Pistooli jokamiehen aseeksi?

[setämies]

Haastan commandon, Pstsian ja kaikki muutkin laatimaan ase- ja ampumakoulutusohjelman 165vrk palvelevalle taistelijalle. Vaikkapa nyt alkajaisiksi ihan tunti/aihe/laukaus-tarkkuudella. Kuinka monta tuntia P-kaudella, E-kaudella, J-kaudella? Montako tuntia perusharjoitteisiin, rata-ammuntoihin, taisteluammuntoihin. Jos intoa riittää, voisitte ehdottaa vaikkapa myös harjoitteita tai ammuntoja.
Motivointina voin todeta, että työskentelen henkilökunnan koulutuksen parissa erityisesti ase- ja ampumakoulutuksen saralla ja siinä suhteessa voi ehdotuksillanne olla kauaskantoistakin vaikuttavuutta.

No perhana! Ehdotan omaa aihetta tälle keskustelulle.

 

[Hande]

Haastan commandon, Pstsian ja kaikki muutkin laatimaan ase- ja ampumakoulutusohjelman 165vrk palvelevalle taistelijalle. Vaikkapa nyt alkajaisiksi ihan tunti/aihe/laukaus-tarkkuudella. Kuinka monta tuntia P-kaudella, E-kaudella, J-kaudella? Montako tuntia perusharjoitteisiin, rata-ammuntoihin, taisteluammuntoihin. Jos intoa riittää, voisitte ehdottaa vaikkapa myös harjoitteita tai ammuntoja.
Motivointina voin todeta, että työskentelen henkilökunnan koulutuksen parissa erityisesti ase- ja ampumakoulutuksen saralla ja siinä suhteessa voi ehdotuksillanne olla kauaskantoistakin vaikuttavuutta.

Asiaa hieman sivuten yksi kysymys. Millaisista lisäkustannuksista puhuttaisiin, jos hommaa järkeistettäisiin ja mentäisiin järjestelyyn, jossa varusmiesten lomia leijattaisiin radikaalisti? Yksi nelipäiväinen viikonloppuvapaa per kuukausi esimerkiksi. Kolmelle viikonlopulle pitäisi siis kuukausittain löytyä huolto ja kouluttajat, jotta homma ei mene pelkäksi oleiluksi.

 

[setämies]

Ja vastaukset zeron haasteeseen voi postittaa tänne. http://maanpuolustus.net/threads/165vrk-palvelevan-taistelijan-ampumakoulutusohjelma.3006/

 

[Zero The Hero]

No jos lasketaan että:
- varusmiehen muonitus maksaa vuorokaudelta noin 14-17€ (en muista nyt tarkkaa lukua),
- varusmiehiä palveluksessa kerrallaan 20 000
- keskimääräisen kouluttajan tuntipalkka on 14-16€ ja lauantaitunneista maksetaan 50% lisäkorvaus ja sunnuntaista 100% lisäpalkka + Tel-kulut (palkka*0.3?)
- kouluttajia tarvittaisiin viikonlopuksi yksikköön töihin ainakin 5/yksikkö
- varusmiehiä kouluttavia yksiköitä valtakunnassa vaikkapa 100 kpl

- laskelmissa ei kannattane vielä laskeskella muiden koulutuksen tukihenkilöiden / infrastruktuurin kuluja

lomamatkakustannuksista on mahdoton heittää arviota

 

[Aquilifer]

Olen opettanut monta ihmistä ampumaan. Kohtuullisen ampumataidon opettaminen pistoolilla ei kestä kauaa. Puolessa tunnissa koskaan ampumaton henkilö saadaan opetettua ampumaan seitsemästä metristä pääalueen a-osumia tasaisen toistuvasti. Oikeaoppisen vedon opettamiseen menee se toinen puoli tuntia, ja parissa tunnissa saadaan nämä taidot yhdistettyä siten että niitä a-alueen osumia tulee vedosta tasaisesti.
Valitettavasti nämä opit unohtuvat melkein yhtä nopeasti kuin ne on hankittukin, ja siinä tulee se jatkuvan harjoittelun merkitys. Päivässä saadaan noviisista kohtuullisen hyvä ampuja, mutta jo muutamassa päivässä se uusi taito alkaa rapistumaan jos sitä ei pidetä yllä tai jopa paranneta. Tämän takia pistoolin käytön opettaminen varusmiehille on aikas turhaa touhua. Kun se varusmies muutaman vuoden päästä tulee kertaamaan ja sille annetaan taas pistooli kouraan, niin ollaan taas nolla-tilanteessa. Tämän näkee jo ihan rynnäkkökiväärienkin kanssa, ja niitä sentään hierotaan ihan helvetin paljon enemmän.
Itselläni pistooli kuuluu omakustanteiseen varustukseen. Mutta minä harjoittelenkin sillä...

 

[Tvälups]

Olen opettanut monta ihmistä ampumaan. Kohtuullisen ampumataidon opettaminen pistoolilla ei kestä kauaa. Puolessa tunnissa koskaan ampumaton henkilö saadaan opetettua ampumaan seitsemästä metristä pääalueen a-osumia tasaisen toistuvasti. Oikeaoppisen vedon opettamiseen menee se toinen puoli tuntia, ja parissa tunnissa saadaan nämä taidot yhdistettyä siten että niitä a-alueen osumia tulee vedosta tasaisesti.

Totta.

Valitettavasti nämä opit unohtuvat melkein yhtä nopeasti kuin ne on hankittukin, ja siinä tulee se jatkuvan harjoittelun merkitys. Päivässä saadaan noviisista kohtuullisen hyvä ampuja, mutta jo muutamassa päivässä se uusi taito alkaa rapistumaan jos sitä ei pidetä yllä tai jopa paranneta.

Totta.

Tämän takia pistoolin käytön opettaminen varusmiehille on aikas turhaa touhua. Kun se varusmies muutaman vuoden päästä tulee kertaamaan ja sille annetaan taas pistooli kouraan, niin ollaan taas nolla-tilanteessa. Tämän näkee jo ihan rynnäkkökiväärienkin kanssa, ja niitä sentään hierotaan ihan helvetin paljon enemmän.

varusmiehille = upseereille!
Kun se varusmies upseeri muutaman vuoden päästä vuosittain tulee kertaamaan ampumaan ja sille annetaan taas pistooli kouraan, niin ollaan taas nolla-tilanteessa.

Mietipäs kuinka turhauttavaa on vuodesta-toiseen ammuttaa upseereita, jotka tietävät kaikesta-kaiken, mutta eivät osaakaan ampua ja pahimmillaan kammoavat tai jopa pelkäävät aseita? Oikeus kantaa pistoolia voimankäyttövälineenä: Miehistöltä vaaditaan vuosittainen hyväksytty tasokokeen suoritus, mutta upseeri saa/voi korvata tasokokeen perinteisellä sotilaspistooliammunnalla (10ls/25m)...

RVLE muuten suuressa viisaudessaan päätti muuttaa RK-PAK-ammunnat vain jokatoisvuotisiksi...

Itselläni pistooli kuuluu omakustanteiseen varustukseen. Mutta minä harjoittelenkin sillä...

Samoin.

 

[kimmo.j]

Ja vastaukset zeron haasteeseen voi postittaa tänne. http://maanpuolustus.net/threads/165vrk-palvelevan-taistelijan-ampumakoulutusohjelma.3006/

Linkki ei johda mihinkään, vai olenko se vain mä.

 

[Tvälups]

Johtaa se.

 

[Laamanator]

Linkki ei johda mihinkään, vai olenko se vain mä.

Ei johda mullakaan mihinkään. Joko syynä on se, etten osaa käyttää suoraa linkkiä tai sitten tällä foorumilla on jokin salattu ja harvoille valituille tarkoitettu alue, jonne mua ei haluta.

 

[kimmo.j]

Olinpa kömpelö, se on tietysti mä.

 

[commando]

No jos lasketaan että:
- varusmiehen muonitus maksaa vuorokaudelta noin 14-17€ (en muista nyt tarkkaa lukua),
- varusmiehiä palveluksessa kerrallaan 20 000
- keskimääräisen kouluttajan tuntipalkka on 14-16€ ja lauantaitunneista maksetaan 50% lisäkorvaus ja sunnuntaista 100% lisäpalkka + Tel-kulut (palkka*0.3?)
- kouluttajia tarvittaisiin viikonlopuksi yksikköön töihin ainakin 5/yksikkö
- varusmiehiä kouluttavia yksiköitä valtakunnassa vaikkapa 100 kpl

- laskelmissa ei kannattane vielä laskeskella muiden koulutuksen tukihenkilöiden / infrastruktuurin kuluja

lomamatkakustannuksista on mahdoton heittää arviota

Niin, vuosibudjetillisellisti PV:lle koulutuksen tehostaminen maksaisi mutta mitään järkeähän ei ole pitkittää koulutuksen aikaikkunaa esim. pitämällä viikonloppuvapaita. Viikonloppuvapaat karsimalla asepalvelus lyhenisi kuukausia, joka olisi kyllä monelle mieleen kun asepalveluksen voisi suorittaa esim. yo-kirjoitusten ja syksyn opintojen alkamisen välissä. Ja 19-vuotiaalla ei ole mitään vaimoa ja lapsia vielä. Vähän epäilen että siinä 5,5 kk ehtii nytkään kenellekään antaa talvikoulutusta! Lisäksi tiukempi paketti antaisi nykysysteemillä henk. koht. otteen koulutukseen ja tarkemman! Jokaisen komppanian takapihalle syntyy dieselin ja gonakuskin tupakoiden hinnalla vallitettu pistooliampumismonttu, siinä on viherpiipertäjien iloksi asfaltti estämässä erittäin myrkyllisen lyijyn imeytyminen. Mitä sitten tulee koulutuksen suunnitteluun, niin siinähän voi käydä ampumassa pistoolilla, lyhyt matka. Sotkusta voisi ostaa harjoituspatruunoita edullisesti, jos haluaisi harvalla vapaa-ajallaan ampua. Ei kai nyt intissä voida kouluttaa miehiä murhaamaan ihmisiä jos heille ei voida antaa lupaa harrastaa ampumista noin muutenkaan. Koulutuksen suunnittelu on aika turhaa, koska muuttaisin koko järjestelmää aika paljon enkä usko nykyisen järjestelmän tarjoavan meille parasta ratkaisua, kannatan lähes kaikkia muita järjestelmiä kuin pitkää, aseistariisuttua, huonokuntoista, varustamatonta ja harjoittamatonta reserviläisjärjestelmää johon mennään tehottoman varusmiespalveluksen kautta.

 

[pstsika]

Ehdin jo kirjoittaa tuonne linkin taakse, enkä tiedä sallitaanko tuplapostauksia?

Edit. Tulkoon tännekin, niin saadaan vähän laajempaa keskustelua.

**************************

Poliisi saa ampuma- ja aseenkäsittelykoulutusta perustutkinnon osana 36 h * ja huomattava osa nuoremmista konstaapeleista ei ole ennen tuota ampunut tai edes pitänyt kädessään pistoolia.

Tuossa ajassa saadaan kuitenkin aikaan se, että tasokoe pystytään läpäisemään hyväksytysti ja turvallisesti, jolloin saadaan oikeus kantaa asetta julkisilla paikoilla kansalaisten keskuudessa sekä tarpeen vaatiessa käyttää sitä voimankäyttövälineenä. Sivumennen sanoen poliisin tasokoe on muuten yksi suuri vitsi jos mittarina käytetään ampumataitoa… Koulutus on hyvin muodollista, varsinkin jos verrokiksi asetetaan esimerkiksi toiminta-ampujien harjoitteet.

Käytännössä poliisin perustutkinnon osana oleva AA-koulutus tarkoittaa
- ampumaotteen muodostamista
- tähtäämistä
- laukaisua
- vetämistä ja kotelointia
- lippaanvaihtoa
- häiriönpoistoa ”lipas irti”- menetelmällä

Erityinen huomio sille, että huomattava osa ei ole tosiaan ikinä ennen ampunut välttämättä edes ilmakiväärillä ja suurimmalla osalla ampumakokemus rajoittuu varusmiesaikaan.

Varusmiesten osalta koulutus saisi varmaan olla samantyyppistä, mutta itse lisäisin ensisijaiseksi häiriönpoistomenetelmäksi "tap-rack-ready"- menetelmän ja ”lipas-irti”-menetelmä olisi toissijainen. Yleensähän palveluspistoolin häiriö on laukeamaton ja taistelutilanteessa nopeus on valttia.

Kovin spesifiin harjoitteluun ei varmastikaan ole resursseja ja on parempi opettaa yksinkertaisia perustekniikoita massalle kuin mennä sen harvan nopeasti oppivan ehdoilla.

Jos lähtökohdaksi otetaan tuo 36 h ja 250-300 patruunaa, niin ollaan sillä tasolla, jolla PolAMK kouluttaa ”ammattimaisia aseenkäsittelijöitä”. Käytetty aika ja patruunamäärä ovat tietysti surkean vähäisiä jos niitä verrataan asemiehiin, mutta ilmeisestikin tuo antaa joitakin eväitä.

Resurssien puutteen takia tyytyisin ihan suosiolla siihen, että pistooli opetettaisiin jalkaväen taistelijoille eikä jokaiselle varusmiehelle. En osaa sanoa miten montaa miestä se vuositasolla tarkoittaisi, mutta maavoimien osalta pistoolikoulutus annettaisiin kaikissa niissä koulutushaaroissa, joissa tuotetaan etulinjan taistelijoita. Esimerkiksi talousmiehet ja KRH-miehet jäisivät ulkopuolelle.

On tietysti mahdoton ajatus, että 5½ kk asevelvollisuuden tai poliisin ase- ja ampumakoulutuksen rajatuilla resursseilla saadaan aikaiseksi yhtä hyviä ja varmoja aseenkäsittelijöitä ja ampujia kuin uskon esimerkiksi Sinun, commandon tai itseni olevan. Harjoittelumäärissä ollaan kuitenkin aivan älytön määrä edellä jos verrataan keskimääräiseen varusmieheen tai aloittelevaan poliisimieheen. Tai keskimääräiseen ammattisotilaaseen.

Sinä, ZtH, et edusta keskimääräistä suomalaista ammattisotilasta tässä asiassa ja minä tai commando emme edusta keskimääräistä suomalaista reserviläistä. Oletan, että jokaisella meistä on 10 vuotta tai enemmän ampumaurheiluharrastusta, pääasiassa toiminnallista ampumaurheilulajia, takana ja vuositasolla menee neli tai jopa viisinumeroinen määrä patruunoita.

Itse koulutuksen jättäisin miehistön osalta E- ja J-kausille. Pääpaino E-kaudella osana ase- ja ampumakoulutusta. P-kaudella tuo menisi ns. ”hukkaan”, koska kaikkia ei kuitenkaan kouluteta taistelijantehtäviin. Aliupseerikursseilla valmentaisin tulevat ryhmänjohtajat apukouluttajiksi rastikoulutusta silmälläpitäen ja sisällyttäisin koulutukseen jotain pistooliin liittyvää. Varusmiesaliupseerit siis pystyisivät opettamaan aseen purkamisen ja osan muodollisesta koulutuksesta rasteilla. Ampuma-otteen, vetämisen ja laukaisutekniikan jättäisin kantahenkilökunnalle, koska nuo ovat vaaranpaikkoja oppia huonosti ja jopa väärä tapa.

Ensimmäinen askel olisi oppitunti aiheesta ”Pistooli jalkaväen taisteluvälineenä”, jossa kerrottaisiin perusteet aseesta ja siitä mihin se on tarkoitettu.

Toisessa vaiheessa olisi kuivaharjoittelu, jossa opetettaisiin aseen purkaminen/kokoaminen/huoltaminen, lippaan vaihto ja häiriön poisto. Tämän jättäisin varusmiesaliupseerien koulutettavaksi, joskin valvoisin rasteja.

Kolmannessa vaiheessa kantahenkilökuntaan kuuluva opettaisi kahden käden ampumaotteen muodostamisen sekä laukaisutekniikan eron rynnäkkökiväärin nähden. Tässä todennäköisesti joutuisi korjaamaan hollywood- suorituksia jonkin verran.

Neljännessä vaiheessa olisi vuorossa totuttautumisammunnat pistooliradalla esimerkiksi 15 tai 10 metrin etäisyydeltä palveluspuvussa. Ihan perusammunnat siis. Jokainen ampuisi 50 patruunaa aloittaen 5 laukauksen sarjoissa tavoitteena mahdollisimman pieni kasa. Tarkoituksena olisi vain tutustua aseeseen sekä sarjojen ja taululla käyntien välissä havainnoida ja pyrkiä korjaamaan virheellisiä tekniikoita. Tavoite olisi, että jokainen pystyy ampumaan viimeisessä sarjassa 10 laukausta A5 tai jopa A4 kokoiselle arkille staattisesta asennosta ilman aikarajaa. Ryhmät ampuisivat ilman vaihtoja koko setin ja aikaa kuluisi ryhmää kohden 60-90 minuuttia.

Jokainen ampuja kohdataan yksilönä ja suorituksesta annetaan palaute eikä vain todeta tulosta ja paikata - siksi varaan tuohon noinkin runsaasti aikaa.

Jos joukkueessa on kaksi kouluttajaa, niin kaksi ryhmää voisi ampua samanaikaisesti, jolloin joukkue tarvitsisi aikaa 2-3 tuntia. Ei-ampuvilla ryhmillä olisi ryhmänjohtajien johtamaa rastikoulutusta tai vaikka taukojumppaa.

Viidennessä vaiheessa opetettaisiin pistoolin oikeaoppinen ja turvallinen vetäminen ja kotelointi kantahenkilökunnan toimesta. Aikaikkunaa en osaa sanoa, koska tässäkin virheellisiä suorituksia varmasti joudutaan uusimaan. Mahdollisuuksien mukaan käyttäisin paukkupatruunaa pistoolin patruunapesässä varmistamaan sormikurin toteutumisen. Aikaa 2 tuntia ja taustalla rastikoulutusta, jotta kerrallaan opetettava ryhmä saadaan pidettyä tarpeeksi pienenä.

Kuudennessa vaiheessa ammuttaisiin taas perusammunnat tilanneradalla käyttäen 50 patruunaa per koulutettava. Lisukkeena olisi latausharjoituspatruunoiden käyttö kouluttajien tai apukouluttajien lipastamissa lippaissa ja turvallinen ja oikeaoppinen häiriön poisto itsenäisesti kesken suorituksen ja muuten sama tavoite kuin vaiheessa 4 eli ampumakokemuksen kerryttäminen ja pistoolin tottuminen. Harjoite ammutaan taisteluvarustuksessa ilman rynnäkkökivääriä. Ei-ampuva joukko on rasteilla.

Seitsemännessä vaiheessa ammutaan lähiammunnat 4-7 metrin etäisyydeltä ja kotelosta vetäen. Äänimerkistä (esim. pillin vihellys) ampuja vetää ja ampuu yhden osuman taulun keskellä olevaan A5/A4 arkkiin, tuo aseen valmiusasentoon, rikkoo putkinäön ja koteloi aseen.

Ensimmäisessä harjoitteessa taistelija ampuu yhden laukauksen per veto, toisessa kaksi laukausta. Ei siis tuplalaukausta, vaan kaksi laukausta. Hyvien tuplalaukausten opettamiseen ei ole aikaa eikä tarpeeksi kuulaa. Suhdeluku 20/30 ampuen yhteensä 50 patruunaa. Harjoite ammutaan taisteluvarustuksessa ilman rynnäkkökivääriä.

Kahdeksannessa vaiheessa opetetaan aseenvaihtotekniikka rynnäkkökivääristä pistooliin. Yksi perustekniikka riittäköön eli ase lasketaan tukikädellä hihnan varaan ja siirretään hieman sivulle yhdistäen tämä asekädellä samanaikaisesti suoritettavaan vetoon. Vaatii kantahenkilökuntaan kuuluvan kouluttajan, mutta ryhmänjohtajia varmaankin pystyy käyttämään apuna. Tarkoitus ei ole saada tätä automaatiotasolle, koska aika ei riitä tarpeeksi moneen toistoon. Annetaan kuitenkin jokin peruste eteenpäin työstettäväksi ja valmis malli mahdollisuudelle kehittyä myöhemmin reserviläisenä. Harjoite ammutaan samoilla tekniikoilla kuin vaiheessa 7, mutta erittäin rauhallisesti ja keskittyen oikeisiin suorituksiin eikä nopeuteen.

Lyhyesti: RK ylävalmius - ampumavalmius - klik - aseenvaihto - laukaus paperiarkkiin - pistoolin palauttaminen valmiusotteeseen - putkinäön rikkominen - kotelointi - rk:n palauttaminen toimintakuntoon.

Yhdeksännessä vaiheessa ammutaan sovellettu harjoitus taisteluvarustuksessa. Harjoite alkaa tyhjän tai yhdellä paukkupatruunalla ladatun rk:n kanssa ylävalmiusasennosta. Koulutettava suorittaa aseenvaihdon rynnäkkökivääristä pistooliin, ampuu kolmesta viiteen osumasta reagoivaan maaliin (Janter maastotakilla, SPOL/SRA-taulu ilmapalloilla ja maastotakilla, vain A-osumaan reagoivia lähtökohtaisesti. Kouluttaja päättää.), poistaa häiriön, vaihtaa lippaan sekä suorituksen lopuksi (maalit tuhottu) koteloi ja saattaa rynnäkkökiväärin ampumavalmiiksi. Jokaiseen suoritukseen on varattu 15 patruunaa kahdessa kouluttajan täyttämässä lippaassa ja häiriö tulee kaikille samassa kohtaa. Kouluttaja ratkaisee missä kohtaa se on hyvä tehdä.

Toistetaan 2 kertaa kuitenkin vaihtaen klikkipatruunan sijoitusta. Se voi olla esimerkiksi toisena, puolivälissä ensimmäistä lipasta tai viimeisessä lippaassa. Harjoite toistetaan 2 kertaa siten, että mies kerrallaan huudetaan ampumapaikalle. 3 min per suoritus eli teoriassa joukkue ampuisi 4-5 tunnissa.

Tuossa on perusteet pistoolin käytölle ja pohja oppia ja syventää osaamista reservissä. Tuota voi toki rukata ja yhdistää eri vaiheita toimivaksi kokonaisuuksi, mutta tuossa järjestyksessä minä näitä kouluttaisin.

Tarvittava patruunamäärä miestä kohden on 230 patruunaa ja aikaa menee itse koulutustapahtumiin alle tuo poliisikoulun 36 h. Siirtymät toki lisäksi ja kouluttajan suorittamat valmistelut sekä tauot ja pelivaraa. Kokonaistuntimäärän saa laskea joku muu. Eiköhän tuossa viikko menisi.

*http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/37712/Vainio_Jani.pdf?sequence=1

 

[Hande]

Niin, vuosibudjetillisellisti PV:lle koulutuksen tehostaminen maksaisi mutta mitään järkeähän ei ole pitkittää koulutuksen aikaikkunaa esim. pitämällä viikonloppuvapaita. Viikonloppuvapaat karsimalla asepalvelus lyhenisi kuukausia, joka olisi kyllä monelle mieleen kun asepalveluksen voisi suorittaa esim. yo-kirjoitusten ja syksyn opintojen alkamisen välissä. Ja 19-vuotiaalla ei ole mitään vaimoa ja lapsia vielä. Vähän epäilen että siinä 5,5 kk ehtii nytkään kenellekään antaa talvikoulutusta! Lisäksi tiukempi paketti antaisi nykysysteemillä henk. koht. otteen koulutukseen ja tarkemman! Jokaisen komppanian takapihalle syntyy dieselin ja gonakuskin tupakoiden hinnalla vallitettu pistooliampumismonttu, siinä on viherpiipertäjien iloksi asfaltti estämässä erittäin myrkyllisen lyijyn imeytyminen. Mitä sitten tulee koulutuksen suunnitteluun, niin siinähän voi käydä ampumassa pistoolilla, lyhyt matka. Sotkusta voisi ostaa harjoituspatruunoita edullisesti, jos haluaisi harvalla vapaa-ajallaan ampua. Ei kai nyt intissä voida kouluttaa miehiä murhaamaan ihmisiä jos heille ei voida antaa lupaa harrastaa ampumista noin muutenkaan. Koulutuksen suunnittelu on aika turhaa, koska muuttaisin koko järjestelmää aika paljon enkä usko nykyisen järjestelmän tarjoavan meille parasta ratkaisua, kannatan lähes kaikkia muita järjestelmiä kuin pitkää, aseistariisuttua, huonokuntoista, varustamatonta ja harjoittamatonta reserviläisjärjestelmää johon mennään tehottoman varusmiespalveluksen kautta.

Ei missään tapauksessa lähdetä ainakaan kokonaisaikaa lyhentämään, eli varusmiespalveluksen tulisi ihan minimissään sisältää 150 vuorokautta koulutusta. Jos löytyy järkevä systeemi, jolla hommaa voidaan jaksottaa, niin mikä ettei. Kaikille varusmiehille yhteinen 10 viikon / 60 tehollisen koulutusvuorokauden peruskoulutus olisi hyvä pohja, jolle rakentaa.

 

[Laamanator]

Minä ehdottaisin mm. sotaimaamien ja -pappien korvaamista taistelukouluttajilla. Siirtymistä joukkueenkouluttajista enemmän tiettyjen taitojen kouluttajiin (oman alan aliupseerit) sekä varusmiesjohtajien vastuun lisäämistä mitä tulee esim. aamutoimien ja -lenkkien vetämiseen. No lenkkejä ei enää aamuisin vedetä mutta kuitenkin... Aikoinaan muuten varusmiespalveluksessa ehdotimme aamulenkkejä, se kaatui siihen ettei tätä voida järjestää koska paikalla ei ole kantahenkilökuntaa valvomassa... Vapaa-ajalla lenkkeilivät ja kehoaan peilasivat harvat.



No tämä ongelma ratkeaa kouluttajien koulutuksella ja erikoistumisella. Kaikista ei ole opettamaan ampumataitoa eikä tai lähitaistelua eikä kaikista suunnittelemaan liikkeellekannallepanoa. Ei esim. MPKK ole kaikkien taitojen koulu eikä kaikkien tarvitse vetää kaikkien koulutushaarojen ja kehitysvaiheiden kautta lävitse. Tässä on ongelma ja koko tänä aikana tiettyjen vaiheiden heikkous karsii ne, jotka ehkä "ylemmissä" tehtävissä menestyisivät kuitenkin paremmin. Näkisin että pikemminkin upseerin koulutuksen pitäisi olla enemmän sivistysmaiden tasoinen eli upseerinkoulutus on täydennys ja se yleissivistävä koulutus hankitaan jonkun muun yliopistotutkinnon kautta ja taas ne perussotilasjutut varusmieskoulutuksen tai vastaavan kautta. En näkisi, että on kovin vaikeaa ja kallista tukea toimintaa esim. maksamalla MPK:n kurssimaksuja, patruunoita ja lainaamalla aseita sekä kannustamalla palkanlisien, sertifikaatien, ylennysten, "ranger"-tabien ym. avulla tähän muutenkin kuin maksamalla täyttä palkkaa koulutusajalta.



Oikein! Valitettavasti PV ja RVL eivät kaikissa kolkissa maata tätä ymmärrä ja aselakia sorvatessa olisi pitänyt ymmärtää tukea reserviläisiä ja tuoda se esiin lausunnoissa.

Erikoistuminen ja koulutuksen kehittäminen on hyvä asia. Myös tavoitetilan määrittely ja erilaisten vaatimusten listaaminen on helppoa. Sen sijaan tavoitteen saavuttaminen on hieman haastavampi prosessi, joka onnistuessaankin maksaa runsaasti rahaa ja erityisesti aikaa. Siitäkään huolimatta sen toteutuskelpoisuus ja hyötysuhde eivät ole mikään itsestäänselvyys.

Tällä hetkellä on tosiasia, että tämän maan paras taktisen asekäsittelyn koulutus ja osaaminen löytyvät jostain muualta kuin Puolustusvoimista. Pikaisena esimerkkinä voin mainita vaikka MPK:n taktisten asekurssien kouluttajat, jotka ovat perehtyneet varsin syvällisesti asiaansa, osaavat kouluttaa ja heillä on henkisenä pääomanaan tämän kaiken mahdollistava pitkä soveltuva tausta ase-alalta, mikä käytännössä tarkoittaa kohtalaisen vankkaa kokemusta toiminta-ammunnan eri lajeista. Tiedän myös ainakin osan heistä opiskelleen taktista asekäsittelyä ulkomailla, pääosin Yhdysvalloissa.

On pelkästään hyvä asia, että tällaisia henkilöitä ja erikoisosaamista on olemassa. He eivät välttämättä ole ihan Travis Haleyn vertaisia guruja eikä mozambique irtoa alle sekunttiin, mutta he edustavat kuitenkin jo kohtalaisen hyvää ja "riittävää" tasoa sekä pystyvät siirtämään osaamistaan muille. Valitettavasti heidän kaltaisiaan on hyvin rajallinen määrä, todellisen tarpeen ollessa moninkertainen tarjontaan nähden.

Taktisen asekäsittelyn kouluttaja on erikoismies, joita ei pysty taikomaan tyhjästä tai pikakouluttamaan pystymetsästä jollain MPKK:n tai MAASK:n kurssilla. Käytännössä jo tällaiseksi koulutettavalta on vaadittava "riittävän" pitkää ja monipuolista kokemusta (=> osaaminen ja näkemys), mikä tarkoittaa omatoimisesti suoritettua ampumaurheilua. Jo tällainen vaatimus rajaa potentiaalisia henkilöitä melkoisesti. Kun vaatimusta tarkennetaan vielä edellyttämällä "riittävä" kokemus vaikka IPSC/SRA/IDPA tyyppisestä ammunnasta, ryhmä kutistuu entisestään.

Toinen vaihtoehto on tietysti riman laskeminen ja "asian tuntioiden" taikominen sotilaskäskyllä, jolloin kesäkessu ja lapsiluutnantti ryhtyvät rajattoman itsevarmuutensa voimalla opettamaan suurelle yleisölle "taktista ase käsittelyä". Lienee kuitenkin selvää, että tällaisella järjestelyllä lopputulos on jotain muuta kuin tämän ketjun viesteissä kuvailtu tavoitetila. Tässä viestissä jätän aikaresurssi-, kustannuskysymykset ja muut käytännönjärjestelyt kokonaan käsittelemättä.

Näkisin että pikemminkin upseerin koulutuksen pitäisi olla enemmän sivistysmaiden tasoinen eli upseerinkoulutus on täydennys ja se yleissivistävä koulutus hankitaan jonkun muun yliopistotutkinnon kautta ja taas ne perussotilasjutut varusmieskoulutuksen tai vastaavan kautta.

Niin. Miksipä ei. Tässäkin asiassa suomalaiset ovat ainoat oikeassa olevat ja kaikki muut ovat väärässä. Muistan kun vuonna 2001 upseerikoulutus uudistettiin ja tutkinnoista tehtiin hallinnollisella päätöksellä "korkeakoulututkintoja". Valtamediassa esimerkiksi Helsingin Sanomissa muutosta perusteltiin näyttävästi sillä, että sen ensisijainen tavoite oli profiilin kohottaminen muuttamalla tutkinnot "kandidaateiksi" ja "maistereiksi" sekä kyky kilpailla opiskelija-aineksesta tiedekorkeakoulujen kanssa. Toisinsanoen hakijoita koettiin olevan liian vähän ja hakijamäärää oli saatava jollain keinolla lisätyksi.

Nämä takavuosien perustelut on sittemmin vuosien varrella jostain syystä vaiettu tai ainakaan niitä ei ole enää julkisuudessa käytetty. Tämä keskustelunaihe kuuluu tietysti johonkin muuhun ketjuun, joten se siitä.

se kaatui siihen ettei tätä voida järjestää koska paikalla ei ole kantahenkilökuntaa valvomassa...

Tämän yksittäisen esimerkkitapauksen syynä on palvelusturvallisuus sekä sitä säätelevät normit ja varomääräykset. Nykyajan yhteiskunta on kehittynyt siihen suuntaan, että kaiken pitää olla aina täysin turvallista ja riskitason on oltava nolla kaikissa olosuhteissa. Tämä vaikuttaa vahvasti lainsäädäntöön, jonka kautta vaikutus heijastuu välittömästi ja suoraan myös Puolustusvoimien toimintaan. Jos ammattisotilas (vastuussa oleva virkamies) ryhtyy rikkomaan lakia, niin häkki heilahtaa tasaisen varmasti - viimeistään siinä vaiheessa kun jotain sattuu. Tyypillisenä vasta-argumenttina tähän esitetään yleensä, että sotilaskoulutus sisältää erityisluonteensa vuoksi aina riskejä. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta yhteiskunta ei ole näihin riskeihin valmis - ja yhteiskunta määrää, mitä siihen kuuluvissa Puolustusvoimissa saa tai ei saa tehdä.

 

[baikal]

Entäpäs malli, jossa annetaan varusmiehelle "pistoolin perusteet", sanotaan nyt 4 tuntia teoriaa ja pari iltapäivää radalla? Ja sitten jatkettaisiin pv:n radoilla ja vehkeillä vehhiä kehiin, kouluttajina ressut ja valvojana yksi kantaihminen? Vaihtopaikkana rk-rata ja sama peli. Henkilöstökulut olisivat minimissä ja kohtuullisilla voimavaroilla voidaan pyörittää melkoista rulettia, eikös vain. Tähän tapaan MPK on jo pannutkin pitkään, rekrytointipohjaa suuremmaksi ja luottamusta ressuihin.

Kun mennään pistooliin, niin voi olla moness mielessä hyvä, että ohjaajia on runsaasti ja osallistujat ovat yli 19-vuotiaita. Ja samahan se on kiväärinkin kanssa, kun mennään ulos turvallisesta rata-ammunnasta, ohjausta tarvitaan ja turvallisuus syntyy suurelta osin siitä, että ohjaajien vastuut on tarkoin passattu kohdalleen ja homma osataan.

Tältäkin palstalta voisi värvätä heti commando-pstsika-tvälups-sarjasta yhden joukkueen kouluttajat, valvojaksi voisi ryhtyä vaikka zth, varustepeliä ja huoltoa ja (PERK) VOISI hoitaa nöyrimmin baikal. Pari assistenttia tauluille ja johan saisi pistoolit kyytiä. Kaksi kunnon päivää rataa, asiallinen ohjaus, palaute ja vehkeiden kenttähuolto yms.

Heittäisin Puolustusvoimien sijassa lisää konkreettista palloa reserville, osa lähtee vapaaehtoisena, osa käsketään, mitä ihmeellistä siinä on? Mieslukuista armeijaa ei voida pitää tolkullisessa vedossa harvojen kantahlöiden voimin, ei millään. Antaa aidosti palloa ressulle, hinta pysyy kuosissaan ja monta asiaa tulee hoidettua. Jos joskus menee pieleen tai tavoitteita ei saavuteta, ei siihen maailma kaadu, korjaa ensi kerralla.

Väitän, että tarjoamalla osallistujille ammuntaa, kelvolliset majoitusolot ja tarpeeksi ruokaa, tulijoita riittää kyllä. Olisi edes joku kontakti armeijaan, kun kävisi säännöllisesti ampumassa.

 

[kimmo.j]

Baikal on osunut asian ytimeen. PV,n pitäisi nousta edistämään, puolustamaan ja kannattamaan reservilaisten ampumaharrastusta.
Ensimmäinen askel olisi mahdollistaa ressujen käynti ampumaradalla.

Oma ampuma harrastus kuoli aikoinaan kahteen asiaan, myin aseeni (pistooli) opiskeluaikoina rahapulassa. Aikomus oli hankkia toinen, ("parempi" ja halvempi ampua). Jäi hankkimatta. Syinä juurikin ampumapaikkojen hankaluus pääkaupunkiseudulla. Silloin en tiennyt yhtään paikkaa johon olisin voinut mennä ampumaan, poislukien kallis yksityinen sisärata Albertinkadulla. En ole tässä asiassa yksin, vaan vastaavia ongelmia ovat kohdanneet monet tuttuni.

Ampuminen on kivaa, kun kysyy keskiverto ressulta mikä oli parasta kertauksissa on ampuminen kärkipäässä.
Siksi moni olisi kiinnostunut jos vain se olisi mahdollista nykyistä helpommin.

 

[vehamala]

Minäkin olisin aikanaan mielelläni osallistunut Pstsian kuvailemaan koulutukseen (tai vast). Ikävä kyllä sellaista ei ollut tarjolla, ainakaan niin että minä olisin asiasta tiennyt.
Baikal, minä voisin ajaa rollaattorillani sinne PERK:n (tai paremminkin perustamispaikan) pihaan ja olla avuksi miten vain mahdollista.
Idea on hyvä ! Ja mikä parasta, se ei, vastoin nykyistä kehitystä, olisi edes erikoisen kallis.

 

[pstsika]

Entäpäs malli, jossa annetaan varusmiehelle "pistoolin perusteet", sanotaan nyt 4 tuntia teoriaa ja pari iltapäivää radalla?

Tuo on se kaava, miten homma meni esimerkiksi setämiehen ja minun osaltani. Eli oppitunti aiheesta, aseen purkamista ja kokoamista sekä muutama ampumakerta 25 metrin pistooliradalla. Mitään muuta se ei sisältänyt. Tuo antaa toki jonkinlaiset valmiudet ampua staattisia käsi munissa ammuntoja SAL:n tyyliin, mutta ei mitään taistelukentälle vietävää.

Jos koulutustavoite luodaan vastaamalla kahteen kysymykseen, niin lopputulos eli toteutunut koulutus on hyvin paljon erilaista.

Q: Mikä on pistoolin rooli jalkaväkitaistelijalla?
A: Vara-ase itsepuolustukseen rynnäkkökiväärin ollessa toimintakyvytön tai paikassa, johon sitä ei olisi tullut koskaan jättää. Jossain tapauksissa, kuten psv-miehistöt, kyse on taistelijan henkilökohtaisesta aseesta ja vaunumiehillä pistooliin kiinnitettiinkin eritavalla huomiota.

Q: Millaisissa olosuhteissa ja millaisilta etäisyyksiltä jalkaväkitaistelija pääsääntöisesti käyttää pistoolia?
A: Taistelukentän ennalta-arvaamattomissa sää-, tilanne- ja valaistusolosuhteissa. Taistelijalla on lähtökohtaisesti 15-30 kiloa varusteita päällä ja liikeratoja rajoittavat suoja- ja taisteluvarusteet. Ampumaetäisyydet vaihtelevat pääosin puolesta metristä 30 metriin maalien ollessa liikkuvia ja tai pistemäisiä.

Nyt se 25 metriä ja 10 laukausta omaan tahtiin omaan tauluun tuntuu aika erikoiselta ratkaisulta, eikö?

Ja sitten jatkettaisiin pv:n radoilla ja vehkeillä vehhiä kehiin, kouluttajina ressut ja valvojana yksi kantaihminen? Vaihtopaikkana rk-rata ja sama peli. Henkilöstökulut olisivat minimissä ja kohtuullisilla voimavaroilla voidaan pyörittää melkoista rulettia, eikös vain. Tähän tapaan MPK on jo pannutkin pitkään, rekrytointipohjaa suuremmaksi ja luottamusta ressuihin.

VEHit eivät tavoita kuin murto-osan ikäluokista. Kannatan tietysti ajatusta teoriatasolla, mutta ei noihin varsinaisesti jonoja pääse syntymään. Päinvastoin jopa VEH-lapulla olevia MPK:n koulutuksia joudutaan perumaan, koska ei ole tarpeeksi tulijoita. Jos keskimääräiselle asevelvolliselle halutaan antaa koulutusta, niin se on oltava pakollista ja tapahduttava siten joko käsketyssä kertausharjoituksessa tai varusmiespalveluksessa.

Kun mennään pistooliin, niin voi olla moness mielessä hyvä, että ohjaajia on runsaasti ja osallistujat ovat yli 19-vuotiaita. Ja samahan se on kiväärinkin kanssa, kun mennään ulos turvallisesta rata-ammunnasta, ohjausta tarvitaan ja turvallisuus syntyy suurelta osin siitä, että ohjaajien vastuut on tarkoin passattu kohdalleen ja homma osataan.

Mitä aikaisemmin, sen parempi. Eipä ole niin paljon vääriä tapoja poisopittavana. 19-vuotias on ihan tarpeeksi vanha tilanneradalle ja sovellettuihin ammuntoihin sekä osaksi kenttäarmeijaa, vaikka onkin liian nuori ostamaan väkeviä ALKOsta…

Tältäkin palstalta voisi värvätä heti commando-pstsika-tvälups-sarjasta yhden joukkueen kouluttajat, valvojaksi voisi ryhtyä vaikka zth, varustepeliä ja huoltoa ja (PERK) VOISI hoitaa nöyrimmin baikal. Pari assistenttia tauluille ja johan saisi pistoolit kyytiä. Kaksi kunnon päivää rataa, asiallinen ohjaus, palaute ja vehkeiden kenttähuolto yms.

Niin, perusteiden opettamiseen. Jokainen pidempään ampunut pystyy opettamaan perusasiat, mutta on yksi asia osata itse ja toinen taas se, että osaa jakaa osaamistaan oikein.

En puhu nyt kenestäkään foorumilaisesta, mutta maailmassa on paljon tekijämiehiä, jotka eivät osaa opettaa, vaikka ovatkin itse osaavia. Kouluttajakokemuksen puute varmasti vaikuttaa ja osin yksilön uniikki persoonallisuus. Perusteiden opettamisesta on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että ruvetaan opettamaan vaativampia juttuja, vaikka ne itse osaisikin.

Suurin osa meistä aktiivisista ampujista on opettanut ampumisen perusteita jollekin aloittelijalle, onpa kyseessä sitten esim. lapsi tai nainen. Koko oman osaamispankin siirtäminen toisella on kuitenkin aivan jotain muuta ja parhaimmissa tapauksissa oppilaasta kehittyy ajan, kokemuksen ja erilaisten kouluttajien toimesta taitavampi kuin monesta hänen kouluttajastaan ja hän alkaa myös kyseenalaistamaan saamaansa koulutusta, joka johtaa siihen, että sekä kouluttaja, että koulutettava oppivat uutta. Tällä ei toki ole enää mitään tekemistä varusmiesten tai poliisin AA-koulutuksen kanssa… Tuo ei kuitenkaan tapahdu viikossa eikä kuukaudessa, vaan on vuosia kestävä prosessi, joka ei tapahdu tuhannella patruunalla, laina-aseilla tai ilman jatkuvaa omaehtoistaharjoittelua.

Varusmiespalveluksessa pystytään opettamaan perusteet ja antamaan eväät kehittymiselle. Valmiita kiväärimiehiä sieltä ei tule, jos nyt kukaan voi koskaan varsinaisesti ollakaan edes "valmis" tai täysinoppinut.

Heittäisin Puolustusvoimien sijassa lisää konkreettista palloa reserville, osa lähtee vapaaehtoisena, osa käsketään, mitä ihmeellistä siinä on? Mieslukuista armeijaa ei voida pitää tolkullisessa vedossa harvojen kantahlöiden voimin, ei millään. Antaa aidosti palloa ressulle, hinta pysyy kuosissaan ja monta asiaa tulee hoidettua. Jos joskus menee pieleen tai tavoitteita ei saavuteta, ei siihen maailma kaadu, korjaa ensi kerralla.
Väitän, että tarjoamalla osallistujille ammuntaa, kelvolliset majoitusolot ja tarpeeksi ruokaa, tulijoita riittää kyllä. Olisi edes joku kontakti armeijaan, kun kävisi säännöllisesti ampumassa.

Reserviläisjohtajien ja tulevien reserviläisjohtajien (ts. varusmiesaliupseerien ja kokelaiden) käyttäminen joko kouluttajina tai apukouluttajina OHJATUSTI JA OPASTAEN antaa kallisarvoista kouluttajakokemusta, jota tarvitaan siinä vaiheessa, kun joukon johtaja perustamispaikalla ottaa joukon haltuun ja alkaa melkoisen itsenäisesti tekemään siitä sotakelpoista joukkoa ja palauttamaan varusmiesaikaisia oppeja takaisin miestensä muistiin.

 

[mursu]

Ehkä "masentavinta" PV:n vetämissä pistooliammunnoissa on ollut se, kun ammuntojen aikana ei keskitytä oikeastaan ollenkaan siihen oikeaan laukaisuun ja väärien otteiden korjaamiseen. Tuloksena oli se, että moni pistooliin tottumaton ampui niitä perus nykäisyjä ja aseote oli sellainen, että sillä ei edes ole mahdollista saada minkäänlaisia kasoja aikaan. Yleisin mitä esim. olen nähnyt on se, että kahvan ja tukikäden väliin jää paljon ilmaa, jolloin ote ei ole tukeva ja osumat menee sen ja pienen nykäisyn takia roiskaisuiksi. Tätä tein itsekin kunnes vm-palveluksen jälkeen eräällä Helsinkiläisellä ampumaklubilla oleva kouluttaja kerran opetti yhden ampumatunnin aikana käytännössä kädestä pitäen oikean laukaisutekniikan ja aseotteen, jonka jälkeen vasta oma pistoolin käsittelytaito on alkanu kunnolla kehittyä siviilissä ampumaharrastuksen aikana ja myöhemmillä kriha-missioillakin sai paljon enemmän irti pistoolista.

 

[fulcrum]

Kuten ottaa myös liivi ja sen mittasuhteet ulos kehosta ovat vielä suuremmat.

Liivi on kuitenkin kiistämättä kohtuullisen välttämätön taisteluvaruste, jonka kanssa pitää oppia elämään. Pistoolikotelon osalta kyse on lisäyksestä jonka hyöty on kyseenalainen.

Vasta 1. ms ja vakiintuneet rintamalinjat sekä epäsuora tuli siinä pisti kypärät päähän. Ahaa elämys on saatu kotimaassakin pistoolin välttämättömyydestä. Erikoisjääkäreiltä sellaiset löytyy, samoin Afganistanin kriisinhallitsijoilta vaikka tulitaistelut käydään minimissään kevyillä konekivääreillä pääosin. Pistooli ja kypärä maksaa, kypärä maksaa vähemmän, siksi pistooli ei ole vielä yleistynyt kaikille taistelijoille. Kaikki, joilla on mahdollisuus, ottavat pistoolin mukaansa niin se on ollut aina.

Ai, onko pistooli nyt jokaisen länsimaisen jalkaväkisotilaan perusvaruste? Afganistanin vuorillako tällainen kokemus on saatu?

Se mitä sotilaat itse tekevät ei ole aina rationaalista. Lisäaseet luovat turvallisuuden tunnetta, riippumatta siitä onko siitä todellisuudessa lisähyötyä. Kypärä sen sijaan on huonosti koulutetuilla joukoilla harvinainen näky, huolimatta niiden kiistämättömästä hyödyllisyydestä. Sama ilmiö on huomattu maailman sivu armeijoissa aina.

Sitähän voi simuloida että mikä on hyödyllisin lähitaistelussa ja kohtaamistilanteessa, miekka, käsikranaatti, ylimääräinen lipas vai pistooli... Tappamiseen soveltuva veitsi, ei vuolemiseen, on jokaisen sotilaalla tottakai mukana. Ei mikään puukko ilman sormisuojusta.

Niin, nyt taas pistoolin puolestapuhujat jämähtävät "lähitaisteluun" ja "kohtaamistilanteisiin": veikkaan että ne tilanteet joissa sodassa todella pistoolia on käytetty, ovat useammin olleet valmisteltuja tilanteita joissa pistooli on otettu käyttöön koska pääase on liian kömpelö.

Lähitaistelua tai kohtaamistilannetta todennäköisempi skenaario on yleensä varmaan sellainen missä vihollinen on asemissa suojautuneena, tai vaikkapa panssaroidun ajoneuvon sisällä. Sitä voi miettiä, mikä ase tai varuste lisää toimintakykyä sellaisessa tilanteessa ja mikä ei.

No selvästikin meillä on kranaatinlaukaisimen puute, se on tiedetty kauan mutta RK:sta johtuen on päädytty kranaattipistooliin. Meillä on myös puutetta lippaista tuliannoksessa, kaikki nämä pitää laittaa kuntoon kuten myös pistooli.

Taistelijan varuste on aina kompromissi koska jv-taistelija ei voi roudata kaikkea mahdollista mukanaan ja vaikka voisi, ei ole rahaa. Muutenhan maailmansodatkin oltaisiin kolisteltu läpi levyhaarniskoissa tjsp. vaikka niistä harvoin taistelukentällä olisi ollut hyötyä. Pistoolien puuttuminen jokaisen jv-taistelijan varustuksesta tuskin on puhdas kustannuskysymys, koska kalliimpiakin vehkeitä jv-ryhmille on annettu käyttöön. Sellaisissakin maissa joissa rahaa on ollut käytössä paremmin, perustaistelijan varustukseen ei ole yleensä kuulunut pistooli. Yleensä on ensisijaisesti pyritty tekemään pääaseesta tehokkaampi, tai lisäämään erikoisaseiden määrää.

Ja sellaisen muutoksen soisi yhä jatkuvan pudottaen kannosta mm. kaasunaamarin ja siirtäen varusteita ergonomisempaan kantomuotoon liivin ja päivärepun muodossa. Siinä missä miekka tai vähintään jonkinlainen teräase on ollut varuste niin kaikille ei ole silloinkaan riittänyt miekkoja koska ne ovat olleet kalliita. Siitä syystä kaikilla ei ole vieläkään pistoolia.

Ei pidä paikkaansa, miekka oli useimpien jalkaväkimiesten perusase vielä 1600-luvulla. Sitten kun pistimet keksittiin, miekka jäi pois. Tai no jotkut eliittijoukot (krenatöörit) sitä saattoivat vielä kantaa, en ole varma.
Kaasunaamari on vähän niin ja näin. Yleensä sitä ei tarvitse, mutta silloin jos sattuisi tarvitsemaan, niin silloin sitä ei voi korvata millään muulla varusesineellä.

Pistoolilla ammutaan aina kahdella kädellä, kun se on mahdollista! Jos esim. olet haavoittunut niin yhtä kättä, niin heikompaa kuin vahvempaa joudut käyttämään eikä pistoolin omistaminen tai edes sillä helvetin paljon harjoittelu ole tae selvitymisestä mutta se on paljon parempi kuin ilman!

Mitä, pudottaisinko kiväärin maahan? Ei kuulosta parhaalta idealta.
Itse olen pistooliammunnasta (etenkin toiminnallisesta) huomannut myös sen miten nopeasti taitotaso putoaa harjoittelun puutteessa. Kiväärillä tatsi pysyy paljon paremmin, koska kivääri on vähemmän haastava ammuttava ja lisäksi kivääriammuntalajeissa tyypillisesti tarkkuus on suuremmassa roolissa kuin nopeus. Vasta sitten kun aletaan kiväärillä oikeasti raapimaan kasaan niitä nopeuden viimeisiä rippusia, alkaa siinäkin harjoittelutauko näkyä samalla tavalla.

Kannatan toki pistooliammunnan harjoittamista varusmiesaikana muun ohessa, mutta sellainen taitotaso mitä commandon ja pstsian esittämät skenaariot edellyttävät, ei mielestäni ole mitenkään saavutettavissa varusmiesajan puitteissa, ellei käytetä pistoolin kanssa harjoitteluun suhteettomasti aikaa - niin paljon että se syö aikaa paljon tärkeämmiltä opetuskohteilta. Väitän lisäksi, ettei yksikään armeija maapallolla opeta perusmosureille pistoolin käyttöä tuolle tasolle: väitän jopa, etteivät edes useimmat erikoisjoukot opettele pistoolin käyttöä noin hyvin.

Tämän valossa puheet siitä miten "Suomen armeija on pihalla nykysodankäynnistä kun opettaa vain surkean ja kömpelön [sic] rk:n käyttöä tehokkaan ja tulivoimaisen pistoolin sijaan" vaikuttavat aika todellisuudesta vieraatuneilta.