Kallion suosiota kapakkakaupunginosana selittää muuten osaltaan sikäläinen asuntokanta, josta huomattava osa on pieniä 20-neliöisiä koppeja. Kalliohan on nimenomaan duunarikaupunginosaksi rakennettu jo satakunta vuotta sitten, ja merkittävä osuus kivitaloista on suoraan tällä ajatuksella tehty. Tämä tarkoittaa että asunnot ovat hieman vähemmän haluttuja ja suurin osa niistä pysyy halvassa vuokrakäytössä. Vuokraisännätkään tuskin mielellään alkavat yhdistelemään yksiöitä isommiksi, koska kahdesta pienestä saa paremmin tuloja kuin yhdestä isosta. Gentrifikaatio tapahtuu vasta sitten, kun taloja pistetään isolla rahalla matalaksi isompien tieltä, ja se taas tapahtuu vasta kun helpommat kohteet Helsingistä loppuvat.
No voidaan tietysti keskustella gentrifikaation käsitteestä.
Kallion asuntojen hinnat (sekä vuokrat että asuntojen hinnat) ovat nousseet paljon. Mitä ikinä tarkoititkaan "
halvalla vuokrakäytöllä", niin halpoja vuokrakämppiä ei ole alueelta löytynyt hyvään aikaan. Ihan kuka tahansa humanistinretku tai muu ketku ei välttämättä omaa taloudellisia resursseja elää alueella. Sosiaalitukien varassa alueella elävät vain lähinnä ne kantikset, jotka ovat sinne "ajoissa" muuttaneet. Käytännössä työväenluokka on muuttanut kiihtyvää vauhtia alueelta gentrifikaatioaalloissa joista ensimmäinen tapahtui jo 80-luvulla.
Toki Suomessa elää perinteisesti ihmisiä limittäin eri sosiaaliluokista. Eirassakin asuu työttömiä mt-kuntoutujia, jotka elelee tukirahalla. Toisaalta aivan samanlaista ilmiötä tapaa myös valtioista joita pidetään puhtaan markkinatalouden mallimaina. Jostain Manhattanilta löytyy vieläkin vuokrasäänneltyjä asuntoja ja jopa sellaisia köyhien asuttamia betonielementtitorneja.
Kalliossa on selvästi havaittavissa gentrifikaation peruspiirteet kuten asuntojen hintojen nousu, kotitalouksien koon pienentyminen ja rikollisuuden vähentyminen.
Anniskelupaikkojen määrä on Kalliossa myös niin suuri, että on aika selvää, että alueelle tullaan myös alueen ulkopuolelta viettämään aikaa.
Aivan samanlaisen prosessin on käynyt läpi esimerkiksi Punavuori. Vielä 90-luvun alussa aluetta pidettiin lähinnä pahamaineisena slummina. Asuntojen hinnat lähtivät nousuun jo 90-luvulla ja reilun 10 vuoden ajan alueella sijaitsi niitä baareja ja yökerhoja joissa käyminen oli merkki jostain määrittelemättömästä muodikkuudesta. Myöskään Punavuoressa gentrifikaatio ei ole vaatinut vanhojen kivitalojen purkamista. (Itse liitän vanhojen kaupunginosien purkamisen enemmän 50-70 luvulla vallinneeseen ajatusmaailmaan.) Silloinhan ajatusmaailma oli se, että kaikki vanha alas ja tilalle elementeistä asuintorneja joiden ympärillä oli puisto tai Suomessa metsää.
Ylipäätänsä kaikki kehittyvät kaupungit muuttuvat. Kuka vielä muistaa, että nykyinen Kampin ostoskeskuksen seutu oli vielä 90-luvulla melkoista joutomaata mistä löytyi halvalla vuokrattavaa tilaa. Alueella oli mm. erään moottoripyöräjengin tukikohta ja autokorjaamoja.
Tässä keskustelussa on yritetty nostaa Pasilaa jonkinlaiseksi uudeksi keskustaksi. Sitähän yritettiin jo 70-luvulla. Silloinhan uskottiin, että kaupunkeja voidaan suunnitella neuvostoliiton mallin mukaisesti "rationaalisesti!". Miksi junat ajavat päärautatieasemalle, eivätkä pysähdy vain Pasilassa? Siksi, että +90% pääkaupunkiseudulla kaukoliikenteen junista poisjäävistä ihmisistä jää pois päätepysäkillä. Eihän Pasilassa edes ole metroa tai bussiterminaalia. Pasilassa jäävät pois lähinnä ne, jotka asuvat Pasilaan rajoittuvilla asemilla tai jotka haluavat asioida massiivisissa toimiskomplekseissa aseman vieressä. Kyseisiin toimistokoloisseihin on sijoitettuna juurikin se 70-luvun ydinporukka kuten erilaiset liitot ja valtionvirastot.
Pasilan sijasta todennäköisesti seuraava urbanisaatioaalto tulee todennäköisesti kohdistumaan Espooseen metrolinjan varteen. Todennäköisesti Tapiola ja Otaniemi ovat 10 vuoden kuluttua erinäköisiä paikkoja.
