Praha 1968 -miten Suomen PV/RVL reagoi?

Tunnelmapalana sitaatti kirjasta ”Luonetti: 75 vuotta sotilasilmailua Keski-Suomen taivaalla”

Kuvaa tuolloisen Hämeen lennoston tunnelmia.

Päivystyksessä koneet olivat erityisesti elokuussa 1968, kun maailmaa ravisutti Tsekkoslovakian miehitystapahtumat. Tilanne oli tuolloin erittäin jännittynyt ja ohjaajat miettivät usein, että mitähän tästä vielä oikein tulee ? Teknisen henkilökunnan tuli olla paikalla ja korjaamolle tuli käsky laittaa kaikki koneet lentokuntoon riippumatta huollon asteesta. Ylitöinä laitettiin koneet kasaan, kun joissakin oli moottori irti ja runko kahdessa kappaleessa.

Myös teknillinen henkilökunta seurasi tapahtumia jännityksellä. Timo Akseli Rasi kertoo:

”Olin juuri tullut mestarikurssilta. Se oli jännittävää aikaa, joka muutti kerralla toimintaa pariksi viikoksi kun astuimme suunnitelmien mukaan seuraavalle valmiusasteelle. Kaikki Gnatit olivat valmiudessa. Utista tuli Iljushin. Puolustusvoimien komentajaa varten tuli yksityiskone, mikä oli koko ajan lähtövalmiudessa ohjaajan päivystäessä samassa hallissa missä mekin päivystimme yötä päivää.

Toimintaa oli koko ajan ja autoja ja porukkaa tuli ja meni. Kaikki mahdolliset aseet oli kaivettu esiin ja meilläkin oli henkilökohtaiset aseet. Se oli erittäin jännittävä vaihe siellä laivueessa, kun vielä tiedettiin tiedustelulentojen perusteella, kuinka paljon Suomenlahdella aluevesirajalla oli neuvostoliittolaisia taistelulaivoja. Kyllä se pisti housun puntit tutisemaan Luonetjärvelläkin.”
 
JR49 kirjoitti:
Aijaa, noinko on tapahtunut oikeasti. Minun aikaan kapiaiset kertoivat tuota tarinaa muodossa, että Suomesta on saatu yhteys Golaniin venttiseiskalla ilmakehän ilmiöiden avustuksella tms.
Voisi olla hyvinkin tuosta tilanteesta muotoutunut tornihuhuksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olikos Golanilla yleisradioasema (jotenkin semmoinen muistikuva että oli)? Libanonissahan ainakin oli, ja sieltähän tuli paitsi musiikkia, suomi-uutiset (lyhytaaltolähetykset "tuotettuina") sekä mm. "uuden papin" aikaan erittäin jännittäviä yöllisiä "pappi seikkailee tsekkareilla" lähetyksiä (joka oli jotenkin paradoksaalisuuden huippu; pastori oli itse ainoa jolla oli kiihkeitä erityisjännitystunnelmia, kaikki kuuntelijathan oli tietenkin tsekkareilla olevia vartiojääkäreitä, ja varsinaisesti se että joku hekumoi yhdellä tsekkarilla siellä näkeminään jännäjuttuja, ei oikein muiden samassa tilannekuvassa olevien mielestä ole mielekäs ohjelma. Suomen radiossa se olisi toki ollut täysin eri asia, ja olisi ehkä hienoa jos niistä jotain joku joskus saisi tuotettua - mikäli nauhoja on jäljellä.).

Golanin ja Libanonin pataljoonat olivat sen verran lähellä, että ainakin yleisradiolähetys saattoi kuuluakin. Toki ... ei ehkä tiepiirin radioliikennettä. (tosin aika velmuilua kyllä löytyi, en yhtään ihmettele että olisivat sitäkin tehneet). Ja iipothan laittoi sinne sekaan aina välillä omia lähetyksiään :) ... taisi olla nämä meidän kotisiionistisiiven hempat, sen verran hyvä suomalaista rock-musiikkia tuli välillä ihan tilaamatta :)
 
Viimeksi muokattu:
Juna112Porojetsiin kirjoitti:
Olikos Golanilla yleisradioasema (jotenkin semmoinen muistikuva että oli)? Libanonissahan ainakin oli, ja sieltähän tuli paitsi musiikkia, suomi-uutiset (lyhytaaltolähetykset "tuotettuina") sekä mm. "uuden papin" aikaan erittäin jännittäviä yöllisiä "pappi seikkailee tsekkareilla" lähetyksiä (joka oli jotenkin paradoksaalisuuden huippu; pastori oli itse ainoa jolla oli kiihkeitä erityisjännitystunnelmia, kaikki kuuntelijathan oli tietenkin tsekkareilla olevia vartiojääkäreitä, ja varsinaisesti se että joku hekumoi yhdellä tsekkarilla siellä näkeminään jännäjuttuja, ei oikein muiden samassa tilannekuvassa olevien mielestä ole mielekäs ohjelma. Suomen radiossa se olisi toki ollut täysin eri asia, ja olisi ehkä hienoa jos niistä jotain joku joskus saisi tuotettua - mikäli nauhoja on jäljellä.).

Golanin ja Libanonin pataljoonat olivat sen verran lähellä, että ainakin yleisradiolähetys saattoi kuuluakin. Toki ... ei ehkä tiepiirin radioliikennettä. (tosin aika velmuilua kyllä löytyi, en yhtään ihmettele että olisivat sitäkin tehneet). Ja iipothan laittoi sinne sekaan aina välillä omia lähetyksiään :) ... taisi olla nämä meidän kotisioonistisiiven hempat, sen verran hyvä suomalaista rock-musiikkia tuli välillä ihan tilaamatta :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei Yle kuulunut Golanilla paitsi lyhytaaltaradiolla Pori erittäin huonosti, eli käytännössä ei lainkaan. Suomipuhelut kulkivat Riihimäen kautta ja olivat yksikanavaisia, eli kuuntelen...

Tämä siis vuosina 81-82.
 
John Hilly kirjoitti:
Ei Yle kuulunut Golanilla paitsi lyhytaaltaradiolla Pori erittäin huonosti, eli käytännössä ei lainkaan. Suomipuhelut kulkivat Riihimäen kautta ja olivat yksikanavaisia, eli kuuntelen...

Tämä siis vuosina 81-82.
Klikkaa laajentaaksesi...
Okay, tuo oli siis aikaisempaa kuin Libanonin yleisradiohumputtelu.
Mulla jäi tuosta edeltä siis selventämättä että; VHF alueenkin puolella saatiin välillä kuunnella tätä "yleisradiotoimintaa", ... ympärillä olevien luovien voimien ansiosta. Sen voi tulkita toki myös härinnäksi.
 
Ei liity 1968 Tsekkoslovakian miehitykseen vaan Moskovan vuoden 1991 vallankaappausyritykseen. Tässä äskettäin näin aika mielenkiintoisia arkistopapereita. Olivat RVL:n esikunnan ja Kaakkois-Suomen Rajavartioston käskyjä eri Kaakkois-Suomen tuolloisille rajavartioasemille tehostaa valppautta ja valvontaa NL:n vastaisella rajalla. Käskyissä määrättiin mm. tehostamaan helikoptereilla toteutettuja rajapartiolentoja ja ilmatähystystä. Myös jalkapartioita käskettiin tarkempaan havainnointiin (NL:n rajajoukkojen reaktiot ja toiminta, muutoksia aseistuksessa, taktiikassa jne.). Lisäksi käskettiin vaivihkaa haastattelemaan rajanylityspaikoilla Neuvostoliitosta Suomeen palaavia suomalaisia siitä olivatko tehneet mitään poikkeavia havaintoja neuvostoarmeijan liikkeistä.
 
Ei tuossakaan ihan kaikkea kerrottu miten pitkälle Russarössä mentiin tuolloin,oli melkoisen lähellä..
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Olen tavannut ryhmänjohtajan jonka johdolla murtautuivat asevarastoon,linnakkeen päällikkö ei ollut paikalla tuolloin,tilanne oli melkoinen.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Ja -91 oli myös pinnan alaista liikennettä merkillisen paljon..
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
skärdis kirjoitti:
Wirallinen totuushan kaiketi on, että Rajavartiolaitos ei havainut itärajalla yhtään mitään, eikä mihinkään valmiuden kohottamiseen ollut tarvetta.

Tosiasiassa tuohon aikaan rajan pinnassa asuneet ja rajamiehet perheineen kertovat hyvin toisenalaisesta totuudesta. Itse olen rajapitäjästä kotoisin ja tasanvarmasti täysipäiset evp-rajamiehet puolisoineen ovat kertoneet vuoden 1968 tapahtumista. Tai siis mitäänhän ei tapahtunut, mutta rajan takana oli täysi höökä päällä. Koskaan aikaisemmin eikä sen jälkeen ei niilläkään korpiseuduilla ole kuulunut tai näkynyt panssarivaunuja. Eikä varsinkaan panssarivaunuja, jotka olivat muutaman päivän ajan käynnissä 24/7 ja jatkuva harjoittelu käynnissä. Rajamiesten perheissä oli autot valmiina pakattuina ja osa siirsi jo lapsiaan sisämaahan päin edes muutaman kymmenen kilometriä kirkonkylälle.

En nyt muista mikä oli lähteenä, mutta joku tutkijakin tyrmäsi nämä kansantarinoiksi ja ehdaksi höpöpuheeksi ja perusteli väitettään sillä, että päivystyskirjoissa ei ole merkintöjä..

Googlekin löytää jotakin viitteitä epävirallisista rajatapahtumista:

http://rajamieskiltatre.nettisivu.org/rajatarinat/elokuu-1968-prahassa-ja-suomessa/

http://rajamieskiltatre.nettisivu.o...-unohtumaton-rajapartio-vuosikymmenien-takaa/
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen kuullut kahdelta vanhalta raja-aseman päälliköltä, että naapureilla oli tavattoman hupaisa tapa polkaista n. komppanian verra T-sarjan höökivaunuja käyntiin jossain kuuloetäisyyden päässä ja päästää urku auki juuri rajanpintaan ja näkösuojaan pysähtyen. Tätä tapahtui aina tuolloin tällöin.

Esim. Uhtuallahan on vieläkin metsässä 2-3 ajouraa metsässä molemmin puolin tietä, jolloin tien katkaisu vaikeutuu ja tienpinta säästyy tela-ajoneuvoilta.
 
Hyvä, että nostitte ajankohtaisen vitjan esiin.

Olen seurannut HS:n ja Aamulehden "tapahtui 50 vuotta sitten" -palstoja, mutta valtaosa teistä muista on peruuttanut tilauksensa moneen kertaan, joten ei niistä sen enempää.

Minulla oli kunnia tavata paria vanhaa rajamiestä alkukesästä ja heillä tuntui olevan halu muistella vanhoja. Sain vahvistusta tuohon EK:n lainaamaan aiemmin kirjoittamaani kohtaan ja yritän ehtiä tässä elokuun aikana kirjoittaa vähän laajemmin heidän kokemuksista itärajalla. Palataan asiaan.

Muutoinkin sen verran mielenkiintoinen ketju, että voisi olla jopa päivittäiselle seurannalle paikkansa.

Kannattaa tutustua tähän tältä palstalta (viestin kirjoittajaa en muista) esiin nostamaan norjalaiseen graduun, joka valottaa tapahtua samaan aikaan Norjan rajalla. Olihan meidän pv:n komentajakin samaa aikaan Norjassa. https://munin.uit.no/bitstream/handle/10037/3487/thesis.pdf?sequence=2
 
skärdis kirjoitti:
Hyvä, että nostitte ajankohtaisen vitjan esiin.

Olen seurannut HS:n ja Aamulehden "tapahtui 50 vuotta sitten" -palstoja, mutta valtaosa teistä muista on peruuttanut tilauksensa moneen kertaan, joten ei niistä sen enempää.

Minulla oli kunnia tavata paria vanhaa rajamiestä alkukesästä ja heillä tuntui olevan halu muistella vanhoja. Sain vahvistusta tuohon EK:n lainaamaan aiemmin kirjoittamaani kohtaan ja yritän ehtiä tässä elokuun aikana kirjoittaa vähän laajemmin heidän kokemuksista itärajalla. Palataan asiaan.

Muutoinkin sen verran mielenkiintoinen ketju, että voisi olla jopa päivittäiselle seurannalle paikkansa.

Kannattaa tutustua tähän tältä palstalta (viestin kirjoittajaa en muista) esiin nostamaan norjalaiseen graduun, joka valottaa tapahtua samaan aikaan Norjan rajalla. Olihan meidän pv:n komentajakin samaa aikaan Norjassa. https://munin.uit.no/bitstream/handle/10037/3487/thesis.pdf?sequence=2
Klikkaa laajentaaksesi...

Joskus parisen vuotta sitten löysin Norjan telkkarin verkkosivuilta tv-dokumentin joka käsitteli juuri tuota samaa tapahtumaa. Siinä pari 1968 Sør-Varangerin varuskunnassa varusmiehenä ollutta kaveria muisteli tapahtumia. Lisänä oli sitten myös Oslon pääesikunnassa tuolloin olleiden muisteluksia. Jäi mieleen että näyttivät mm. autenttisia valokuvia neuvostopanssareista Norjan raja-aidan vieressä. Se jäi kanssa mieleen miten kuulemma Kirkkoniemen siviiliväestökin oli ns. kusi sukassa.
 
Lupasin kirjoitella kahden evp rajamiehen muisteloita 50 vuoden takaa. Tarina perustuu vapaasti kerrottuna heinäkuiseen juttuhetkeemme, enkä vastaa etenkään alan termien oikeellisuudesta. Tarina on kuitenkin niin tosi kuin luotettavien kertojien taholta voi olla. Olkoon rajamiehet nimiltään vaikkapa Väinö ja Matti.

Kuten kaikissa sotilaiden palveluspaikoissa myös rajamiesten keskuudessa on ollut tapana seurata turvallisuuspoliittista ympäristöä herkällä korvalla. Itärajallakin oli pantu merkille Prahan tapahtumat vuoden 1968 aikana ja vähintään partioreissujen nuotiohetkinä oli esitetty koviakin spekulaatioita tilanteen kehityksestä. Virallisesti rajalla ei toki tapahtunut yhtään mitään mielenkiintoista saati raportoitavaa. Näinhän olemme myöhempien historiankirjoittajien toimestakin saaneet lukea ja perusteena on käytetty rajavartiostojen päivystyskirjoja, joissa ei kuulemma ole ollut mitään poikkeavia havaintoja.

Näistä tuntemastani rajamiehistä Väinö heräsi rajavartioston tarjoamassa hellahuoneessa aamulla ja päivän ohjelmana oli normaali partiokierros. Häiriön välttämiseksi Väinö ei arvannut avata radiota eikä kuunnella aamu-uutisia, kuten oli ollut tapana kuukautta aiemmin syntyneen vauvan tuloon asti. Hänellä, ja ilmeisesti partiokaverillakaan, ei ollut mitään tietoa maailmanhistorian uunituoreista liikkeistä vaan kumpikin valmisteli partioon lähtöä pakkaamalla päivärepun polkupyörän päälle. Fillareilla oli määrä siirtyä muutaman kilometrin päähän vartiotornille ja painua siitä rajavyöhykkeelle jatkaen aina rajalinjalle asti. Rajalinjaa piti kuljettavan kymmenisen kilometriä eräässä niemessä olevalle nuotiopaikalle asti. Jälkikäteen ajatellen oli poikkeuksellista, että vartioston päällikkö oli jo siihen aikaan töissä ja vielä erikoisempaa oli, että huoneensa ovi oli suljettuna.

Loppukesän mittaan rajamiehet ja rajaseudun asukkaat olivat havainneet tavallisuudesta poikkeavaa aktiivisuutta rajanpinnan kylissä ja rajavyöhykkeelläkin. Rajaseudun asukkailla oli jo silloin vahva luotto rajavartiolaitokseen ja useimmilla oli läheisiäkin rajamiehinä. Nämä asukkaat ovat olleet rajavalvonnan kannalta tärkeitä silmiä ja korvia, eikä ilmoituskynnystä ole pidetty turhan korkeana. Vastaavasti rajamiehet ovat poikenneet taloissa kahvittelemassa ja auttamassakin esimerkiksi vanhuksia polttopuiden kantamisessa ym. Täytyy muistaa, että vielä 50 vuotta sitten rajaseudullakin asui paljon ihmisiä ja moni eli viikkokaudet käymättä lainkaan kirkonkylällä.

Rajaseudulla oli kesällä nähty mm. Yleisradion, Lennätinlaitoksen ja TVH:n työkunta-autoja normaalia enemmän. Etenkin Yleisradion ”antenniautot” olivat jotain uutta itäsuomalaisessa maisemassa. Virallisen kertoman mukaan ne mittailivat radio- ja tv-verkon toimintaa rajan läheisyydessä. Ehkä näin olikin, mutta kuulemma epäilyttävältä se vaikutti. Miehistö kun ei vaikuttanut miltään asentajaporukalta. Edelleen niille oli Helsingistä asti kirjoitettu lupa liikkua rajavyöhykkeellä, joka tuntui vetävän niitä puoleensa. Rajamiehille kerrottiin, että syynä oli halu rajoittaa suomalaisen tv:n näkyminen mahdollisimman tarkasti valtakunnan rajalle. Ehkä niin oli, mutta esimerkiksi Espoon tv-maston rakentaminen niin, että se lähetti puolet lähetyksistään suoraan Neuvostoliittoon ei oikein puhu tämän puolesta. Rajamiesten joukossa liikkui heinä-elokuussa jonkin asteinen tornihuhu siitä, että kyse oli pv:n viestikoelaitoksen toiminnasta. Tornarin mukaan miehistössä oli havaittu sotilasoppilaitoksesta tuttuja kasvoja. Ehkä tämä tutkintalinja on saanut lisää vahvistusta elokuun 21.8. jälkeen, mutta ei kai se mahdotonta ole. Varsinkin kun sotilasjohtomme oli ilmeisen hyvin perillä Neuvostoliiton toiminnasta rajan pinnassa tuona aikana.

TVH:n miehet, tai ainakin heidän kalustoa käyttäneet (nykytermein) tunnuksettomat henkilöt, tutkivat rajaseudun maanteiden siltoja niin alta kuin päältäkin, ja olipa mukana sammakkomiehiäkin. Paikallislehden nohevat toimittajat olivat elokuun puolivälissä menneet jututtamaan, että mistä on kyse, kun TVH:n äijät soutelevat siltojen alustoja. Lehdessä sitten kertoivat, että huoltoa ja kuntokartoitusta tekevät.

Väinön partio oli jättänyt fillarinsa tornin juureen ja kaukaisuudesta lähestyvän ukkosen jyrinän vuoksi jättivät kiipeämättä ylös. Tämä oli poikkeus ainakin normaaliin toimintaan ja kenties ohjesääntöäkin vastaan. Väinö ja partiokaveri lähtivät etenemään tuttua polkua kohti rajaa, jonne linnuntietä on tornilta matkaa noin 400 metriä, mutta polveileva polku varmasti tuplaa matkan.

Idästä noussut aurinko paistoi edelleen silmiin, joten partio tulla tupsahti raja-aukolle melko rempseästi. Rajalinjan avautuessa Väinö jähmettyi ja katseli epäuskoisena kuinka rajatolppien toisella puolella eli ehkä 5 metrin päässä seisoi nuorukainen rynnäkkökivääri kourassaan. Väinö kertoo edelleen muistavansa ”pojan” kasvot ja ilmeen. Varustukseltaan hän ei näyttänyt Neuvostoliiton rajavartijalta vaan ilmeisestikin varusmieheltä tai reserviläiseltä ja habitukseltaankin kyse oli selvästi. Vastapuoli ei sentään tähdännyt aseellaan, mutta nuorukainen hamuili asettaan eteen ja posmotti venäjäksi jotakin. Väinön mukaan olisi ehkä pitänyt lyödä maihin, mutta jotenkin siinä tilanteessa jäätyi, varsinkin kun oli päivänselvää, että jos siinä olisi avattu tuli, niin peli olisi ollut selvä. Siksi yllätettyjä he olivat.

Pian selvisi, että Neuvostoliiton puolella oli sotilaita ketjussa silmän kantamattomiin eli mies muutaman metrin välein. Tilannehan oli erittäin poikkeuksellinen, koska normaalisti neuvostoliittolaisilla oli ilmeisen tiukka käsky olla ottamatta mitään kontaktia suomalaisiin. Rajalinjalla kohdatessaan neukut poistuivat näkymättömiin tai löivät maihin suomalaisten kohtaamisen ajaksi. Rajamiehillä on paljon kertomuksia, kuinka ovat sitten jääneet juuri sille paikalle tulille ja katsoneet kauanko vastapuolella riittää intoa maata hangessa.

Väinön partio päätti perääntyä vaikka kuulemma teki tiukkaa kääntää selkänsä aseistautuneille sotilaille. Näkösuojaan päästyään juoksuun ja fillareille, josta vielä spurtti vartiostoon. Siellä päällikön puheille, joka tuntui jo tietävän tilanteen. Väinön mukaan tämä kaaderiupseeri oli hieman omalaatuinen tapauksensa, eikä nytkään tullut selväksi, että oliko tilanne yllätys ja miten asiasta raportoitiin Helsinkiin.

Palaan vielä jatkojutussa havaintoihin rajan takaa ja siitä, miten rajamiehet perheineen tilanteeseen reagoivat.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top