Pistooli jokamiehen aseeksi?

[Deeiii]

Tässä on paljon hyvää keskustelua, mutta en kyllä edelleenkään ole ihan vakuuttunut pistoolin tai edes PDW:n hankkimisesta jokamiehen aseeksi. Syynä etupäässä se, että nyt jo ase- ja taistelukoulutukseen on perin vähän aikaa, ja jos sitä pitäisi jakaa vielä edelleen eri aseiden kesken, taitaisi kaikkien aseiden osaaminen jäädä enintäänkin tasolle välttävä.

Toveri commandohan on toisaalla manannut kovaan ääneen jopa valikoitujen ja vapaaehtoisten reserviläisten aseenkäyttötaitoja yleensä ja pistoolin hallintaa erityisesti jopa etelänmatkoilla. Jos nyt ajatellaan, että jokaiselle jääkärille, tykärille ja kuskille jaettaisiin pistooli, niin olisiko siitä mitään muuta kuin moraalista turvaa? Pistoolilla ammuttu huti ei kuitenkaan liene mitenkään merkittävästi hyödyllisempi kuin ampumatta jäänyt kiväärinlaukaus.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, että joissain tehtävissä kiväärin roikottaminen selässä on pirun hankalaa. Mutta itse en näe, että pistoolin kantaminen näissä tilanteissa lisäisi turvallisuutta mitenkään mainittavasti. Yllämainitun osaamistaso-ongelman lisäksi tälläisissä hommissa se henkilökohtaisen aseen käyttöä vaativa uhka lienee äärimmäisen harvoin yksittäisen vihollistaistelijan äkillinen ilmestyminen kymmenen metrin päähän: enemmänkin kyseeseen tulee esim. väijytyksestä tai iskuosaston ensimmäisestä tuliylläköstä henkiinjääneiden puolustuksellinen tulitaistelu, eli käytännössä enemmänkin suojatulen ampuminen vihollisen yleiseen suuntaan. Ainakin oma kokemukseni iskuosastoharjoituksista antaa mielestäni vahvoja syitä olettaa, että iskut joko onnistuvat erittäin hyvin ja nopeasti, jolloin vastapuolen käyttämät aseet ovat melko irrelevantteja, tai degeneroituvat tulitaisteluiksi, joista iskuosasto pyrkii joka tapauksessa irroittautumaan mahdollisimman nopeasti. Tälläisissä tilanteissa pistooli on melko hyödytön muuhun kuin äänen tuottamiseen, kun taas rynnäkkökivääriä vastaavalla aseella saattaa kyetä ehkä pelastamaan itsensä. (Niitä, jotka ovat iskuosaston tähtäimissä rynnäkön alussa, ei auta mikään ase.)

Toinen skenaario, missä takalinjan joukot voivat tarvita henkilökohtaista asettaan, on vihollisen yllättävä eteneminen. Tällöin vastassa on isompi taisteleva osasto, jota vastaan huoltojoukoilla ei kuitenkaan ole varustusta; vetäytyminen on ainoa vaihtoehto. Taaskin suojatulen antamiseen sopii kiväärikaliberinen ase huomattavasti paremmin.

Kolmas skenaario on takaportaan käyttäminen viimeisenä epätoivoisena reservinä. Taas kiväärikaliberinen ase on tarpeen.

Toki täydellisessä maailmassa, tai Norjassa, meillä olisi rahaa ostaa kaikille joka tapauksessa pistoolit. Voisi niistä jotain hyötyäkin olla. Mutta pidän kyllä näitä hyötyjä siksi pieninä ja teoreettisina kontra hankinnan ja koulutuksen vaihtoehtoiskustannukset, että näkisin pistoolien olevan prioriteettilistassa aika alhaalla. Tietenkin jos aktiivireserviläiset näitä itse hankkisivat ja niiden käyttöä omatoimisesti harjoittelisivat, niin sepä olisi vallan hienoa.

Lyhyempi kiväärikaliberinen ja muuten palveluskivääriä vastaava karbiini olisi kaikin puolin järkevämpi. Ja jos ongelma on se, että asetta ei kanneta mukana, esitän ensimmäiseksi ratkaisuehdotukseksi aseen kantamisen tai käden ulottuvilla pitämisen tärkeyden painottamista koulutuksessa. Mitä materiaalihankintoihin tulee, taittoperien lisäksi voisi harkita parempien hihnojen hankintaa: esimerkiksi taittoperäinen rynkky, joka ripustetaan kolmipistehihnalla selkään, jättää kädet suhteellisen vapaiksi eikä heilu juurikaan. Toki sen "vetäminen" on hidasta, mutta epäilen silti sen olevan takalinjan tyypeille parempi ase kuin ehkäpä nopeammin vedettävissä oleva mutta haastavampi pistooli.

Ja jos tuo ratkaisu ei kelpaa, miten olisi kaksi yksipistehihna ja vyölle tuleva "koukku," johon kiväärin voi laittaa pois tieltä? Omat kokemukset tuosta yhdistelmästä ovat varsin positiivisia.

 

[commando]

Tässä on paljon hyvää keskustelua, mutta en kyllä edelleenkään ole ihan vakuuttunut pistoolin tai edes PDW:n hankkimisesta jokamiehen aseeksi. Syynä etupäässä se, että nyt jo ase- ja taistelukoulutukseen on perin vähän aikaa, ja jos sitä pitäisi jakaa vielä edelleen eri aseiden kesken, taitaisi kaikkien aseiden osaaminen jäädä enintäänkin tasolle välttävä.

Toveri commandohan on toisaalla manannut kovaan ääneen jopa valikoitujen ja vapaaehtoisten reserviläisten aseenkäyttötaitoja yleensä ja pistoolin hallintaa erityisesti jopa etelänmatkoilla. Jos nyt ajatellaan, että jokaiselle jääkärille, tykärille ja kuskille jaettaisiin pistooli, niin olisiko siitä mitään muuta kuin moraalista turvaa? Pistoolilla ammuttu huti ei kuitenkaan liene mitenkään merkittävästi hyödyllisempi kuin ampumatta jäänyt kiväärinlaukaus.

Koulutus pitää hoitaa kuntoon, että meillä on osaavia joukkoja oli pistoolia tai ei. Sitä minä peräänkuulutan kaikessa toiminnassa, en nykyisen järjestelmän ylläpitoa jossa meillä 1/3 ikäluokasta käy varusmiespalveluksen mutta osaaminen ja sijoitusaika jää huonolle tasolle jopa vuoden koulutuksissa. Tehotonta ajankäyttöä. Mikään kertausharjoitus per viisi- tai kymmenvuotiskausi ei riitä tämän korjaamiseen.

Kolmas skenaario on takaportaan käyttäminen viimeisenä epätoivoisena reservinä. Taas kiväärikaliberinen ase on tarpeen.

En ole missään vaiheessa väittänyt että pistoolilla pitäisi korvata missään tehtävässä kivääriä, joka on ensisijainen ase. Peräänkuulutan vara-aseen hyödyllisyyttä ja tarpeellisuutta perusvarusteena.

Toki täydellisessä maailmassa, tai Norjassa, meillä olisi rahaa ostaa kaikille joka tapauksessa pistoolit. Voisi niistä jotain hyötyäkin olla. Mutta pidän kyllä näitä hyötyjä siksi pieninä ja teoreettisina kontra hankinnan ja koulutuksen vaihtoehtoiskustannukset, että näkisin pistoolien olevan prioriteettilistassa aika alhaalla. Tietenkin jos aktiivireserviläiset näitä itse hankkisivat ja niiden käyttöä omatoimisesti harjoittelisivat, niin sepä olisi vallan hienoa.

Sehän on jokaisen reserviläisen velvollisuus, jos haluaa itseään sellaiseksi kutsua. Reserviläisyys ei ole viirien ja omakustanteisten mitaleiden jakelua vuorovuosittain kavereille.

Lyhyempi kiväärikaliberinen ja muuten palveluskivääriä vastaava karbiini olisi kaikin puolin järkevämpi. Ja jos ongelma on se, että asetta ei kanneta mukana, esitän ensimmäiseksi ratkaisuehdotukseksi aseen kantamisen tai käden ulottuvilla pitämisen tärkeyden painottamista koulutuksessa. Mitä materiaalihankintoihin tulee, taittoperien lisäksi voisi harkita parempien hihnojen hankintaa: esimerkiksi taittoperäinen rynkky, joka ripustetaan kolmipistehihnalla selkään, jättää kädet suhteellisen vapaiksi eikä heilu juurikaan. Toki sen "vetäminen" on hidasta, mutta epäilen silti sen olevan takalinjan tyypeille parempi ase kuin ehkäpä nopeammin vedettävissä oleva mutta haastavampi pistooli.

Useimmiten niissä tehtävissä joissa se pitkä ase on tiellä, ei sen roikottaminen sivulla tai selässä ole ratkaisu, koska autoa pitäisi ajaa, tykkiä operoida, ajoneuvon sisätiloja tarkastaa jne. Se taittoperä noissa tehtävissä ei ole mitenkään autuaaksi tekevä asia ja puhun kokemuksesta. Erilaiset hihnaratkaisut kyllä helpottavat aseenkantoa oleellisesti.

 

[vehamala]

Commandon kanssa samaa mieltä, vaikka omat tehtäväni ovat olleet toisenlaisia, on todella paljon sellaista puuhaa, jossa se pitkä ase on vain tiellä ja vaikeuttaa toimintaa. Esim. muutamassa esikunnan harjoituksessa olleena olenkin joskus ihmetellyt, miksi meille, yhtä harjoitusta lukuunottamatta, jaettiin ainoastaan rynkyt. Sille ei ollut koko harjoituksessa muuta käyttöä kuin "pakolliset" ammunnat radalla. Muulloin se piti saada johonkin talteen ja pois tieltä. Muutamia luovuuttakin ilmentäviä ratkaisuja aseen sijoittamiseen nähtiin. Siinä yhdessä harjoituksessa meillä oli jonkin aikaa käytössä "sidearm". Ilmeisesti meille tavisressuille ei haluttu/uskallettu jakaa lyhyttä reukkua johtuen vähäisestä koulutuksesta ko. aseelle tms. (?)

 

[commando]

Kertausharjoituksia pitäisi järjestää omilla varusteilla ja aseilla, jotta kaikki näkisivät niiden tarpeellisuuden, koska PV ei pysty niitä hankkimaan saati kouluttamaan.

 

[vehamala]

Kertausharjoituksia pitäisi järjestää omilla varusteilla ja aseilla, jotta kaikki näkisivät niiden tarpeellisuuden, koska PV ei pysty niitä hankkimaan saati kouluttamaan.

Ei kai nyt sentään ! Nehän saisivat halvauksen jos meikis tulisi harjoitukseen haulikko Volkkarin takakontissa

Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Nykyajan asekammo vaan saa usein älyttömiä piirteitä.

 

[Laamanator]

Ilmeisesti meille tavisressuille ei haluttu/uskallettu jakaa lyhyttä reukkua johtuen vähäisestä koulutuksesta ko. aseelle tms. (?)

Tämä yksittäinen lause sisältää kohtalaisen hyvän pointin, joka samalla valottaa sitä karmaisevaa todellisuutta kaikessa kammottavuudessaan. Kuinka moni keskiverto reserviläinen pystyy oikeasti käyttämään pistoolia niin hyvin, että sillä on mahdollista saavuttaa joukon, tai yksilön taistelun kannalta edes se marginaalinen hyöty?

Tietysti pistooli on hyvä ja tarpeellinen taisteluväline, mutta sen potentiaalisen lisäarvon saavuttamiseksi sitä pitää osata myös käyttää, mikä vaatii harjoitusta. Keskiverto reserviläiseltä ja myös ammattisotilaalta tämä osaaminen puuttuu.

Kertausharjoituksia pitäisi järjestää omilla varusteilla ja aseilla, jotta kaikki näkisivät niiden tarpeellisuuden, koska PV ei pysty niitä hankkimaan saati kouluttamaan.

Miksi ihmeessä, tai haluaisitko valottaa tätä omaperäistä ideaa laajemmin?

 

[commando]

Miksi ihmeessä, tai haluaisitko valottaa tätä omaperäistä ideaa laajemmin?

Saataisiin käsitys siitä että sodan ajan varustus ei ole varusmiesaikainen, täydellinen ja kaikesta on pulaa, itse pitää ostaa rauhan aikana, varastaa sota-aikana ja improvisoida kun sodan kitka lyö kipinää. Valtio ei harjoita ja jokainen on vastuussa turvallisuudestaan viime kädessä sen kautta miten hyvässä kunnossa pitää itsensä, parantaa taitojaan, varustaa itsensä ja pelaa fortunan kanssa.

 

[Tvälups]

Aiheeseen liittyvää tekstiä. Markku Palokangas: Joukkojen sotavarustus ja sen taistelutekninen käyttö Suomen rintamilla 1941-1944 Sotahistoriallinen aikakauskirja 33 2013 s.44

Pistooli ei 2. maailmansodan aikana ollut enää varsinainen taisteluväline, vaan henkilökohtainen itsepuolustusväline, joka kuului paitsi päällystölle, myös osalle ryhmäaseiden miehistöjä, autonkuljettajille, panssarimiehille, taistelulentäjille** jne. Vaikka Suomen armeijassa pistoolien määrävahvuudet olivat vähäisemmät kuin puna-armeijassa, pistooleista oli koko sodan ajan krooninen puute. Kunnollisia sotilaspistooleja riitti vain osalle tarvitsijoista ja siksi esim autonkuljettajille jouduttiin jakamaan korvikkeiksi kiväärejä. SA:jn tärkeimmät sotilaspistoolimallit olivat saksalainen Parabellum, belgialainen FN **ja kotimainen L-35 "Lahti". Huollon kannalta oli pyritty siihen, että pistooleihin kävisi sama patruuna kuin konepistooleihin.

Puna-armeijan palveluspistooleina olivat 7,62mm:n Tokarev m/33 sekä Nagant-revolveri m/95. Näitä aseita kuului selvästi enemmän määrävahvuuksiin kuin suomalaisilla. Sotasaalisaseiden käyttöarvoa rajoitti huollon kannalta ongelmallisen kaliiperin ampumatarvikkeet. Sotasaalispistooleiden ja revolverien käyttöä haittasi pahoin myös niiden yleiseksi levinnyt "besorgaaminen", jonka seurauksena vain pieni osa viholliselta vallatuista kertyi valtion varastoihin.*


*tästä voidaan sanoa onneksi: yli 4000 sotasaaliskonepistoolin makuuttaminen varikoilla/varastoilla ei todellakaan ollut rajallisten resurssien järkevää organisointia!

** toinen esimerkki resurssien väärästä jaosta/periaatteesta. Maavoimien joukoille olisi ollut suurempi hyöty perälaudallisista, suurikapasiteettista (13patr lipas), FN m/35 -pistooleista kuin mitä lentäjillä taivaan sinessä. Alasammutuksi tultuaan, mikäli pakkolasku tahi laskuvarjolla pelastautuminen yleensäkään onnistui, jokin kättä pidempi olisi riittänyt. (Tiedossani ei ole yhtään tapausta, että alasammuttu lentäjä olisi pelastautunut vangitsijoiltaan pistoolinsa ansiosta). Sen lisäksi kyseinen pistooli koteloineen ja perälautoineen oli kömpelö käsitellä ahtaissa lentokoneissa.

 

[Laamanator]

Saataisiin käsitys siitä että sodan ajan varustus ei ole varusmiesaikainen, täydellinen ja kaikesta on pulaa, itse pitää ostaa rauhan aikana, varastaa sota-aikana ja improvisoida kun sodan kitka lyö kipinää. Valtio ei harjoita ja jokainen on vastuussa turvallisuudestaan viime kädessä sen kautta miten hyvässä kunnossa pitää itsensä, parantaa taitojaan, varustaa itsensä ja pelaa fortunan kanssa.

Nyt ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin tämä väitteesi perustuu ja mitä tarkoitat sillä?

Jossain toisaalla esitit samaan sarjaan kuuluvan väitteen, ehkä tämän ketjun aikaisemmassa viestissä tai jossain toisessa ketjussa, että vain kevyitä kertasinkoja on "tarpeeksi" ja muita ampumatarvikkeita ei. Mihin tämä väite perustuu?

Vai onko kyseessä puhdas mutu?

 

[commando]

Nyt ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin tämä väitteesi perustuu ja mitä tarkoitat sillä?

Jossain toisaalla esitit samaan sarjaan kuuluvan väitteen, ehkä tämän ketjun aikaisemmassa viestissä tai jossain toisessa ketjussa, että vain kevyitä kertasinkoja on "tarpeeksi" ja muita ampumatarvikkeita ei. Mihin tämä väite perustuu?

Vai onko kyseessä puhdas mutu?

Minä taisin vain todeta, että puhutaan siitä mieluummin mitä meillä on eikä siitä mistä meillä on puutetta. Ihan itkemisen ja valittamisen vähentämiseksi. Joku vastasi että kertasinkoja on tarpeeksi. Niin, sainhan minäkin yhden kovan kessin ampua pst-aukissa... Joko Puolustusvoimilla ei oikeasti ole patruunoita tarpeeksi sota-ajaksi tai sitten säästetään aseita ja pidetään ampumataitoa alhaalla tahallisesti, koska sillä varastonkiertonopeudella jouduttaisiin tuhoamaan joka päivä satoja tuhansia patruunoita koska varusmiehet niitä eivät ainakaan ammu pois tarpeellisella nopeudella varaston säilyttämiseksi kuranttina FIFO-periaatteella. Joka vuosi tuhotaan kertasinkoja vanhentuneina saatanallisesti, olisihan se varaston voinut pitää tuoreena ja välttyä tuhoamiselta kun ne olisi ammutettu ajoissa koulutuksissa tai myyty siviileille (tarkoitan nyt patruunoita lähinnä) että olisi jotain rahallista hyötyä edes saatu takaisin.

 

[Benelli]

Kertausharjoituksia pitäisi järjestää omilla varusteilla ja aseilla, jotta kaikki näkisivät niiden tarpeellisuuden, koska PV ei pysty niitä hankkimaan saati kouluttamaan.

No vapaaehtoisia harjoituksia joissa käytetään omia varusteita ja joista saa KH-päiviä on jo.

 

[commando]

No vapaaehtoisia harjoituksia joissa käytetään omia varusteita ja joista saa KH-päiviä on jo.

Joihin osallistuvat vain aktiivit ja joihin jaetaan kyllä valtion puolesta rauhan aikana varusteet jos se on VEH eikä mikään MPK:n vap. eht. kurssi, jossa varustus on täysin omaa.

 

[Benelli]

Joihin osallistuvat vain aktiivit ja joihin jaetaan kyllä valtion puolesta rauhan aikana varusteet jos se on VEH eikä mikään MPK:n vap. eht. kurssi, jossa varustus on täysin omaa.

VEH harjoituksia joissa käytetään omia aseita voi järjestää.

 

[commando]

VEH harjoituksia joissa käytetään omia aseita voi järjestää.

Voiko? Sehän olisi mielenkiintoista, miten lienee vakuutusjärjestelyt käyttäen omia aseita tai suojavarusteita? Jos lähietäisyyksiltä ei nykysäädösten mukaan saa ampua ilman kypärää ja liiviä niin siihen varmaan ei sitten käy ihan mikä tahansa liivi tai kypärä vaan niille on varmaan jotkut hyväksytyt sotavarusteeksi listat olemassa kuten ulkomaan operaatioita varten ja lista on varmaan lyhyt eikä voi huomioida reserviläisten omia varusteita tai aseita. Osaatko sanoa käytännön esimerkkiä VEH:stä jossa olisi ammuttu reserviläisten omilla aseilla?

 

[Laamanator]

Minä taisin vain todeta, että puhutaan siitä mieluummin mitä meillä on eikä siitä mistä meillä on puutetta. Ihan itkemisen ja valittamisen vähentämiseksi. Joku vastasi että kertasinkoja on tarpeeksi. Niin, sainhan minäkin yhden kovan kessin ampua pst-aukissa... Joko Puolustusvoimilla ei oikeasti ole patruunoita tarpeeksi sota-ajaksi tai sitten säästetään aseita ja pidetään ampumataitoa alhaalla tahallisesti, koska sillä varastonkiertonopeudella jouduttaisiin tuhoamaan joka päivä satoja tuhansia patruunoita koska varusmiehet niitä eivät ainakaan ammu pois tarpeellisella nopeudella varaston säilyttämiseksi kuranttina FIFO-periaatteella. Joka vuosi tuhotaan kertasinkoja vanhentuneina saatanallisesti, olisihan se varaston voinut pitää tuoreena ja välttyä tuhoamiselta kun ne olisi ammutettu ajoissa koulutuksissa tai myyty siviileille (tarkoitan nyt patruunoita lähinnä) että olisi jotain rahallista hyötyä edes saatu takaisin.

Huomaatko kuinka yhdessä muutaman rivin viestissä kumoat itse oman päätelmäsi logiikan kokonaan? Ensin väität, että kertasinkoja saattaa mahdollisesti olla tarpeeksi, koska olet itse ampunut varusmiespalveluksesi aikana jopa yhden kevyen kertasingon. Samassa yhteydessä epäilet rynnäkkökiväärin patruunoiden riittävyyttä sillä perusteella, että et ole varusmiespalveluksessa saanut itse ampua mielestäsi tarpeeksi. Lopuksi toteat kuitenkin, että joka vuosi sekä kertasinkojen, että patruunoiden vanhempia eriä hävitetään runsasmääräisesti. Jos niitä kerran on "liian vähän", niin miksi ylipäätään tarvitsee hävittää mitään, sillä kaikenhan pitäisi kulua koulutuksessa ja jopa loppua kesken? Tämähän on täysin ristiriitaista.

Sen verran voitaneen asiaan ottaa vielä kantaa, että joukko-osastot saavat koulutusampumatarvikkeita vuosittaisen kiintiön, niillä perusteilla sekä sillä määrällä ja sisällöllä kuin päätetään. Tarkoitus ei ole antaa asevelvollisten painaa menemään nappi pohjassa ja piippu punaisena hehkuen loppumattomilla ammuksilla niin kuin elokuvissa, vaan saavuttaa koulutukselle asetetut tavoitteet ja tehdä se lisäksi "mahdollisimman" optimaalisesti, jolloin voidaan saada "paras" kustannus-hyöty-suhde joukkokoulutuksen toteutukselle.

Tavoite ei ole hyvin lyhyessä ajassa kouluttaa koko liutaa uusia Travis Haleyta, Wyatt Earpeja tai muita ammattimaisia pyssysankareita, vaan saavuttaa asevelvolliselle normin mukainen osaamisen taso. Tämän tason riittävyydestä tai riittämättömyydestä sekä koulutuksen sisällön tosiasiallisesta tarkoituksenmukaisuudesta voidaan erilaisin argumentein keskustella vaikka loputtomiin eikä keskustelu lopu ihan heti kesken. Se onkin erinomaisen hyvä ja riittävän kriittiseen sävyyn toteutettuna aiheellinen keskustelu.

Yleisesti ottaen aseet tykkäävät erittäin suuresti kun niillä ammutaan, mutta sen lisäksi ne kuluvat käytössä, mikä on omiaan lisäämään kustannuksia. Lisäksi on huomioitava myös se tosiasia, että Puolustusvoimien ampumaratojen ja -alueiden käyttöasteet ovat jo tällä hetkellä nykyisten "vähäisten" taistelijakohtaisten laukausmäärien aikana kohtalaisen lähellä tappia. Jos laukausmääriä ja käyttöastetta alettaisiin vielä kasvattamaan, tulevat muiden tekijöiden lisäksi myös ympäristölupa-asiat erilaisine kiemuroineen sekä muine ikävine vastoinkäymisineen hyvin nopeasti vastaan. Puolustusvoimat kun eivät voi tehdä mitä huvittaa eikä se edes itse omista hallussaan olevia alueitaan.

Se ei ole mikään ongelma, jos yksittäiset henkilöt ampuvat vuosittain saman laukausmäärän kuin Travis Haley tai Wyatt Earp, sillä yksittäinen asemies saa painaa nappia pohjaan niin paljon kuin huvittaa ja kukkaro kestää. Potentiaalinen ongelma muodostuu vasta siinä vaiheessa kun kokonaiset asevelvollisten saapumiserät alkavat tekemään samoin.

 

[commando]

Huomaatko kuinka yhdessä muutaman rivin viestissä kumoat itse oman päätelmäsi logiikan kokonaan? Ensin väität, että kertasinkoja saattaa mahdollisesti olla tarpeeksi, koska olet itse ampunut varusmiespalveluksesi aikana jopa yhden kevyen kertasingon. Samassa yhteydessä epäilet rynnäkkökiväärin patruunoiden riittävyyttä sillä perusteella, että et ole varusmiespalveluksessa saanut itse ampua mielestäsi tarpeeksi. Lopuksi toteat kuitenkin, että joka vuosi sekä kertasinkojen, että patruunoiden vanhempia eriä hävitetään runsasmääräisesti. Jos niitä kerran on "liian vähän", niin miksi ylipäätään tarvitsee hävittää mitään, sillä kaikenhan pitäisi kulua koulutuksessa ja jopa loppua kesken? Tämähän on täysin ristiriitaista.

Ei kai se ole ristiriitaista, koska annoin vaihtoehdot. Minä en tiedä kumpi on totta. Joka tapauksessa jos patruunoita ja kessejä on ylimääräisiä pitäisi ne mieluummin joko käyttää harjoituksissa tai myydä ettei niitä tarvitse vanhentuneina tuhota! Jos taas vuosittainen vanhenevat patruunat ehditään ampumaan pois nykykulutuksella niin meillä on patruunoita jakaa kaikille sa-kokoonpanoon kuuluville parin lippaan verran...

Sen verran voitaneen asiaan ottaa vielä kantaa, että joukko-osastot saavat koulutusampumatarvikkeita vuosittaisen kiintiön, niillä perusteilla sekä sillä määrällä ja sisällöllä kuin päätetään. Tarkoitus ei ole antaa asevelvollisten painaa menemään nappi pohjassa ja piippu punaisena hehkuen loppumattomilla ammuksilla niin kuin elokuvissa, vaan saavuttaa koulutukselle asetetut tavoitteet ja tehdä se lisäksi "mahdollisimman" optimaalisesti, jolloin voidaan saada "paras" kustannus-hyöty-suhde joukkokoulutuksen toteutukselle.]

Tavoite ei ole hyvin lyhyessä ajassa kouluttaa koko liutaa uusia Travis Haleyta, Wyatt Earpeja tai muita ammattimaisia pyssysankareita, vaan saavuttaa asevelvolliselle normin mukainen osaamisen taso. Tämän tason riittävyydestä tai riittämättömyydestä sekä koulutuksen sisällön tosiasiallisesta tarkoituksenmukaisuudesta voidaan erilaisin argumentein keskustella vaikka loputtomiin eikä keskustelu lopu ihan heti kesken. Se onkin erinomaisen hyvä ja riittävän kriittiseen sävyyn toteutettuna aiheellinen keskustelu.

Tarkoituksellista olisi antaa sellainen ampumataito että aseenkäsittely olisi varmaa ja tehokasta. Pelkkä patruunamäärä ei takaa mitään vaan hyvin mietitty koulutus tarkoituksenmukaisesti kuten totesit. Tarvitaan toistoja ja harjoitusta, ei mitään motivaatiosarjatulituokioita kärjistäen. Onkohan tuosta asiasta tehty oikeasti mitään tutkimusta että mikä patruunamäärä harjoituksena riittää tuottamaan sellaiseen sotilaan, että hän sen ominaisuuden puolesta säilyy hengissä ja tulee halvimmaksi yhteiskunnalle. Tuskin? Sen sijaan varmaan on hatusta vedetty joku tavoitetaso esim. RK3:n pistemäärien suhteen ja siihen tarvittava patruunamäärä keskimäärin. Mutta kun se tosielämän taistelukyky tuliaseella ei tule mitatuksi makuulta ampumaradalla ammuttaessa kääntyviin tauluihin suoraan edessä patruunarasia toisen silmän päällä. Mielestäni tähän tarvittaisiin paremmat mittarit kun nykyiset ampumatestit.

Yleisesti ottaen aseet tykkäävät erittäin suuresti kun niillä ammutaan, mutta sen lisäksi ne kuluvat käytössä, mikä on omiaan lisäämään kustannuksia. Lisäksi on huomioitava myös se tosiasia, että Puolustusvoimien ampumaratojen ja -alueiden käyttöasteet ovat jo tällä hetkellä nykyisten "vähäisten" taistelijakohtaisten laukausmäärien aikana kohtalaisen lähellä tappia. Jos laukausmääriä ja käyttöastetta alettaisiin vielä kasvattamaan, tulevat muiden tekijöiden lisäksi myös ympäristölupa-asiat erilaisine kiemuroineen sekä muine ikävine vastoinkäymisineen hyvin nopeasti vastaan. Puolustusvoimat kun eivät voi tehdä mitä huvittaa eikä se edes itse omista hallussaan olevia alueitaan.

Esim. kessi ja apilakset ovat kertakäyttöaseita, joten niiden oletettu ja huhuttu tuhoaminen vanhentuneina on kai aika suuri virhe? Jos ampuu kerralla kaksi kessiä niin ajan ja maankäytön kulutuksena se ei juuri vie enempää aikaa ja vaivaa keneltäkään. Jos joudutaan yksi kuorma-auto enemmän ajamaan ampumaleirille niin entä sitten? Ajetaan sitä turhempiakin kilometrejä tankissa polttoaine kiertäen. Jos siis näin on käynyt. Kyllä maailmaan mahtuu aina paperia ja virkamiehiä ratkaisemaan nämä ympäristölupakysymykset ja ampuma-aikakin radalla on ihan puhtaasti kiinni organisoimisesta. Ehkä jossain valitusten Santahaminassa on täyttä mutta ainakin monessa korvessa on kyllä tilaa. Silloin aikoinaan kun varuskunnat ja ampumarata-alueet on rakennettu niiden ympärille ei ole taaskaan kyllä ajateltu yhtään pitemmälle, konventionaaliset ampumaradat, ei tilanneratoja ja suoja- ja kaavoitusalueet unohtuneet täysin seurannasta. Tilanne monella varuskunnan ampumaradalla vaikuttaa samalta kuin esim. vankiloiden sijoitus. Väärissä paikoissa.

Se ei ole mikään ongelma, jos yksittäiset henkilöt ampuvat vuosittain saman laukausmäärän kuin Travis Haley tai Wyatt Earp, sillä yksittäinen asemies saa painaa nappia pohjaan niin paljon kuin huvittaa ja kukkaro kestää. Potentiaalinen ongelma muodostuu vasta siinä vaiheessa kun kokonaiset asevelvollisten saapumiserät alkavat tekemään samoin.

Tuskin kuitenkaan tarvitaan niin paljon laukaisumääriä, koska se ei taida olla edes sa-varastojen kiertonopeuden vuoksi mahdollista. Jos niin on, että ammuksia tuhotaan vanhentuneina niin silloin ne ylijäämät edelleen pitäisi joko ammuttaa pois tai myydä, jos pelätään liikaa aseiden kulumista. Mitään järkeä ei vielä maksaa niiden ammusten tuhoamisesta. Kyllä se kontillinen ammusten lastausta, lupasotaa ja kuljetusta tulee maksettua. Erityisesti jos niitä on pakko jättää ampumatta niin myisivät vaikka kotimaahan reseviläisille asekauppojen kautta tuhoamiskustannusten hinnalla. Muutenkaan tässä maassa ei käytännössä osteta kotimaisia 7.62x39 ammuksia vaan venäläistä johtuen hinnasta joten kilpailukyky suomalaisillakaan valmistajilla ei heikkenisi. Samalla paranisi reserviläisten ampumataito! Ja mitä sitten tulee aseiden kulumiseen niin tuntuu että ampumalla niitä ei saada kulutetuksi loppuun, huonolla huoltamisella kyllä. Lisäksi meillä kyllä on aseita varusmiesten kulutettavaksi, jos niitä on varaa laittaa sulattamoonkin.

 

[Ottoville]

Tuo 7 metriä on erilaisissa testeissä tutuksi tullut etäisyys ja jos pistoolilla osaa ampua, niin siltä etäisyydeltä pitää pystyä ampumaan päähän. Toisaalta 7 metriä on sellainen etäisyys, että taistelija ehtii vetämään pistoolin ja ampumaan kerran tai kaksi päälle tulevaa vihollista, mutta samassa 0,9-1,5 s (henkilöstä ja kotelosta riippuen) ajassa ei ehdi vaihtamaan uutta lipasta ja räkkäämään rynkkyä.

Tämä on lähempänä totuutta varusmiesten ja reserviläisten pistoolin käytössä.

Kuin veto kotelosta sekunnissa ja laukaus päähän.

 

[Benelli]

Voiko? Sehän olisi mielenkiintoista, miten lienee vakuutusjärjestelyt käyttäen omia aseita tai suojavarusteita? Jos lähietäisyyksiltä ei nykysäädösten mukaan saa ampua ilman kypärää ja liiviä niin siihen varmaan ei sitten käy ihan mikä tahansa liivi tai kypärä vaan niille on varmaan jotkut hyväksytyt sotavarusteeksi listat olemassa kuten ulkomaan operaatioita varten ja lista on varmaan lyhyt eikä voi huomioida reserviläisten omia varusteita tai aseita. Osaatko sanoa käytännön esimerkkiä VEH:stä jossa olisi ammuttu reserviläisten omilla aseilla?

Sirpaa ja kypärää löytyy ainakin paikallisesti MPK:n omasta varastosta. Lienee kuitilla olevaa tavaraa.
Voimassa oleva Reserviläisen ampumaturva tai SAL–kilpailulisenssi taisi olla vaatimuksena mutta jompikumpi taitaa muutenkin löytyä sopivia aseita omaavalta ressulta.
AKE-kurssi (en ollut paikalla mutta oma ase oli vaatimus kurssille) ja Häyhä 2013 TA-kilpailukin voidaan kyllä myös Vehhinä laskea harjoitukseksi.

Ei kovin yleistä vielä ilmeisesti mutta VEH-harjoitukset joissa käytetään omia aseita ovat käytännössä täysin mahdollisia jo nyt.

 

[Teräsmies]

Hupsista, tuli väärään osioon.

Tämän viestin voi poistaa.

 

[Laamanator]

Tämä on lähempänä totuutta varusmiesten ja reserviläisten pistoolin käytössä.

Kuin veto kotelosta sekunnissa ja laukaus päähän.

Videon esittämä sählääminen on hieman humoristisella tavalla karrikoidusti aika lähellä totuutta myös keskiverto ammattisotilaiden pistoolin käsittelyn osalta. Siitä on vielä pitkä matka pistoolin tehokkaaseen taktiseen käyttöön - saati sitten sen kouluttamiseen muille. Harvempi kun on syntynyt ase kädessä eikä kovalla harjoittelullakaan riittävälle osaamisen tasolle kehittyneitä kävele vastaan ihan joka nurkan takana.

Itse ajattelen mielelläni asekoulutuksen ja siihen liittyvän osaamisen ammattitaitoa vaativaksi erikoisosaamiseksi samalla tavalla kuin lähitaistelu- ja voimankäyttökoulutuksen. Niihin liittyvien taitojen hallitseminen ja menestyksekäs kouluttaminen vaatii vahvaa osaamista ja pitkän linjan omaehtoista taustaa alalla.

Näiden alojen osaajia ei ymmärrettävästi kävele joka nurkan takaa vastaan eikä niitä pysty jollain hokkuspokkustempulla tai pikakurssilla taikomaan lisää, varsinkaan asevelvollisuusarmeijan tarvetta vastaavaa määrää. Ilman riittävää taustaa ja ammattitaitoa näiden asioiden kouluttaminen ei vain yksinkertaisesti toimi ja kömpelöä lopputulosta pystynee myös kuvailemaan kohtalaisen tyhjentävästi Speden videon avulla.