Olen ajoittain pienessä päässäni pohtinut, että miksi Euroopan maista vain Puola ja Suomi ottavat Venäjän uhkan tosissaan? Ja toki Baltit, kykynsä mukaisesti. Mutta että ei kukaan muu?
Tosissaan siis sikäli, että oikeasti varaudutaan. Vauhti, jolla lainsäädäntöhankkeet meillä vedettiin läpi, TP Niinistön vielä heiluttaessa tahtipuikkoa, oli silmiinpistävä. Samoin valmiuden kohottamisen hankkeet. Kalustoakin hankitaan etupainossa, ja mikä yllättävää, puolustusbudjetin ulkopuoliset, massiiviset HX- ja LV2020 -hankinnat näyttäisivät olevan toteutumassa täysimääräisinä.
Kyllä täällä köyhä kansa vetää rautapöksyjä jalkaansa ihan tosissaan. Vrt tuo keskustelu 350 taistelupanssarivaunusta. Niin vaan saksalaista rautaa on rivissä 200 taistelupanssarivaunun verran. Eli siinäkin saatiin lupa ostaa MLU-hankintana toiset sata vaunua, edellisen sadan(kolmenkymmenyhdeksän) päälle. Ai niin, Moukareitakin tilattiin 48 luovalla tavalla, vaikka budjettia ei ollut.
Venäjän kanssa on oppinut, että pitää katsoa mitä käsi tekee, sen lisäksi että mitä suu sanoo. Suomen osaltahan tämä menee taas niin, ainakin näissä turvallisuus- ja ulkopolitiikan asioissa, että pitää katsoa mitä käsi tekee, sillä suuhan on kiinni koko ajan.
Ja on kyllä ollut aktiivista menoa viime vuodet.
Mutta miksi vain Suomi ja Puola? Siperia opettanut, lienee vastaus.