Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Nämä ovat niin tarkoitushakuisia kyselyjä. Mistä me tiedämme, kuka on toisella kierroksella, vaikka YYA-juntta ja putinistit yrittävätkin Paavoa? Se voi ihan hyvin olla myös Huhtasaari.
Vuonna 2011 perussuomalaisten äänisaalis oli suurempi ja vihreiden pienempi kuin yksikään kyselytutkimus povasi. Ja niitä oli sentään 26 gallupia. Jokainen väärässä.
Jäinpä tässä miettimään, Paavohan on sitä mieltä että puolueettomuutemme on palautettava. Tähän sisältyy ajatus, että olemme idän ja lännen välissä. Paavon kanta on, että Venäjän vastaisia pakotteita pitäisi alkaa purkaa. Krimin Venäjä miehitti vastatoimena lännen tukemalle vallankaappaukselle Ukrainassa. Myös Itä-Ukrainan sota on tästä syystä lännen syytä. Lisäksi Väyrynen haluaisi että Krim käytännössä tunnustettaisiin kuuluvaksi osaksi Venäjää.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000856651.html
Eikös tässä ole jo itsessään aikamoinen paradoksi ? Tarkoitan että Väyrysen kannat hyväksymällähän Suomi olisi automaattisesti samalla puolella kuin Venäjä tukemalla kaikkia Venäjän näkökulmia ja mielipiteitä ? Missä ihmeessä se puolueettomuus sitten olisi ?
Melkoisella todennäköisyydellä näin ajattelevat ihmiset.
http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249568-vayrynen-tuo-totuutta-ukrainasta-maidanilta
http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249519-suunnanmuutosvaalit-paavo-presidentiksi
http://juhaniharjunharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249517-no-mutta-sauli-minka-teit-arvojohtajamme
Ihan poskelleen meni gallupit Trumpista ja Brexitistä. Sote sotkee ennustettavuutta. Tokko ne täälläkään osuu ja henkilövaaleilla on taipumus kahtiajakaa äänestäjiä ja tasapaistää ehdokkaita. Kannattaa siis äänestää eikä tuijottaa ennusteita.
Turpoympäristö elää. Reagoiko kukaan ehdokkaista?
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005534931.html
Nyt näyttää siltä että Perussuomalaisten ja Huhtasaaren demonisointi sataa Väyrysen laariin.
.
Niin sataa Niinistönkin demonisointi. Aika ovelaa, eikö totta?
Joo mutta pointti on siinä, että on kusetusta väittää, että sisärajatarkastus on eldorado, jos kerran ulkoraja vuotaa. Sitten ne kirjataan rajalla ja matka vokkiin alkaa. Montako Ruotsiin muutti 2017? Tarkistakaapa. Veikkaan, että satatuhatta on lähellä.
Montako muutti Viroon, Puolaan, Unkariin,, miksi me ei voida tehdä yhteistä politiikkaa näidenkin eu maiden kanssa?
Uudet asiakirjat yllättävät: Väyrynen vei Suomen unioniin, ei Koivisto
sunnuntai 12.02.2017 klo 9:00
Paavo Väyrynen teki helmikuussa 1992 uransa merkittävimmän ratkaisun. Väyrynen hyväksyi Suomen EY-jäsenhakemuksen jättämisen. Hän luultavasti katuu nyt, kirjoittaa Olli Ainola.
Ministerit Paavo Väyrynen ja Pertti Salolainen Brysselissä helmikuussa 1993. Vielä tässä vaiheessa Väyrynen oli mukana neuvottelurumbassa, mutta hän siirtyi sittemmin unionin vastustajien johtajaksi. PRESSFOTO PEKKA ELOMAA
Sitkeä myytti väittää, että Suomen EY-jäsenhakemuksen jättämisen päätti presidentti Mauno Koivisto. Avatessaan valtiopäivät 7. helmikuuta 1992 Koivisto sanoi koruttomasti, että Suomi hakee jäsenyyttä.
Tasavallan presidentillä oli asiassa päätösvalta. Koivisto kuitenkin arkaili. Niin isossa asiassa hän ei uskaltanut ottaa yksin vastuuta. Hän vaati, että päähallituspuolue Keskustan on hyväksyttävä hakemus.
Ulf Sundqvistin johtama oppositiopuolue Sdp kannatti hakemusta, samoin Pertti Salolaisen hallituspuolue Kokoomus.Pääministeri Esko Ahon Keskusta oli sen sijaan jakautunut.
Puolueen jäsenistä suurin osa vastusti.Keskustan sisärenkaan enemmistö suhtautui jäsenyyteen ainakin nihkeästi.Aholla ei ollut määräysvaltaa, petokalat piirittivät häntä.
Vaarallisin hauki oli Paavo Väyrynen, ulkoministeri ja vahva vaikuttaja. Hän empi.
Koivisto ja Aho olivat kääntyneet jäsenyyden kannalle Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen rauettua. Koivisto oli määrännyt Suomen irtautumaan yya-sopimuksesta, minkä jälkeen Suomi hakisi EY-jäsenyyttä, jos Keskustan kantti kestäisi.
Aho itse oli kärppänä remmissä. Häntä innosti ajatus päästä irti Venäjän etupiiristä.
Koivisto asetti hakemuspäätöksen takarajaksi helmikuun alun 1992. Jos hallitus ei olisi yksimielinen, Koivisto ilmoittaisi valtiopäivien puheessaan, että Suomi ei hae jäsenyyttä.
Hakemus piti jättää viimeistään kevättalvella, jotta Suomi ehtisi mukaan Ruotsin ja Itävallan rinnalle neuvottelemaan jäsenyydestä ennen seuraavaa aaltoa, jossa unioniin tulvisi Itä-Euroopan kaalimaita.
lll
Empivä Väyrynen
Paine Keskustassa kasvoi. Siitä kertovat puolueen pöytäkirjat, joihin Iltalehti on saanut luvan tutustua.
Yllättävästi maatalouden ongelmat eivät korostuneet kepueliitin keskusteluissa.Maatalousministeriö oli vakuutellut, että EY ei ole mörkö.
Tuottajien lompsa kiinnosti eniten Kari Hokkasta, hän oli puolueen mielipidekiho ja EY-vastustaja. Hokkanen johti Seinäjoella ilmestyvää Ilkka-lehteä. Hokkasen politiikka kumpusi Ilkan finansseista. Lehden tulot riippuivat jäsenyyttä pelkäävien pohjalaisten talonpoikien maksamista lehtitilausmaksuista ja heille suunnatusta lehtimainonnasta.
Lapin vaalipiiriä edustanut Hannele Pokka oli Keskustan änkyröitä. Hokkasen ja Tytti Isohookana-Asunmaan tuella Pokka esitti hakemista käytännössä vasta Ruotsin jälkeen eli itäeurooppalaisten ryhmässä.
Aho, Olli Rehn, Martti Pura ja Mauri Pekkarinen halusivat Ruotsin matkaan. Osa heistä epäili, että Kokoomus kaataa Ahon porvarihallituksen, minkä jälkeen uusi sinipunahallitus jättää jäsenhakemuksen viimeistään keväällä.
Paavo Väyrynen oli kahden vaiheilla.
Väyrysen asema EY-jäsenyyshankkeessa oli keskeinen ellei ratkaiseva. Niin kirjoittaa ulkoministeriön tuolloinen avainvirkamies Jaakko Blomberg kirjassaan Vakauden kaipuu - Kylmän sodan loppu ja Suomi.
Suomen päättäjät olivat jakautuneet kahteen koulukuntaan. Aho ja Koivisto uskoivat, että jäsenyys ratkaisisi Suomen Venäjän-ongelman eli vahvistaisi Suomen asemaa karhun naapurissa. Väyrysen mielestä Suomen taas tuli säilyttää vapaat kädet suhteessa Venäjään.
Väyrynen arvioi vielä tammikuun alussa, että unioni kehittyy ylikansalliseksi valtiokeskittymäksi, johon Suomen olisi vaikea liittyä menettämättä harkintavaltaansa Venäjää vastaan mahdollisesti suunnattaviin pakotteisiin tai jopa sotilastoimiin.
lll
Väyrystä rauhoitellaan
Väyrynen päätti hankkia lisätietoa huipulta.Hän tapasi tammikuussa ja helmikuussa melkein kaikki EY-maiden virkaveljensä.
Britannian ulkoministerille Douglas Hurdille Väyrynen myönsi tapaamisensa syyksi sen, että hakemus on vaikea asia Keskustalle.Hurd rauhoitteli: Suomen puolueettomuus ei ole ongelma.
Myös Saksan ulkoministerille Hans-Dietrich Genscherille Väyrynen tunnusti, että jäsenyyskysymys jakaa Keskustaa. Genscher rohkaisi tekemään päätöksen ”mitä pikemmin, sen parempi”.
Väyrynen huomautti, että Pietari ja Kuolan seutu ovat Venäjälle aina strategisia alueita.Suomen ja Ruotsin riippumaton puolustus olisi tärkeää, jotta venäläisiä kenraaleita ei huolestuteta. Genscher vakuutti, että kukaan ei pyydä Suomea tulemaan Naton jäseneksi.
Myöhemmin Genscher myönsi Väyryselle, että Saksa halusi Suomen, Ruotsin ja Itävallan rinnalleen pohjoiseksi vastapainoksi, koska Välimeren maat kukkoilivat liikaa EY:ssä.
Ranskan ulkoministeri Roland Dumas tyynnytteli Väyrystä: Voitte luottaa siihen, että tulen henkilökohtaisesti tukemaan pyrkimyksiänne.
Espanjan ulkoministeri Francisco Ordonez selitti Väyryselle, että unionin yhteinen puolustus on kaukotavoite, jolla pyritään integroimaan yhdistyneen Saksan armeija osaksi Euroopan puolustusta. ”Suomi on niin pieni maa, ettei sen liittyminen Yhteisöön voi synnyttää olennaisia ongelmia”, espanjalainen hymähti.
lll
Väyrysen ratkaisu
Kierroksensa päättyessä Väyrynen oli helpottunut. Unionissa on Suomen puolueettomuuden mentävä aukko eikä yhteisö muutu liittovaltioksi.
Hän antoi Keskisuomalaiselle haastattelun 2. helmikuuta. Väyrynen sanoi jyväskyläläislehdessä, että olisi uhkapeliä olla jättämättä jäsenhakemusta.
- Jos nyt suljemme mahdollisuuden neuvotella samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa, saatamme joutua tilanteeseen, jossa meillä on vain huonoja vaihtoehtoja. Hakemuksen jättäminen merkitsee eri vaihtoehtojen varaamista tulevaisuudessa tehtäviä ratkaisuja varten, Väyrynen painotti haastattelussa.
Väyrynen oli näin lyönyt kantansa lukkoon.Suomi jätti jäsenhakemuksen maaliskuussa.
Suomi tavoitteli jäsenyyttä tosissaan.Suurvallatkin tulkitsivat, että hakemus tarkoitti varmaa jäsenyyttä.
Jo kaksi viikkoa myöhemmin Saksan liittokansleri Helmut Kohl kertoi Yhdysvaltain presidentille George Bushille itsestäänselvyytenä, että Suomi liittyy unioniin vuonna 1995 - kuten sitten kävikin.
lll
Väyrynen vaikenee
Moni päättäjä ylpeilee olleensa hakemuksen isä. Tosiasia on, että Koivisto jarrutteli, arkaili eikä uskaltanut päättää ainakaan yksin. Aholla ja Salolaisella ei ollut poliittista munaa, ja Sundqvist oli pihalla. Väyrynen oli merkittävin päättäjä tuolla tärkeällä hetkellä.
Väyrynen vaikenee isyydestään, ja muut taas eivät kehtaa tunnustaa Väyrysen ratkaisevaa panosta, koska Väyrynen on antisankari. Sittemmin Väyrynen ryhtyi johtamaan unionin vastustusta. Siinä roolissa ei sovi muistuttaa kerran pitäneensä kädessään valtikkaa, jolla olisi voinut huitaista nurin koko jutun.
Eurooppalaiset ulkoministerit tiesivät Väyrysen aseman Suomen sen hetkisessä valtahierarkiassa. Virkaveljet antoivat Väyryselle ruusunpunaisen kuvan unionista, he vähän jymäyttivät - arvattavasti Suomesta tulleiden pyyntöjen perään, että Väyrystä pitää rohkaista eikä lannistaa. Ehkä Väyrynen salaa itsekin toivoi sitä.
Kun Väyrysen nimi oli saatu vekseliin, jo huhtikuussa Britannia alkoi tyrkyttää Suomelle jäsenyyttä Natossa.Ulkoministeriön erittäin salaisten muistioiden mukaan Natoa Suomelle tuputti pääministeri John Major tavatessaan Ahon.Vyörytystä jatkoivat Britannian ja Yhdysvaltain virkamiehet.
Jos Nato-hoputus olisi tullut tietoon tuoreeltaan, saati että se olisi noussut todelliseksi jäsenyysehdoksi, Suomi olisi tänään ehkä Norjan tapaan EU-lakeja orjallisesti noudattava sopeutuja ilman äänivaltaa.
Britannia ja Yhdysvallat kuitenkin peräytyivät. Naton porttia ei avattu vielä kenellekään, koska jäsenyyttä hinkuvia oli enemmän kuin vanhojen jäsenten rahkeet sietivät.
Kirjoituksen lähteinä on käytetty mm.Suomen Keskustan työvaliokunnan ja puoluehallituksen pöytäkirjoja, ulkoministeriön salaisia ja erittäin salaisia asiakirjoja sekä presidentti George H.W.Bushin neuvottelumuistioita.
Juu mutta kun mies on federalisti vaikka kuinka väität toista, ymmärrän halusi uskoa häneen mutta mies ei ole muuta kuin komission ja EKP:n juoksupoika joka esittää hänelle kirjoitettua roolia.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_European_Commissioners_by_nationality#EstoniaNämä maat eivät pysty jakamaan palkkiovirkoja EKP:stä tai komissiosta.
Minä en ole koskaan uskonut mihinkään immeisiin.
Hän on mielestäni paras näistä ehdokkaista tekemään sitä tehtävää, mikä siellä nyt on tarjolla. Se on tämä clue.
Mitä rahaa tulee, velkaantunut talous on riippuvainen suurten keskuspankkien politiikasta. Niinistö on varoitellut, miten runsas rahoitus on kanavoitunut velkojen ja omaisuusarvojen kasvuun. Rahapolitiikan tiukentaminen, johon jossain vaiheessa väistämättä päädytään, johtaa nimittäin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Mielestäni ei todellakaan ole haittaa siitä, että tällaisiakin asioita ymmärtää.
Jos minä saisin vastaavaa talousosaamista tai ylipäänsä mitään osaamista siltä Porin ihmeeltä, olisin onnellinen. Mutta minä en demonisoi häntä. Minusta hän ei vain ole vielä mikään ässä.
Niinistön "EU integraatio linja" on ihan yhtä vaarallinen Suomen itsenäisyydelle kuin Väyrysen "puolueettomuus linja", kun muita avuja katsotaan niin Väyrynen lienee pätevämpikin monin verroin.