Eilisen paneelin näin jälkikäteen aamulla katsoneena muutama kommentti:
Nato-keskustelun aikana Niinistö totesi sen, minkä jokainen täällä olija tietää todeksi ja minkä historia on toistamiseen osoittanut: sodan sattuessa Balttian maiden kohdalle, ei Suomi jäisi sen ulkopuolelle. Tätä ei suoraan kiistänyt kukaan (Väyrystä lukuun ottamatta), vaikka Huhtasaari ja Kyllönen puolueettomuuden puolesta tästä faktasta huolimatta liputtavatkin.
Puhuttiin paljon myös EU:n puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Niinistö, Vanhanen, Haavisto mm. olivat sen kannalla, että sen kuuluu olla se nykyinen suunta ja olisi siis myös heidän ratkaisunsa, vaikkakin Huhtasaari sekä Torvalds palauttivatkin haaveilijat tosimaailmaan (joskin eri motiiveista) ja osoittivat selvästi, että EU:n omalla sotilasliitolla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta niin kauann kuin NATO on olemassa. TÄTÄ EI KUKAAN KIISTÄNYT. Niinistö totesi tähän, että yhteistyön rakentaminen on siitä huolimatta tärkeää, vaikka todelliseen maaliin ei koskaan päästäisikään.
Kaikki ehdokkaat, paitsi Torvalds, olivat sen kannalla, että NATO:oon pyrkiminen (nykyisellään) ei ole järkevää koska se kiristäisi pohjoisen ilmapiiriä. Kukaan ei tätä kiistänyt, mutta kukaan ei myöskään lähtenyt spekuloimaan tai esittämään vaihtoehtoja siitä mitä tämä KÄYTÄNNÖSSÄ tarkoittaisi. Niinistö jossain kohtaa totesi Putinista, että ovat puhuneet asioista suoraan ja jotkin asiat ovat käyty läpi eikä niihin ole tarvetta palata. Tässä herää väistämättä kysymys, illan teema kun oli liittoutuminen, NATO ja EU, että tietääkö Niinistö jotakin näistä seuraamuksista.
Siellä käytiin läpi samoja argumentteja mitkä täälläkin on jo pitkälti ruodittu, mutta hyvä sinänsä että kerrankin käytiin julkisuudessa tuollaista keskustelua.
Mielestäni järkevä kuuntelija voi tehdä edellisen perusteella vain seuraavat järkevät johtopäätökset:
A: emme ole kriisin sattuessa yksin vaikka pyrkisimme puolueettomuuteen
B: sotilaalliseen avunannon velvoitteella EU:ssa ei ole todellista tulevaisuutta olemassa
C: emme tiedä mitä NATO:on pyrkiminen käytännössä tarkoittaisi itärajamme turvallisuuden kannalta, tai jos joku ehdokkaista tiesi (Niinistö), niin ei sitä kertonut
Yhteentveto:
Nykyisellä, EU:n keskinäisen sotilaallisen yhteystyön tiivistämiseen tähtäävällä politiikalla ei ole ratkaisua siihen, että taattaisiin Suomelle kansainvälinen apu, MUTTA vältettäisiin vastaamatta kysymykseen C.
NATO:n jäsenyyttä hakemalla jouduttaisiin ottamaan selvää kysymyksestä C.
Keskittymällä puoluettomana pysymiseen ja irrottautumalla kansainvälisestä yhteistyöstä muiden kanssa vältytään vastaamasta kysymykseen C, mutta kriisin sattuessa olisimme todella yksin.
Jatkotoimenpiteet: täytyisi pyrkiä mahdollisimman tarkasti arvioimaan, mitä nämä avoimet kysymykset eri skenaarioin voisivat tarkoittaa ja tehtävä niiden perusteella järkevä suunnitelma siitä, minkälaisella politiikalla edetään. Fakta kuitenkin on se, että pelko siitä, mitä NATO:oon pyrkiminen tarkoittaisi ja minkälainen olisi Venäjän reaktio määrittää lähes kaikkien presidenttikaidemme kantoja liittoitumiskysymykseen. Olemme siis Venäjän vaikuttamisen alaisena jo NYT.
![Pahkasika[1].jpg](https://maanpuolustus.net/data/attachments/18/18079-38924eb5ad3882fd2ea47ba83b9f85f1.jpg "Pahkasika[1].jpg")
