rpsv+jalkaväkeä, mutta olosuhteet eivät edelleenkään suosi niitä samalla lailla kuin Ukrainassa. Vaunujen käyttö rajoittuu pääasiassa urille ja niiden läheisyyteen ja vain joissain tapauksissa peltoaukeille ja asutuskeskuksiin.
Ukrainan M1 vaunujen käyttöönotto on pian edessä, mutta ei pidä ottaa sieltä mallia meille 1:1. Ukraina on pakotettu hankkimaan kaikki kalusto minkä se suinkin saa, eikä tuollaista määrää eri tyyppejä ole mitenkään helppo tai halpa käyttää. Länsimaiden lahjoitukset sekä rahallinen apu mahdollistavat sen, ei Ukraina itse kykenisi ylläpitämään moista sekasotkua.
Suomen nykyinen n. 200 tst-vaunun määrä on lähellä optimia, koska emme saa mitään sotilastukea. Suomen tst-vaunujen määrä ei ole tainnut olla koskaan 250 kpl korkeampi, ei edes kylmän sodan aikana, jolloin oli vielä panssariprikaatit vahvuuksissa. Jos nykyiset vaunut saadaan pidettyä jotenkin ajanmukaisina tai korvaamalla uudemmilla Leo-versioilla, se olisi jo mittava panostus. Meillä on kuitenkin edelleen myös mekanisoidun jalkaväen ajoneuvoissa puutteita, jotka lienevät tärkeämpiä kuin uusi tstpsv. BMP-2 ja MT-LB vaunut pitäisi korvata 2030-luvulla paremmin suojatuilla vaunuilla. Etenkin BMP-2 ensilinjan rynnäkkövaununa on liian heikosti suojattu nykypäivän uhkia vastaan. Hakisin lisää CV-90 kalustoa meille sen korvaamiseksi.
Amen.Jos Leot saadaan järkevästi (=uushankintaa halvemmalla) peruskorjattua niin niillä varmaan mennään vielä pitkään. Siihen rinnalle CV-kaluston 30-luvulla tulossa oleva MLU ja Bemarien korvaaminen vaikkapa uudella CV-satsilla niin ollaan jo pitkällä. Jos pohjoiseen hommataan jotakin muovitekaa paremmalla suojalla varustettua telakalustoa niin sama käy varmaan MTLB:n korvaajaksi. Tähän tarkoitukseen ei välttämättä suurta määrää edes tarvita mikäli Ällin pääkäyttäjät eli moottoroidut tst-osastot poistuvat vahvuudesta.
Mitenkä on jos suomeen sijoitetaan amerikkalaisten panssariprikaatin kalusto varastoon niin luodaanko niille samalla jonkinlainen valmius huoltoon/tukiorganisatiolle? Olisiko mahdollista että Suomen amerikkalaista alkuperää olevat panssarikalusto tukeutuisi siihen organisaation. Olisi yksi suomalainen ja yksi Amerikkalainen panssariprikaati joilla yhteinen huolto- ja tukiorganisaatio.Uuteen vaunukalustoon siirtyminen on pitkä ja työläs hanke, saati hankkia erittäin kalliilla rahalla M1- vaunuja edes valmiusvarastoista suomeen. Nykyisten Leo-vaunujen koko huolto-, ylläpito- ja taistelutukijärjestelmää on kehitetty lähes 20 vuotta ja nyt viimein koko systeemi uusien 2A6 vaunujen kera on saatu toimimaan täysimääräisesti täällä. Mitä uusi psv-järjestelmä rinnalle sitten maksaisi ja kauanko aikaa se veisi kokonaisuudessaan? Vaunuja pitäisi olla vähintään 100 kpl että niillä olisi painoarvoa taistelussa + pelotetta ja sen lisäksi huolto/tuki jne. Kyseessä olisi milljardihanke nykyisillä hinnoilla ja se olisi pois esimerkiksi ilmapuolustuksen hankkeista.
Suomen puolustus ei nojaa pääasiassa taistelupanssarivaunuihin, vaan maavoimien osalta jalkaväen, pst:n, sulutteiden ja epäsuoran tulen voimaan. Se on edelleen puolustuksessa tehokkain ja toimivin taktiikka, mukaanluettuna aselajien yhteistoiminta sekä kaukovaikuttaminen. Vastahyökkäyksiin tarvitaan kyllä tst-vaunuja + rpsv+jalkaväkeä, mutta olosuhteet eivät edelleenkään suosi niitä samalla lailla kuin Ukrainassa. Vaunujen käyttö rajoittuu pääasiassa urille ja niiden läheisyyteen ja vain joissain tapauksissa peltoaukeille ja asutuskeskuksiin.
Ukrainan M1 vaunujen käyttöönotto on pian edessä, mutta ei pidä ottaa sieltä mallia meille 1:1. Ukraina on pakotettu hankkimaan kaikki kalusto minkä se suinkin saa, eikä tuollaista määrää eri tyyppejä ole mitenkään helppo tai halpa käyttää. Länsimaiden lahjoitukset sekä rahallinen apu mahdollistavat sen, ei Ukraina itse kykenisi ylläpitämään moista sekasotkua.
Suomen nykyinen n. 200 tst-vaunun määrä on lähellä optimia, koska emme saa mitään sotilastukea. Suomen tst-vaunujen määrä ei ole tainnut olla koskaan 250 kpl korkeampi, ei edes kylmän sodan aikana, jolloin oli vielä panssariprikaatit vahvuuksissa. Jos nykyiset vaunut saadaan pidettyä jotenkin ajanmukaisina tai korvaamalla uudemmilla Leo-versioilla, se olisi jo mittava panostus. Meillä on kuitenkin edelleen myös mekanisoidun jalkaväen ajoneuvoissa puutteita, jotka lienevät tärkeämpiä kuin uusi tstpsv. BMP-2 ja MT-LB vaunut pitäisi korvata 2030-luvulla paremmin suojatuilla vaunuilla. Etenkin BMP-2 ensilinjan rynnäkkövaununa on liian heikosti suojattu nykypäivän uhkia vastaan. Hakisin lisää CV-90 kalustoa meille sen korvaamiseksi.
Tyhmyyden ylitys muuttaa taisteluosaston ajoneuvot sellaiseen kalustoon millä ei suunnitellulla operaatio alueella pärjää. Molemmat mt-tstos on melkoisen merkittäviä voimatekijöitä kun osastossa on kolme PsjK a 250 taistelijaa ja PsvK sekä epäsuora tulen osat täysimääräisenä.Moottoroidut taisteluosastot voitaisiin muuttaa kumipyörillä
Tuo varmaan riippuu kokonaisuudesta. Millaisia kokoonpanoja ja millä kalustolla pohjoiseen varustetaan ja millaista lisävoimaa sinne saadaan liittolaisilta? Millaiset mekanisoidut joukot Suomi jatkossa varustaa jne. Tuskin 2030-luku tuo muassaan vain sen että nykyisten kokoonpanojen kalut vaihdetaan ja muu säilyy.Tyhmyyden ylitys muuttaa taisteluosaston ajoneuvot sellaiseen kalustoon millä ei suunnitellulla operaatio alueella pärjää. Molemmat mt-tstos on melkoisen merkittäviä voimatekijöitä kun osastossa on kolme PsjK a 250 taistelijaa ja PsvK sekä epäsuora tulen osat täysimääräisenä.
Ihmettelen, millä korvataan tuo puuttuva voima mikäli Mt-tstos ajetaan alas. Jää todella isoja aukkoja operaatiokykyyn.
Aika vaikea kysymys. En osaa sanoa tuosta, mutta aikanaan selviää että sijoitetaanko suomeen ylipäätään mitään US-tankkivarastoa. On syytä huomata että Baltiaan ei näitä varastoja ole tehty tietääkseni ja Norjan M1 varastot ilmeisesti tyhjennettiin kun USMC luopui tankeistaan. M1A2 on myös erittäin kallis ylläpitää, joka kävi ilmi Yhdysvaltojen perustellessa pienen vaunumäärän toimittamista Ukrainaan. Kyse ei ole ilmeisesti vain kaasuturbiinista, vaan muustakin.Mitenkä on jos suomeen sijoitetaan amerikkalaisten panssariprikaatin kalusto varastoon niin luodaanko niille samalla jonkinlainen valmius huoltoon/tukiorganisatiolle? Olisiko mahdollista että Suomen amerikkalaista alkuperää olevat panssarikalusto tukeutuisi siihen organisaation. Olisi yksi suomalainen ja yksi Amerikkalainen panssariprikaati joilla yhteinen huolto- ja tukiorganisaatio.
Moottoroidut taisteluosastot voitaisiin muuttaa kumipyörillä.
Malleja on monia, voihan esimerkiksi olla, että Suomeen ennakkosijoitettaisiin vaikka kahden US Armyn siltapanssarivaunujoukkueen kalusto. Kahdeksan siltavaunun ennakkosijoittaminen on aika paljon helpompaa kuin vaikka kokonaisen amerikkalaisen mekanisoidun prikaatin. Nykyisistä MTTSTOS:sta tai muista joukoista voi myös muodostua aidosti monikansallisia, muuten suomalaista joukkoa voisi tukea esimerkiksi brittiläinen PSPIONK. Lähivuodet näyttävät, millaisiksi suomalaiset ja Suomen alueella toimivat sodan ajan joukot muodostuvat.Tuo varmaan riippuu kokonaisuudesta. Millaisia kokoonpanoja ja millä kalustolla pohjoiseen varustetaan ja millaista lisävoimaa sinne saadaan liittolaisilta? Millaiset mekanisoidut joukot Suomi jatkossa varustaa jne. Tuskin 2030-luku tuo muassaan vain sen että nykyisten kokoonpanojen kalut vaihdetaan ja muu säilyy.
Moottoroitujen tst-osastojen erityismurheena voisi maallikkotarkastelussa olla niiden itäperäinen erikoisvaunukalusto kuten sillat. Onko PV:lla paukkuja hankkia uusia?
Jep. Tässä kokonaisuudessa liikkuvat ihan kaikki osat.Malleja on monia, voihan esimerkiksi olla, että Suomeen ennakkosijoitettaisiin vaikka kahden US Armyn siltapanssarivaunujoukkueen kalusto. Kahdeksan siltavaunun ennakkosijoittaminen on aika paljon helpompaa kuin vaikka kokonaisen amerikkalaisen mekanisoidun prikaatin. Nykyisistä MTTSTOS:sta tai muista joukoista voi myös muodostua aidosti monikansallisia, muuten suomalaista joukkoa voisi tukea esimerkiksi brittiläinen PSPIONK. Lähivuodet näyttävät, millaisiksi suomalaiset ja Suomen alueella toimivat sodan ajan joukot muodostuvat.
Kyllä, seuraava pv:n OPSU-kierros on varmasti mielenkiintoisin sitten vuoden 1945! Ukrainan kokemusten valossa uskoisin, että mitään toimivaa raskaampaa rautaa ei lähivuosina romuteta, vaan niille etsitään oikeassa määrin jatkosijoituskohteita. Tämä koskenee mm. 122H-kalustoa, MT-LB:itä, Bemareita. Toisaalta voi olla, että esim. Mustit pääsevät vihdoin viettämään ansaittuja eläkepäiviä.Jep. Tässä kokonaisuudessa liikkuvat ihan kaikki osat.
Ampumatarvikkeet happanevat väistämättä mutta näyttää että ei ne ihan automaationa ole entisiä ilmoitetussa 20 vuodessa. Todisteena tästä sekä APILAS että Musti. Hyvä periaate on olla hävittämättä käyttökelpoisia kaluja.Kyllä, seuraava pv:n OPSU-kierros on varmasti mielenkiintoisin sitten vuoden 1945! Ukrainan kokemusten valossa uskoisin, että mitään toimivaa raskaampaa rautaa ei lähivuosina romuteta, vaan niille etsitään oikeassa määrin jatkosijoituskohteita. Tämä koskenee mm. 122H-kalustoa, MT-LB:itä, Bemareita. Toisaalta voi olla, että esim. Mustit pääsevät vihdoin viettämään ansaittuja eläkepäiviä.
Puolustusvoimat on lähtenyt aika vauhdilla toteuttamaan Nato-yhteistyötä ja tänne aletaan varmasti suunnitella erilaisia kumppanimaiden joukkoja ja kalustoja. Yksittäisen puuttuvan kalustonimikkeen ja sitä operoivan penen joukon saaminen liittolaismailta on joka tapauksessa paljon helpompaa kuin varsinaisen taistelujoukon.
Tuntuma on, että länsimaisissa a-tarvikkeissa elinkaarta voi jatkaa varsin maltillisilla kustannuksilla, esimerkkinä juuri Apilas. Toisaalta 122H sirpalekranaatteja pv:llä on varastosuojat pullollaan, eivätkä ne kaikki vanhene yhdessä yössä. Kranaatinkuoria voi helposti kierrättää ja Vihtavuori puskee tällä hetkellä 3-4 vuorossa uutta ruutia ajopanoksiin.Ampumatarvikkeet happanevat väistämättä mutta näyttää että ei ne ihan automaationa ole entisiä ilmoitetussa 20 vuodessa. Todisteena tästä sekä APILAS että Musti. Hyvä periaate on olla hävittämättä käyttökelpoisia kaluja.
Aika moni asia on varmasti menossa uuteen asentoon eikä vuoden 2000 tai 2010 budjettikokoonpano ollenkaan välttämättä ole lähtökohtana kun uutta kehitetään.
TR-85 ei oikeastaan ole edes T-55:n modernisaatio; romanialaiset piheyksissään eivät ostaneet T-55:n lisenssiä vaan suunnittelivat pintapuolisen kopion, TR-580:n. He olisivat halunneet siihen jo silloin (70-l) ostaa Leo 1:n moottorin mutta saksalaiset eivät suostuneet myymään. Joten moottoriksi otettiin sama V12 kuin T-55:ssa.Miten kelvollinen kone TR-85 oli? Se vaikuttaa mielenkiintoiselta tekeleeltä. Tuskin on ikinä pärjännyt aikansa moderneille tankeille, saatikka nykypäivän.
Mutta onko se naurettava tekele, vai onko sillä jotain arvoa? Onko se edes hyvä modernisointi T-55 vaunulle, vai onko se liian kallis ollakseen järkevä modernisointi niin vanhalle vaunulle? Sen vielä ymmärrän jos T-55:n haluaa pitää palveluksessa rahan puutteen takia ja modernisoida sitä sen verran että pystyy jotakin tekemään nykyaikaisella taistelukentällä, mutta moottorin vaihtaminen kuulostaa sen verran kalliilta saatuun hyötyyn nähden että eikö siitä ainakin olisi ollut parempi säästää rahat uudempien vaunujen hankintaa varten?
Tuo varmaan riippuu kokonaisuudesta. Millaisia kokoonpanoja ja millä kalustolla pohjoiseen varustetaan ja millaista lisävoimaa sinne saadaan liittolaisilta? Millaiset mekanisoidut joukot Suomi jatkossa varustaa jne. Tuskin 2030-luku tuo muassaan vain sen että nykyisten kokoonpanojen kalut vaihdetaan ja muu säilyy.
Moottoroitujen tst-osastojen erityismurheena voisi maallikkotarkastelussa olla niiden itäperäinen erikoisvaunukalusto kuten sillat. Onko PV:lla paukkuja hankkia uusia?
Malleja on monia, voihan esimerkiksi olla, että Suomeen ennakkosijoitettaisiin vaikka kahden US Armyn siltapanssarivaunujoukkueen kalusto. Kahdeksan siltavaunun ennakkosijoittaminen on aika paljon helpompaa kuin vaikka kokonaisen amerikkalaisen mekanisoidun prikaatin. Nykyisistä MTTSTOS:sta tai muista joukoista voi myös muodostua aidosti monikansallisia, muuten suomalaista joukkoa voisi tukea esimerkiksi brittiläinen PSPIONK. Lähivuodet näyttävät, millaisiksi suomalaiset ja Suomen alueella toimivat sodan ajan joukot muodostuvat.
A former U.S. Army planner for the NATO battlegroup in Poland wrote to me in an email that this characterization was accurate:
“We are not supposed to say ‘Trip wire’, but that is exactly what the eFP forces are. They exist to generate the political will for an Article 5 [NATO collective defense] response to an attack. Most eFP Battle groups are about a reinforced battalion in strength, but that belies the fact that they are ad-hoc units made up of different nationalities, with different communications systems and procedures. They are much more an exercise in solidarity than a serious military threat. Now in some cases, they add a lot of punch to their host nation, but a [single] tank battalion is not going to slow down a concerted Russian attack for very long.”
Reacting to pressure from NATO's former Warsaw Pact members and Russia's brutal war tactics in Ukraine, the alliance is ditching its thin, so-called tripwire line of defence along its eastern flank for a military posture more redolent of decades past: more troop deployments, more pre-positioned weapons and supplies across the region, and a return to Cold War-like pre-designated areas for particular allies to defend on short notice.