Poliisitoiminta

Ymmärrän täysin vitutuksen minkä nuo oman elämänsä sankarit mopoillaan ja piikeillään aiheuttaa, mutta kertokaapa miten noihin puututaan yhdellä maijalla? Takaa-ajo ei ole vaihtoehto.
Ihanko meinaatte, että ne pysäytys valoa tottelee?
Esitän vastakysymyksen. Mistä niitä maijoja ja sivareita riittää rekkaratsiaan 5-6 kpl ml. moottoripyörä? Järjestelykysymyksiä ne on. Moporatsian voisi tehdä vaikka koulun pihalla. Minä väitän että nykyään kenttäpoliisit ovat niin mukavuudenhaluisia, etteivät ne (vätykset) halua omaehtoisesti puuttua mihinkään järjestyshäiriöön. Esimiestahot tietävät ja hiljaisesti hyväksyvät oma-aloitteisuuden puutteen. Näkeehän se poliisi-TV:stäkin. Kun menevät hälytettynä ja häken toimeksiantamana ojentamaan nuorisorikollisia, viesti on että "eihän me, mutta kun nuo naapuritalon asukkaat".

Paskahottiset olivat 8-tiellä väijyssä tänäänkin. Rauman pohjoinen liittymä, bussipysäkki, maija pandavärityksessä. Tänään todistin todeksi omaesittämän aiemman väitteeni. Kun jossain syttyy tulipalo, poliisi on viranomaista viimeisin joka kiirehtii paikalle. Niin oli taas tänään.

Talohuoltoalalla on jo kymmeniä vuosia ollut sama toimintamalli. Kun kiinteistöhoitaja kulkee ovesta, jossa kahva roikkuu puoleksi irronneena yhden ruuvin varassa, kiinteistönhoitaja ei voi korjata kahvan kiinnitystä, ellei asukas ole soittanut ja pyytänyt korjaamaan kahvaa. Isännöitsija ja/tai kiinteistöhuoltoliike tulkitsevat tilannetta niin, että maksun saa vain tilatuista töistä ja että kiinteä hinnan osuus pitää sisällään vain puhelimeen vastaamisen.
 
Viimeksi muokattu:
Rauman kirkonkylällä rikolliset mellastivat ja mitä tekee poliisi? Väijyy 8-tien ydintehtaan risteyksessä josko edes joku sattuisi ajamaan - edes ihan pientä - ylinopeutta. Pahaääninen apinamopo ajaa ympyrää ja viereisellä tiellä Tunturi Sport kiisi tuhatta ja sataa kohti amerikkalaistyylistä hampurilaisravintolaa.

Tässä malliesimerkkiä Kouvostoliitosta, kuinka poliiseja ei voisi vähemmän kiinnosta kevarin pahat äänet
Ymmärrän, että melu on inhottava ja pärrääminen käy hermoon, mutta rikoksena tuo lienee kohtuu harmiton ja tuskin löytyy poliisin prioriteettilistalta kovin korkealta.
 
Ymmärrän, että melu on inhottava ja pärrääminen käy hermoon, mutta rikoksena tuo lienee kohtuu harmiton ja tuskin löytyy poliisin prioriteettilistalta kovin korkealta.
Sepä se. Järjestyshäiriö ei ole prioriteettilistalla enää lainkaan. Ymmärrän kyllä rikoksen vähäisyyden rangaistusasteikossa, mutta se yksi pahaääninen mopo/mp voi häiritä kaupungissa tuhansia ihmisiä. Ylinopeuksia kytätään jokaisessa poliisipiirissä päivittäin. Silti voidaan kyseenalaistaa ketä häiritsee jos joku ajaa 86@80 km/h suoralla tiellä? Oikeudessa jopa 20 km/h ylityksestä risteysalueella on todettu ettei vaaraa ole aiheutunut. Pieni ylinopeus ei ole rangaistusasteikossa sen korkeammalla kuin järjestyshäiriön tuottaminen epäkuntoisella mopolla. Kenttäkonstaapeleiltä ei voi odottaa mitään teknistä ymmärtämistä, mutta aina on mahdollisuus todeta pahat äänet korvakuulolta, otattaa kilpi pois ja määrätä mopedi katsastukseen. Katsatus on tarkastus, jossa tarkastetaan että ajoneuvo on liikennöitävässä kunnossa siten kuin lait ja asetukset määräävät. Uutena rassaamattomat mopot ja moottoripyörät ovat todella hiljaisia.
 
Esitän vastakysymyksen. Mistä niitä maijoja ja sivareita riittää rekkaratsiaan 5-6 kpl ml. moottoripyörä? Järjestelykysymyksiä ne on. Moporatsian voisi tehdä vaikka koulun pihalla. Minä väitän että nykyään kenttäpoliisit ovat niin mukavuudenhaluisia, etteivät ne (vätykset) halua omaehtoisesti puuttua mihinkään järjestyshäiriöön. Esimiestahot tietävät ja hiljaisesti hyväksyvät oma-aloitteisuuden puutteen. Näkeehän se poliisi-TV:stäkin. Kun menevät hälytettynä ja häken toimeksiantamana ojentamaan nuorisorikollisia, viesti on että "eihän me, mutta kun nuo naapuritalon asukkaat".

Paskahottiset olivat 8-tiellä väijyssä tänäänkin. Rauman pohjoinen liittymä, bussipysäkki, maija pandavärityksessä. Tänään todistin todeksi omaesittämän aiemman väitteeni. Kun jossain syttyy tulipalo, poliisi on viranomaista viimeisin joka kiirehtii paikalle. Niin oli taas tänään.

Talohuoltoalalla on jo kymmeniä vuosia ollut sama toimintamalli. Kun kiinteistöhoitaja kulkee ovesta, jossa kahva roikkuu puoleksi irronneena yhden ruuvin varassa, kiinteistönhoitaja ei voi korjata kahvan kiinnitystä, ellei asukas ole soittanut ja pyytänyt korjaamaan kahvaa. Isännöitsija ja/tai kiinteistöhuoltoliike tulkitsevat tilannetta niin, että maksun saa vain tilatuista töistä ja että kiinteä hinnan osuus pitää sisällään vain puhelimeen vastaamisen.
Jotta tuollainen määrä partioita saadaan kasaan pitää se tehdä ennalta suunnitellusti koska vaatii jo useamman ryhmän kerralla töihin. Ainakin kaikkialla muualla paitsi Hesassa. Helsingissä on partioita mutta ompa sielä keikkaakin eniten. Käsittääkseni tällaiset atakit on liikenne ryhmien hommia. Jos partiot otettaisiin kentältä niin kuka ne keikat ajais sillä aikaa kun partiot on mopoja rassaamassa?

Ja niin tulee poliisi viimeisenä palopaikalle, koska lähtökohtaisesti se ei ole poliisilain mukainen poliisin tehtävä vaan poliisia tarvitaan paikalle esim. Jos epäillään kyseessä olevan rikoksen tai palossa kuolee tai loukkaantuu ihmisiä. Ei oikein poliisin varusteet ja koulutus sovellu savusukeltamiseen. Eli muilla on kiire koska tekevät sankartöitä omaisuuden tai ihmisten pelastamiseksi, poliisi tulee paikalle potkimaan hiiliä...

Mikä tuohon YTJ/mopo valvontaan auttaisi? Resursit, niiden kasvattamisesta ja kohdistamisestahan se on aina kiinnii
 
Niin ja kyllä mä tuohon mopo hommaan vastuuta työntäisin myös kotiin. Kyllähän se on vanhempien vastuulla kotikasvatus siitä miten ollaan ja eletään. Jos kotoa opitaan malli että mopoja viritellään ja autoilla ajetaan vailla mitään järkeä niin kyllä se on viranomaisten toiminta puuttumisineen kuin tuuleen huutaisi.

Yhden sukupolven kun jäät sakkoja ja otat kilpiä sekä kortteja niin seuraavana kesänä on jo uus sukupolvi vauhdissa. Monesti vielä samasta perheestä.
 
Jotta tuollainen määrä partioita saadaan kasaan pitää se tehdä ennalta suunnitellusti koska vaatii jo useamman ryhmän kerralla töihin. Ainakin kaikkialla muualla paitsi Hesassa. Helsingissä on partioita mutta ompa sielä keikkaakin eniten. Käsittääkseni tällaiset atakit on liikenne ryhmien hommia. Jos partiot otettaisiin kentältä niin kuka ne keikat ajais sillä aikaa kun partiot on mopoja rassaamassa?

Ja niin tulee poliisi viimeisenä palopaikalle, koska lähtökohtaisesti se ei ole poliisilain mukainen poliisin tehtävä vaan poliisia tarvitaan paikalle esim. Jos epäillään kyseessä olevan rikoksen tai palossa kuolee tai loukkaantuu ihmisiä. Ei oikein poliisin varusteet ja koulutus sovellu savusukeltamiseen. Eli muilla on kiire koska tekevät sankartöitä omaisuuden tai ihmisten pelastamiseksi, poliisi tulee paikalle potkimaan hiiliä...

Mikä tuohon YTJ/mopo valvontaan auttaisi? Resursit, niiden kasvattamisesta ja kohdistamisestahan se on aina kiinnii
8-tiellä Rauman pohjoispuolella näitä rekkaratsioita on tuon tuostakin. Ja aina on koko Länsi-Suomen resurssit käytössä, ainakin poliisiajoneuvojen määrällä mitattuna.

Mopoja ei tarvitse sun kummemmin valvoa, riittäisi kun valvontapyyntöön reagoidaan kun asiakas pyytää. Resurssien lisääminen ei auta asiaan. Ainoa joka auttaa on pistepalkkio, koska poliisit ovat MEP Esko Seppäsen lailla seteliselkärankaisia. Esko taisi keksiä termin ja myöhemmin osoitti olevansa yksi heistä joita itse moitti. Poliisit mieltävät työnsä niin että peruspalkkaa maksetaan autossa istumisesta ja jos sen päälle pitää tehdä vielä jotain työtä, siitä pitäisi saada eri korvaus. Resurssien lisääminen ei auta, koska ensinnäkin resurssit kohdistettaisiin mihin tahansa muualle, mutta ei kenttätyöhön. Toiseksi kun ongelma on organisaation itseohjautuvuudessa (priorisointi) ja riippumattoman valvonnan puutteessa, kentälle saatavat lisäresurssit lisäisivät vain autossa istuttuja tuntimääriä.

Euromääräinen toimenpidepalkkio per jokainen kirjoitettu sakko mopon/MP:n puutteeliseksi toteamisesta liikenteessä. Aina silloin tällöin konstaapelien laiskaan joukkoon eksyy joku ahneempi, joka haluaisi maksaa asuntolainansa pois nopeutetulla aikataululla. Lisillä ja toimenpidepalkkioilla piiskataan (motivoidaan) töihin muitakin ammattiryhmiä. Jotkut saavat lisän/toimenpidepalkkion hankalista tai vaarallisista, tai ikävän luontoisista töistä. Jotkut ihan vaan siitä että tekevät työkseen edes jotakin. Peruskoulun opettajilla on kaksinumeroinen määrä erilaisia palkanlisiä, lääkäreillä noin miljoona ja kunnan hanslankareillakin muutama. Lääkäreillä on toimenpidepalkkio jopa reseptin kirjoittamisesta, niin uskomattomalta kuin se kuullostaa.
 
Sepä se. Järjestyshäiriö ei ole prioriteettilistalla enää lainkaan. Ymmärrän kyllä rikoksen vähäisyyden rangaistusasteikossa, mutta se yksi pahaääninen mopo/mp voi häiritä kaupungissa tuhansia ihmisiä. Ylinopeuksia kytätään jokaisessa poliisipiirissä päivittäin. Silti voidaan kyseenalaistaa ketä häiritsee jos joku ajaa 86@80 km/h suoralla tiellä? Oikeudessa jopa 20 km/h ylityksestä risteysalueella on todettu ettei vaaraa ole aiheutunut. Pieni ylinopeus ei ole rangaistusasteikossa sen korkeammalla kuin järjestyshäiriön tuottaminen epäkuntoisella mopolla. Kenttäkonstaapeleiltä ei voi odottaa mitään teknistä ymmärtämistä, mutta aina on mahdollisuus todeta pahat äänet korvakuulolta, otattaa kilpi pois ja määrätä mopedi katsastukseen. Katsatus on tarkastus, jossa tarkastetaan että ajoneuvo on liikennöitävässä kunnossa siten kuin lait ja asetukset määräävät. Uutena rassaamattomat mopot ja moottoripyörät ovat todella hiljaisia.
Esimerkkisi on oikeasti hyvä.
Väitäkin että prioriteeteissä on paljon kyseenalaistettavaa. Tuo priorosointi tuskin kuitenkaan on kenttäpoliisin tekemä, vaan se muotoillaan paljon korkeammalla. Kenttä vain toteuttaa käskyjä, aivan kuten tuollaisessa organisaatiossa kuuluukin.
 
Ymmärrän, että melu on inhottava ja pärrääminen käy hermoon, mutta rikoksena tuo lienee kohtuu harmiton ja tuskin löytyy poliisin prioriteettilistalta kovin korkealta.
Ei kai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaamisessa rikosten selvittäminen ole pääasia?

Tilanne on kyllä mennyt siihen, että liikenteessäkin sakottamisesta on tullut pääasia. Automaattinen valvonta on iso askel siihen. Täysin selväksi asia tuli kun poliisi lopetti kirjallisten huomautusten postittamisen. Turhaa kulua..

Kuitenkin tuo yjt:n valvonta on juuri sitä mitä kansa haluaisi ja arvostaa sitä kovasti. Siihen kuuluu myös mopoilijoiden puhuttaminen edes kerran kesässä.
 
8-tiellä Rauman pohjoispuolella näitä rekkaratsioita on tuon tuostakin. Ja aina on koko Länsi-Suomen resurssit käytössä, ainakin poliisiajoneuvojen määrällä mitattuna.

Mopoja ei tarvitse sun kummemmin valvoa, riittäisi kun valvontapyyntöön reagoidaan kun asiakas pyytää. Resurssien lisääminen ei auta asiaan. Ainoa joka auttaa on pistepalkkio, koska poliisit ovat MEP Esko Seppäsen lailla seteliselkärankaisia. Esko taisi keksiä termin ja myöhemmin osoitti olevansa yksi heistä joita itse moitti. Poliisit mieltävät työnsä niin että peruspalkkaa maksetaan autossa istumisesta ja jos sen päälle pitää tehdä vielä jotain työtä, siitä pitäisi saada eri korvaus. Resurssien lisääminen ei auta, koska ensinnäkin resurssit kohdistettaisiin mihin tahansa muualle, mutta ei kenttätyöhön. Toiseksi kun ongelma on organisaation itseohjautuvuudessa (priorisointi) ja riippumattoman valvonnan puutteessa, kentälle saatavat lisäresurssit lisäisivät vain autossa istuttuja tuntimääriä.

Euromääräinen toimenpidepalkkio per jokainen kirjoitettu sakko mopon/MP:n puutteeliseksi toteamisesta liikenteessä. Aina silloin tällöin konstaapelien laiskaan joukkoon eksyy joku ahneempi, joka haluaisi maksaa asuntolainansa pois nopeutetulla aikataululla. Lisillä ja toimenpidepalkkioilla piiskataan (motivoidaan) töihin muitakin ammattiryhmiä. Jotkut saavat lisän/toimenpidepalkkion hankalista tai vaarallisista, tai ikävän luontoisista töistä. Jotkut ihan vaan siitä että tekevät työkseen edes jotakin. Peruskoulun opettajilla on kaksinumeroinen määrä erilaisia palkanlisiä, lääkäreillä noin miljoona ja kunnan hanslankareillakin muutama. Lääkäreillä on toimenpidepalkkio jopa reseptin kirjoittamisesta, niin uskomattomalta kuin se kuullostaa.
Asiat näyttäytyvät usein erilaisina, riippuen siitä mistä näkövinkkelistä niitä katsoo. Esim itse kun en kovinkaan paljon tee nopeusvalvontaa ja silloinkin pidän puuttumiskynnyksen aika korkeana, niin ainakaan omalta osaltani en pidä kritiikkiä oikeana. Käsittääkseni ainakin Helsingissä on yleistä, että nopeusvalvonnassa pidetään sellaista puuttumiskynnystä että vahingossa ei kovin helposti mene sen yli; esim että puututaan sitten kun mennään nk rikesakkorajan yli. Monien kansalaisten mielestä tämä puuttumiskynnys on ihan liian korkea. Jälleen riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Noihin 8-tien rekkaratsioihin en osaa sanoa, mutta niissä tuskin painopiste on ylinopeusvalvonnassa, vaan esim kuorman sidonnassa, lepoajoissa, ajoneuvojen kunnossa jne. Myöskään siihen en osaa sanoa, kuinka usein niitä pidetään mutta usein on niin että on henkilöstä kiinni, pidetäänkö niitä liikaa vai liian vähän. "Eikö teillä ole parempaa tekemistä?". Samoin mopovalvonnasta voidaan olla montaa mieltä; toisen mielestä sitä on liian vähän ja toisen mielestä poliisin pitäisi puuttua oikeisiin rikoksiin sen sijaan että kiusataan teinejä kun ei uskalleta muuta tehdä.

Tuo tulospalkkio sakoissa olisi tietyllä tavalla ongelmallinen; oletus on että sitä ei kohdennettaisi pelkästään mopoilijoiden sakottamiseen. Toisaalta on hassua että kritisoit pienten ylinopeuksien sakottamista, ja toisaalta toivot että poliisimies saisi tulospalkkiota sen mukaan, kuinka monta sakkoa kirjoittaa.
 
Tuolla rekkaliikenteessä kulkee kyllä sellaista pommia itä-euroopasta,että ajokunnon ja rekan tarkistaminen on ihan paikallaan mahdollisimman kattavasti. Tuho liikenteessä on mopoa huomattavasti suurempi,toisaalta ne ei lähde harjoiteltuja polkuja pitkin karkuun.
 
Asiat näyttäytyvät usein erilaisina, riippuen siitä mistä näkövinkkelistä niitä katsoo. Esim itse kun en kovinkaan paljon tee nopeusvalvontaa ja silloinkin pidän puuttumiskynnyksen aika korkeana, niin ainakaan omalta osaltani en pidä kritiikkiä oikeana. Käsittääkseni ainakin Helsingissä on yleistä, että nopeusvalvonnassa pidetään sellaista puuttumiskynnystä että vahingossa ei kovin helposti mene sen yli; esim että puututaan sitten kun mennään nk rikesakkorajan yli. Monien kansalaisten mielestä tämä puuttumiskynnys on ihan liian korkea. Jälleen riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Noihin 8-tien rekkaratsioihin en osaa sanoa, mutta niissä tuskin painopiste on ylinopeusvalvonnassa, vaan esim kuorman sidonnassa, lepoajoissa, ajoneuvojen kunnossa jne. Myöskään siihen en osaa sanoa, kuinka usein niitä pidetään mutta usein on niin että on henkilöstä kiinni, pidetäänkö niitä liikaa vai liian vähän. "Eikö teillä ole parempaa tekemistä?". Samoin mopovalvonnasta voidaan olla montaa mieltä; toisen mielestä sitä on liian vähän ja toisen mielestä poliisin pitäisi puuttua oikeisiin rikoksiin sen sijaan että kiusataan teinejä kun ei uskalleta muuta tehdä.

Tuo tulospalkkio sakoissa olisi tietyllä tavalla ongelmallinen; oletus on että sitä ei kohdennettaisi pelkästään mopoilijoiden sakottamiseen. Toisaalta on hassua että kritisoit pienten ylinopeuksien sakottamista, ja toisaalta toivot että poliisimies saisi tulospalkkiota sen mukaan, kuinka monta sakkoa kirjoittaa.
Asiat näyttävät erilaisilta, totta, mutta poliisissa tehdään priorisointia organisaation kannalta omaehtoisesti. = Ei hyvä. Mistä vaan saa keveimmät työt ja helpoimmalla budjettirahaa. Rikostutkinnassa puolestaan tutkitaan ensiksi helpot ja pienet rötökset, koska tilastoissa jokainen tutkittu rikos on tapauksena yhtä arvokas. Vaikeammat tapaukset jätetään tutkimatta, koska ne resurssit, ne resurssit. Kelalla toimitaan samalla tavalla. Käsittelijöistä ainakin jotkut poimivat työlistalta helppoja tapauksia, jotta yltävät tavoitteisiinsa rehkimättä. Näitä sluibailijoita vieläpä palkitaan nopean käsittelijän ominaisuudessa. Tästä tuli hiljattain TV-ohjelmaa.

En puhunut tulospalkkiosta, vaan toimenpidelisästä. Minun puolesta rikesakkoja saa kirjoittaa, mutta ei niin että skipataan muut työtehtävät. Rikesakkojen kirjoittamiseen riittää aina aikaa, mopopoikien ojentamiseen ei. Tosin nykyään rikesakkojen kirjoitus on paljolti automatisoitu. Konstaapeli ajaa tumman sinisen transporterin bussipysäkille, säätää kameran, laittaa pientareen puoleisen vilkun päälle hämäykseksi, kirjaa säätilan lintukirjaan ja ryhtyy nauttimaan pullakahvia termospullosta. Automaattilaitteisto ottaa kuvan, siirtää kuvan ja tiedot jonnekin, josta tulostetaan lappu ja lähetetään se asiakkaalle. Yksi mies, ei asiakaskontaktia, pullakahvi, sävelradio. Vs mopopojan puhuttelu, sakon/huomautuksen/määräyksen käsin kirjoitus. Mopopoikia ei tarvitse välttämättä ajaa takaa. Kaupan/huoltoaseman/kioskin/koulun pihalta tavoittaa pahantekijät ilman takaa-ajoa.

Poliisissa on minun mielestä päivänselvä taipumus vältellä tilanteita, joissa joutuu toimimaan asiakkaan kannalta ikävissä merkeissä. Kun asiakkaalle ollaan kirjoittamassa vaikka ylinopeussakkoa, tilanteessa joko ollaan ihan hiljaa ja tai tilannetta koetetaan keventää jutustelemalla leppoisia , jotta asiakasta ei vituttaisi siinä tilanteessa ja jotta sakon kirjoitustilanne olisi työtehtävän hoitamisen kannalta mahdollisimman neutraali, tai mahdollisuuksien mukaan jopa miellyttävä työtilanne. Kun minä olin nuori, poliisi esitti asiansa suoraan. Tyyliin ajoit ylinopeutta, tässä on 80 rajoitus, ajoit 95 ja mihin sulla oli niin kiire? Viranomaiskontakteissa pidän suoraa esittämistapaa parempana. Nykyään kierrellään ja kaarrellaan esitetään huomautuksia niin ympäripyöreästi ja toivotaan ettei asiakkaalle vain tulisi paha mieli. Jos asiakkaan vitutusta sakon kirjoittamistilanteessa ei suitsita, asiakas saattaa suhtautua tilanteeseen nuivasti. Maantierosvojen kohtaamisen jälkeen saa joskus jopa asiakaskyselyn jossa kysytään jäikö tapapaamisesta huono mieli tms. Itse sain kyselyn yhden rikesakon jälkeen.
 
Asiat näyttävät erilaisilta, totta, mutta poliisissa tehdään priorisointia organisaation kannalta omaehtoisesti. = Ei hyvä. Mistä vaan saa keveimmät työt ja helpoimmalla budjettirahaa. Rikostutkinnassa puolestaan tutkitaan ensiksi helpot ja pienet rötökset, koska tilastoissa jokainen tutkittu rikos on tapauksena yhtä arvokas. Vaikeammat tapaukset jätetään tutkimatta, koska ne resurssit, ne resurssit. Kelalla toimitaan samalla tavalla. Käsittelijöistä ainakin jotkut poimivat työlistalta helppoja tapauksia, jotta yltävät tavoitteisiinsa rehkimättä. Näitä sluibailijoita vieläpä palkitaan nopean käsittelijän ominaisuudessa. Tästä tuli hiljattain TV-ohjelmaa.

En puhunut tulospalkkiosta, vaan toimenpidelisästä. Minun puolesta rikesakkoja saa kirjoittaa, mutta ei niin että skipataan muut työtehtävät. Rikesakkojen kirjoittamiseen riittää aina aikaa, mopopoikien ojentamiseen ei. Tosin nykyään rikesakkojen kirjoitus on paljolti automatisoitu. Konstaapeli ajaa tumman sinisen transporterin bussipysäkille, säätää kameran, laittaa pientareen puoleisen vilkun päälle hämäykseksi, kirjaa säätilan lintukirjaan ja ryhtyy nauttimaan pullakahvia termospullosta. Automaattilaitteisto ottaa kuvan, siirtää kuvan ja tiedot jonnekin, josta tulostetaan lappu ja lähetetään se asiakkaalle. Yksi mies, ei asiakaskontaktia, pullakahvi, sävelradio. Vs mopopojan puhuttelu, sakon/huomautuksen/määräyksen käsin kirjoitus. Mopopoikia ei tarvitse välttämättä ajaa takaa. Kaupan/huoltoaseman/kioskin/koulun pihalta tavoittaa pahantekijät ilman takaa-ajoa.

Poliisissa on minun mielestä päivänselvä taipumus vältellä tilanteita, joissa joutuu toimimaan asiakkaan kannalta ikävissä merkeissä. Kun asiakkaalle ollaan kirjoittamassa vaikka ylinopeussakkoa, tilanteessa joko ollaan ihan hiljaa ja tai tilannetta koetetaan keventää jutustelemalla leppoisia , jotta asiakasta ei vituttaisi siinä tilanteessa ja jotta sakon kirjoitustilanne olisi työtehtävän hoitamisen kannalta mahdollisimman neutraali, tai mahdollisuuksien mukaan jopa miellyttävä työtilanne. Kun minä olin nuori, poliisi esitti asiansa suoraan. Tyyliin ajoit ylinopeutta, tässä on 80 rajoitus, ajoit 95 ja mihin sulla oli niin kiire? Viranomaiskontakteissa pidän suoraa esittämistapaa parempana. Nykyään kierrellään ja kaarrellaan esitetään huomautuksia niin ympäripyöreästi ja toivotaan ettei asiakkaalle vain tulisi paha mieli. Jos asiakkaan vitutusta sakon kirjoittamistilanteessa ei suitsita, asiakas saattaa suhtautua tilanteeseen nuivasti. Maantierosvojen kohtaamisen jälkeen saa joskus jopa asiakaskyselyn jossa kysytään jäikö tapapaamisesta huono mieli tms. Itse sain kyselyn yhden rikesakon jälkeen.
Monia hyviä pointteja mutta rikostutkinnasta täysin eri mieltä. Sillä pienellä siivillä mitä olen nähnyt niin homma on just toisin päin. Isommat ja vaativammatjutut tutkitaan mutta pienet jutut esikäsittely "tappaa" pois.

Mopopoika kiusataan keväisin ja syksyisin koulujen pihoissa kun se on mahdollista mutta ei yksi pääsky kesää tee. Kotoa pitäisi kasvatuksen lähteä ei viranomaisen kädestä.

Muualta niitä ei kiinni saa. Mitä luulet että tapahtuu kun Maija rullaa pitäjään ja yksikin mopopoika näkee sen? Watsuppia sun muita tiktokkeja lähtee kavereille ja ketään näy missään sen jälkeen. Huoltamon pihoista lähdetään keulat pystyssä tutuille pako poluille ja Maija jää kuin purkka tukkaan...
 
Mopopoika kiusataan keväisin ja syksyisin koulujen pihoissa kun se on mahdollista mutta ei yksi pääsky kesää tee. Kotoa pitäisi kasvatuksen lähteä ei viranomaisen kädestä.
Muualta niitä ei kiinni saa. Mitä luulet että tapahtuu kun Maija rullaa pitäjään ja yksikin mopopoika näkee sen? Watsuppia sun muita tiktokkeja lähtee kavereille ja ketään näy missään sen jälkeen. Huoltamon pihoista lähdetään keulat pystyssä tutuille pako poluille ja Maija jää kuin purkka tukkaan...
Kasvatuksen pitäisi lähteä kotoa, mutta kaikilla ei vaan lähde. Siksi tarvitaan nuorisokasvattajia.

Mitä sitten tapahtuu kun maija rullaa pitäjänaukiolle. Minun ei tarvi arvailla, kun näen ikkunasta. Ei tapahdu mitään. Nuorisorikollisten jengillä ei edes evä värähdä tupakoinnin poltolta. Konstaapelit koettavat katsoa mihin tahansa muualle, etteivät vaan tarvitsi katsoa pärinähäiriköiden kalustoon, jossa näkee jo 300 metrin päähän ettei kalusto täytä vaatimuksia. Kilpiä joko ei ole olemassa ollenkaan, tai kilpi on piilotettu lokasuojan sisälle, tai sojottaa Jupiteria kohti. Sillä samalla kylällä, jossa pärinähäiriköistä on valitettu. Poliisin kertomukset omasta toiminnasta ja käytännön havainnot toiminnasta ovat kaksi eri asiaa.
 
Nyt pitäisi kiireellä saada poliiseja eri kielisä ja uskontoisia poliiseja. Perusteluina on mm. että esimerkiksi johonkin toiseen kulttuuriin kuuluvia kunniamurhia tutkimaan pitäisi saada samaan kulttuuripiiriin kuuluva poliisi, koska kantasuomalainen ei ymmärrä ”teon takana olevia kulttuurin syvävirtoja”. Varmasti jossain määrin totta mutta pystyykö jonkun muun kulttuuritaustan omaava poliisi ymmärtämään suomalaisen kulttuurin syvävirtoja?

Musliminaisten hijabin käyttöä perustellaan sillä, että että viime vuosisadan alkupuolella naiset käyttivät huivia kodin ulkopuolella. Eikös se ole hyvä asia, että on päästy eroon tavoista, jotka pakottavat naiset pukeutumaan tietyllä tavoilla, koska uskonto tai kulttuurillinen tekijä niin määrää?


2030-luvun konstaapelit​

Suomessa on noin 7 400 poliisia, ja lähes kaikki he ovat kantasuomalaisia. Alkaa olla kiire rekrytoida konstaapeleja kaikista tärkeimmistä maailmankielistä ja maailmanuskonnoista.

SUOMI MUUTTUU. Tahti on kova.

Väestö etnistyy, monikielistyy, monimielistyy ja jakautuu uskonnollisesti. Tällä hetkellä Suomessa on noin 420 000 vieraskielistä eli asukasta, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame.
Kuntaliiton ennusteen mukaan vuonna 2040 vieraskielisiä on yli kaksinkertainen määrä eli siinä 900 000–1 000 000 paikkeilla. Se ennustaa aitoa kulttuurivallankumousta, joka tulee mylläämään myös Suomen hallinnon.


Ei ihme, että sekä edellinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok) että nykyinen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) ovat julistaneet, että ainakin poliisikunnassa täytyisi olla enemmän maahanmuuttajataustaista väkeä.


Suomalainen konstaapeli kun on edelleen kuin yhdestä puusta veistetty: kantasuomalainen mies tai nainen, joka kyselytutkimusten mukaan on arvokonservatiivi ja äänestää todennäköisesti joko kokoomusta tai perussuomalaisia.


Heissä ei ole mitään vikaa.

Silti on kohtalonkysymys, selvitäänkö konstaapeli Virtasilla ja Niemisillä edes 2020-luvun pääkaupunkiseudulla, jossa hindin- tai tamilinkielisiä hinduja, venäjänkielisiä ortodokseja, arabiankielisiä muslimeja ja muita tulijoita on jo nyt yli 200 000.


Lainvalvontakoneisto saattaisi olla tehokkaampi, jos sen noin 7 400 poliisin kollegiossa olisi edes hento edustus tärkeimpiä maailmankieliä, -uskontoja ja -katsomuksia.


POLIISIKUNNAN kulttuurievoluutio on haastava hanke.

Alalle on kulttuurisia esteitä, kuten uskonnollisten tunnusten käyttökielto. Siksi sisäministeriön poliisiosasto on selvittämässä, voisiko virka-asuun yhdistää uskontunnuksia, kuten musliminaisten huivin.


Ehdotus on poliittisesti tulenarka. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on jo varoitellut ”hunnutetuista islamistisista poliiseista”.


Tosiasiassa juuri tässä tapauksessa Ohisalon ja Halla-ahon tavoite on kaiken järjen mukaan täsmälleen sama: poliisin vahvistaminen ja maahanmuuton kielteisten vaikutuksien – kuten vaikkapa suku- ja klaanikeskeisen kunniaväkivallan – kitkeminen.


Huivipäinen ylikonstaapeli voi kuulostaa radikaalilta muutokselta.


Entä jos asiaa katsoo toisesta kulmasta. Entä jos musliminaispoliisi olisi tiettyjen rikosten tutkinnalle lähes ainoa vaihtoehto?

Kun kyse on vaikkapa kunniaväkivallasta, kantasuomalainen komisarion voi olla vaikea ymmärtää teon takana olevia kulttuurin syvävirtoja.


Ruotsissa ollaan noin vuosikymmen Suomea edellä. 26-vuotiaasta Donna Eljammalista tuli vuonna 2011 ensimmäinen hijabia eli muslimihuivia käyttävä konstaapeli.


SOITETAANPA Nuoret muslimit -yhdistyksen sihteerille Nahla Hewidylle.

Huivin käyttäjänä hän kuuluu heihin, joita asia koskee. Kuten kuuluu myös jokainen turbaanipäinen, ristinmerkkiä tai hindujen Shivaa näkyvästi liputtava suomalainen.


Hewidy sanoo ”huudattaneensa” hijabin sallimista suomalaispoliisin virka-asussa lukioikäisestä. Kyse ei ole vain tasa-arvosta vaan yhtä lailla poliisin uskottavuudesta.


”Teen paljon töitä nuorten kanssa. Voin sanoa, etteivät he luota poliisiin. Poliisista tulee saavutettavampi ja tunnistettavampi, jos se on koko kansan näköinen, ei vain valkoinen.”


Poliisihallituksen poliisitarkastaja Ari Alanen vastaa soittopyyntöön.


Hän ei lämpene Ruotsin mallista. Ei oikein edes siitä, että poliisia olisi syytä aktiivisesti monikulttuurillistaa, vaikka Suomessa olisi vuonna 2040 miljoona vieraskielistä asukasta.


”Suomi on pieni maa, ja meillä on vähän poliiseja. Jokaisen poliisin täytyy pystyä toimimaan kaikissa tilanteissa. Maaseudulla saattaa olla vain yksi poliisipartio.”


Alanen korostaa, että poliisin arvojen ytimessä on neutraalius. Sen täytyy myös näkyä. Hän pelkää, että jos uskontunnukset hyväksyttäisiin, täytyisi tasavertaisuuden nimissä hyväksyä myös poliittista aatetta tai elämänkatsomusta osoittavat symbolit.


Alanen antaa ymmärtää, että huivilla identifioituva poliisi voisi kuohuttaa kansaa. Voi hyvin olla.


Olemme ilmeisesti vain unohtaneet, että naisten pään peittäminen oli normi Suomessakin vielä kaksi sukupolvea sitten.


ISOÄITINI Ilma Impi Nieminen oli evakko Kivennavalta Karjalasta.

Muistikuvieni mukaan hän ei koskaan astunut ulos ilman pään peittävää huivia, kuten eivät tehneet monet muutkaan sen monet sukupolven naiset.


Mahtaako lapsuuteni muistikuva isoäidistäni olla oikea?

Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen pitää selvänä, että kyseessä on aito muisto. 1910-luvulla syntyneet naiset olivat vielä sosiaalisen huivipakon alla.


”Paljasta päätä olisi pidetty todella outona. Vain lapset saivat kulkea ilman päähinettä. Vasta 1960-luvulla alkoi tulla muoti, ettei päätä peitetä.”


Vainio-Korhosen mukaan Suomen ja muslimimaiden huivinormilla on yhteiset juuret Lähi-idän ikivanhoissa kirjoituksissa, joista ne omittiin sekä kristinuskoon että islamiin.


Suomessa ei huivinormia koskaan sanktioitu, mutta se saattaa johtua siitä, että normia ei juuri haastettu.


Mahtaisiko huivi olla sen kummempaa komisarion virka-asussakaan?

Ei, sanoo Vainio-Korhonen.

”Isovanhempamme eivät olisi ymmärtäneet aikamme kuohuntaa siitä, että naiset käyttävät huiveja.”

 
Nyt pitäisi kiireellä saada poliiseja eri kielisä ja uskontoisia poliiseja. Perusteluina on mm. että esimerkiksi johonkin toiseen kulttuuriin kuuluvia kunniamurhia tutkimaan pitäisi saada samaan kulttuuripiiriin kuuluva poliisi, koska kantasuomalainen ei ymmärrä ”teon takana olevia kulttuurin syvävirtoja”. Varmasti jossain määrin totta mutta pystyykö jonkun muun kulttuuritaustan omaava poliisi ymmärtämään suomalaisen kulttuurin syvävirtoja?
Se isoin riski tuossa on se, että meille tulee poliiseja jotka asettavat oman kulttuurin syvävirrat ja esimerkiksi oman klaanin päällikön määräykset Suomen lain edelle. Jos poliisimiehen juuret ovat rinnakkaisyhteiskunnassa, niin tuskin pelkkä poliisikoulun käyminen saa hänet hylkäämään sen rinnakkaisyhteiskunnan säännöt.
 
Tässä etniset vähemmistöt poliisina -jutussa on vaarana se, että lähdetään toteuttamaan positiivista syrjintää. Lisäksi jos esim musliminaiselle hunnun käyttäminen on kynnyskysymys eikä sen takia voi hakeutua poliisiksi, niin kuinka tällainen henkilö voi muutenkaan toimia poliisina? Luulisi, että näitä tilanteita tulee muutenkin vastaan, joissa uskonto/kulttuuri asettaa esteitä.

Ja taas jos aletaan liikaa mukautumaan vähemmistöjen mukaan, niin eipä siitäkään mitään tule. Toki voidaan rakentaa erilaisia tukijärjestelmiä, joissa esim toisesta kulttuurista tuleva henkilö saa mukaansa omaa kulttuuriaan olevan tukihenkilön avustamaan viranomaisasioinnissa, mutta ei kai tässä voida lähteä sille linjalle että poliisista (tai muista viranomaisista) pitää löytyä näiden kulttuurien edustajia sen takia, että voisivat asioida "oman väkensä" kanssa. Paitsi että se olisi käytännössä mahdotonta, siinä myös hidaastettaisiin näiden muista kulttuureista tulevien integraatiota.

On ihan jees että muista kulttuureista tulee henkilöitä poliisiin, mutta sen pitää tapahtua siten että ammatti tehdään houkuttelevaksi näiden henkilöiden silmissä; ei siten että ammattiin pääseminen tehdään helpommaksi kuin muilla. Ja eiköhän sitä porukkaa tule ikään kuin automaattisesti sitä mukaa, kun etnisten ryhmien osuus suomen väestöstä kasvaa. Ainakin Helsingissä on kokemusta poliiseista erilaisista kulttuurillisista taustoista, ja käsittääkseni ovat kaikki olleet hyvää sakkia. Mutta jos lähdetään laskemaan rimaa että keinotekoisesti saataisiin eri etnisille ryhmille edustusta, niin voitaisiinkin huomata että näitä ei enää pidettäisi tasa-arvoisina työkavereina koska olisivat jotain kiintiömamuja.
 
On ihan jees että muista kulttuureista tulee henkilöitä poliisiin, mutta sen pitää tapahtua siten että ammatti tehdään houkuttelevaksi näiden henkilöiden silmissä; ei siten että ammattiin pääseminen tehdään helpommaksi kuin muilla. Ja eiköhän sitä porukkaa tule ikään kuin automaattisesti sitä mukaa, kun etnisten ryhmien osuus suomen väestöstä kasvaa. Ainakin Helsingissä on kokemusta poliiseista erilaisista kulttuurillisista taustoista, ja käsittääkseni ovat kaikki olleet hyvää sakkia. Mutta jos lähdetään laskemaan rimaa että keinotekoisesti saataisiin eri etnisille ryhmille edustusta, niin voitaisiinkin huomata että näitä ei enää pidettäisi tasa-arvoisina työkavereina koska olisivat jotain kiintiömamuja.
Lievästi OT ehkä. Ruotsissa oli ulkomaalaiskiintiöitä koulutuksiin jo 80-luvulla. Tarkoittaa ettei ulkkiskiintiöissä ollut pääsykokeita. Muistan itsekin pohdiskelleeni hakeako vai ei, kun ulkomaalaistaustaiset pääsivät hammaslääkärikoulutukseen jo sillä jos sattui kulkemaan liian läheltä koulun ohi. Hammaslääkärikoulutuksen kiintiö oli tuolloin muita isompi, koska sinne ei riittänyt kantaruotsalaisia hakijoita. En tiedä oliko samat ulkkiskiintiöt poliisikoulussa. On saattanut olla.
 
Back
Top