Pohjoismaiset yhteishankinnat

Mahtavaa, että vanha risuherkkyysmyytti on kaivettu matalasta haudastaan takaisin keskusteluun. Odotan sivukaupalla vänkäämistä, popparit on mikrossa ja kaljat kylmässä! :D

Samovarius kertoikin Rk/Ak:n ominaisuuksista tarpeeksi kattavasti, mutta pari huomiota kuitenkin.

Omaan kaalihakkuriini onnistuin hankkimaan sivujalan, jota ei tarvitse purkamisen ajaksi irroittaa. Tämä tietysti vaati poskipakan lisäämistä perään, joten painoa tuli hieman lisää.

Suojavarusteet varmasti kehittyvät, mutta kuinka paljon tällä on merkitystä itse taistelussa? Jo nyt Nij 4 -tason suoja pysäyttää pitkien kiväärinpatruunoiden panssariluoditkin, mutta en silti kokisi itseäni erityisen kuolemattomaksi, vaikka päällä olisi PC sivulevyillä ja päässä kiväärin luodin pysäyttävä kypärä. Suojaamatonta aluetta jää ammuttavaksi vielä raajojen, alavatsan ja lantion alueelle ja vaikka painoa suojilla olisi vain puolet siitä mitä ne tällä hetkellä painavat, olisi kannettavaa silti useita kiloja. Taistelussa olisi siis edelleen haettava suojaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta kuoleman riski olisi pienempi. Lisäksi päätä on hankala suojata kattavasti ilman, että paino lisääntyy kohtuuttomasti ja näkökenttä säilyy riittävänä.
 
Juu on tässä ollutkin jo hiljaiseloa tämän osalta se 10-15 vuotta. Parasta tietysti se että tämän asian toi takaisin pinnalle kirjoittaja joka kutsuu itse itseään ammmattisotilaaksi tai ainakin entiseksi sellaiseksi.
 
Suurin ongelma meillä on se ettei mitään taistelunaikaista pimeätoimintakykyä voi tulla ennen kuin meillä on paikkoja joihin ne pimeätoimintavälineet voidaan kiinnittää. Siihen tarvitaan vähintään se modattu RK/KK ja uusi kypärä, meillähän ei ole tällä hetkellä laajasti jaossa yhtään kypärämallia johon voidaan järkevästi kiinnittää mitään lisälaitteita.
 
Voi pahna. Eikö vanhaan rynkkykaliberiin ole kehitetty a-tarviketta joka läpäisisi perussettiä paremmin. Varmaan on, mutta miten sen käyttömahdollisuudet nykyaikaisia body armoreja vastaan?

Toki 7,62x39:ään on tarjolla erilaisia AP-luoteja ja onhan ne mainittu PV:n opetusmateriaaleissakin. Ne ovat kuitenkin enemmän oireen kuin sairauden hoitoa, niiden suorituskyky kärsii samoista syistä kuin FMJ-luodinkin.
 
Mahtavaa, että vanha risuherkkyysmyytti on kaivettu matalasta haudastaan takaisin keskusteluun. Odotan sivukaupalla vänkäämistä, popparit on mikrossa ja kaljat kylmässä! :D

Joo, mulle tuli mieleen erään alan lehden (en muista oliko kyseessä Suomen Sotilas vai Reserviläinen) joka oli tehnyt jutun noiden "raskaiden rynnäkkökiväärien" esiinmarssista A-maassa, ja jutun ingresissä oikein mheusteltuun, että ähäkutti, amerikkalaisetkin ovat huomanneet 5,56:n olevan liian kevyt ja RISUHERKKÄ ja siirtyvät 7,62:een, ja miten meillä Suomessa moinen virhe on kokonaan vältetty kun ei lähdetty Nato-kiimaan... Mitä nyt vain toimittajanplanttu ei ollut lukenut edes oman lehtensä juttua, missä kyseessä oli 7,62x51 NATO :facepalm:


Suojavarusteet varmasti kehittyvät, mutta kuinka paljon tällä on merkitystä itse taistelussa? Jo nyt Nij 4 -tason suoja pysäyttää pitkien kiväärinpatruunoiden panssariluoditkin, mutta en silti kokisi itseäni erityisen kuolemattomaksi, vaikka päällä olisi PC sivulevyillä ja päässä kiväärin luodin pysäyttävä kypärä. Suojaamatonta aluetta jää ammuttavaksi vielä raajojen, alavatsan ja lantion alueelle ja vaikka painoa suojilla olisi vain puolet siitä mitä ne tällä hetkellä painavat, olisi kannettavaa silti useita kiloja. Taistelussa olisi siis edelleen haettava suojaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta kuoleman riski olisi pienempi. Lisäksi päätä on hankala suojata kattavasti ilman, että paino lisääntyy kohtuuttomasti ja näkökenttä säilyy riittävänä.

On se melkoista tasoitusta, jos opponentilla on ne NIJ 4:t ja suurnopeusluotia ampuvat rynkyt optiikalla, kun vastaanottopäässä varustetaso on luokkaa maastopuku ja RK62. Vielä vähemmän siinä tuntee itseään kuolemattomaksi kun maallisen tomumajan ja vihollisen välissä ei ole käytännössä mitään. Lisäksi onhan tuota tutkittu, miten se eloonjäämistodennäköisyyden kasvattaminen nostaa joukon moraalia ja mahdollistaa manööverejä, mitkä tyystin ilman varautumista jäisivät ehkä tekemättä. Puhumattakaan siitä, miten se merkitsee merkittävää koulutetun henkilökunnan säästöä, mikä taas sekä vapauttaa resursseja että laskee kynnystä suorittaa vaativia operaatioita, jotka muutoin olisivat liian kalliita. Kyse ei siis ole pelkästään yksittäisen taistelijan näkökulmasta, vaikka sekään ei tietysti ole merkityksetön.

Tästähän voi päätellä, miten myös omien joukkojen suojaustasoon on kiinnitettävä huomiota. Nykyään on sentään ilmeisesti valmiusprikaateille ja mek.tst-osastoille sirpaleliivit, luotisuojaliiveistä lienee turha edes haaveilla.

Mitä taas tulee suorituskykyyn ja kustannustheokkuuteen sen saavuttamiseksi, niin mua vähän hämmentää miten maastopukujen kuosien nysväämiseen riittää rahaa ja energiaa mutta taistelijan perustyökalun päivittämisen tiellä tuntuu seisovan jotkin puujumalan kaltaiset myytit. Tietysti muutama kymmenen miljoonaa maastopukuihin ei mitenkään riittäisi rynkkyjen uusimiseen (ja tietysti vaattetkin pitää uusia vähän väliä), mutta kuitenkin...saavutetaanko m/05 maastopuvuilla sitä hintaa vastaava suorituskykylisä m/91 nähden? Mulla oli koominen hetki yhdessä MPK:n harjoituksessa, mihin mut hälytettiin kouluttajaksi aika lyhyellä varoitusajalla, enkä viitsinyt ehtinyt vaihtaa pavin syövereissä m/05:ttä vaan vedin koko harjoituksen omissa flecktarneissa. Kukaan ei huomannut asiaa :LOL:.

Noh, tietysti niitä rahareikähankintoja on vaikka kuinka. Kopteri-Kustaa :facepalm:, FNS Tuuli jne. Joku maastopuku on tietysti tässä aika pikkujuttu, kunhan mainitsin esimerkkinä, että se nuukailu ei ole aina ihan loogista.
 
Ongelma kiväärin kestävissä suojissa on että ne myös tuppaavat toimimaan tehokkaiden ammusten kanssa aina .50seen asti. Joten mikä ratkaisuksi?
 
Juu on tässä ollutkin jo hiljaiseloa tämän osalta se 10-15 vuotta. Parasta tietysti se että tämän asian toi takaisin pinnalle kirjoittaja joka kutsuu itse itseään ammmattisotilaaksi tai ainakin entiseksi sellaiseksi.

Eikös meillä ollut täällä aikanaan sellainenkin, joka tosissaan ehdotti T-72M1:n säilyttämistä ja käyttämistä panssarintorjuntaan ampumalla vihollisen vaunuja sirpalekranaateilla, mikä rikkoo vaunujen tähtäinlaitteet ja säikäyttää miehistön :D
 
Mahtavaa, että vanha risuherkkyysmyytti on kaivettu matalasta haudastaan takaisin keskusteluun. Odotan sivukaupalla vänkäämistä, popparit on mikrossa ja kaljat kylmässä! :D

Samovarius kertoikin Rk/Ak:n ominaisuuksista tarpeeksi kattavasti, mutta pari huomiota kuitenkin.

Omaan kaalihakkuriini onnistuin hankkimaan sivujalan, jota ei tarvitse purkamisen ajaksi irroittaa. Tämä tietysti vaati poskipakan lisäämistä perään, joten painoa tuli hieman lisää.

Suojavarusteet varmasti kehittyvät, mutta kuinka paljon tällä on merkitystä itse taistelussa? Jo nyt Nij 4 -tason suoja pysäyttää pitkien kiväärinpatruunoiden panssariluoditkin, mutta en silti kokisi itseäni erityisen kuolemattomaksi, vaikka päällä olisi PC sivulevyillä ja päässä kiväärin luodin pysäyttävä kypärä. Suojaamatonta aluetta jää ammuttavaksi vielä raajojen, alavatsan ja lantion alueelle ja vaikka painoa suojilla olisi vain puolet siitä mitä ne tällä hetkellä painavat, olisi kannettavaa silti useita kiloja. Taistelussa olisi siis edelleen haettava suojaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta kuoleman riski olisi pienempi. Lisäksi päätä on hankala suojata kattavasti ilman, että paino lisääntyy kohtuuttomasti ja näkökenttä säilyy riittävänä.
Eipä täällä kannata vängätä mistään. Suurinpiirtein toisella kierroksella alkaa henkilöön käypä jonnin joutava vittuilu ja arvailu (mikä menee metsään 100% varmuudella). Vieläpä täysin tuntemattomia ihmisiä, joista ei tiedä yhtään mitään, kohtaan.

Ainoa asia mitä minä ihmettelen, että miksi ihmeessä nämä tietäjät eivät ole hommautuneet Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen tekniseen johtoon? Valtio olisi varmasti valmis maksamaan huomattavasti, toistan huomattavasti, taulukkopalkkoja enemmän tuosta ylivertaisesta tietämyksestä ja sotateknologian ymmärryksestä! Suomelle ei vastusta löytyisi näiden ylivertaisuuksien johtamana!

Ihmisiä on niin monenlaisia ja yksi laji on semmoinen, mitä tuntuu harmittavan kaikki. :)

Itse asiaan sen verran, että PV on kyllä asiat tutkinut, analysoinut ja laskenut mitä vähillä rahoilla kannattaa milloinkin tehdä ja ottanut huomioon omat voimavarat, vastustajan ja suomalaisen maaston/sään/muun ympäristön jne jne vaikutuksen analyyseissaan. Rynnäkköpyssyt uusiutuvat pikkuhiljaa tulevina vuosina (voi kestää kyllä pari vuosikymmentäkin), millaisiksi, sen aika näyttää.
 
@Analysti teet sitä vittuilua ihan itsekin, joten turha sun on mitään kommentoida. Sun kirjoituksissa on todella vahvaa asenteellisuutta joka peittää alleen ne oikeasti asiantuntevat kirjoitukset, joita olet merisodankäynnin osalta tänne jakanut. Muilla aihealueilla sun on ihan turha vetää kaikkia ammattilaisia syyllisiksi jos itse kirjoitat höpöjä.

Kukaan ei varmasti ole kertonut PVLOGL henkilöstön olevan ammattitaidottomia tai vastaavaa, mutta rajallisilla resursseilla ei tehdä mahdottomia. PV:n osalta on paljon myyttejä jotka säilyvät kymmeniä vuosia ihmisten mielissä muutaman testin jotka joskus on ammattitaitoisesti tehty. Näistä voi mainita juuri nämä 7.62x39 mm tarinat sekä esim 60 mm kevytheittimen sirpalekranaatteihin liittyvät testit. Näitä ei ole tehty viimevuosina saati kymmeninä, eli eivät välttämättä enää tänä päivänä päde ihan samalla tapaa kuin joskus.

Itse asiaan sen verran, että PV on kyllä asiat tutkinut, analysoinut ja laskenut mitä vähillä rahoilla kannattaa milloinkin tehdä ja ottanut huomioon omat voimavarat, vastustajan ja suomalaisen maaston/sään/muun ympäristön jne jne vaikutuksen analyyseissaan. Rynnäkköpyssyt uusiutuvat pikkuhiljaa tulevina vuosina (voi kestää kyllä pari vuosikymmentäkin), millaisiksi, sen aika näyttää.

Et muuten tainnut ihan näin kirjoittaa, kun ekan kerran 7.62 kaliberin mainitsit. Alla sun alkuperäinen kommentti.

Ehkä ei kuitenkaan. Suomen peitteisessä maastossa 5.56 saattaa olla liian kevyt luoti. Pienikin paju muuttaa sen suuntaa kun 7.62 menee edelleen sinne minne piti.
 
Mukavampi ampua suoralla lentoradalla kauas. Jokainen hirvestystä harrastanut tietää että 762 muuttaa suuntaa pusikossa siinä missä monta kertaa painavampi 458kin. Pientä etua isommasta väljyydestä ja raskaammasta luodista saa mutta ei tällä olennaista merkitystä ole. Tulen tarkkuuden voi korvata sen tiheydellä :D Enemmänhän tuo on kustannuskysymys.
Miltä matkalta ne hirvet ammutaan keskimäärin? Siitä voi päätellä että Suomen peitteisessä maastossa ei ammuskella kuten Afganistanissa, vaan reilusti alle sen. Rakennetulla alueella jopa ihan lähikontaktissa, joten sen suoran lentoradan hyödyt on melkoista semantiikkaa.

USMC teetti testin aikanaan siitäkin miten 5,56 vs. 7,62x39 läpäisevät tiili- ja betoniseinää ja raskaampi 7,62 voitti vertailun selvästi. Kevyempää ammusta saa kyllä mukaan enemmän, mutta jos sodanajan päivittäinen jakomäärä ei ole merkittävästi noussut 90-luvusta, niin silläkään ei ole paljon merkitystä. Suorituskyky iskuvoiman ja läpäisyn osalta on relevantimpi, varsinkin jos USA kehittelee karkeampaa kaiiperia korvaamaan 5,56 x 45 NATOn.
 
Kullekin ansionsa mukaan. (En kirjoita alkukielellä, sillä vähintään keltainen korttihan nousee heti.)

Täällä puhutaan risuista ja soditaan metsässä, mutta mihin unohtui TRA ja erilaisten (seinä)materiaalien läpäisy, sotaa kun tunnutaan käytävän nykyään monella lailla ja monessa eri ympäristössä? Meinaan vain sitä, että suurten salojen korpisissyily on jo kauan ollut Eldankajärven jäätä ja myös allekirjoittanut on saanut oppia ja opetella uusia kupruja rakennetulla alueella ulko- ja sisätiloissa. Metsissäkin soditaan, mutta ei yksinomaan siellä.

Suurimmat tappiot ja tehot ihmislihaan saadaan epäreilulla tulella. Kotimaisten rynkkyjen modernisointi tuntuu maallikosta järkeenkäyvältä välivaiheen ratkaisulta, jolla saavutetaan ainakin säälien hyväksyttävä lopputulos. Kun isot pojat sitten pääsevät keskenään yhteisymmärrykseen mahdollisesta uudesta ammustarvikkeesta rynchestereihinsä, kannattaa siihen kelkkaan lyöttäytyä matkaan myös täällä Pohjoismaissa. Yhteinen a-tarvike länsinaapureiden ja läntisen maailman suurten sotavaltioiden kanssa toisi tulevaisuudessa merkittävää logistista hyötyä, olipa tämä ammus millainen hyvänsä.

Erikoisjoukot käyttävät niitä välineitä joita he tarvitsevat jo nyt ja heille hankitaan asianmukaista välineistöä.

Edit: Veli venäläinenkin huomasi saman asian kuin USMC, tosin tulokset selvisivät käytännön kenttähippasilla ja 7,62x39:n läpäisytutkimuksissa koehenkilöinä olivat omat nuoret miehet.
 
USMC teetti testin aikanaan siitäkin miten 5,56 vs. 7,62x39 läpäisevät tiili- ja betoniseinää ja raskaampi 7,62 voitti vertailun selvästi. Kevyempää ammusta saa kyllä mukaan enemmän, mutta jos sodanajan päivittäinen jakomäärä ei ole merkittävästi noussut 90-luvusta, niin silläkään ei ole paljon merkitystä. Suorituskyky iskuvoiman ja läpäisyn osalta on relevantimpi, varsinkin jos USA kehittelee karkeampaa kaiiperia korvaamaan 5,56 x 45 NATOn.
Tämä on minusta tärkeämpi kuin vertaus "risuherkkyyteen". Ei tulevia sotia sodita metsissä.
 
Suurin ongelma meillä on se ettei mitään taistelunaikaista pimeätoimintakykyä voi tulla ennen kuin meillä on paikkoja joihin ne pimeätoimintavälineet voidaan kiinnittää. Siihen tarvitaan vähintään se modattu RK/KK ja uusi kypärä, meillähän ei ole tällä hetkellä laajasti jaossa yhtään kypärämallia johon voidaan järkevästi kiinnittää mitään lisälaitteita.
Minä muistan että rynkyssä on se käännettävä tähtäin. Pimeässä hohtava jyvä
 
Minä muistan että rynkyssä on se käännettävä tähtäin. Pimeässä hohtava jyvä

...jonka tritium on puoliintunut jo ainakin kolmesti asennuksensa jälkeen. Tritiumin (H-3) puoliintumisaika on 12,3 vuotta. Hohde ei ei ole itse tritumin, sillä mikään radioaktiivisen hajoamisen säteilylaji ei ole ihmissilmälle näkyvää, vaan kyseessa on radioluminessenssi, missä tritiumin emittoima beeta-miinus -säteily eli nopea elektroni virittää sopivan väliaineen, todennäköisesti jonkin metallin (epäilisin sinkkiä) fosfaattisuolan fosforin ulkoelektroneja ulommalle elektronikuorelle, mistä palatessaan nämä purkavat ylimääräisen energiansa näkyvän aallonpituuden fotonina, minkä ihmissilmä havaitsee. Ratkaisu on aika kallis, harvinainen tritium on työlästä erotella vedystä ja sen grammahinta on noin 30 000 dollaria ja kuten puoliintumisajasta nähdään, se ei oikein kestä säilytystä. Lisäksi reaktiivisena alkuaineena fosfori hapettuu pikkuhiljaa ilmakehän hapen kanssa. Tietysti tritiumampullin kokoa voidaan kasvattaa, mikä taas on hyvin tyyristä ja alkutaipaleellaan yötähtäimet ovat liian kirkkaat.

Muistelisin Hyytisen kirjasta, että nämä yötähtäimet tulivat vasta 60-70-lukujen taitteessa jolloin niitä edeltävä RK62:n malli nimettiin uudelleen RK62PT:ksi (PäiväTähtäin). Ne ovat kuitenkin selkeästi vähemmistössä, sillä RK:n valmistuksen kulta-aika sijoittuu 70-luvulle ja jatkui luonnollisesti pitkään sen jälkeenkin.
 
Minä muistan että rynkyssä on se käännettävä tähtäin. Pimeässä hohtava jyvä
Ironia on taitolaji, hetki meni itsellänikin. :)
Mutta kun aina mainitaan RK:n ongelmaksi diopteritähtäin niin samalla unohdetaan yötähtäin joka poistaa ongelman?

Edit. tarkoitan siis, että takatähtäimen siirto "yö"-asentoon poistaa diopteritähtäimen ongelman.
 
Tämä on minusta tärkeämpi kuin vertaus "risuherkkyyteen". Ei tulevia sotia sodita metsissä.
Tämä on minusta tärkeämpi kuin vertaus "risuherkkyyteen". Ei tulevia sotia sodita metsissä.
Yleensäkin kiväärikaliiberin aseiden vaikutus taistelukentällä on niin olematon, että Suomenkin PV on ihan älykkäästi käyttänyt vähät rahansa johonkin muuhun. Kunhan joku torrakko on. Ja etäisyyksistä arvaisin, että paljon päälle 100 metrin "kaadot" ovat aika vähissä. Tarkka-ampujat on sitten asia erikseen.

Muistanko oikein lukeneeni jostakin, että Vietnamissakin ammuttiin 100 000 kiväärikaliiberin laukausta yhtä kaatunutta vastustajaan kohden (maalaisjärjellä lukua on vaikea uskoa, ehkä joku muistaa oikean luvun?).
 
Ironia on taitolaji, hetki meni itsellänikin. :)
Mutta kun aina mainitaan RK:n ongelmaksi diopteritähtäin niin samalla unohdetaan yötähtäin joka poistaa ongelman?

Edit. tarkoitan siis, että takatähtäimen siirto "yö"-asentoon poistaa diopteritähtäimen ongelman.

Loppusodat meni itsellä yötähtäimellä, kun halusin nopean tähtäyskuvion mettärytäköitä varten. Etäisyydet 25-100m, tiedä sitten olisiko oikeasti osunut mihinkään :)
 
Loppusodat meni itsellä yötähtäimellä, kun halusin nopean tähtäyskuvion mettärytäköitä varten. Etäisyydet 25-100m, tiedä sitten olisiko oikeasti osunut mihinkään :)
Kun kävin intin, dioteritähtäimen kautta ampuminen oli ainut oikea tapa, ei silloin opetettu että avotähtäintä voi edes käyttää myös päivällä.
 
Ironia on taitolaji, hetki meni itsellänikin. :)
Mutta kun aina mainitaan RK:n ongelmaksi diopteritähtäin niin samalla unohdetaan yötähtäin joka poistaa ongelman?

Edit. tarkoitan siis, että takatähtäimen siirto "yö"-asentoon poistaa diopteritähtäimen ongelman.

Tämä oli vekkuli yllätys itselle kun oli tottunut ampumaan omalla Saigalla (avotähtäimet) ja sitten olikin harjoituksessa jossa piti räkäpäillä ampua iholle pyrkivää sissiporukkaa niin sehän lipsahti rynkyn tähtäimet ihan automaattisesti yötähtäimeksi kun ei oikein osannut sen pikkuriikkisen reiän läpi alkaa tihrustamaan.
 
Eli jos Suomi aikoo rakentaa vetypommin , niin tarvittava tritium saadaan rynkyn tähtäimistä eikä tarvitse valmistaa litiumdeuteridiä siihen tarkoitukseen. :D
 
Back
Top