Seuraava pohdinta sopinee tähän ketjuun.
Mikäli Saksa on suhtautunut nuivasti Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyteen, näkisin että tähän on vaikuttanut pitkään ja hartaudella vaalittu
Ostpolitikin perinne, ei mikään Molotov-Ribbentrop II. Venäjän viimeaikainen toiminta on kuitenkin kirvoittanut Saksassa idänpolitiikan uudelleen arviointia. Viime vuoden marraskuussa järjestetyssä Berlin Foreign Policy Forumissa Norbert Röttgen totesi olleen "harhakuvitelmaa", että Venäjä oli varma itsestään ja että maa halusi olla osa Eurooppalaista turvajärjestelmää - mutta toisin kävi. Tässä tuore artikkeli, joka käsittelee Saksan Ostpolitikin mahdollista uutta suuntaa:
http://www.aicgs.org/publication/ostpolitik-reset/
Ranskan suhtautumisesta Suomen NATO-jäsenyyteen en tiedä. A. Dugin on ilmeisesti ollut puhumassa Civisme Défense Armée Nationin kokokuksessa joulukuussa 2013:
https://cgrozev.files.wordpress.com/2014/12/cidan.pdf
Seuraava saattaa olla liioittelua, mutta pidän sitä jossain määrin huolestuttavana Suomenkin kannalta:
"Important: The French military is extremely critical in relation to the United States, NATO and the course of Hollande / Sarkozy. The view Putin and Russia as protectors of sovereignty. More cautiously, but in the same vein, were opinions of German generals (including ex head of BND)"
Tunnetusti Ranskan uusoikeisto,
Nouvelle Droite, on vaalinut suhteita Venäjälle jo kauan.
Maa jota Euroopassa kannattaa mielestäni ehdottomasti seurata on Puola. EU-jäsenyys on hyödyttänyt maata ja sillä on mitä ilmeisimmin hyvät transatlanttiset suhteet. Lienee huomionarvoista, että Puola liittyi 1999 NATO:on ja vasta 5 vuotta myöhemmin EU:hun. Veikkaisin, että Puolan painoarvo on kasvamassa ja ehkä ensi kertaa on mahdollista, että Saksa ja Puola ovat ns. "samalla puolella".
