Tietysti jos ihan vain turvallisuuden tunteen vuoksi haluaa kantaa toista asetta, niin kannattaa olla joku kompakti ja kevyt mutta luotettava. Esimerkiksi juuri Makarov (jota PTK-vainaa piti kaikkien aikojen parhaana sotilaspistoolina).
Jokaisella on mielipide ja pe…
PT Kekkosen näkemys tässä asiassa ei ole kovinkaan kaksisesti perusteltu ja se on erittäin helposti osoitettavissa asiantuntemattomaksi siitäkin huolimatta, että hän oli asetekniseltä tietämykseltään melkoinen tekijä.
Makarov PM on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta ei se todellakaan ole paras vaihtoehto eikä ollut sitä myöskään -90 luvulla. Ei itse asiassa edes silloin, kun kyseinen ase tuli ns. ”markkinoille” 1951.
1950- luvun alussa oli kuitenkin olemassa jo mm. Colt Government 1911 sekä FN HP, jotka painivat aivan eri sarjassa jos puhutaan palveluspistooleista. Noissa kahdessa aseessa oli aikanaan paljon uutta. Ensimmäisessä oli toimintatapa, toisessa kaksirivinen lipas. Noiden jälkeen on tapahtunut ainoastaan yksi iso muutos pistoolien kehittymisessä ja se on polymeerirunko, joka tuli ensimmäistä kertaa käyttöön Glock 17 pistoolissa.
Glock vastaa minun käsitystäni 2000-luvun palveluspistoolista. Ja minulla on kokemusta myös Makarov PM pistoolista.
http://guns.connect.fi/gow/ruutiset6.html
Jos sen haluaa nopeasti esille, niin sitten se on koko ajan tiellä tetsatessa: jos sen laittaa pois tieltä niin nopeasti esiin otettavan vara-aseen tarkoitus hämärtyy. Jos kivääriin tulee häiriö niin 98% ajasta häiriö on sellainen että sen saa poistettua nopeammin kuin pistoolin saa kaivettua lumipuvun sisältä. Ja jos kivääristä loppuu patruunat, niin sillä varalippaalla taistelee tien ulos tilanteesta paljon todennäköisemmin kuin pistoolilla.
Ja juu, näistä on keskusteltu tässä ketjussa aikaisemminkin ja argumentit ovat edelleen samat: on aivan sama miten pistooli on kannossa muiden varusteiden kanssa - se on silti hankala mötikkä joka on tiellä tetsatessa.
Ainoat sotilaalle sopivat kantotavat vuonna 2013 on esitelty seuraavassa kuvassa. Pistoolin kantaminen repussa, kainalokotelossa, nilkkakotelossa, IWB kotelossa, mustekaloilla vyölle sidottuna M/SKJA, housujen tai takin taskussa, ”mexican carry”- tyylillä tai lanyardin perässä roikottaminen irrallaan eivät ole vaihtoehtoja. Piste. Laillisella taistelijalla, joka pukeutuu tunnistettavaan sotilaspukuun ei ole yhtä ainoatakaan perusteltua syytä kantaa pistoolia esim. päällysvaatteiden alla.
Vasen yläkulma: Second line kitin (taisteluvyö, chestrig, taisteluliivi, plate carrier) lipas- tai vastaavassa taskussa, joka ei kuitenkaan ole ”oikea pistoolikotelo”.
Oikea yläkulma: Johonkin em. kiinnittyvä pistoolikotelo.
Vasen alakulma: Reisikotelo.
Oikea alakulma: Vyökotelo ja tarpeen vaatiessa alennuspala, joka kulkee esim. nimellä ”low ride mount” tai ”duty mount” tms. Alennuspalan tarkoitus on laskea koteloa muutama sentti alaspäin, jotta voidaan käyttää esim. raskaampia suojaliivejä.
En ota kantaa koteloratkaisuihin. Tässä oli vain kantotapoja.
Esimerkiksi G-Coden RTI-palikalla varustettua koteloa on mahdollista kantaa rinnan päällä liivissä, battle beltissä (
kuten mitä tahansa vyökoteloa) tai reisilevyssä. RTI mahdollistaa modulaarisuuden ja kotelo on siirrettävissä parissa sekunnissa toiseen paikkaan.
Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että taistelija voi ajoneuvokäytössä (
esim. SPOL, autokuski, panssarimies) pitää pistoolia rintakehän päällä ja kotelo ei haittaa istumista ja ase on vedettävissä istualteen.
Kun taistelija nousee ajoneuvosta, hän voi siirtää pistoolin koteloineen kahdessa sekunnissa battle belttiin ja kun taistelija tukikohdan majoitustiloissa haluaa mennä minimikamoilla vaikka paskalle ollen kuitenkin aseistettu, niin hän voi laittaa pistoolin reisilevyyn kuitenkin siten, että hälytyksen tullessa kotelo on taas siirrettävissä battle belttiin osaksi taisteluvarustusta noin 2 sekunnissa. Sama ase, sama kotelo. Vain kantopaikka muuttuu tarpeen vaatiessa.
Myös esimerkiksi Safarilandin MLS ja QLS toimivat samalla periaatteella.
Haastan aivan kenet tahansa demonstroimaan tämän myyttisen "oikean tavan kantaa pistoolia" jossa se ei ole tiellä, vie vähemmän tilaa varusteissa kuin rynkyn varalipas, on turvallinen ja nopeasti esiin vedettävissä...
ne tilanteet joissa refleksinomaisesti esiin vedetty pistooli (proseduuria täytyy harjoitella aika paljon että se tulee ns. selkäytimestä) on parempi kuin lippaan vaihto tai häiriönpoisto ovat niin harvassa että tuntuu äärettömän kaukaa haetulta että sellainen voisi tulla kovin useasti eteen. Sellainen tilanne voisi olla vain jos vastustajia on lähes pistinetäisyydellä (alle 10 metriä - mielellään alle 5 metriä jos on tarkoitus pistoolilla osuakin). Useimmat jalkaväkitaistelut käytäneen yleensä kuitenkin pitemmiltä matkoilta.
Timeri käteen ja kellottamaan aikoja rk:n lippaanvaihtamisen ja pistoolin vetämisen osalta.
Tuo 7 metriä on erilaisissa testeissä tutuksi tullut etäisyys ja jos pistoolilla osaa ampua, niin siltä etäisyydeltä pitää pystyä ampumaan päähän. Toisaalta 7 metriä on sellainen etäisyys, että taistelija ehtii vetämään pistoolin ja ampumaan kerran tai kaksi päälle tulevaa vihollista, mutta samassa 0,9-1,5 s (henkilöstä ja kotelosta riippuen) ajassa ei ehdi vaihtamaan uutta lipasta ja räkkäämään rynkkyä.
Tyhjän RK:n käyttäminen ampuma-aseena ei ole tuolloin millään tapaa mahdollista ja vaihtoehdot ovat hätälaukaus pistoolilla, lyöminen rk:lla tai puukko. Tosin puukkokin pitää vetää ja RK:n hihna voi hieman rajoittaa sen käyttöä lyömiseen.
Joo, kuvista selvästi näkee että he ottivat pistoolit siltä varalta että kp:stä loppuvat paukut ja sen jälkeen suoritetaan nopea veto kotelosta ja refleksinomainen laukaus vihollisen päähän. Next...
Näiden kuvien etsiminen on kyllä ihan mukavaa, mutta olosuhteet, varusteet, aseet ja taisteluympäristö ovat vähän muuttuneet 70 vuodessa, joten kovin hedelmällistä tämä ei ole.
Pistooli oli 2. maailmansodan aikoihin vielä aika tehokas lähitaisteluase, koska kellään ei ollut minkäänlaisia suojaliivejä, ja keskivertotaistelijan ase oli pitkä ja kömpelö pulttilukkokivääri 5 patruunan lippaalla. Pistoolit eivät ole niistä ajoista paljoa parantuneet, kiväärit ovat. -Onko muuten taistelukertomuksiakin kp-miesten pistoolinkäytöstä? Tottahan sellaisia pitäisi olla, runsaastikin jos pistooli oli kerran niin olennainen jv-miehen varuste?
Väitätkö, että esim. Glock 17 ei eroa mitenkään edukseen Parabellumista, Tokarev TT-33 pistoolista tai FN kympistä, jotka muodostivat huomattavan osan sota-ajan pistoolikannasta.
Tuonkaltaisia kertomuksia on runsaasti. Englanninkielellä löytyy paljon ihan viime vuosiltakin.
Kuten sanottua: sodankuva ja taistelutekniikka on hieman muuttunut niistä ajoista, jolloin ammuttiin kännisiä piippalakkeja kasaan Viipurinlahden jäälle
Makarov on ulkomitoiltaan kompaktimpi kuin Glock 17: mahdollisesti se on myös luotettavampi tilanteessa jossa ase on kotelossa käyttämättömänä pitkiä aikoja. Painoero katoaa kun lippaat ovat täynnä, ja tässä mainostetuissa skenaarioissa tuskin kerkiää ampua sillä edes sen 8 laukausta, saati sitten 17.
Ei ole luotettavampi. Pistoolia huolletaan ihan samalla tavoin, kuten rynnäkkökivääriä tai mitä tahansa muuta taisteluvälinettä, joten perustelu siitä, että ase ruostuisi kotelossaan tai odottelisi repussa ei ole validi.
Kysyit äsken noista pistoolinkäyttötarinoista. Jo sotien aikaan mm. suomalaiset kritisoivat sitä, että pistooliin ei mennyt kuin 7-8 patruunaa ja se oli lähimätössä somotettu vähän turhan nopeasti ja koska pistoolin varalipasta kannettiin senaikaisella tavalla pistoolikotelon lipastaskussa, niin näissä tilanteissa oli luontevinta jatkaa puukolla.