fulcrum kirjoitti:Ne kokemukset, että tarpeettomiksi koetut esineet heitetään pöpelikköön. Ei tarvitse olla mikään Nostradaamus tajutakseen että pistoolikotelo lentäisi sinne monella aika nopeasti.
Eli homma ei perustu siis kokemukseen kuitenkaan kuten aluksi kerroit vaan henk. koht. mielipiteeseen. Oma henk. koht. mielipiteeni ja aavistukseni on taas että ennen pistoolia lentävät monet muut esineet ajoneuvon tavaratilaan, esim. kypärä ja kaasunaamari.
commando kirjoitti:Afrikassa sotinut Baden-Powell oli muuten sitä mieltä että vesipullot hidastavat sotilaita turhaan. Riittää kun vettä jaetaan keskitetysti kuormastosta.
En ole tutustunut vedenkannon tapoihin ja vaikutuksiin 1800-1900-lukujen vaihteen Etelä-Afrikassa mutta voisin aavistella ilmaston ja maaston sekä sodankäynnin hieman eronneen Suomesta ja vuodesta 2011. Afrikan olosuhteisiin voi hyvinkin pitää paikkansa, kun tietää millainen vedenkulutus noissa olosuhteissa on valkoiselle miehelle fyysistä aktiviteettia suorittaessa, riittäisikö sellainen 7-8 ltr per päivä? Siinä ei monen päivän vesiä enää yksittäisellä sotilaalla kanneta. Tietenkään vesiä ei kannata itse kantaa, jos se brittiarmeija marssii jonossa laulaen pilkkalauluja buureista, juomataukoja on usein ja vettä täydennetään muulien vetämistä vankkureista.
commando kirjoitti:Tuo biisi kertoo ratsuväen miehestä...(vaikka sinkun kannessa Eddiellä onkin jalkaväen univormu).
Pistooli on perinteisesti ollut ratsuväen ase...
Arvasin että voisit tarttua asiaan mutta ratsuväen aseita ovat olleet myös karbiinit. Sattumoisin suurin osa länsimaisista armeijoista käyttää rynnäkkökivääriä, joka voitaisiin kutsua pituutensa vuoksi karbiineiksi. Esim. M4A1. Syitä tähän on se, että ratsuväki ei ole kuollut mihinkään, hevoset eivät käy enää kauralla vaan palavalla nesteellä. Harvassa taitaa kuitenkin olla ns. aito jalkaväki vanhoilla mittareilla mitaten enää. Ajoneuvojen muodostuminen jalkaväentaistelijalle yhä tärkeämmäksi pakottaa myös uusimaan aseistusta siihen sopivampaan suuntaan. Karbiineita hankitaan nykyaikaisille armeijoille, ei enää pitkäpiippuisia aseita, jotta ne voisivat toimia tehokkaasti ajoneuvoista käsin ja niistä jalkautuessa sekä asutuskeskuksissa. Pistoolin tarpeesta näissä paikoissa olen monesti kertonut jo, joten en palaa siihen enää.
Pilailet. AR-15:n lipasratkaisu on ylivoimaisesti huonoin laajasti käytetyissä jalkaväen aseissa viimeiseen 60 vuoteen. Luistin taaksejättö on verraten tarpeeton ominaisuus.
Lippaan muoto on todellakin huonosti suunniteltu vastaamaan nykyajan vaatimusta yli 20 prt:n kapasiteetille mutta kiinnitystapa ei. Se on paljon nopeampi työntää lipaskuiluun lipasta kuin taitella lukitusolakkeisiin kiinni (esim. AK, FAL jne.). Turhaan ei kilpa-aseisiin tehdä avarampia lipaskuiluja ja vaihdeta taittelumekanismia suoraan työntämiseksi (esim. Saiga 12:sta modifioidut kilpa-aseet). AK:n lippaan luotettavuus ei perustu niinkään lukitusmekanismiin kuin vahvoihin lippaan huuliin ja patruunalle kartiomaisuuteen sopivaan kaarevaan muotoon. AR-15:n lippaan muoto ja huulien vahvuudessa olisi ollut suunnitteluvaiheessa tekemistä kyllä mutta lippaiden luotettavuus on mennyt paljon eteenpäin ensimmäisistä lippaista, tällä hetkellä varmaan luotettavin AR-15:n lipas on H&K:n valmistama. Luistin lukitsemismekanismi ei ole maailman tärkein asia, ilmankin selviää mutta se ei ole täysin hyödytön ominaisuus kun puhutaan lippaanvaihdon nopeudesta. Luistin vapauttaminen lippaanvaihdon yhteydessä on paljon nopeampaa kuin erillisen latausliikkeen tekeminen sillä jokainen turha liike maksaa aikaa ja henkiä. Myös kilpa-aseisiin, jossa tätä ominaisuutta ole on niitä tehty jälkikäteenkin kuten edellä mainitun Saigan haulikonkin kanssa.