Keskustelu saavuttaa hieman absurdeja sävyjä lukuleikkeineen. Kysymys ei ole mitenkään mistään joko - tai -ratkaisusta Puolustusvoimille. Tarvetta lienee niin paikallisjoukkojen NLAW-miehelle kuin iskevän mekanisoidun osaston taistelupanssarivaunuille. On helposti osoitettavissa hyviä panssarimaastoja, hyviä aukeita PST-ohjuksille ja myös toisaalta paikkoja joissa näiden käyttö rajoittuu.
Lisäksi puhe yksittäisestä asejärjestelmästä on hyvin rajoittunut, koska eri joukkoja pitäisi katsoa kokonaisuusksina suorituskykyvaatimuksineen ja operatiivisine tehtävineen. Tätä toki ei voi tässä piirissä käydä.
Ukraina-vertauksia on aina toki helppo tehdä, mutta usein näitä tehdessä unohtuu katsoa niin Ukrainan kuin Suomenkin karttaa. Molemmissa tapauksissa puhutaan isoista maantieteellisistä kokonaisuuksista joilla on aivan erilaisia toimintaympäristöjä. Usein myös unohtuu tarkastella kuinka yleispäteviä johtopäätöksiä taktiikan pohjalta voidaan tehdä.
Toisaalta, mistä Suomen maastosta puhutaan? Varusmiespalveluksessa olen hiihtänyt Lapin tuntureilla, jotka eivät järin suojaa tarjoa kun taas erinäiset vapaaehtoiset harkat ovat vieneet Hämeen metsiin ja Etelä-Suomen aukeille. Kyseessä ovat aivan erilaiset maasto-olosuhteet, jotka on toisaalta otettu jo pitkään huomioon eri joukkotyyppien kehittämisen osalta. (mm. 1980-luvun kehittämisohjelmat)
Vastaavasti voi toki aina yleistää että RYNNPSV kohtaamistaistelussa pstohjuksen kanssa peitteisessä maastossa jää helposti toiseksi TSTSPSV:lle. Vastaavasti PSTOHJJ voi olla määrätilanteessa helppo maali panssarivaunujoukkueelle (kokemusta on). Kuusikko rajoittaa yhtä lailla etenkin PST-ohjusten käyttöä. Tilannekohtaisia nämä usein ovat, mutta en jättäisi koko puolustusta puskajussien nojaan. Itselläni ei ole kyse mistään aselajihonorista yhtenä näiden metsäjimmyjen edustajana.