Vaihtoehtoja noiden kahden välillä on kolme. Uskoo yhtä, toista tai molempia.
Raamattu on hyvin moniulotteinen teos. Sen tekstit liikkuvat varsin usein useilla eri abstraktiotasoilla samanaikaisesti. Lisäksi Raamattu on itseään määrittelevä ja selittävä teos. Raamattu kertoo mitä Raamatun termit ja käsitteet tarkoittavat.
Ihminen on ymmärrykseltään hyvin yksiulotteinen olento. Ihmisen ajattelu ei yleensä liiku kuin yhdellä abstraktiotasolla kerrallaan. Lisäksi ihminen on omista lähtökohdistaan määrittelevä olento. Ihminen haluaa määrätä termit ja käsitteet sellaisiksi, joina ne itse tajuaa.
Inhimillisen ajattelun heikkouksiin kuuluu se, että oma typeryys nähdään muiden ominaisuuksina. Jos ihminen ei itse kykene käsittämään sellaista tekstiä, jossa merkitysrakenteisiin on sisäännivottuna konkretia, analogia, typologioiden asettelu, moraalijärjestyksen vaaliminen, pedagoginen lähtökohta ja historiallinen kehyskertomus, niin ihminen pitää - projektion kautta - typeryksinä niitä, joille saman tekstin käsittäminen ei tuota ongelmia.
Johtosudella on hyvä asenne ja kelvolliset perusteet. Menisin itse kuitenkin vielä pidemmälle ja kysyisin, että millä oikeudella kukaan voi mennä amputoimaan kouluopetuksesta pois ne loputkin asiat, joissa ajattelussa tarvittaisiin yksiulotteisen tehokkuuden sijaan liikkumista useilla ajattelun perustasoilla yhdellä kertaa?
Vajaaälyisiä ja typeryksiäkö siellä koulussa pitäisi saada aikaan?
Halutaanko ajatteleminen korvata kokonaan yksioikoisella muistitiedon ja esiymmärrykseen nojaamisella? Valmiiksi pureskellun tiedon copypastaamisella oppilaan aivoihinko se oppilas muka oppisi ajattelemaan itse?
