Panssarivaunut

Tällaista automaattitykkiä ei ole tullut ennen vastaan:


Rakkaalla lapsella on monta nimeä: videolla tykkiä kutsutaan CT40:ksi mutta Wikipediassa sen nimi on 40CT tai 40CTC (40 mm Cased Telescoped Cannon). Tykki on osa 40CTAS-järjestelmää (40 mm Cased Telescoped Armament System), mihin kuuluu myös linkitön ammusten syöttöjärjestelmä, tykin stabilointijärjestelmä sekä erinäistä ohjauselektroniikkaa. Tykkiä varten on kehitetty nuoliammuksen lisäksi myös kukkuvaa ammusta maa- ja ilmamaaleja vastaan.

Automaattitykin toimintaperiaate muistuttaa Heckler & Koch G11-rynnäkkökivääriä. Onko se sitten hyvä vai huono juttu jää nähtäväksi. Kyseessä ei ole suoritusarvojen perusteella mikään supertykki vaan suunnittelun lähtökohtana on ollut pikemminkin kehittää kevyt ja kompakti tykkijärjestelmä.

Itse olisin kuvitellut tulinopeuden olevan suurempi kuin 200 laukausta minuutissa, sillä G11 ampuu 3 laukauksen purskeen 2100 rpm! Tietysti paljon isompaa paukkua ei voi syöttää tuota tahtia mutta pitäisi sillä nyt ainakin Boforsin 40 milliselle pärjätä. CT40:n tulinopeutta ilmeisesti rajoittaa rekyylikoneisto, minkä sallii ainoastaan 50mm liikeradan.
 
Ok, tämä selvä. Sanottakoon nyt selvennyksenä, kun olen jokusenkin kerran ollut Kosolan kanssa tekemisissä, ettei hän ole koskaan ollut mistään "pihalla", Eli en tiedä vastauksen tarkoitusperää?
Oletan että vastauksen tarkoitus oli selventää, että heiltä kysyttiin nimenomaan yhden startupin prototyyppilaitteista. Ja että on liian suuri loikka olettaa, että niistä kuulemattomuus tarkoittaisi laitoksen olevan pihalla koko aiheesta.

Toki onhan PV ollut pihalla 😉 maadroonien kanssa, ainakin sen Laykka-laitteen kanssa touhuamassa. Eli ihan niin pihalla kuin heidän kuuluukin olla. Käytännön osaamista kun ei synny toimistopöydän ääressä.
 
Oletan että vastauksen tarkoitus oli selventää, että heiltä kysyttiin nimenomaan yhden startupin prototyyppilaitteista. Ja että on liian suuri loikka olettaa, että niistä kuulemattomuus tarkoittaisi laitoksen olevan pihalla koko aiheesta.

Toki onhan PV ollut pihalla 😉 maadroonien kanssa, ainakin sen Laykka-laitteen kanssa touhuamassa. Eli ihan niin pihalla kuin heidän kuuluukin olla. Käytännön osaamista kun ei synny toimistopöydän ääressä.
Jepulis
 
Oletan että vastauksen tarkoitus oli selventää, että heiltä kysyttiin nimenomaan yhden startupin prototyyppilaitteista. Ja että on liian suuri loikka olettaa, että niistä kuulemattomuus tarkoittaisi laitoksen olevan pihalla koko aiheesta.

Toki onhan PV ollut pihalla 😉 maadroonien kanssa, ainakin sen Laykka-laitteen kanssa touhuamassa. Eli ihan niin pihalla kuin heidän kuuluukin olla. Käytännön osaamista kun ei synny toimistopöydän ääressä.
Juurikin näin.

Vaikka toisaalta onkin pieni startup-yritys, on ehkä hiukan erikoista JOS pv ei olisi näistä laitteista ikinä kuullut (veikkaan median hämäämistä tässä kohdin)

Toinen lainaus artikkelista:

Hän mainitsee yhteistyöyrityksistä norjalaisen Kongsberg Defence & Aerospacen, tanskalaisen UXV Technologiesin, sekä yhdysvaltalaisen Inertial Labs Inc:n. Näistä suomalaisille tutuin on Kongsberg, Norjan valtion pääomistama asejätti, joka omistaa suomalaisen Patrian yhdessä Suomen valtion kanssa. Kongsberg on Rantasen mukaan kiinnostunut asentamaan kauko-ohjattavan Protector RS4 -asejärjestelmänsä Havocin päälle.

Ase- ja teknologiayhtiöiden lisäksi laitteista ovat nyt Rantasen mukaan kiinnostuneet useiden eurooppalaisten maiden asevoimat. Ylöjärvelle Tampereen lähelle NDR-Industriesin vieraaksi on Rantasen mukaan saapumassa Ruotsin puolustusvoimien logistiikkalaitoksen edustajia.

– Ruotsalaiset ovat erityisen kiinnostuneita Havoc S-300 -järjestelmästä casevac-tehtäviä (loukkaantuneiden kuljetusta) silmällä pitäen.

Ja

Hänen mukaansa Ylöjärvelle saapuu delegaatio myös Liettuasta. Tämän lisäksi Liettuasta on ehdotettu virallisemman esittelytilaisuuden pitämistä heidän luonaan, Rantanen kertoo. Paikalle olisivat hänen mukaansa tulossa myös Puolan, Latvian ja Ukrainan asevoimien edustajat.
 
Oletan että vastauksen tarkoitus oli selventää, että heiltä kysyttiin nimenomaan yhden startupin prototyyppilaitteista. Ja että on liian suuri loikka olettaa, että niistä kuulemattomuus tarkoittaisi laitoksen olevan pihalla koko aiheesta.

Toki onhan PV ollut pihalla 😉 maadroonien kanssa, ainakin sen Laykka-laitteen kanssa touhuamassa. Eli ihan niin pihalla kuin heidän kuuluukin olla. Käytännön osaamista kun ei synny toimistopöydän ääressä.
Aikanaan 1990-luvulla PvTK:ssa (Pv Tutkimuskeskus, myöh. Pv Teknillinen Tutkimuslaitos, nyk. Pv tutkimuslaitoksen Ylöjärven yksikkö) on ollut kaupallinen, telavetoinen robotti, jossa oli puomirakenteinen "kourakäsi". ym. tilpehööriä. Se oli tarkoitettu tuohon aikaan "pommin purkuun" tai vaaralliseksi oletetun kohteen (esim ilkeämielisen henkilön lähettämän postipaketin) tutkiskeluun, jottei tarvitse tutkivan henkilön mennä vaarallisen kohteen lähelle. Vaarallisen paketin tutkimukseen käyttivät joitain kemiallisen näytteenoton välineitä, yksinkertaisemmillaan lusikka tai kauha, jolla "ympäristö-"näyte poimittiin purkkiin, ämppäriin, videokamera, ehkä joku muukin esim. lämpökamera tai optinen mittalaite, läpivalaisulaite (~kannettava röntgenlaite) ja ehkä muitakin, mutten enää muista kaikkia.
"Tositilanteissa" laitetta oli käytetty harvoin, mutta olivat sillä tilanteita harjoitelleet sekä pohtineet käyttömahdollisuuksia esim. miinakentän purkuun niin, että laitteella etsitään miinoja ja räjäytetään/tuhotaan ne routapanoksella tms. räjähteellä, joka esimerkkinä tuolloin mainittiin.
"Tositilanne" rauhanaikana oli/on useimmin poliisin tms. viranomaisen virka-apupyyntö "pommin" tai "myrkyn" tunnistuksessa tai muu vastaava siviiliroikaleiden aikaansaannos tai epäilys semmoisesta.

Yli 30 vuotta on pv:ssa ollut käytännön valmius itsenäisesti kulkevan telavetoisen maa-ajoneuvon monipuoliseen tutkimuskäyttöön sangen monimutkaisissa tilanteissa, teknillisesti huomattavasti hankalemmissa toimissa verrattuna metsäautotien pätkän videoituun ajamiseen. Ajallista sekä teknillis-tieteellistä" pv:n "pihalla oloa" maadroonien teknilliten mahdollisuuksien arvioinnin suhteen voi itsekukin arvioida huomioiden edellä esitetyn aikaikkunan.
 
Siinä mentäneen jo sitten samanlaisiin kysymyksiin, kuin vaikkapa että mikä on autopilotti? Esimerkiksi suuntiman ja lentokorkeuden automaattinen ylläpito oli teknisesti mahdollista toisen maailmansodan aikaisella ächnologialla ja tällaista kutsutaan edelleen autopilotiksi, vaikka se vertautuu enemmän auton vakionopeudensäätimeen kuin itsenäiseen ohjaukseen. Droneja käytettiin jo Vietnamin sodassa, vaikkakin niiden automaatio oli varmasti sangen rajoittunutta ja käytännössä puhuttiin varmaankin enemmän kauko-ohjattavista lennokeista, vaikka varmaankin em. autopilotin kaltaisia ominaisuuksia oli (esmes tuon mainitun Ryan 147:n automaatio oli lähinnä esiohjelmoitu ajastin, korkeusmittari ja gyrokompassi).

Vakkapa Blackbirdistä oli olemassa lennokkimalli M-21, ja jo nopeutensa ja tästä johtuvan etäisyytensä vuoksi sen oli pakko kyetä jonkinlaiseen autonomiseen toimintaan. Samaten esmes autopilotin varasssa laskeutuminen ILS-varustetulle lentokentälle oli todellisuutta jo 60-luvulla.

Vähän tähän nojaten sanoisin, että nykyaikainen näkemys dronesta vaatii jo selvää autonomista, siis omaehtoista toimintaa. Pomminpurkuroboteilla tällaista ei tyypillisesti ole, ja voisin kuvitella siitä olevan mahdollisesti jopa haittaakin ellei puhuta puhtaasti kulkuominaisuuksista: niiden tehtävähän on tuoda pomminpurkaja turvallisella tavalla yhteyteen pommin kanssa ja mahdollistaa purkutyö tavallaan käsin.

Kauko-ohjaus ei siis tee laitteesta dronea sen enempää kuin valkoinen hassu teksti valokuvassa tekee siitä meemiä, vaikka kuinka kovaa Yleisradio tai Hyysäri yrittävätkin vastaan väittää. Meemin on elettävä itsenäisesti omia aikojaan, kuten dronenkin. Siksi käytän itse mielelläni sanaa lennokki, koska osa lennokeista on edelleen hyvin vahvasti kauko-ohjauksen varassa (esmes niissä ukrainalaisten itsemurhaveneissä ei välttämättä ole muuta ächnologiaa lainkaan? Vene toki ei ole lennokki, joten niistä käytän wanhaa kunnon klassikkoilmausta Maru-Ni).
 
Tällaista automaattitykkiä ei ole tullut ennen vastaan:


Itse olisin kuvitellut tulinopeuden olevan suurempi kuin 200 laukausta minuutissa, sillä G11 ampuu 3 laukauksen purskeen 2100 rpm! Tietysti paljon isompaa paukkua ei voi syöttää tuota tahtia mutta pitäisi sillä nyt ainakin Boforsin 40 milliselle pärjätä. CT40:n tulinopeutta ilmeisesti rajoittaa rekyylikoneisto, minkä sallii ainoastaan 50mm liikeradan.
Onko tuon kaliiberin tykillä tarvetta ampua nopeammin? Tuskin vaunussa on kovin monelle sadalle ammukselle tilaa joten parempi ettei kaikki mene hetkessä.
 
Tarvittava tulinopeus riippuu varmaan enemmän suunnitellusta käyttötarkoituksesta kuin kaliiberista. Moderni Bofors ampuu yli 300rpm ja tulinopeutta on lisätty vuosien varrella. Varsinkin ilmatorjunnassa suuresta tulinopeudesta on hyötyä, koska aikaikkuna vaikuttaa kohteeseen on lyhyt. CT40:n tapauksessa tykki on suunniteltu pieneksi ja kevyeksi vaikka teknisesti lyhyt ampumatarvike ja pyörivä panoskammio mahdollistaisi suuremman tulinopeuden ainakin hetkellisesti.

G11-rynnäkkökiväärissä koko lipas perääntyy piipun ja sulkukoneiston mukana, minkä ansiosta ase ehtii ampua kolmen laukauksen purskeen ennen kuin rekyylikoneistosta loppuu liikerata. Nopean purskeen tarkoitus on tietysti parantaa osumatodennäköisyyttä. Sama temppu ei onnistu CT40:n tapauksessa: videon animaatiosta näkee, että uutta ammusta ei voi ladata panoskammioon ennen kuin rekyylikoneisto on työntänyt putken täysin eteen.

Tykkiin voi olla aika hankala suunnitella lipasta, joka perääntyy ammuttaessa muiden osien mukana ja joka voi syöttää uutta kuulaa panoskammioon edellisten laukausten rekyylin vaikuttaessa aseeseen. Myös revolveritykeissä on pyörivät panoskammiot: ne vain pyörivät ihan eri akselin suhteen. Revolveritykillä päästään suureen tulinopeuteen. Ihan Gatling-nopeuksiin ei päästä, sillä putkia on kuitenkin vain yksi ja paineelle pitää antaa aikaa laskea.

Niin taikka näin, CT40:n 200rpm on melko hidas verrattuna Boforsin 300rpm:ään. Joka tapauksessa CT40:n suorituskyky perustunee enemmän ohjelmoitaviin älyammuksiin kuin suureen tulinopeuteen. Maakohteita vastaan 200rpm lienee myös täysin riittävä vaikka nuoliammuksissa ei älyä olekaan.
 
Tarvittava tulinopeus riippuu varmaan enemmän suunnitellusta käyttötarkoituksesta kuin kaliiberista. Moderni Bofors ampuu yli 300rpm ja tulinopeutta on lisätty vuosien varrella. Varsinkin ilmatorjunnassa suuresta tulinopeudesta on hyötyä, koska aikaikkuna vaikuttaa kohteeseen on lyhyt. CT40:n tapauksessa tykki on suunniteltu pieneksi ja kevyeksi vaikka teknisesti lyhyt ampumatarvike ja pyörivä panoskammio mahdollistaisi suuremman tulinopeuden ainakin hetkellisesti.

G11-rynnäkkökiväärissä koko lipas perääntyy piipun ja sulkukoneiston mukana, minkä ansiosta ase ehtii ampua kolmen laukauksen purskeen ennen kuin rekyylikoneistosta loppuu liikerata. Nopean purskeen tarkoitus on tietysti parantaa osumatodennäköisyyttä. Sama temppu ei onnistu CT40:n tapauksessa: videon animaatiosta näkee, että uutta ammusta ei voi ladata panoskammioon ennen kuin rekyylikoneisto on työntänyt putken täysin eteen.

Tykkiin voi olla aika hankala suunnitella lipasta, joka perääntyy ammuttaessa muiden osien mukana ja joka voi syöttää uutta kuulaa panoskammioon edellisten laukausten rekyylin vaikuttaessa aseeseen. Myös revolveritykeissä on pyörivät panoskammiot: ne vain pyörivät ihan eri akselin suhteen. Revolveritykillä päästään suureen tulinopeuteen. Ihan Gatling-nopeuksiin ei päästä, sillä putkia on kuitenkin vain yksi ja paineelle pitää antaa aikaa laskea.

Niin taikka näin, CT40:n 200rpm on melko hidas verrattuna Boforsin 300rpm:ään. Joka tapauksessa CT40:n suorituskyky perustunee enemmän ohjelmoitaviin älyammuksiin kuin suureen tulinopeuteen. Maakohteita vastaan 200rpm lienee myös täysin riittävä vaikka nuoliammuksissa ei älyä olekaan.

Ehkä laivoihin tarkoitetussa versiossa ampumatarvikkeen viemä tila ei ole yhtä suuri rajoite, mutta Ajax:in kaltaisissa vaunuissa on sillä väliä. Katsoin tuollaisen jutun erilaisista tuotteista missä CT40-tykkiä on käytetty. Kaikissa ammuksia mahtui torniin alle 200 kpl. Yksi näistä käyttökohteista oli ilmatorjuntaa varten RAPIDFire.

 
Back
Top