Blogi: Professorin Ajatuksia, ti 02.05.2017 08:56
http://beta.oikeamedia.com/o1-16919
Jussi Halla-ahon, Sampo Terhon ja vasemmiston vappupuheista
Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailu oli esillä myös Vappuna. Tarkalleen ottaen se kuului merkittävimpien ehdokkaiden eli Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon puheissa.
Lehdistö uutisoi niistä varsin vaihtelevasti. Täydellisin silmiini osunut kertomus löytyi Iltalehdestä. Käytän siis sitä lähteenä seuraaviin referaatteihin
* * *
Otetaan ensin Sampo Terho, jonka lyhyestä
puheesta on syytä nostaa esille seuraavat asiat.
Tuore ministeri totesi, etteivät Perussuomalaisten äänestäjät ole puolueeseensa täysin tyytyväisiä. Olisi siis ryhdistäydyttävä, terästäydyttävä ja uudistuttava.
Perussuomalaisten pitäisi Terhon puheen mukaan olla tulevaisuudessa isänmaallinen puolue, joka arvostaa Suomea, suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä - ja vastustaa liittovaltiota Euroopan unionissa. Sekä puolustaa tavallisen suomalaisen hyvää elämää.
Terho määritteli myös perussuomalaisen populismin: se on luottamusta tavalliseen suomalaiseen ja hänen kykyynsä ja haluunsa kantaa vastuuta sekä nauttia vapautta.
Tulevaisuudessa hän nosti ratkaistaviksi talouteen, maahanmuuttoon, ympäristöön ja Euroopan Unioniin liittyviä ongelmia sekä huomautti maamme väestörakenteesta, jolla on valtava vaikutus palveluiden järjestämisen ja taloudelliseen rasituksen kannalta. Terhon mukaan Perussuomalaisten pitää olla se puolue, jolla on vastaukset näihin kysymyksiin.
Lopuksi Terho linjasi, että Perussuomalaisten tulee olla "ilon ja toivon liike". Tässä hän viittaa kansalaisiin, jotka eivät vaivaudu enää edes äänestämään.
* * *
Jussi Halla-ahon paljon pidemmästä
puheesta on puolestaan syytä nostaa näkyviin seuraavat asiat.
Europarlamentaarikko nosti esille Ruotsin ensi vuoden valtiopäivävaalit, joissa hän arveli perinteinen vallan tasapainon porvari- ja sosialistipuolueiden välillä hajoavan. Samalla hän osoitti ontoksi median ja poliitikkojen retoriikan kysymällä, että "onko 20 prosenttia ranskalaisista tai ruotsalaisista oikeasti äärioikeistolaisia kannattaessaan kansallista rintamaa tai ruotsidemokraatteja?"
Halla-ahon mukaan länsimaiset yhteiskunnat ovat globalisaation myötä muuttumassa uudelleen luokkayhteiskunniksi. Tämän kehityksen kärsijöiksi hän nimesi länsimaisen työväestön ja alemman keskiluokan.
Näin siksi, että heidän työpaikkansa katoavat halvan työvoiman maihin. Sen seurauksena palvelut heikkenevät ja turvallisuuden tunne katoavat ilman, että omassa kuplassaan elävä eliitti välittäisi siitä.
Halla-aho totesi perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon olevan katoamassa. Hänen mukaansa kaikki verottavat työtä tekevää keskiluokkaa yhtä himokkaasti ja vaativat myös rajoja auki. Vanhan jaon sijaan Halla-aho nosti uuden jakolinjan globalistien ja kansallismielisten välille, mutta kiisti vertaukset 1930-luvulle todeten kansakunnan olevan ihmisten luonnollinen viiteryhmä.
Jussi Halla-ahon mukaan kaikilla kansoilla on oikeus omaan maahan, eikä "suomalaisten rakentama hyvinvointiyhteiskunta ole mikään globaali sosiaalitoimisto, johon kuka tahansa voi marssia esittämään röyhkeitä vaatimuksiaan". Pieni piikki lähti vasemmiston suuntaan, kun hän totesi, että "vielä joitakin vuosikymmeniä sitten nämä olisivat olleet itsestäänselvyyksiä punaisimmallekin sosialidemokraatille".
Hän ilmaisi myös tyytymättömyytensä Euroopan Unioniin, mutta tyrmäsi kansanäänestyksen ennen kuin kansalaisten asenteet ovat kielteiset. Sen eteen tulisi jatkossa tehdä työtä, sillä "kun kansa on puhunut, pulinat pois". Hänen mukaansa perustelut EU:n haitallisuudet ovat kuitenkin selkeät.
Euroopan unionilla ei ole Halla-ahon mukaan yökaluja korjata niitä ongelmia, joita se itse jäsenmaille aiheuttaa. Esimerkkinä hän mainitsi yhteisvaluutta euron, joka merkitsi käytännössä velkojen yhteisvastuuta, vaikka asiasta ei olekaan juuri puhuttu.
Ongelman ainoaksi unionitason ratkaisuksi europarlamentaarikko näki jäsenmaiden itsenäisestä päätösvallasta - ja omien rahojen käyttöoikeudesta - luopumisen ja kysyi, että onko tämä on liian suuri uhraus sellaisen yhteisvaluutan pelastamiseksi, josta ei ole Suomelle oikeastaan mitään hyötyä.
Maahanmuuton osalta Halla-aho kritisoi voimakkaasti EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Hänen mukaansa se "tuo tänne kymmeniä tuhansia köyhempien jäsenmaiden matalapalkkatyöntekijöitä, jotka tekevät työt halvemmalla kuin suomalainen".
Tätä ongelmaa voitaisiin hillitä vain varainsiirroilla Suomen kaltaisten maiden keskiluokilta köyhemmille EU-maille. Hiukan pessimistisesti hän totesi, etteivät asiat oleva vielä "riittävän huonosti", mutta sitten kun ne ovat, on jo myöhäistä. Tässä vaiheessa Suomen pitäisi valita tarkasti ne jäsenmaat, joiden kanssa on järkevää tehdä yhteistyötä ja joista Suomen kannattaa ottaa mallia.
Lopuksi hän totesi, että vuoden 2015 irakilaisten nuorten miesten turva olisi voitu torjua tavoilla, jotka moni muu jäsenmaa on toteuttanut "liberaalien itkusta ja valituksesta piittaamatta". Siihen olisi tarvittu vain poliittista tahtoa.
* * *
Itselleni jäi kahden puheenjohtajaehdokkaan puheista sellainen käsitys, että Terho liikkui yleisellä tasolla Halla-ahon hakiessa puheeseensa enemmän konkretiaa. Sinänsä olen enimmäkseen samaa mieltä molempien herrojen kanssa, mutta itseeni vetosi enemmän Halla-ahon asialinja.
Odotettavissa on siis mielenkiintoien puheenjohtajakamppailu. Uskon myös Sampo Terhon jatkossa laskeutuvan metatasolta käytännön kysymyksiin. Vasta sitten voivat puolueen jäsenet tehdä valintansa näiden kahden ehdokkaan välillä.
