Urheilussa en. Sen sijaan vaikkapa tällaisessa poliittisessa keskustelussa olen todennäköisesti lähempänä monia tuntemiani eurooppalaisia kuin sinua tai Talvelaa (muistaakseni sanoit olevasi kaikessa minun kanssani eri mieltä). Mutta urheilusta vielä. Se on tosiaan harmiton tapa valita puoli, jota kannattaa ja sitten ne, joita vastaan on. Tällainen heimoutuminen on täysin harmitonta. Suomalainen Liverpool-fani voi olla jyrkästi eri mieltä suomalaisen Manchester United-fanin kanssa siitä, mikä on Englannin paras jalkapallojoukkue, mutta tämä erimielisyys tapahtuu hyvässä hengessä tietyllä rajatulla elämänalalla.
Mutta sitten jos mennään sellaisille elämänaloille, joissa ei olla mitenkään välttämättä nollasummapelissä (kuten kilpaurheilu määritelmällisesti on), nämä erilaisuutta korostavat heimoutumiset johtavat yleensä vain huonoon tulokseen. Sodat ovat tietenkin paras esimerkki tästä, mutta sama koskee myös sellaisten ongelmien ratkaisua, joissa ongelma ei rajoitu yhteen maahan.
En ole lainkaan kanssasi eri mieltä. Siksi kysyinkin:"Mitä jos minä suomalaisena tunnen yhteenkuuluvuutta edelleen suomalaisten kanssa, mutta sen lisäksi tunnen sitä muiden eurooppalaisten kanssa?" Onko tässä jotain pahaa tai väärin? Onko se jollain tavoin pahempi asia kuin se, että laajennan yhteenkuuluvuuspiirini omasta kaupungistani omaan maakuntaan ja sitten koko valtakuntaan?
Mitäpä sitten, kun portugalilainen ja puolalainen muuttavat Saksaan työn perässä? Eivätkö he voi luoda siellä yhteenkuuluvuutta keskenään ja siellä valmiiksi asuvien saksalaisten kanssa? Maailma muuttuu. Koko elämänsä yhdessä kylässä asuvat jäärät kuolevat lopulta vanhuuteen ja paikasta toiseen liikkuvat nuoret perivät maan. Tämä näkyy erinomaisesti Brexit-tuloksissa. Ylivoimaisesti paras jakaja remain- ja leave-äänestäjien välillä oli heidän ikänsä. Vanhat äänestivät leave ja nuoret remain. Tämä näyttää sen suunnan, mihin manner on menossa. Ei se tietenkään yhdessä yössä tapahdu, mutta vähitellen. Sinä (todennäköisesti) ja minä olemme kasvaneet Suomessa, jossa kaikki koululuokan ihmiset näyttivät samalta ja omasivat samat juuret. Nykyiset lapset kasvavat tottuen siihen, että kaikilla luokkakavereilla ei olekaan samanlainen tausta ja silti he ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin he itsekin. Itse opin tämän vasta aikuisiällä ollessani paljon sekä eurooppalaisten että myös muiden kanssa tekemisissä. Tämä tulee ajan myötä tuottamaan sen yhteenkuuluvuuden, jota vastaan persut sinnittelevät (saatiinpahan tähän vähän otsikon aihettakin).
En usko sanoneeni olevani kaikissa asioissa eri mieltä kanssasi. En sinua tunne, joten sellainen väite olisi hieman typerä. Federalismissa sitten olenkin aika lailla eri mieltä.
Kun puhutaan yhteenkuuluvuudesta, pitää muistaa, että sen syvyys nähdään vasta kriisitilanteessa. Sanot omaavasi enemmän yhteistä esim. jonkun espanjalaisen kanssa. Ok. Ymmärrän tuon. Mutta tuskin kaikkien espanjalaisten kanssa. Sielläkin on omat Inscoutinsa ja Talvelansa.
Mutta jos katsotaan yhteenkuuluvuuttasi heidän kanssaan, asia pitää konkretisoida. Oletetaan vaikka kaksi tapausta:
1. Englannin ja espanjan välille syttyy sota Gibraltarista.
2. Italiassa talous kaatuu ja apua tarvitaan.
Kysymys kuuluu: Tunnetko niin paljon yhtenäisyyttä näiden maiden kansojen kanssa, että olet valmis lähtemään tai lähettämään lapsesi taistelemaan espanjan asian puolesta? Tai oletko valmis esimerkiksi heikentämään suomen terveydenhoidon tasoa ja hyväksymään korkeamman kuolleisuuden suomessa pelastaaksesi italian talouselämän?
Todennäköisesti jos venäjä hyökkäisi Ahvenanmaalle voisit taistella, mutta epäilen taistelisitko espanjan puolesta. Ja epäilen myöskin olisitko noin konkreettisessa tilanteessa valmis uhraamaan suomalaiset italian vuoksi (tämä ei ole teoreettinen tilanne. Juuri tuosta yhteneväisessä talouspolitiikassa on loppupeleissä kyse). Ja vaikka sinä olisitkin valmis itse siihen, epäilen olisiko enemmistö suomalaisista mukanasi. Tästä on kansallisvaltiossa ja yhteenkuuluvuudessa kyse. On helppo puhua "globaalista kylästä" kun asiat menevät hyvin, mutta kun myrsky tulee, niin kummasti se oman porukan arvostus nousee.
Mitä tulee siirtotyöläisiin niin ei, eivät he kuulu siihen maahan mihin tulivat. He voivat olla ryhmän jäseniä vasta siinä vaiheessa kun he luopuvat aikaisemman ryhmänsä näkemyksistä ja kulttuurista ja omaksuvat uuden kotinsa kulttuurin. Toki tapahtuu myös kulttuurien sulautumista, mutta pääsääntöisesti pienempi ryhmä assimiloituu. Tämä vie sukupolvia. Nykyään tämä on vaikeampaa kuin 200 vuotta sitten, koska on helpompi ylläpitää kontakteja "vanhaan kulttuuriin". Siksi "kotoutuminen" (mikä kaamea termi) on vielä vaikeampaa kuin ennen muinoin.
Tuo ajatus "edistykselliset nuoret - kalkkeutuneet vanhat" on kyllä hieman huvittava. On nimittäin niinkin, että nuoret eivät ole tehneet vielä niitä virheitä mitä vanhat ovat tehneet ja ehkä niistä jotain oppineet. Ja juuri siksi, että kuvitellaan nuorilla olevan jotain ihmeellistä "viisautta", he tekevät jälleen samat virheet kuin vanhempansa ennen heitä ja sitten he ovatkin itse vanhoja ja taas tulevat uudet nuoret samojen kotkotusten kanssa.