Presidentti Koivisto on kuollut

No hyvää menomatkalla vaan manulle. Hoiti hommansa kaksijakoisesti mielestäni, mm. Koiviston konklaavin teot ei anna aihetta edes lipun puolisalkoon vetämiseksi.
Kuten virolaiset sanovat, nuoli perseitä Kremlin suuntaan, mutta Suomessa on ollut aika vähän vaihtoehtoja pressoilla sanoa omat asiansa omilla sanoilla...
En jää kaipaamaan aikaa Manun hallinnosta.
 
J0h1F kirjoitti:
Voidaan toki miettiä kansantaloudellisesta näkökulmasta, että Karjalan kunnostamisessa ja infran tuomisessa muun Suomen tasolle olisi ollut vuosikymmeniksi töitä duunareille, ja siten suuri kansantaloudellinen hyöty. Lisäksi metsät, kaivannaiset ja muut olisivat auttaneet paljon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse olen tästä hivenen eri mieltä. Muistot Karjalan vauraudesta perustuvat omasta mielestäni siihen menneen maailman aikaan, jolloin suomikin oli agraariyhteiskunta, jossa valtakunta eli maa- ja metsätaloudesta. 90-luvulla aika oli tästä jo ajanut ohitse ja viimeistään 2000-luvulla kuten olemme kaikki nähneet. En usko että Maa- ja metsätalous olisi olleet tuolloin olleet mitään "kultakaivoksia" koska molempia meillä oli jo omastakin takaa. Mitä kaivannaisiin tulee tästä olisi voinut ehkä hieman taloudellista vetoapua saada. Muuten maakunnan vaatimat parannus- ja kohennustyöt olisivat nieleneet aivan kohtuuttomia summia rahaa käytännössä pohjattomasti, jota meillä ei 90-luvulla ollut. Ja lisäksi se Venäläisvähemmistö joka olisi tullut kaupanpäälliseksi.
 
Mies joka sanoi ei Karjalalle, kyllä somaleille. Noh, onpahan yks mesta lisää stadissa missä käydä stridaamassa. Ns. väitöskirja oli tilaustyöksikin heppoinen.
Pelisilmä ja johtajuus puuttuivat kokonaan.
Toisaalta Hawoskan perintö on vielä kertaluokkaa paskempi.
SDPee - nenä perseesee.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
TBman kirjoitti:
No hyvää menomatkalla vaan manulle. Hoiti hommansa kaksijakoisesti mielestäni, mm. Koiviston konklaavin teot ei anna aihetta edes lipun puolisalkoon vetämiseksi.
Kuten virolaiset sanovat, nuoli perseitä Kremlin suuntaan, mutta Suomessa on ollut aika vähän vaihtoehtoja pressoilla sanoa omat asiansa omilla sanoilla...
En jää kaipaamaan aikaa Manun hallinnosta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Karjalan olisi itsekin toivonut neuvoteltavan osin takaisin mutta suunnaton taloudellinen taakka siitä olisi syntynyt. Nyt se olisi myös etninen taakka. Joku vapaa-kauppa alue tmv ehkä olisi toiminut. Tässä taisi siis olla onni onnettomuudesa. Nyt Karjala olisi muutoin jokin puskurialue.

Sen sijaan suhtautuminen Viroon sanotaan olevan tuon aikakauden kommunikointia itänaapurimme kanssa. Tuo tapa on tosin ja osin käytössä edelleen.

Eli Viron itsenäistymispyrkimyksiin suhtauduttiin julkisuudessa nuivasti juuri Venäjän reaktioita padoten mutta samalla Manun valtuuttamana Suomen valtio satsasi yli sata miljoonaa markkaa vuosien 88-91 aikana suorana apuna Viron tukemiseen. Ja itsenäisyyden jälkeen oli mukana käynnistämässä Viron asevoimia. Julkisuus ja välineet sitä kautta Venäjän sisäpolitiikalle olivat toista ja teot toista ja peiteltyjä.

Toki Manua voi kritisoidakin mutta vaihtoehdoista tuolloin hän oli kyllä ehdottomasti paremmasta päästä. Valitettavampaa oli, että Venäjän tiedusteluun sotkeutuneen Sorsan adjutantti Halonen ja USA-traumoja neuvostoideologialla lääkitsevä Tuomioja tulivat sittemmin valtaan.
 
Lue Niinistön koskettava puhe sanasta sanaan - "Suru sydämissämme me tunnemme syvää kiitollisuutta"

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi presidentti Mauno Koiviston nukkuneen pois läheisten hyvästelemänä.

"Hyvät suomalaiset,

Olemme eilen illalla suurta surua tuntien vastaanottaneet uutisen presidentti Mauno Koiviston kuolemasta. Koivisto nukkui pois 93-vuotiaana läheisten hyvästelemänä.

Mauno Koiviston mukana Suomen poliittisesta elämästä poistui lopullisesti se sukupolvi, joka osallistui sotiin ja niiden jälkeiseen jälleenrakennukseen ja oli avainpaikoilla ohjaamassa Suomen nykyisen menestyksen ja hyvinvoinnin tielle. Olemme kiitollisia Koiviston työstä, joka osaltaan on mahdollistanut sen, että Suomi on itsenäisyyden juhlavuotenaan maailman vakain maa.

Koivisto jätti presidentin viran 23 vuotta sitten, mutta hän ei luopunut poliittisen vaikuttajan roolista. Koivisto oli hyvin taidokas puhuja sekä kirjoittaja. Hänellä oli taito jättää teksteihinsä persoonallinen leima. Ajatusten ja sanojen kulku antoi pohdittavaa, ja hän säilytti omaperäisyytensä sekä vahvan kyvyn itsenäiseen ajatteluun.

Mauno Koivisto oli luonteeltaan vakaa ja harkitseva. Hän jätti suomalaiseen keskusteluun käsitteen fundeeraamisesta - asioiden pohdiskelusta. Koivistolle pohdiskelu oli tapa varmistua siitä, että asioita tehtiin johdonmukaisesti ja laajaa luottamusta herättävällä tavalla.

Koiviston elämään sisältyi väriä ja dramatiikkaa.

Hän ilmoittautui teini-ikäisenä vapaaehtoiseksi ottamaan vastuuta Suomesta, ensin väestönsuojelussa ja palokuntalaisena, sittemmin puolustamaan itsenäisyyttämme sotilaana. Sen elämänvaiheensa hän päätti Törnin joukoissa Ilomantsin voitokkaiden taisteluiden jälkeen syyskuussa 1944.

Vaatimattomista kotioloista ensin ruumiillisen työn tekijäksi, sitten yliopisto-opettajaksi, pankinjohtajaksi ja lopulta valtakunnan politiikan huipulle - Mauno Koiviston elämän kulku on vertaansa vailla. Kaiken perustana oli määrätietoinen opiskelu työn ohella. Rintamamiehille järjestetty metalliviilarin kurssi antoi hänelle kimmokkeen pyrkiä ensin keskikouluun, sitten jatkaa ylioppilaaksi ja lopulta filosofian tohtoriksi.

Kirjassa ”Koko kansan presidentti” Koivistosta kirjoitetaan, että hänellä oli lyhyt lapsuus, mutta pitkä tie aikuisuuteen. Hänen poikkeuksellinen elämänkaarensa kertoo lahjakkaasta, uutterasta ja määrätietoisesta ihmisestä. Lapsuuden ja nuoruuden niukkuus sekä sota-aikojen ponnistelut korvautuivat myöhemmin ”lähes hämmentävällä myötäisellä”.

Mauno Koivistolla oli merkittävä rooli sosiaalidemokraattisen liikkeen kehittämisessä 1950-luvulta lähtien. Hänen työnsä muovasi myös suomalaista demokratiaa. Hänen vastuulleen tuli myös suunnitella ja johtaa Suomen kansantalous uuteen kasvuun 1960-luvun puolivälin jälkeen, ensin asiantuntijana, sitten valtiovarainministerinä, pääministerinä ja lopulta Suomen pankin pääjohtajana. Silloin luotiin pohjaa hyvinvointimme ja globaalin kilpailukykymme rakentamiseen. Koiviston talouskokemus oli arvokas tuki hallitukselle myös 1990-luvun lamaa taitettaessa.

Koivisto oli vannoutunut demokraatti ja parlamentaarisen politiikan kannattaja. Tämä ohjenuoranaan hän toimi valtioneuvoston jäsenenä, pääministerinä ja sitä politiikkaa hän myös toteutti tultuaan 1982 valituksi Suomen tasavallan presidentiksi.

Hänen 12 vuotta kestäneen presidenttikautensa aikana vakiinnutettiin uusi, tasapainoisempi yhteistyösuhde tasavallan presidentin ja parlamentaarisen hallituksen välillä. Tämä, nyt jo pitkälle toista vuosikymmentä hyvin toiminut järjestelmä kirjattiin vuoden 2000 perustuslakiin.

Koiviston toimet presidenttinä antoivat arvoa edeltäjien työlle, mutta samalla hänellä oli kyky reagoida muuttuvaan maailmaan. Koivisto on itse todennut yhdessä muistelmateoksessaan seuraavasti: ”Presidenttinä olen hoitanut asioita omalla tavallani: olen pitäytynyt välittömien edeltäjieni tekemiin linjanvetoihin ja pyrkinyt soveltamaan niitä luovasti uusissa ja osin yllättävästikin muuttuneissa oloissa."

Presidentti Koivisto oli koko ikänsä kiinnostunut historiasta ja kansainvälisistä asioista. Hän hankki itselleen kunnioitettavan kielitaidon, jota hän käytti suhteiden solmimiseen ja kirjallisuuden ahmimiseen. Lukeneisuudellaan ja johdonmukaisella maailmankuvallaan hän ansaitsi kansainvälisten keskustelukumppaniensa suuren kunnioituksen.

Koivisto kertoi, että aseiden vaiettua syyskuun alussa 1944 hän nousi juoksuhaudan reunalle ja siinä puhdistaessaan pikakivääriään hän ajatteli, että kyllä täytyy olla toinenkin tapa tulla naapurin kanssa toimeen. ”Hyvät suhteet naapureihin”, oli Koiviston vastaus, kun häntä pyydettiin kolmella sanalla määrittelemään ulkopoliittinen linjansa.

Tämä rauhanomaisen tien etsiminen oli Mauno Koiviston ulkopoliittisen toiminnan punainen lanka niin naapurisuhteissa kuin laajemminkin kansainvälisissä kysymyksissä. Se viitoitti myös hänen toimintaansa kylmän sodan päättyessä, jolloin Suomi nopeasti ja määrätietoisesti haki itselleen uuden paikan integroituvassa Euroopassa.

Presidentti Mauno Koiviston kuolema on suuri menetys hänen perheelleen ja koko Suomen kansalle.

Suru sydämissämme me tunnemme syvää kiitollisuutta Mauno Koivistolle pitkästä ja vaikuttavasta elämäntyöstä Suomen hyväksi."

JOHANNA MATTINEN

Puhe videoituna IL sivuilla.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705122200135601_u0.shtml
 
Viimeinen suuri sotasukupolven edustaja lähti sitten viimeiselle matkalleen suomalaisuuden päivänä!

Kuolee karja,
koko suku suuri,
kuolevainen olet itsekin.
Muttei kuole
kiitos koskaan,
jos on hyvä maine hankittuna.
 
Hanski kirjoitti:
Myös minulla oli aika kahtiajakautunut suhtautuminen, mutta ehkä tässä vaiheessa pitää kunnioittaa hänen tekemäänsä työtä!
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri näin. Ja ainakaan minun hartioillani ei dissata -hänenkään- tekemisiä.

Kuten Sardaukar yllä totesi, asevelisosialisteilla oli mainettaan enemmän ansioita kommunismin vastustamisessa. Sodanjälkeisinä aikoina vaati sisua ja uskallusta pistää laitavasemmistolle hanttiin työmailla....onnettomuus, turpaanvetely, suoranainen henkirikos olivat kuitenkin keinoina tuolloin. Oli varmasti asteen pari kovempaa kohdata lujan linjan kiväärilinjalaisia töiden jälkeen kuin huudella heittoja hollolalaisen rusthollin tuvanikkunasta.....:cool: vaikka jälkikäteen toista on koetettu esittääkin.

Vanhimman tätini mies tunsi Koiviston noilta ajoilta ja piti häntä ns. kovana jätkänä. :salut:
 
Herman30 kirjoitti:
Nyt kun lukee Viron mediasta kommentteja niin useat siellä vielä katkeria siitä että Koivisto ei avoimesti tukenyt Viron itsenäisyttä
Klikkaa laajentaaksesi...

Koivisto olikin SUOMEN presidentti. Minuakin tympi tuolloin, kun baltian maat alkoivat itsenäistyä ja Virallinen Suomi oli huuli pyöreänä. Mutta Suomen päättäjät eivät olleet ainoita....monen muunkin valtion päättäjät odottivat.....seikka, joka säännöllisesti unohdetaan.

No, baltit osoittautuivat riittävän rautahousuiksi ja ajoivat asiansa tilaisuuden tullen päätyyn....ehkä oli balttien kannalta jopa parempi, etteivät muut valtiot puuttuneet asioihin, se olisi voinut provosoida neukkua pari astetta kovempiin toimiin, kannattaa sekin huomata.

Muistan ikäni liettualaisten öiset huudot: liettuuva, liettuuva, liettuuva....pelättiin verilöylyä, onneksi tolkku voitti.
 
Aika surullista, että näinkin masentavaa tekstiä nousee pinnalle netissä Koiviston kuolemaan liittyen, tyyliin; "petturi, ryssä, helvettiin yms" (tälläiseen tekstiin törmäsin Suomen Sotilaan Facebook kommenteissa)- melkoisen röyhkeää tekstiä sodassa kovempaakin kovemmissa hommissa taistelleesta miehestä.

"Mut Suomi ois voinu saada Karjalan takaisin." Aina voi jossitella: Koivisto teki selväksi, että Suomi ei ole alueita vaatimassa takaisin - Venäjän linjaa mahdollisiin vaatimuksiin voi spekuloida - jos alueet olisi saatu takaisin, niin eipä se olisi ollut yhtä utopistista kanteleen soittoa kauniissa luonnossa. Taloudellisesti Karjala olisi ollut Neuvostoliiton jälkipyykissä rahakaivo, jonne olisi saanut heittää markkaa ja myöhemmin euroa sitä päivää odotellessa, että milloin alkaa maksaa itseään takaisin. Alueiden mukanaan tuomaa suurta venäläisvähemmistöä en nykypäivänä haluaisi edes kuvitella.
 
Viimeksi muokattu:
Nikhris kirjoitti:
Aika surullista, että näinkin masentavaa tekstiä nousee pinnalle netissä Koiviston kuolemaan liittyen, tyyliin; "petturi, ryssä, helvettiin yms" (tälläiseen tekstiin törmäsin Suomen Sotilaan Facebook kommenteissa)- melkoisen röyhkeää tekstiä sodassa kovempaakin kovemmissa hommissa taistelleesta miehestä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Meillä tuollaisista varsinkin toistuvista heitoista lentää jäähylle. Parhaatkin huutelijat: monenkohan hartioissa on tauhkaa heitellä tuota paskaa aidosti ja de facto real-elämässä?
 
vastarannankiiski kirjoitti:
Itse olen tästä hivenen eri mieltä. Muistot Karjalan vauraudesta perustuvat omasta mielestäni siihen menneen maailman aikaan, jolloin suomikin oli agraariyhteiskunta, jossa valtakunta eli maa- ja metsätaloudesta. 90-luvulla aika oli tästä jo ajanut ohitse ja viimeistään 2000-luvulla kuten olemme kaikki nähneet. En usko että Maa- ja metsätalous olisi olleet tuolloin olleet mitään "kultakaivoksia" koska molempia meillä oli jo omastakin takaa. Mitä kaivannaisiin tulee tästä olisi voinut ehkä hieman taloudellista vetoapua saada. Muuten maakunnan vaatimat parannus- ja kohennustyöt olisivat nieleneet aivan kohtuuttomia summia rahaa käytännössä pohjattomasti, jota meillä ei 90-luvulla ollut. Ja lisäksi se Venäläisvähemmistö joka olisi tullut kaupanpäälliseksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja 90-luvun laman aikana meinattiin jo sen aikasella kulurakenteella upota lietelantaan
 
Nikhris kirjoitti:
"Mut Suomi ois voinu saada Karjalan takaisin" - aina voi jossitella: Koivisto teki selväksi, että Suomi ei ole alueita vaatimassa takaisin - Venäjän linjaa mahdollisiin vaatimuksiin voi spekuloida
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse asiasta ei voi varmuudella tietää mutta vahvasti epäilen hurmoksellisen huhuttelun olevan palautuksen takana mieluummin kuin arjen realismin. Jokainen voi tykönään miettiä missä laajuudessa naapuri on myynyt tai muuten luovutellut sodassa valtaamiaan alueita. Kyllä hankkeet ovat olleet enemmänkin vastakkaiseen suuntaan ihan sieltä 90-luvulta saakka.
 
baikal kirjoitti:
Meillä tuollaisista varsinkin toistuvista heitoista lentää jäähylle. Parhaatkin huutelijat: monenkohan hartioissa on tauhkaa heitellä tuota paskaa aidosti ja de facto real-elämässä?
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikea arvostaa kovin korkealle toimijoita jotka sallivat moista örvellystä hallinnoimillaan paikoilla. Tämä foorumi on onneksi virkistävä poikkeus nykymenossa :salut:
 
Viro tuossa nyt tuntuu kummittelevan koko ajan. Itsenäisyys olisi pitänyt hoitaa ja nyt sitten vielä antaa turvatakuut.
baikal kirjoitti:
No, baltit osoittautuivat riittävän rautahousuiksi ja ajoivat asiansa tilaisuuden tullen päätyyn....ehkä oli balttien kannalta jopa parempi, etteivät muut valtiot puuttuneet asioihin, se olisi voinut provosoida neukkua pari astetta kovempiin toimiin, kannattaa sekin huomata.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tästä nimenomaan samaa mieltä. Neuvostoliiton hajoaminen näinkin siististi taisi yllättää Koiviston. Mitäs jos hajoamista ei olisikaan tapahtunut valtaan olikin jäänyt jokin kovanlinjan poppoo, silloin olisi ollut Suomella laskun paikka. Länsi tietysti todennut vain että oma vikanne kun menitte Viroon sotkemaan koittakaa selvitä.
 
Viimeksi muokattu:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/05/ransu-kultarannassa

Ransu haastattelee Mauno Koivistoa presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa.

Ransu ja presidentti Mauno Koivisto keskustelevat rantasaunan kuistilla. Koivisto muistelee lapsuuttaan ja kertoilee millaista elämä oli, kun hän oli pieni.

Joskus aika kävi pitkäksi, kun ei ollut televisiota eikä radiota, joten lapset keksivät yhdessä tekemistä. Presidentti kertoo lapsuuden leikeistään ja muistelee millaisia kepposia tuli aikoinaan tehtyä.

Ransu haluaa tietää millainen on presidentin työpäivä ja millaisia asioita presidentti joutuu työssään hoitamaan.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Ransu haastattelee Mauno Koivistoa presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tätä piirrettä minä arvostan henkilökohtaisesti suurmiehissä. Aikaa ja lapsenmielisyyttä riittää lapsille, olla Ransun haastateltavana ja vastailla kirjeisiin. Ei ole resitentin tehtävistä todellakaan turhimmasta päästä.

Äitini kertoi että hänen leikkiessään pienenä likkana kavereidensa kanssa Helsingissä vanhan kirkon puistossa, silloin virassaollut Presidentti Paasikivi usein käveli heidän ohitseen. Paasikivi oppi tunnistamaan puistossa leikkivät nassikat nopeasti, arvokkaasti nyökkäsi sikari suussa ja nosti silinterihattua tervehdykseksi. Jäi joskus muilta kiireiltään jutullekkin, kuullostelemaan lasten mietteitä ja kertomia asioita. Aikaa ja huomiota kansakunnan lapsille riitti, vaikka ajat eivät olleet vanhalle valtionpäämiehelle sieltä helpoimmasta päästä.
 
Olisi Suomessa kovasti toisennäköinen tilanne jos Karjala olisi otettu. Enkä tarkoita parempaa.

Rajakiista olisi joko akuutti tai kytevä ja kansanäänestys olisi tapetilla. Lisäarvoa ei olisi tullut lainkaan. Meillä on jo nyt pitkin itärajaa ränsistyvää kylää niin, että niistä ei ole pulaa.

Koivisto oli vaihtoehdoista paras siirtymäajan presidentti ja tuota kylmäkiskoisuutta Viron suuntaan pidän melko viisaana taktiikkana. Todellinen tuki tuli tiskin alta, ja olisiko suurempi elämöinti tuonut lisäarvos asialle enemmän kuin haittaa? Sitä on paha sanoa.

:salut:
 
Jos vahingossa olisimme saaneet osan Karjalaa takaisin niin nyt nykymenossa se olisi tuollainen Krimin luokkaa oleva kiista-alue uhkaamassa Pietarin talousaluetta - Putinin kotimaisemaa. Jos ylipäätään olisimme selvinneet 90-luvun lamasta ja samalla Karjalan osien elvyttämisestä. Ja jos ylipäätään Neuvostoliiton hajotessa kaikki olisi mennyt sen verran konfliktitta kuin nyt kaikille yllätykseksi meni.

Viro tietenkin otti riskin koska sillä oli vain voitettavaa. Suomi ei ottanut riskiä koska ei ollut selvää onko mitään voitettavissa mutta hävittävää kyllä riitti. Viro myös sai länsivalloilta tukea koska heilläkään ei ollut mitään menetettävää. Suomen suhteen länsi eteni EU:n kautta koska heille ei ollut selvää mitä tarkoittaisi Naton vieminen Kuolan ja Leningradin eteiseen Venäjän johtajien vaihtuessa ja uusia arpoessa.

Manusta vielä jatkaisin. Hän oli Törnin jääkäri ja pikakiväärimies rintaman pahimmissa paikoissa. Sillä saa paljon taivaspisteitä ja anteeksi kaikkea muuta. Niin kuin Manulta myöhemmin diplomaattireissulla kysyttiin Neuvostoliiton rajatarkastuksessa: "Oletteko aiemmin vieraillut Neuvostoliitossa?" - "En kutsuttuna".
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top