Pistooli jokamiehen aseeksi?

veffeade kirjoitti:
T-34:sia oli PALJON; mitaton oli optiikka verrattuna saksmanneihin ja sakemannien tykin amet:iin; alussa T-34:ssa ei ollu radioita eika erillista johtajaa tornissa. Mutta niita oli PALJON ja viela kerran paljon seka liikkuvuus oli erinomainen. Jyrasivat massalla sakemannit... Saksmannit eivat ehtineet delata kaikkia...

Tämä 'massalla jyräys' lienee usein enempi saksalaista sotilaskunniaa pelastavaa selittelyä kuin todellisuutta. T-34:n optiikka oli joltisenkin yhtä hyvää kuin saksalainen, eikä tykkikään paljoa laadussa jäänyt jälkeen.

Sitä en oikein ymmärrä miten T-34 liittyy pistooliin jalkaväen aseistuksena. Itse harjoittelen pistoolilla silloin tällöin, ehkä noin 500+ laukausta tulee ammuttua vuositasolla. Se ei ole kovin paljon, mutta varmasti enemmän kuin joukkueellinen Jakke Jägstereitä ampuu palvelusaikanaan. Vaatimattomat pistoolitaitoni veisivät SA-armeijassa luultavasti sinne parhaimman 2-3% joukkoon. Ja hirvittäisi lähteä kyllä sillä sotaan. Vara-aseeksi voisin kyllä pistoolin ottaa, mutta lähinnä omaa moraalia nostamaan.

Mitä sotakuvauksia on tullut luettua, niin lähinnä pistooleilla on ammuttu itseä, joko vahingossa tai tarkoituksella...
 
Itse en ottaisi pistoolia kannettavakseni, ellei jotakin erityistä tarvetta ilmenisi. Tai ehkä silloin jos sijoitukseni pysyy samana mikä se oli kertauksessa, silloin siitä ei olisi hirveästi haittaa. Ehkä silloin voisi minun rynkyn antaa jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Mutta yleensäkään en näe pistoolille tarvetta, jos se rynkky on saatavilla kaikille.
 
En minäkään koe lentoteknisenä henkilöstönä/kuljettajana tarvitsevani pistoolia,mutta joku näppärämpi pdw-ase,kuin rynnäkkökivääri olis parempi
 
crane kirjoitti:
En minäkään koe lentoteknisenä henkilöstönä/kuljettajana tarvitsevani pistoolia,mutta joku näppärämpi pdw-ase,kuin rynnäkkökivääri olis parempi

Lentokenttä alueella jokin rynkkyä pitempi ase olla paras vaihtoehto, mutta varmaankin rynkky olisi hyvä yleisase.
 
SJ kirjoitti:
crane kirjoitti:
En minäkään koe lentoteknisenä henkilöstönä/kuljettajana tarvitsevani pistoolia,mutta joku näppärämpi pdw-ase,kuin rynnäkkökivääri olis parempi

Lentokenttä alueella jokin rynkkyä pitempi ase olla paras vaihtoehto, mutta varmaankin rynkky olisi hyvä yleisase.

Ihan ammunnan kannalta pitkä ase on hyvä joo,MUTTA kun se tahtoo olla kokoajan tiellä,niin yleensä se sitten on jossaki sivussa nojaamassa jotain seinää tms vasten.
Ei sitä tule siellä selässä pidettyä,missä pitäis.
 
crane kirjoitti:
SJ kirjoitti:
crane kirjoitti:
En minäkään koe lentoteknisenä henkilöstönä/kuljettajana tarvitsevani pistoolia,mutta joku näppärämpi pdw-ase,kuin rynnäkkökivääri olis parempi

Lentokenttä alueella jokin rynkkyä pitempi ase olla paras vaihtoehto, mutta varmaankin rynkky olisi hyvä yleisase.

Ihan ammunnan kannalta pitkä ase on hyvä joo,MUTTA kun se tahtoo olla kokoajan tiellä,niin yleensä se sitten on jossaki sivussa nojaamassa jotain seinää tms vasten.
Ei sitä tule siellä selässä pidettyä,missä pitäis.

Mutta eroaako tämä mitenkään siitä miten kaikkea pistoolia pitempää käsiteltäisiin? Jos se joka tapauksessa on haettava jostakin matkalla lähipuolustusasemaan, niin silloinhan sillä ei ole juurikaan väliä?
 
SJ kirjoitti:
Mutta eroaako tämä mitenkään siitä miten kaikkea pistoolia pitempää käsiteltäisiin? Jos se joka tapauksessa on haettava jostakin matkalla lähipuolustusasemaan, niin silloinhan sillä ei ole juurikaan väliä?

Sehän riippuisi aivan kantolaitteesta ja PDW:n koosta. Sellaisia on nykyisin mahdollista kantaa mm. reisi- tai kainalokoteloissa jopa. Esim. Heckler & Koch MP7. Kaliiberi peittoaa normaalit pistoolikaliiberit ja optiikka ja perä mahdollistavat amatööreille osumisen huomattavasti kauemmas kuin pistooleilla. Ja mitä maksaisi? Ei kannata edes kysyä. Mutta siis ihan spekulatiivisesti, jos sellainen mahdollisuus olisi niin PDW olisi kyllä aika käytännöllinen. Ainoa huono puoli verrattuna pistooliin olisi hinta. Lentokonepuolella lähivartioinnista vastaavan jääkärijoukon on parempi luottaa pitkään ja lyhyeen aseeseen kuin kompromissiin toisin kuin lentomekaanikkojen vaikkapa.

Rynkky on tiellä, pistooli ei mutta sillä pystyäkseen toimimaan tehokkaasti pitäisi harjoitella niin paljon, että edes suomalaisten ns. erikoisjoukoilla ei ole siihen aikaa ja rahaa. Tarvittaisiin siis kompromissi ja juuri tässä tietynlainen PDW voisi olla omiaan.
 
Sarjatuliase on AINA sarjatuliase, käytti sitä ö-luokan ressu tahi luunkova ammattikovis.
 
Jos lekomekaanikko jouttuu tosissaan käyttämään asettaan ollaan kyseisessä tukikohdassa jo niin syvällä suossa, että eiköhän ne korjaushommat ole unohdettu jo aikaa sitten ja se ase kulje mukana koko ajan. Ja siihen määrään mitä mekaanikko asetta todennäköisesti tarvii ei riittävän halpaa asetta edes tehdä, jotta kannattaisi sellaisia ihan erikseen hankkia.
 
noska kirjoitti:
Jos lekomekaanikko jouttuu tosissaan käytt'm''n asettaan ollaan kyseisessä tukikohdassa jo niin syvällä suossa, että eiköhän ne korjaushommat ole unohdettu jo aikaa sitten ja se ase kulje mukana koko ajan. Ja siihen määrään mitä mekaanikko asetta todennäköisesti tarvii ei riittävän halpaa asetta edes tehdä, jotta kannattaisi sellaisia ihan erikseen hankkia.

Ihan totta kyllä. Mutta kuten aikaisemmin on kerrottu monesti, jos rahaa vain olisi. Mutta siis aivan mielikuvituksellinen skenaario, koska vain muutamassa maassa on sellaisia kyetty jakamaan esim. panssarivaunumiehistöille.

Lieköhän stenit jo hävitetty varmuusvarastoista muuten. Siinä on pieni ja halpa ase, johon aikoinaan tehtiin kalliimmat varikkokorjaukset kuin aseen uudelleenvalmistaminen olisi maksanut. Tälläiset pajassa valmistettavat aseet ovat omiaan köyhän maan suuren reservin takaportaan miehille ja naisille. Ei suinkaan rynkky, jossa tähtäimiä voi siirtää ja runko on koneistettu... :)
 
noska kirjoitti:
Jos lekomekaanikko jouttuu tosissaan käytt'm''n asettaan ollaan kyseisessä tukikohdassa jo niin syvällä suossa, että eiköhän ne korjaushommat ole unohdettu jo aikaa sitten ja se ase kulje mukana koko ajan. Ja siihen määrään mitä mekaanikko asetta todennäköisesti tarvii ei riittävän halpaa asetta edes tehdä, jotta kannattaisi sellaisia ihan erikseen hankkia.

Mutta tätä
attachment.php
se käytännössä on.
Olis edes taittoperä
 
Ensinnäkin kannattaa aina muistaa, että suomalaisten kokemukset sodankäynnistä ovat muokanneet meidän käsityksiämme siitä mikä on tarpeellista. Veikkaisin, että ilmavoimien turvallisuus- ja suojajoukkoihin suhtauduttaisiin hieman eri tavalla jos Neuvostoliitto olisi vaikka heti talvisodan aluksi tehnyt prikaatin maahanlaskun jollekkin suomalaiselle sotilaskäytössä olevalle kentälle. Veikkaisin, että tuollaisen kokemuksen jälkeen olisi nykyisin kokonaisia rykmenttejä joiden tehtävänä olisi lentotukikohtien suojaus.

Kaikkien sotilaiden tulee osata käyttää vähintään rynnäkkökivääriä ja tietysti muita aseita jotka tarpeelliseksi nähdään. Kaikki ilmavoimien miehetkään eivät palvele Pirkkalassa missä jäätelöbaari odottaa ja bussikuljetuksella pääsee Tampereen yöelämään (tosin ei yhtä usein kuin varusmiesaikana) jopa harmaan vaiheen ja sodan aikana. Ilmavalvontehtävissä, tilapäistukikohdissa ja oikeastaan kaikissa muissa tehtävissä paitsi päätukikohtiin sijoitetuissa on mahdollista joutua tekemisiin läpimurron suorittaneen hyökkäyskärjen, VDV:n vanginsieppauspartion tai vaikka vihollisen sissien kanssa. Vähän pahasti epäilen, että joka tilanteessa ei ole sitä spollia tai suojausmiestäkään tulossa apuun?

Toki on aivan välttämätöntä, että ilmavoimilla on sotilaspoliiseja ja suojausmiehiä. Sen sijaan riippuvuus tuollaisesta henkilökunnasta on pahaksi. Aikoinaan opetettiin, että oma toiminta pitää osata suojata oli sitten kyse kaasuhyökkäyksestä, naamioinnista, panssarintorjunnasta tai vaikka sitten omien asemien vartioimisesta ja lähipuolustuksesta.

Aikoinaan Kreetan valtauksen yhteydessä erään RAF:n lentotukikohdan kenttähenkilökunta kieltäytyi osallistumasta alueen puolustukseen päälle hyökiviä laskuvarjojääkäreitä vastaan. Kyseiset "soturit" katsoivat, että kortin pelaaminen oli huomattavasti parempi vaihtoehto...
 
Mitähän tähän topikkiin sanoisivat ne argentiinalaiset, jotka yllätettiin housut kirjaimellisesti kintuissa ammoin Falklandin sotien aikaan, viittaan SAS:n tekemään pirulliseen ja häikäilemättömään iskuun suoraan tukikohtaan. Se oli muuten sellainen suoritus, että taaaivaaaas vaaarjeeeleee! Ei pitänyt olla mahdollista ja todennäköisesti juuri siksi tuli mahdolliseksi. Millä tavoin vaikeampi tuo suoritus olisi meidän erityisolosuhteissamme???? Ei taida olla edes merta välissä.....

Olen mosurin kanssa ihan samaa mieltä: ei ole varaa herran tähen luulotella ja tuuditella, ei vieressä kupeksi mikään kolmannen luokan armeijaansa alasajava vihreitä arvoja ja muuta herttaista tuubaa tarjoava valtio, se taitaa olla edelleen jotain muuta.
 
Mosuri on toki oikeassa ja ilmavoimathan panostaa parhaillaan tohon omasuojaharjoitteluun, mutta korostaisin kuitenkin sitä, että esitetty skenaario jossa lekomekaanikko tarvisi aseen kantoon varsinaista työtään tehdessään on absurdi. Ollessaan taas muuten tukikohta-alueella hänelle riittää kyllä ihan rk, kuten muillekin tkk:n henkilöstölle, eikä tarvi mitään erikosasetta. Lekomekaanikon tehdessä työtään on pakko riittää työpisteen ympärille sen verran suojausmiehiä, että mekaanikotkin ehtivät keskeyttää työnsä ja noutaa sen rk:nsa nojaamasta seinän vierestä.
Mitä tulee tuohon cranen kuvaan niin olisi mielummin taittorunkoinen jopo. Kyllä tuo jäykkäperäinen kulkee ihan riittävän kätevästi hangaarin ja teltan välin fillaroidessa.
 
Koulutuksen mukaisessa SA-tehtävässä sotaromua olisi niin paljon muutenkin mukana, ettei kilon lisäpaino pistoolin muodossa tuntuisi enää missään.
Mieluummin jättäisin vaikka yhden käsikranaatin ja yhden rk:n lippaan pois. Tai kaasunaamarin.
Pistoolin etuna näkisin sen, ettei sitä laiskuuden takia jättäisi kantamatta sellaisissa paikoissa, jossa tuntuu siltä, että asetta ei tarvitse.
Hyvässä vyössä oleva pistoolikotelo ei juurikaan ole tiellä tai paina.
Eli olisin aseistettu myös sellaisissa tilanteissa, joissa rk olisi teltalla tai jossain muualla ei-käsien-ulottuvilla.
Vaikka rauhanajan harjoituksissa kovasti toitotetaan, että aseen tulee olla aina käden ulottuvilla, niin en ollenkaan epäile, etteikö muutaman viikon tai kuukauden kestävä harmaa vaihe aiheuta tuosta säännöstä poikkeamisia.

Ei pistoolille varmaankaan mitään kovin aktiivista roolia olisi, mutta onhan käskyn perille menoa näyttävämpi tehostaa pistoolilla kuin rynkyllä.
Sen lisäksi pistoolilla on paljon helpompi tehdä "Lehdot", kuin rynnärillä.
Taisteluarvoltaan painii melkein yhtä alhaalla kuin puukko, mutta molemmat antaisivat ns. henkistä selkänojaa.
Jos rynnäkkökivääri taistelun melskeessä vahingoittuisi niin pistoolin arvo tietysti nousisi.

Lisäksi niskalaukauksien ampuminen tai raiskattavan naissotavangin uhkaaminen on yhden käden aseella helpompaa pitkällä rynnäkkökiväärillä.
Myös Apilas on liian kömpelö painaa uhrin otsaan kiinni ja pysyä samaan aikaan satulassa. Tosin suomalaissotilaathan eivät sotarikoksia ole ikinä tehneet, eivätkä tule tekemään...

Pistoolin merkkiä, mallia tai kaliiperia tärkeämpänä pitäisin sotatyöhön sopivaa koteloa. Kaikkein tärkein ominaisuus olisi, että kotelo suojaa hiekalta, kuralta ja vedeltä.
On ihan sama miten nopeasti aseen saa kotelosta jos ase on taistelukentällä olevan lian ja pölyn takia jumiutunut. Mieluummin vähän hitaampi esiinotto ja parempi toimintavarmuus.
Virkakäytössä olevat kotelot ainakin vaikuttavat sopimattomilta avoimen rakenteensa vuoksi, mutta FN:n nahkakotelo taas oikein mallikelpoiselta.
Minä kantaisin koteloa joko lonkkaluun etu tai takapuolella riippuen siitä, olisiko päällä taisteluvyö vai taisteluliivi. Ei siis samassa kohtaa, missä ampumarataolosuhteissa.
Sijoituspaikka ei olisi kaikkein paras nopeaa esilleottoa varten, mutta siellä se olisi kaikkein vähiten tiellä eikä niin alttiina kolhuille.
 
Vara-asetta tarvitaan yleensä nopeissa tilanteissa. Sivuaseen vetäminen on paljon nopeampaa kuin pääaseen lippaan vaihtaminen. Tämä siis tilanteissa, jossa etäisyydet pysyvät lyhyinä. Olisin myös itse valmis vaihtamaan yhden pääaseen lippaan, kranaatin tai kaasunaamarin pistooliin mitä tulee painoon.

Nahkainen kotelo ja aseen yläpuolen peittävä läppäavausmekanismi kuuluu menneisyyteen. Kolhuilta asetta suojelee sijoituspaikan lisäksi kotelon rakenne. Nahkakoteloiden sijaan on olemassa paremmin suojaavia ja nopeampia koteloita. Esim. Safariland 6004, joka suojaa paksuna muovikotelona hyvin asetta ja kotelon sisäpuoli on mokkanahoitettu. Myöskin aseen riistäminen kotelosta on vaikeaa ja sen vahingossa avautuminen on lähes mahdototonta. Ainoa huono puoli on tietenkin, ettei lukitusmekanismi ole yhtä nopea kuin pelkässä kitkalukitteisessa kotelossa. Ko. reisikotelon saa tukevasti kiinni. Sitä on hankittu suomalaisille sotilaille mm. Afganistaniin ja Kosovoon. Itseasiassa samaa koteloa löytyy myös lonkkaversiona ja jopa alennuspalalla. Kotelon pitäminen riippuu aivan omasta varustuksesta. Joka tapauksessa alennettu lonkkakotelo, reisikotelo tai rinnalla kannettava pistooli lienevät sotilaskäytössä ainoita varteenotettavia vaihtoehtoja. Normaali pistoolikotelo, jonka liipaisinkaari sijoittuu niinkin korkealle kuin vyön tasalle tarkoittaa, että joko maastopuvun takki tulee eteen tai sirpale- tai luotiliivi haittaa vetoa puhumattakaan taisteluvyö M/85:sta tai liivi M/05:sta. Ja muutenkaan sotilaskäytössä ei ole tarvetta yleensä kantaa asetta piilossa, henkilösuojaustehtävät sitten erikseen maastokuvioimattomissa puvuissa ilman päällepäin näkyviä varusteita. Vaikka nykyaikaiset sotilaskäyttöön suunnitellut pistoolikotelot eivät suojaa asetta läpällä niin nykyiset pistoolit kyllä kestävät aivan eri tavalla hiekkapölyä ja paskaa kuin vaikkapa nivellukkoon perustuvat pistoolit, esim. Luger P08.

Puhuit, ettei laiskuuden vuoksi pistooli jäisi kantamatta. Afganistanissa rt-ukoille jaetaan pistoolit ja hyvät Safarilandin kotelot. Silti ollaan niin laiskoja, ettei jakseta kantaa pistoolia oikeassa kotelossa vaan koska pistooli täytyy pitää matkassa leirissä sidotaan se venyvällä nauhalla vyöhön kiinni, joka ei suojaa edes liipaisinkaarta, sen sijaan että käytettäisiin oikeaa koteloa. Eli kyllä se pistoolikin kantaminen voidaan lyödä paskaksi käyttämällä eri koteloita eri tilanteissa ja vieläpä sellaisia, joiden esille ottaminen on hidasta ja epäturvallista.
 
”Sivuaseen vetäminen on paljon nopeampaa kuin pääaseen lippaan vaihtaminen. ”
commando
Niin se on ”elokuvissa”

Mutta todellisuudessa se vetäminen ja ampuminen vaatii harjoittelua.
Tavalliselle jermulta kyllä Rk- lippaanvaihto sujuu nopeammin kun huonosti harjoiteltu pistoolin käsittely.
Ja siinä sivussa voi ohilaukausten sijaan saada mahdollisestti muutaman osuman.
 
Last edited by a moderator:
Olenko väittänyt etteikö se vaatisi harjoittelua, luepa ajatuksella aikaisemmat viestini. Eikö RK:n lippaan vaihtaminen tai yleensä ampuminen vaadi harjoittelua? Olen yllättynyt, jos tavallinen varusmies tietää tai osaa näyttää RK:lla taktisen ja nopean lippaanvaihdon eron puhumattakaan että osaisi "kunnolla" ampua muusta kuin makuuasennosta. Jos ei osaa vetää pistoolia nopeammin kuin vaihtaa RK:n lipasta pienen koulutuksen jälkeen niin kyllä ei pitäisi mitään asetta antaa käteen, sen verran huonot ovat motoriset taidot.

Kuten on aiemmin monesti sanottu, kysymys on vain rahasta. Tavallisen jermun varustamisen lisäksi voi myös opettaa ja harjoituttaa pistoolin tehokkaaseen käyttöön. Ai miksei edes treenata RK:ta käsittelemään turvallisesti ja tehokkaasti? No kun ei ole taitoa, kun edes suurin osa kapiaisista ei osaa pitää sormea poissa liipaisimelta saati opettaa ampumatekniikkaa puhumattakaan että olisi rahaa ja aikaa - pistoolin hankkimisen sijaan - keskittyä RK:lla ampumaan muullakin tavalla kuin makuulta ja a-tarvikemäärillä jolloin tulisi esiin muukin kuin lahjakkuus.

Jo kliseeksi on muodostunut mutta erityisesti vieläkin tosiasia, ainoa tapa parantaa omaa suorituskykyään on harjoittelu. Suomen käymissä sodissa tuli hyvin esille, että itsenäisen harjoittelun lisäksi eräs maanpuolustuksellinen organisaatio kehitti ampumataitoa, ei PV! Eikä kyllä niitä pistooleitakaan ollut jakaa juuri kuin niille, jotka sellaisen olivat siviilissä hankkineet tai sosialisoineet viholliselta.

Ja lopulta täytyy tietää oma tasonsa ja harjoitella sen verran että jos ei nyt sentään paranna omaa tasoaan niin tietää mihin pystyy. Eihän kukaan vedä pistoolia esiin jos matkaa on paljon, koska vain veto on nopeampi kuin lippaan vaihtaminen. Jokainen voi harjoitellessa todeta miten vaikeaa osuminen on ja mitkä etäisyydet ovat realistisia. Lopulta pistooli on vain hätävara, vakuutus. Siitä kielii jo tarinaansa pistooleilla käytyjen tulitaisteluiden etäisyydet, parin metrin luokkaa. Se ei ole pääasiallinen taisteluväline kuin hyvin harvoissa tilanteissa ja paikoissa. Välineitä on hyvä olla ja vielä parempi on tietää se miten paljon niitä osaa käyttää ja missä tilanteissa.

Esimerkkivideosi SRA on kilpaurheilua, hyvin harvoin staget ovat realistisia ammusmääriltään tai etäisyyksiltään. Ihan jo sen vuoksi, että kilpaurheilussa pitää saada eroa yksilöiden välille. Urheilun ja ns. oikean tilanteet eroavat "hiukan toisistaan", harvoin pahvitaulut liikkuvat tai ampuvat takaisin, suojan käyttämättömyydestä ei rankaista ja etäisyydet ovat mitä ovat, harvoin realistisia. Olisi aika outoa urheilua jos suurin osa tauluista olisi joka rastilla parin metrin päässä. Se, että tavalliselle jermulle opetetaan turvallinen ja tehokas pistoolin käyttö ei tarkoita kilpaurheilun huipulle pääsyä. Lisäksi olen vähän sitä mieltä, että koska taitoja ei pystyttäisi pitämään yllä, koska kaikilla ei ole rahaa, mielenkiintoa, aikaa tai lainkuuliaisuutta reservissä harjoitella pistoolinkäyttöä, tulisi ampumatekniikaksi, jonka väkivaltakoneisto opettaa perustua enemmän ns. point shooting -tyyliin kuin ns. moderniin koulukuntaan. Enemmän tuloksia vähemmällä a-tarvikkeella ja ajalla. Ehkä tai sitten ei.
 
commando kirjoitti:
Esimerkkivideosi SRA on kilpaurheilua, hyvin harvoin staget ovat realistisia ammusmääriltään tai etäisyyksiltään. Ihan jo sen vuoksi, että kilpaurheilussa pitää saada eroa yksilöiden välille. Urheilun ja ns. oikean tilanteet eroavat "hiukan toisistaan", harvoin pahvitaulut liikkuvat tai ampuvat takaisin, suojan käyttämättömyydestä ei rankaista ja etäisyydet ovat mitä ovat, harvoin realistisia. Olisi aika outoa urheilua jos suurin osa tauluista olisi joka rastilla parin metrin päässä. Se, että tavalliselle jermulle opetetaan turvallinen ja tehokas pistoolin käyttö ei tarkoita kilpaurheilun huipulle pääsyä.

Oman näkemykseni mukaan kuitenkin vain harva SRA-ampuja osaa ampua pistoolilla niin hyvin että se olisi joissain tilanteessa parempi vaihtoehto kuin kivääri (SRA on muutenkin pääasiassa kiväärilaji). En nyt muista paljonko Suomessa on SRA-ampujia, olisiko tuhatkunta. Suurin osa näistä ei mielestäni pääse sille tasolle että pistoolia kannattaisi käyttää tulitaistelussa kiväärin sijasta. Sen jägsterin pitäisi ampua ehkä sellaiset 1000 laukausta pistoolilla palvelusaikanaan että voisi puhua riittävästi koulutetusta pistooliampujasta. Ja reservissä ne taidot sitten ruostuvat, ellei kuulu siihen promilleen joka jatkaa harrastusta vapaa-aikanaan. Mielestäni on perusteltua kysyä, mitä järkeä.

Entä sitten pistoolin kantaminen. Eihän se nyt niin paljon paina, mutta kotelo on hankala. Reisi- tai lonkkakotelo on aina tiellä ryynätessä tai ahtaissa paikoissa. Hyvin nopeasti kävisi niin että kotelo lentäisi ojaan ja pistoolia säilytettäisiin repun pohjalla.
 
Edelleen, ei siinä välttämättä olekaan järkeä, koska ei ole rahaa siis resursseja a) hankkia pistooleita b) kouluttaa ja c) kertauttaa. Mutta nyt siis puhutaan ideaalitilanteessa, jossa näitä kaikkia olisi. Vai miksi supervaltioiden erikoisjoukoilla, jolla on kaikkia näitä resursseja käytössä, kantavat pistooleita? Niinpä.

SRA on vain praktikalin 2. divari käytännössä.

Pistoolia voi kantaa muuallakin kuin lonkalla tai reidessä. Myös koteloissa on eroa ja eritoten käyttäjässä, joka tekee kotelon säädöt on suuri vaikutus käyttömukavuuteen. Valitettavasti hyvin harva ymmärtää, että pistoolikoteloakin pitää säätää aivan kuten rinkan viilekkeitä. Katso aikaisemmat viestit ketjusta aiheesta. Tälläisen ymmärtäminen ja kouluttaminen eteenpäin ei vaadi kuin viisi minuuttia. Silti tätä asiaa ei saada koulutetuksi kaikille, jotka kantavat pistoolia ulkomailla.

Ei pistooli ole mikään ensisijainen taisteluväline kuten ei ole puukkokaan mutta ikävästi silläkin on tapettu hätätilanteissa, kun aseeseen on tullut häiriö tai lipas on loppunut. Pistoolin rajoitukset on ymmärrettävä, jotta sitä voi käyttää tehokkaasti. Liian moni luulee, että pistooli on joku ensisijainen ase lähimätössä. Ei ole, ei edes praktikalin tai sra:n kärkinimille. Nyt sitten pitäisi määritellä lähimättö kai? No se lähimättö tai realistinen pistoolinkäyttöetäisyys ei todellakaan ole tyypillinen sra- tai praktikal-stage. Harvassa ovat tositilanteet, jossa pistoolissa ammutaan yli 5 metrin matkoille. Ei ammattilähimättöäjät esim. mustiin pukeutuvat swat-miehetkään sinne taloon hyökkää pistoolein vaan pääasiassa lyhyin rynnäkkökivääreiden ja konepistoolien kanssa. Tosin jokaiselle asetyypille on oma paikkansa ja tarkoituksensa ja niin saatetaan pistooleidenkin kanssa mennä ensisijaisesti sisään puhumattakaan että se on vara-ase jokaisella.

Minäkin mielelläni kantaisin rynkyn vioittumisen tai lippaanvaihdon vuoksi toista samanlaiseen tarkkuuteen ellei parempaankin ja tulitehoon perustuvaa vehjettä, joka olisi nopeampi ottaa esille kuin vaihtaa olemassaolevaan jo lipasta. Tosimies tietenkin ennakoi lippaanvaihdon tarpeen. Valittevasti nopeus, paino ja koko muodostuvat ongelmaksi. Siksi asetta täytyy keventää ja pienentää josta päästään pistooliin, jonka tuliteho ja tarkkuus on pienempi. Ei voi mitään mutta en jaksa kantaa toista rynkkyäkään, tyydyn siis pistooliin.

Eritoten nyt on päässyt unohtumaan monelta asia, jonka Clint Smith (Thunder Ranch) puki sanoiksi näin löyhästi lainaten: "Pistooli on vain sitä varten, jotta voit taistella tiesi kiväärisi luo, jota sinun koskaan ei olisi pitänyt jättää." En osaa sanoa moniko on kuollut nestehukkaan tai vitutukseen, kun on joutunut kantamaan pistoolia enkä osaa sanoa moniko on pelastunut, koska hänellä on ollut oma tai valtion pistooli vara-aseena mutta maailma on täynnä tarinoita miten pistooli vara-aseena on pelastanut hengen.
 
Back
Top