Praha 1968 -miten Suomen PV/RVL reagoi?

Lupasin kirjoitella kahden evp rajamiehen muisteloita 50 vuoden takaa. Tarina perustuu vapaasti kerrottuna heinäkuiseen juttuhetkeemme, enkä vastaa etenkään alan termien oikeellisuudesta. Tarina on kuitenkin niin tosi kuin luotettavien kertojien taholta voi olla. Olkoon rajamiehet nimiltään vaikkapa Väinö ja Matti.

Kuten kaikissa sotilaiden palveluspaikoissa myös rajamiesten keskuudessa on ollut tapana seurata turvallisuuspoliittista ympäristöä herkällä korvalla. Itärajallakin oli pantu merkille Prahan tapahtumat vuoden 1968 aikana ja vähintään partioreissujen nuotiohetkinä oli esitetty koviakin spekulaatioita tilanteen kehityksestä. Virallisesti rajalla ei toki tapahtunut yhtään mitään mielenkiintoista saati raportoitavaa. Näinhän olemme myöhempien historiankirjoittajien toimestakin saaneet lukea ja perusteena on käytetty rajavartiostojen päivystyskirjoja, joissa ei kuulemma ole ollut mitään poikkeavia havaintoja.

Näistä tuntemastani rajamiehistä Väinö heräsi rajavartioston tarjoamassa hellahuoneessa aamulla ja päivän ohjelmana oli normaali partiokierros. Häiriön välttämiseksi Väinö ei arvannut avata radiota eikä kuunnella aamu-uutisia, kuten oli ollut tapana kuukautta aiemmin syntyneen vauvan tuloon asti. Hänellä, ja ilmeisesti partiokaverillakaan, ei ollut mitään tietoa maailmanhistorian uunituoreista liikkeistä vaan kumpikin valmisteli partioon lähtöä pakkaamalla päivärepun polkupyörän päälle. Fillareilla oli määrä siirtyä muutaman kilometrin päähän vartiotornille ja painua siitä rajavyöhykkeelle jatkaen aina rajalinjalle asti. Rajalinjaa piti kuljettavan kymmenisen kilometriä eräässä niemessä olevalle nuotiopaikalle asti. Jälkikäteen ajatellen oli poikkeuksellista, että vartioston päällikkö oli jo siihen aikaan töissä ja vielä erikoisempaa oli, että huoneensa ovi oli suljettuna.

Loppukesän mittaan rajamiehet ja rajaseudun asukkaat olivat havainneet tavallisuudesta poikkeavaa aktiivisuutta rajanpinnan kylissä ja rajavyöhykkeelläkin. Rajaseudun asukkailla oli jo silloin vahva luotto rajavartiolaitokseen ja useimmilla oli läheisiäkin rajamiehinä. Nämä asukkaat ovat olleet rajavalvonnan kannalta tärkeitä silmiä ja korvia, eikä ilmoituskynnystä ole pidetty turhan korkeana. Vastaavasti rajamiehet ovat poikenneet taloissa kahvittelemassa ja auttamassakin esimerkiksi vanhuksia polttopuiden kantamisessa ym. Täytyy muistaa, että vielä 50 vuotta sitten rajaseudullakin asui paljon ihmisiä ja moni eli viikkokaudet käymättä lainkaan kirkonkylällä.

Rajaseudulla oli kesällä nähty mm. Yleisradion, Lennätinlaitoksen ja TVH:n työkunta-autoja normaalia enemmän. Etenkin Yleisradion ”antenniautot” olivat jotain uutta itäsuomalaisessa maisemassa. Virallisen kertoman mukaan ne mittailivat radio- ja tv-verkon toimintaa rajan läheisyydessä. Ehkä näin olikin, mutta kuulemma epäilyttävältä se vaikutti. Miehistö kun ei vaikuttanut miltään asentajaporukalta. Edelleen niille oli Helsingistä asti kirjoitettu lupa liikkua rajavyöhykkeellä, joka tuntui vetävän niitä puoleensa. Rajamiehille kerrottiin, että syynä oli halu rajoittaa suomalaisen tv:n näkyminen mahdollisimman tarkasti valtakunnan rajalle. Ehkä niin oli, mutta esimerkiksi Espoon tv-maston rakentaminen niin, että se lähetti puolet lähetyksistään suoraan Neuvostoliittoon ei oikein puhu tämän puolesta. Rajamiesten joukossa liikkui heinä-elokuussa jonkin asteinen tornihuhu siitä, että kyse oli pv:n viestikoelaitoksen toiminnasta. Tornarin mukaan miehistössä oli havaittu sotilasoppilaitoksesta tuttuja kasvoja. Ehkä tämä tutkintalinja on saanut lisää vahvistusta elokuun 21.8. jälkeen, mutta ei kai se mahdotonta ole. Varsinkin kun sotilasjohtomme oli ilmeisen hyvin perillä Neuvostoliiton toiminnasta rajan pinnassa tuona aikana.

TVH:n miehet, tai ainakin heidän kalustoa käyttäneet (nykytermein) tunnuksettomat henkilöt, tutkivat rajaseudun maanteiden siltoja niin alta kuin päältäkin, ja olipa mukana sammakkomiehiäkin. Paikallislehden nohevat toimittajat olivat elokuun puolivälissä menneet jututtamaan, että mistä on kyse, kun TVH:n äijät soutelevat siltojen alustoja. Lehdessä sitten kertoivat, että huoltoa ja kuntokartoitusta tekevät.

Väinön partio oli jättänyt fillarinsa tornin juureen ja kaukaisuudesta lähestyvän ukkosen jyrinän vuoksi jättivät kiipeämättä ylös. Tämä oli poikkeus ainakin normaaliin toimintaan ja kenties ohjesääntöäkin vastaan. Väinö ja partiokaveri lähtivät etenemään tuttua polkua kohti rajaa, jonne linnuntietä on tornilta matkaa noin 400 metriä, mutta polveileva polku varmasti tuplaa matkan.

Idästä noussut aurinko paistoi edelleen silmiin, joten partio tulla tupsahti raja-aukolle melko rempseästi. Rajalinjan avautuessa Väinö jähmettyi ja katseli epäuskoisena kuinka rajatolppien toisella puolella eli ehkä 5 metrin päässä seisoi nuorukainen rynnäkkökivääri kourassaan. Väinö kertoo edelleen muistavansa ”pojan” kasvot ja ilmeen. Varustukseltaan hän ei näyttänyt Neuvostoliiton rajavartijalta vaan ilmeisestikin varusmieheltä tai reserviläiseltä ja habitukseltaankin kyse oli selvästi. Vastapuoli ei sentään tähdännyt aseellaan, mutta nuorukainen hamuili asettaan eteen ja posmotti venäjäksi jotakin. Väinön mukaan olisi ehkä pitänyt lyödä maihin, mutta jotenkin siinä tilanteessa jäätyi, varsinkin kun oli päivänselvää, että jos siinä olisi avattu tuli, niin peli olisi ollut selvä. Siksi yllätettyjä he olivat.

Pian selvisi, että Neuvostoliiton puolella oli sotilaita ketjussa silmän kantamattomiin eli mies muutaman metrin välein. Tilannehan oli erittäin poikkeuksellinen, koska normaalisti neuvostoliittolaisilla oli ilmeisen tiukka käsky olla ottamatta mitään kontaktia suomalaisiin. Rajalinjalla kohdatessaan neukut poistuivat näkymättömiin tai löivät maihin suomalaisten kohtaamisen ajaksi. Rajamiehillä on paljon kertomuksia, kuinka ovat sitten jääneet juuri sille paikalle tulille ja katsoneet kauanko vastapuolella riittää intoa maata hangessa.

Väinön partio päätti perääntyä vaikka kuulemma teki tiukkaa kääntää selkänsä aseistautuneille sotilaille. Näkösuojaan päästyään juoksuun ja fillareille, josta vielä spurtti vartiostoon. Siellä päällikön puheille, joka tuntui jo tietävän tilanteen. Väinön mukaan tämä kaaderiupseeri oli hieman omalaatuinen tapauksensa, eikä nytkään tullut selväksi, että oliko tilanne yllätys ja miten asiasta raportoitiin Helsinkiin.

Palaan vielä jatkojutussa havaintoihin rajan takaa ja siitä, miten rajamiehet perheineen tilanteeseen reagoivat.
Kiitokset tästä tutkivasta journalismista mitä olet harrastanut! Nuo 50 vuoden takaiset ajat ovat taatusti olleet hyvin ”jännittäviä” aikoja aikalaisille. Silloin ei ehkä sotatoimetkaan olleet enää kovin kaukana.
 
Taisi Neuvostoliitto harrastaa tuota "hermosotaa" kaikkialla länsirajoillaan Tsekkoslovakian miehityksen aikaan, ainakin Norjan ja Suomen suhteen siis. En tiedä sen tarkemmin uhittelivatko sitten vielä esim. DDR:n ja Länsi-Saksankin rajalla.
 
Väinön partio oli jättänyt fillarinsa tornin juureen ja kaukaisuudesta lähestyvän ukkosen jyrinän vuoksi jättivät kiipeämättä ylös. Tämä oli poikkeus ainakin normaaliin toimintaan ja kenties ohjesääntöäkin vastaan. Väinö ja partiokaveri lähtivät etenemään tuttua polkua kohti rajaa, jonne linnuntietä on tornilta matkaa noin 400 metriä, mutta polveileva polku varmasti tuplaa matkan.

Idästä noussut aurinko paistoi edelleen silmiin, joten partio tulla tupsahti raja-aukolle melko rempseästi. Rajalinjan avautuessa Väinö jähmettyi ja katseli epäuskoisena kuinka rajatolppien toisella puolella eli ehkä 5 metrin päässä seisoi nuorukainen rynnäkkökivääri kourassaan. Väinö kertoo edelleen muistavansa ”pojan” kasvot ja ilmeen. Varustukseltaan hän ei näyttänyt Neuvostoliiton rajavartijalta vaan ilmeisestikin varusmieheltä tai reserviläiseltä ja habitukseltaankin kyse oli selvästi. Vastapuoli ei sentään tähdännyt aseellaan, mutta nuorukainen hamuili asettaan eteen ja posmotti venäjäksi jotakin. Väinön mukaan olisi ehkä pitänyt lyödä maihin, mutta jotenkin siinä tilanteessa jäätyi, varsinkin kun oli päivänselvää, että jos siinä olisi avattu tuli, niin peli olisi ollut selvä. Siksi yllätettyjä he olivat.

Pian selvisi, että Neuvostoliiton puolella oli sotilaita ketjussa silmän kantamattomiin eli mies muutaman metrin välein. Tilannehan oli erittäin poikkeuksellinen, koska normaalisti neuvostoliittolaisilla oli ilmeisen tiukka käsky olla ottamatta mitään kontaktia suomalaisiin. Rajalinjalla kohdatessaan neukut poistuivat näkymättömiin tai löivät maihin suomalaisten kohtaamisen ajaksi. Rajamiehillä on paljon kertomuksia, kuinka ovat sitten jääneet juuri sille paikalle tulille ja katsoneet kauanko vastapuolella riittää intoa maata hangessa.

Väinön partio päätti perääntyä vaikka kuulemma teki tiukkaa kääntää selkänsä aseistautuneille sotilaille. Näkösuojaan päästyään juoksuun ja fillareille, josta vielä spurtti vartiostoon. Siellä päällikön puheille, joka tuntui jo tietävän tilanteen. Väinön mukaan tämä kaaderiupseeri oli hieman omalaatuinen tapauksensa, eikä nytkään tullut selväksi, että oliko tilanne yllätys ja miten asiasta raportoitiin Helsinkiin.

Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Kiitos postaamisesta !

Tässä pari kommenttia:

Ainakin kaakkoisrajalla tuo ukkosen jyly tunnistettiin tykistön ammunnoiksi Karjalan kannaksella. Neukut olivat kutsuneet Leningradin sotilaspiirin reserviläisiä kertauksiin ja ilmeisesti ammunnat liittyivät tähän.

Meillä RVL:n varusmiehille annetaan rajoitettua rajavartiointikoulutusta kriisiajan tehtäviin. Muussa tapauksessa ammattirajamiehet hoitavat tämän tehtävän. Neuvostoliitto puolestaan käytti varusmiehiä rajavartiointitehtävissä. Tämä on varmistettua tietoa tuntemiltani rajamiehiltä. Oli kuulemma ihan tavallista, että suomalaisen ja neuvostoliittolaisen rajapartion kohdatessa saattoivat neukut rynnätä yhtäkkiä asemiin. Tämä kuului heikäläisillä ohjesääntöön. Partion johtaja, joka oli samalla varusmiesten kouluttaja käski miehet tuliasemaan ja käsky oli pysytellä asemassa niin kauan kuin suomalaisiin oli näköyhteys.

Suomalaisilla oli puolestaan tapana ihan piruillessaan jäädä juuri tämän takia norkoilemaan alueelle näköetäisyydelle. Tätä kuulemma harrastettiin varsinkin talvipakkasilla ja surkeassa syyssäässä. Meikäläiset saattoivat esim. jäädä tunniksi tai puoleksitoista syömään eväitään raja-aidan lähelle. Neukuilla puolestaan oli käsky pysyä liikkumatta omissa asemissaan koko tämän ajan. Rajamiehet sitten naureskelivat kun pois lähtiessään katsoivat miten kylmästä hytisevät venäläiset nousivat ylös hyppimään itseään lämpimiksi.
 
Viimeksi muokattu:
Kuulemma Ilomantsin suunnilla kuului panssarien möyrintää rajan takaa prahan miehityksen aikoihin.
 
Prahan miehitys suomalaisesta näkövinkkelistä. Pakko sanoa, aika tarkalleen vuosi sitten tuli käytyä tuolloisen exän kanssa kaupungissa. Samoilin vuoden 1968 tapahtumapaikkoja ja englanniksi tarinoitin paikallisia, niin tuntevat yhä katkeraa inhoa ja jopa vihaa venäläisiä kohtaan. Tässä mielessä tsekkien fiilikset ovat lähes 1:1 puolalaisten vastaavien kanssa. Inhoavat venäläisiä yli kaiken.

 
Tässä mielessä tsekkien fiilikset ovat lähes 1:1 puolalaisten vastaavien kanssa. Inhoavat venäläisiä yli kaiken.

Totta mutta kyllä siellä on venakoista tykkääjiäkin aika liuta.Tämä tuli nähdyksi hyvin kuusi vuotta sitten kun se Malesialaiskone ammuttiin alas. Osa on aikoinaan kommunismia kannattaneita(tuntuuko tutulta vrs Suomi), osa taas pitää venäläisiä slaaviveljinään joista ei voida uskoa että he mitään pahaa tekisivät.
 
Juttua CIA:n toimista Prahan miehityksen ajoilta. Tiedusteltiin, mutta silti Varsovan liiton invaasio yllätti.

Tai sitten ei yllättänyt vaan kerrottiin julkisuuteen, että huhhuh, olipa se ullatus.

Mikähän mahtoi olla VLn jäsenmaiden tosioleva sotilaallinen arvo loppujen lopuksi suhteessa NLn kokonaispotentiaaliin? Veikkaan, että ei se kummoinen ole ollut. Ja tosi kuuman sodan tullen......se olisi ollut negatiivinen. Unkari, tsekit, ddr, puola.....alistettuja kansoja, joiden tyrkkääminen sotaan olisi pitänyt tapahtua pistimillä työntäen....
 
Tai sitten ei yllättänyt vaan kerrottiin julkisuuteen, että huhhuh, olipa se ullatus.

Mikähän mahtoi olla VLn jäsenmaiden tosioleva sotilaallinen arvo loppujen lopuksi suhteessa NLn kokonaispotentiaaliin? Veikkaan, että ei se kummoinen ole ollut. Ja tosi kuuman sodan tullen......se olisi ollut negatiivinen. Unkari, tsekit, ddr, puola.....alistettuja kansoja, joiden tyrkkääminen sotaan olisi pitänyt tapahtua pistimillä työntäen....

Itä-Saksan rooliahan muutettiin viime metreillä. DDR:n kansanarmeija oli valmiina työntymään neukkujen rinnalla Tsekkoslovakian maaperälle. Sitten ihan viime tingassa tulivat miettineeksi että se saattaa näyttää vähän huonolta kun saksalainen sotilassaapas taas kerran tallaa Prahan katuja.
 
Olen monesti miettinyt, että minkälaiseen vastarintaan Suomi olisi pystynyt 1968, jos NL olisi esimerkiksi halunnut ottaa Lapin haltuunsa. Olisiko Suomi edes tehnyt vastarintaa?

Toinen mitä olen miettinyt on, että mitä jos NL:n romahduksen jälkeen valta ei olisikaan mennyt Jeltsinille, vaan jollekin Zhirinovskin kaltaiselle populistille, joka olisi halunnut pönkittää asemaansa hyökkäämällä vaikkapa rajatusti Suomeen? 1994 oli ensimmäinen Tsetshenian sota, joka paljasti Venäjän armeijan puutteet.

Pahoin pelkään, että ensiksi mainitussa olisi annettu periksi ja tehty joku vuokrasopimus 50 vuodella. Ei vastarintaa. Sen sijaan toisessa skenaariossa uskon, että suomalaisten aseellinen vastarinta olisi toteutunut ja vieläpä menestyksekkäästi. Olisiko se rauhoittanut vai pahentanut tilannetta - kuka tietää?
 
Viimeksi muokattu:
Olen monesti miettinyt, että minkälaiseen vastarintaan Suomi olisi pystynyt 1968, jos NL olisi esimerkiksi halunnut ottaa Lapin haltuunsa. Olisiko Suomi edes tehnyt vastarintaa?

Toinen mitä olen miettinyt on, että mitä jos NL:n romahduksen jälkeen valta ei olisikaan mennyt Jeltsinille, vaan jollekin Zhirinovskin kaltaiselle populistille, joka olisi halunnut pönkittää asemaansa hyökkäämällä vaikkapa rajatusti Suomeen? 1994 oli ensimmäinen Tsetshenian sota, joka paljasti Venäjän armeijan puutteet.

Pahoin pelkään, että ensiksi mainitussa olisi annettu periksi ja tehty joku vuokrasopimus 50 vuodella. Ei vastarintaa. Sen sijaan toisessa skenaariossa uskon, että suomalaisten aseellinen vastarinta olisi toteutunut ja vieläpä menestyksekkäästi. Olisiko se rauhoittanut vai pahentanut tilannetta - kuka tietää?

Kekkonen päiväkirjassaan kertoo olleensa Prahan tapahtumien myötä "helvetin masentunut." Venäläiset valehtelivat hänelle päin naamaa miehityksen syistä (mukamas vastavallankumouksellinen tilanne Varsovan liiton maassa). Tulkitsi ettei häneen luotettu. Samalla kirjoitti että mikäli venäläiset olisivat tehneet meille saman, oli Suomen turha odottaa ulkopuolista apua. Kertonee ylimmän valtiojohdon asenteesta.
 
Samalla kirjoitti että mikäli venäläiset olisivat tehneet meille saman, oli Suomen turha odottaa ulkopuolista apua. Kertonee ylimmän valtiojohdon asenteesta.

Tottahan Kekkonen kirjoitti. Unkarin kansannousun aikaan 1956 oli Yhdysvalloissa ja Britanniassa joitakin vaikuttajia, jotka olisivat halunneet tukea aktiivisesti ja kokeilla voimalla. Henry Kissinger sanoi joskus paljon myöhemmin asiasta kysyttäessä, että emme me aloita maailmansotaa kymmenmiljoonaisen kansan vuoksi.
 
20.8. Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat muuten ensi kertaa Euroopassa vuonna 1968. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan jo elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja ne toimivat maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä vedettiin automaattiaseet esiin ja otettiin kenttä haltuun.

Jotta voi arvioida, miten Suomi olisi toiminut, pitää tuntea muutakin kuin aseet. Kaikki vaikuttamiskeinot! Jos jollain on aikaa lukea pala palalta tämä maskirovka, josta Joni North on kirjoittanut (MPKK, linkki lopussa) olkaa hyvä:

Erikoisoperaatio alkoi jo keväällä (huhtikuussa 1968). Kun Prahan kevät, "ihmiskasvoinen sosialismi" alkoi, Prahaan akkredioitiin erikoisagentti Surzhaninov kahden operaattorin kanssa, sitten kaksi sotilasta lisää. Molemmilla oli tässä vaiheessa toimittajan identiteetti.

Ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin väkeä turistin, liikemiehen ja länsimaisten opiskelijoiden identiteeteillä eli osa vakoojia tuli länsimaista. He pyrkivät ottamaan kontaktin mahdollisen vastarinnan voimiin esiintyen kommunismin vastarintaihmisinä.

Toisessa vaiheessa luotiin todisteita kapinasta. Rakennettiin asekätköjä ja tehtiin lentolehtisiä, joissa vedottiin hallituksen kaatamiseen. KGB:llä oli suunnitelma murhata venäläisiä naisia, joilla oli paikalliset puolisot. Tästä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä.

Disinformaatiota levitettiin Pravdassa. Mainittiin CIA:n olevan vastavallankumouksellisten voimien operaatioiden johdossa. Suunnitelma ikään kuin vuoti toimittajille, mutta se oli alusta lopuun KGB:n kynästä.

Neuvostoliitolla ei ollut vakinaisia joukkoja paikalla. Aeroflotin ilmakuljetuskapasiteetilla laskettiin voitavan tuoda 30 000 sotilasta heti, jos vain lentokentät saataisiin kaapattua. Maajoukkojen keskittäminen naamioitiin harjoituksiksi. Näitä jatkettiin läpi kesän invaasioon asti.

Tsekkoslovakian oman armeijan harjoitus määrättiin juuri miehityspäiville. Varsovan liitto kykeni näin ohjaamaan maan oman armeijan iskukyvyn pois kriittisistä paikoista, sopiville alueille, riittävän kauas.

Kolme maahanlaskudivisioonaa sai tehtävän ensi portaaseen. Laskuvarjopudotuksia ei tarvittu. Kentät saatiin haltuun ja niille laskeuduttiin suoraan.

Ensimmäisenä oltiin Ruzynen kentällä 20.8. klo 20:30. Ensimmäinen kuljetuskone jäi kiitotien sivuun reserviin siltä varalta, ettei ensi osasto saisi lennonjohtotornia haltuun. Siellä oli valmiina varalennonjohto. Mutta toisella koneella tulleet spetsnazit (olivatko he tosiaan "orkesterimuusikoita", kuten väitetään) saivat nopeasti kentän haltuun. Sitten suljettiin kentän liikenne ja tuotiin pitkin iltaa Migien suojaamana joukkoja ja johto-osia paikalle. Laskuvarjokomppania otti kentän ympäristön haltuunsa vartissa. Aamukuuteen mennessä kentälle oli tuotu yksi rykmentti, panssarintorjunta-, pioneeri ja viestipataljoona. Ilmasillanpäästä lähti koko ajan väkeä tehtäviin avainpaikoille.

Radio oli harhauttamisen väline. Kun kentälle oli tultu, radiotalo vallattiin pian sen jälkeen. Radiolähetys katkesi seitsemän minuuttia siitä, kun joukot pääsivät radiotaloon sisään (21.8. klo 03.37). Kun lähetys alkoi uudestaan 04.45, siellä kehotettiin luopumaan kaikesta vastarinnasta ja noudattamaan "laillisen" hallituksen (Novotny) ohjeita. Dubcek oli jo paketoitu ja matkalla Moskovaan. Radiossa annettiin kaikenlaista harhauttavaa ja vastarintaa estävää tietoa.

Puolustusministeri saatiin uhkailemalla määräämään asevoimat pysymään kasarmeilla. Samoin presidentti ja ylipäällikkö saatiin vetoamaan kansaan siten kuin miehittäjä halusi.

Nopeus ja yllätys riitti takaamaan pääpostin, radiotalon, presidentin palatsin haltuunottoon ja hallituksen pidättämiseen. Dubcekia yrittivät aseettomat siviilit suojella ja estää erikoisjoukkojen poispääsyn, mutta pari heistä ammuttiin. Myös radiotalolla siviilit olivat viivyttäneet laskuvarjojoukkoja siirtämällä kaksi palavaa bussia oville. Ne työnnettiin vaunuilla syrjään.

Linkki:

 
Kun panssarit lähtivät rajoilta ja tulivat yöllä, kaikki oli jo tapahtunut. Me tuijotamme uutiskuvissa panssareita mutta paljon tapahtuu jo ennen, kuukausia ennen, joskus vuottakin ennen.

Näiden juttujen (tiedustelu, soluttautuminen, vaikuttaminen) torjuminen on torjuntaa parhaimmillaan. Joskus sillä vältetään konflikti kokonaan tai ainakin tarjotaan mahdollisuudet valmiusasioihin ja jonkinlaiseen vastarintaan.
 
20.8. Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat muuten ensi kertaa Euroopassa vuonna 1968. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan jo elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja ne toimivat maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä vedettiin automaattiaseet esiin ja otettiin kenttä haltuun.

Jotta voi arvioida, miten Suomi olisi toiminut, pitää tuntea muutakin kuin aseet. Kaikki vaikuttamiskeinot! Jos jollain on aikaa lukea pala palalta tämä maskirovka, josta Joni North on kirjoittanut (MPKK, linkki lopussa) olkaa hyvä:

Erikoisoperaatio alkoi jo keväällä (huhtikuussa 1968). Kun Prahan kevät, "ihmiskasvoinen sosialismi" alkoi, Prahaan akkredioitiin erikoisagentti Surzhaninov kahden operaattorin kanssa, sitten kaksi sotilasta lisää. Molemmilla oli tässä vaiheessa toimittajan identiteetti.

Ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin väkeä turistin, liikemiehen ja länsimaisten opiskelijoiden identiteeteillä eli osa vakoojia tuli länsimaista. He pyrkivät ottamaan kontaktin mahdollisen vastarinnan voimiin esiintyen kommunismin vastarintaihmisinä.

Toisessa vaiheessa luotiin todisteita kapinasta. Rakennettiin asekätköjä ja tehtiin lentolehtisiä, joissa vedottiin hallituksen kaatamiseen. KGB:llä oli suunnitelma murhata venäläisiä naisia, joilla oli paikalliset puolisot. Tästä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä.

Disinformaatiota levitettiin Pravdassa. Mainittiin CIA:n olevan vastavallankumouksellisten voimien operaatioiden johdossa. Suunnitelma ikään kuin vuoti toimittajille, mutta se oli alusta lopuun KGB:n kynästä.

Neuvostoliitolla ei ollut vakinaisia joukkoja paikalla. Aeroflotin ilmakuljetuskapasiteetilla laskettiin voitavan tuoda 30 000 sotilasta heti, jos vain lentokentät saataisiin kaapattua. Maajoukkojen keskittäminen naamioitiin harjoituksiksi. Näitä jatkettiin läpi kesän invaasioon asti.

Tsekkoslovakian oman armeijan harjoitus määrättiin juuri miehityspäiville. Varsovan liitto kykeni näin ohjaamaan maan oman armeijan iskukyvyn pois kriittisistä paikoista, sopiville alueille, riittävän kauas.

Kolme maahanlaskudivisioonaa sai tehtävän ensi portaaseen. Laskuvarjopudotuksia ei tarvittu. Kentät saatiin haltuun ja niille laskeuduttiin suoraan.

Ensimmäisenä oltiin Ruzynen kentällä 20.8. klo 20:30. Ensimmäinen kuljetuskone jäi kiitotien sivuun reserviin siltä varalta, ettei ensi osasto saisi lennonjohtotornia haltuun. Siellä oli valmiina varalennonjohto. Mutta toisella koneella tulleet spetsnazit (olivatko he tosiaan "orkesterimuusikoita", kuten väitetään) saivat nopeasti kentän haltuun. Sitten suljettiin kentän liikenne ja tuotiin pitkin iltaa Migien suojaamana joukkoja ja johto-osia paikalle. Laskuvarjokomppania otti kentän ympäristön haltuunsa vartissa. Aamukuuteen mennessä kentälle oli tuotu yksi rykmentti, panssarintorjunta-, pioneeri ja viestipataljoona. Ilmasillanpäästä lähti koko ajan väkeä tehtäviin avainpaikoille.

Radio oli harhauttamisen väline. Kun kentälle oli tultu, radiotalo vallattiin pian sen jälkeen. Radiolähetys katkesi seitsemän minuuttia siitä, kun joukot pääsivät radiotaloon sisään (21.8. klo 03.37). Kun lähetys alkoi uudestaan 04.45, siellä kehotettiin luopumaan kaikesta vastarinnasta ja noudattamaan "laillisen" hallituksen (Novotny) ohjeita. Dubcek oli jo paketoitu ja matkalla Moskovaan. Radiossa annettiin kaikenlaista harhauttavaa ja vastarintaa estävää tietoa.

Puolustusministeri saatiin uhkailemalla määräämään asevoimat pysymään kasarmeilla. Samoin presidentti ja ylipäällikkö saatiin vetoamaan kansaan siten kuin miehittäjä halusi.

Nopeus ja yllätys riitti takaamaan pääpostin, radiotalon, presidentin palatsin haltuunottoon ja hallituksen pidättämiseen. Dubcekia yrittivät aseettomat siviilit suojella ja estää erikoisjoukkojen poispääsyn, mutta pari heistä ammuttiin. Myös radiotalolla siviilit olivat viivyttäneet laskuvarjojoukkoja siirtämällä kaksi palavaa bussia oville. Ne työnnettiin vaunuilla syrjään.

Linkki:


Juuri noihin aikoihin Tsekkoslovakiassa kuvattiin Hollywood-sotaelokuvaa The Bridge at Remagen, joka kuvasi Remagenin sillan taistelua ja amerikkalaisten Reinin ylitystä keväällä 1945. Kuvaustiimi toi mukanaan amerikkalaista WW2 ylijäämäaseistusta (mm. M24 Chaffee panssarivaunuja) ja näitä käytettiin kuvauksissa. Ilmeisesti KGB hyödynsi tätä omassa propagandakamppailussaan. Se väitti että Tsekkoslovakian maaperällä operoi NATO:n joukkoja maan johdon suostumuksella.
 
Kuvia Ruzynen lentokentältä.

Antonov rullaa.

r1.jpg

Ilmasilta toimii.

r2.jpg

Kenttää varmistettiin myös kenttätykistöllä.

r3.jpg

Antonoveja kentällä.

r4.jpg

Linkissä videopätkä.

 
20.8. Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat muuten ensi kertaa Euroopassa vuonna 1968. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan jo elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja ne toimivat maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä vedettiin automaattiaseet esiin ja otettiin kenttä haltuun.

Jotta voi arvioida, miten Suomi olisi toiminut, pitää tuntea muutakin kuin aseet. Kaikki vaikuttamiskeinot! Jos jollain on aikaa lukea pala palalta tämä maskirovka, josta Joni North on kirjoittanut (MPKK, linkki lopussa) olkaa hyvä:

Erikoisoperaatio alkoi jo keväällä (huhtikuussa 1968). Kun Prahan kevät, "ihmiskasvoinen sosialismi" alkoi, Prahaan akkredioitiin erikoisagentti Surzhaninov kahden operaattorin kanssa, sitten kaksi sotilasta lisää. Molemmilla oli tässä vaiheessa toimittajan identiteetti.

Ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin väkeä turistin, liikemiehen ja länsimaisten opiskelijoiden identiteeteillä eli osa vakoojia tuli länsimaista. He pyrkivät ottamaan kontaktin mahdollisen vastarinnan voimiin esiintyen kommunismin vastarintaihmisinä.

Toisessa vaiheessa luotiin todisteita kapinasta. Rakennettiin asekätköjä ja tehtiin lentolehtisiä, joissa vedottiin hallituksen kaatamiseen. KGB:llä oli suunnitelma murhata venäläisiä naisia, joilla oli paikalliset puolisot. Tästä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä.

Disinformaatiota levitettiin Pravdassa. Mainittiin CIA:n olevan vastavallankumouksellisten voimien operaatioiden johdossa. Suunnitelma ikään kuin vuoti toimittajille, mutta se oli alusta lopuun KGB:n kynästä.

Neuvostoliitolla ei ollut vakinaisia joukkoja paikalla. Aeroflotin ilmakuljetuskapasiteetilla laskettiin voitavan tuoda 30 000 sotilasta heti, jos vain lentokentät saataisiin kaapattua. Maajoukkojen keskittäminen naamioitiin harjoituksiksi. Näitä jatkettiin läpi kesän invaasioon asti.

Tsekkoslovakian oman armeijan harjoitus määrättiin juuri miehityspäiville. Varsovan liitto kykeni näin ohjaamaan maan oman armeijan iskukyvyn pois kriittisistä paikoista, sopiville alueille, riittävän kauas.

Kolme maahanlaskudivisioonaa sai tehtävän ensi portaaseen. Laskuvarjopudotuksia ei tarvittu. Kentät saatiin haltuun ja niille laskeuduttiin suoraan.

Ensimmäisenä oltiin Ruzynen kentällä 20.8. klo 20:30. Ensimmäinen kuljetuskone jäi kiitotien sivuun reserviin siltä varalta, ettei ensi osasto saisi lennonjohtotornia haltuun. Siellä oli valmiina varalennonjohto. Mutta toisella koneella tulleet spetsnazit (olivatko he tosiaan "orkesterimuusikoita", kuten väitetään) saivat nopeasti kentän haltuun. Sitten suljettiin kentän liikenne ja tuotiin pitkin iltaa Migien suojaamana joukkoja ja johto-osia paikalle. Laskuvarjokomppania otti kentän ympäristön haltuunsa vartissa. Aamukuuteen mennessä kentälle oli tuotu yksi rykmentti, panssarintorjunta-, pioneeri ja viestipataljoona. Ilmasillanpäästä lähti koko ajan väkeä tehtäviin avainpaikoille.

Radio oli harhauttamisen väline. Kun kentälle oli tultu, radiotalo vallattiin pian sen jälkeen. Radiolähetys katkesi seitsemän minuuttia siitä, kun joukot pääsivät radiotaloon sisään (21.8. klo 03.37). Kun lähetys alkoi uudestaan 04.45, siellä kehotettiin luopumaan kaikesta vastarinnasta ja noudattamaan "laillisen" hallituksen (Novotny) ohjeita. Dubcek oli jo paketoitu ja matkalla Moskovaan. Radiossa annettiin kaikenlaista harhauttavaa ja vastarintaa estävää tietoa.

Puolustusministeri saatiin uhkailemalla määräämään asevoimat pysymään kasarmeilla. Samoin presidentti ja ylipäällikkö saatiin vetoamaan kansaan siten kuin miehittäjä halusi.

Nopeus ja yllätys riitti takaamaan pääpostin, radiotalon, presidentin palatsin haltuunottoon ja hallituksen pidättämiseen. Dubcekia yrittivät aseettomat siviilit suojella ja estää erikoisjoukkojen poispääsyn, mutta pari heistä ammuttiin. Myös radiotalolla siviilit olivat viivyttäneet laskuvarjojoukkoja siirtämällä kaksi palavaa bussia oville. Ne työnnettiin vaunuilla syrjään.

Linkki:

Tuo Prahan valtausoperaatio toimi kyllä kuin se kuuluisa junan vessa. Ei ollut ilmeisesti sitä ns ryssimistä yhtään? Pakko nostaa hattua operaation suorittajille ja suunnittelijoille. Tämän jälkeen länsimaat olivat taatusti aivan ns kusi sukassa varmasti pitkään..
 
Tai sitten ei yllättänyt vaan kerrottiin julkisuuteen, että huhhuh, olipa se ullatus.

Mikähän mahtoi olla VLn jäsenmaiden tosioleva sotilaallinen arvo loppujen lopuksi suhteessa NLn kokonaispotentiaaliin? Veikkaan, että ei se kummoinen ole ollut. Ja tosi kuuman sodan tullen......se olisi ollut negatiivinen. Unkari, tsekit, ddr, puola.....alistettuja kansoja, joiden tyrkkääminen sotaan olisi pitänyt tapahtua pistimillä työntäen....

Ainoa keino saada DDR:n armeija hyökkäämään Länsi-Saksaan olisi ollut neuvostoliittolaisten joukkojen ripottelu DDR:n joukkojen sekaan. En tiedä, mutta uskoisin että venäläinen poliittinen upseeri olisi sijoitettu jokaiseen Varsovan liiton jäsenmaan komppaniaan, jolla on komppanian päällikköä vastaava auktoriteetti (eli voi tarvittaessa kumota komppanian päällikön käskyt).

Myös itse Neuvostoliiton miljoona-armeijasta NATO teki arvion, että ainoastaan venäläisiä, valkovenäläisiä ja ukrainalaisia sotilaita voitaisiin käyttää todellisessa sodassa. Muista neuvostotasavalloista kotoisin olevat sotilaat olisivat olleet epäluotettavuuden takia hyödyttömiä taistelukentällä. Upseerit ehkä erikseen eli oli kai NL:n armeijassa esim. virolaisia upseereita? Virolaisia rivimiehiä olisi ollut ihan turha lähettää Natoa vastaan taistelemaan. Olisivat antautuneet ensimmäisen tilaisuuden tullen. Ainoa ase tätä vastaan olisi ollut sotilaan sukulaisten uhkailu tai lähes panttivankina pitäminen.
 
Back
Top