pstsika
Haukka
Totta. Itsekin käyn Jaakobin painia läpällisen sotilaskotelon vs. avoimen turvakotelon välillä. Nopeus vastaan suojaavuus. Pistoolilla ei tee mitään, jos sitä ei saa ajoissa vedettyä, mutta toisaalta jäätynyt tai tukossa oleva oleva pistooli on myös turhake.
Tuota läpällistä koteloa haukutaan englanninkielellä ”kuoleen miehen koteloksi” ja kun katson nyt ikkunasta ulos, niin lumi tai sen puute ei aiheuta ongelmia. En myöskään usko joutuvani SA-tehtävässäni kahlaamaan vyötäröä myöten hangessa ja koska taistelut tulevat painottumaan rakennetulle alueelle eivätkä tuntureille, niin makuuasentoa on syytä välttää mahdollisuuksien mukaan.
Täysi lasti sotakamaa tekee makuuasennosta ja räjähtävän nopeista syöksyistä ja liikkeestä asteen verran vaikeampaa kuin paukkupatruunasota kevennetyssä varustuksessa antaa ymmärtää. Ja paukkupatruunasotakin vaatii hyvää fysiikkaa. Makuulta on myös hankala ampua, kun rintakehä on täynnä lippaita ja selässä kenties reppu tai pari sinkoa.
Lämpimät rukkaset ovat toki tärkeät aivan kuten päällystakki ja pakkashousutkin. Siitä huolimatta noukkarit ovat vikatikki siinä vaiheessa, kun lähdetään hakemaan päänahkoja. Villasormikkaat, ”taistelijankäsineet” tai jotkin muut ei-niin-rajoittavat-käsineet ovat se mitä taistelussa käytetään, vaikka ne eivät olekaan yhtä lämpimät. Rukkasia voi pitää sitten tukikohdassa chillaillessa tai vartiossa ja ottaa ne ennakoivasti pois siinä vaiheessa, kun lähdetään sotapolulle tai muuten varaudutaan aseenkäsittelyyn. Aivan kuten muidenkin varusteiden kanssa toimitaan. Tilanteen vaatimusten mukaan siis.
Käsiä pitää pystyä käyttämään muuhunkin kuin rk:lla ampumiseen. Osana on heitteiden käyttö, viestivälineiden käyttö, erilaiset soljet ja lukitukset taisteluvarustuksessa, valaisimen ja pimeänäkölaitteen käyttökytkimet yms. Mieluummin vähän kylmä sormilla kuin se, että ei pysty suorittamaan tehtäviään. Liika mukavuudenhalu voi olla kohtalokasta jos itsepintaisesti korvaa kypärän turkislakilla ja sormikkaat rukkasilla vain sen takia, etteikö tulisi vilu. Taas kerran kompromissi eri asioiden kanssa.
Totta. Pistooli on erittäin käyttökelponen ase tuolla 20-30 metrin matkallakin. Suurimmalla osalla raja menee kaiketi tuossa commandon mainitsemassa 50 metrissä.
7 metriä on yleinen etäisyys erilaisissa globaalisti tunnetuissa ampumaharjoitteissa ja muissakin, koska sitä yleisesti pidetään minimietäisyytenä tehokkaaseen toimintaan uhkatilanteessa. Siinä ajassa on teoreettisesti mahdollisuus ehtiä reagoimaan uhkaan ilman, että homma menee painiksi. Tarkoittaa siis juurikin aseen, patukan, sumuttimen tms. välineen vetämistä ja käyttöä sekä omaa liikettä esim. väistön muodossa.
Jossain opettavat, että ”lipas” huudon sijaan käytettäisiin sanaa ”lataan”, koska taistelunkiimassa tuo on helposti ymmärrettävissä väärin ja pian kaveri nakkaa kypärään täydellä lippaalla. En myöskään osaa olla huolissani siitä, että vihollisella olisi suomenkielentaitoisia solttuja tarpeeksi lähellä minua kuuntelemassa tulitaistelunaikaista huutelua kaiken sen paukkeen keskellä, vaikka eräskin kouluttaja oli sitä mieltä, että ”lataan” sanaa ei saa käyttää, koska sitten vihollinen kuulee mitä teet.
Mitä siis tulisi tehdä? Mikä on parempi vaihtoehto kuin pistooli?
Hätälaukauksen ampumiseen menee vähemmän aikaa kuin kellottamani 1,06 sekuntia, koska ase on käännetty vartalonmukaisesti piippu eteenpäin siinä kohtaa, kun se vedetään kotelosta. Tuossa kohtaa vain pedaali pohjaan ja rämpytystä. Jos laukausten väli on 0,2 s ja naapurin kirgiisi saa kaksi osumaa reiteen ja yhden munaansa niin pahin vauhti on varmasti poissa. Lisäksi oma liike suojaa, kuten commando jo kertoi. Väistö sivulle tai taakse, potkut, sormet silmiin, hallittu kaatuminen taaksepäin tms.
Lähitilanteissa ei ole pakko hakea hienoa tasajyvää kulmakarvojen ja hampaiden väliin vaan voidaan ampua myös vaistolaukauksia ennenkuin ase on saatu kahden käden otteeseen.
Ihmisiä ei saa ampua harjoitusmielessä, joten vaihtoehdoiksi jää ampua radalla tai olla harjoittelematta. Ensimmäinen vaihtoehto on varmasti parempi, vaikka ei tietysti olekaan sama asia kuin taisteleminen.
Sotajaotusta voidaan PERKissä rukata uusiksi ja laittaa se hyväkuntoinen sotilastaidoistaan huolehtinut aktiivireserviläinen kiväärimieheksi ja volkkarin rattiin taas se reservissä 40 kiloa lihonnut gona.
