Presidentti Koivisto on kuollut

On suuri virheväittämä esittää, etteikö päättömiä päätöksiä olisi tehty ennekin. Päättömyyksiä ei silloin selitelty mitenkään, koska rivissä oltiin hiljaa, eikä kohkattu somessa.

Kirjoitin: päättämättömyyksiään.

Kyllähän tuo Kekkosen jälleenvalinta poikkeuslailla jätti melkoisen laikan suomalaisen demokratian historiaan. Olihan se varsin "poikkeuksellinen" menettely ja hakee vertaistaan. En muista, mitä juuri otsikon aiheena oleva Koivisto mahtoi fundeerata tuosta tapahtumasta?
 
Mauno Koivistosta vähän. Kolme kohtaa jotka nostan hyviksi asioiksi tälle miehelle vaikka paatunut sosialisti olikin.

- Suomen presidenteistä toinen joka on maatamme puolustanut ase kädessä. (ok Marski kolmantena mutta hän ei ollut rintamapalveluksessa henkeään vaarantamassa)

-Löi kiilaa omalta osaltaan vaaranvuosina vasemmiston sisällä käytyyn valtataisteluun. Tämä tuotti paremmin tulosta kuin jos sitä olisi yritetty vasemmiston ulkopuolelta. Nyt syntyi hajaannus ja voimattomuus ratkaisevalla hetkellä. Jos sosialisoijien hanke olisi yritetty torpata vain oikeiston toimesta olisi se yhdistänyt jälleen kerran vasemmiston ja vaaranvuodet olisivat voineet muuttua valloituksenvuosiksi. Mene ja tiedä. Koivistoa on tituleerattu asevelisosialistiksi ja se on ainoa kelvollinen sosialismin muoto.

-Oli oikeaan aikaan oikealla paikalla ja käytettävissä. 1982 pressanvaalit. Jos vaikkapa sdp:n ehdokkaana olisi ollut sorsa olisi kepun puoluekokouksen päätöksestä huolimatta mustana hevosena tod.näk. nostettu Ahti Karjalainen keulille. Nyt kuitenkin Koiviston kansansuosio oli sitä luokkaa että vaalit oli lähinnä demokratian uudelleen opettelua. Vaikka itse toimin tuolloin aktiivisesti Koivistoa vastaan vaalityössä ja olin kauhuissani jos Suomeen tulee kekkosen jälkeen vielä sosialisti presidentiksi, niin aika nopeasti huomasin että ihan kaikkein pahin ei taidakaan toteutua. Tuohon aikaan oli vielä selvää että sosialistin tavoitteena on sosialisoida Suomen yhteiskunta. Jostain ihmeen syystä Koivisto ei toimeen ryhtynyt. Hän keskittyikin palauttamaan Suomeen neljännes vuosisadan kateissa ollutta demokratiaa.

Niitä virheteitä on sitten vaikka kuinka mutta olkoon nyt näin tuoreeltaan. Tuossa kuitenkin nuo kolme hyvää.
 
Viimeksi muokattu:
Mauno Koivistosta vähän. Kolme kohtaa jotka nostan hyviksi asioiksi tälle miehelle vaikka paatunut sosialisti olikin.

- Suomen presidenteistä toinen joka on maatamme puolustanut ase kädessä

-Löi kiilaa omalta osaltaan vaaranvuosina vasemmiston sisällä käytyyn valtataisteluun. Tämä tuotti paremmin tulosta kuin jos sitä olisi yritetty vasemmiston ulkopuolelta. Nyt syntyi hajaannus ja voimattomuus ratkaisevalla hetkellä. Jos sosialisoijien hanke olisi yritetty torpata vain oikeiston toimesta olisi se yhdistänyt jälleen kerran vasemmiston ja vaaranvuodet olisivat voineet muuttua valloituksenvuosiksi. Mene ja tiedä. Koivistoa on tituleerattu asevelisosialistiksi ja se on ainoa kelvollinen sosialismin muoto.

-Oli oikeaan aikaan oikealla paikalla ja käytettävissä. 1982 pressanvaalit. Jos vaikkapa sdp:n ehdokkaana olisi ollut sorsa olisi kepun puoluekokouksen päätöksestä huolimatta mustana hevosena tod.näk. nostettu Ahti Karjalainen keulille. Nyt kuitenkin Koiviston kansansuosio oli sitä luokkaa että vaalit oli lähinnä demokratian uudelleen opettelua. Vaikka itse toimin tuolloin aktiivisesti Koivistoa vastaan vaalityössä ja olin kauhuissani jos Suomeen tulee kekkosen jälkeen vielä sosialisti presidentiksi, niin aika nopeasti huomasin että ihan kaikkein pahin ei taidakaan toteutua. Tuohon aikaan oli vielä selvää että sosialistin tavoitteena on sosialisoida Suomen yhteiskunta. Jostain ihmeen syystä Koivisto ei toimeen ryhtynyt. Hän keskittyikin palauttamaan Suomeen neljännes vuosisadan kateissa ollutta demokratiaa.

Niitä virheteitä on sitten vaikka kuinka mutta olkoon nyt näin tuoreeltaan. Tuossa kuitenkin nuo kolme hyvää.

Kyllähän Koivistossa kiteytyi Tannerilainen sosiaalidemokratia eikä mikään sosialismi.
 
Mauno Koivistosta vähän. Kolme kohtaa jotka nostan hyviksi asioiksi tälle miehelle vaikka paatunut sosialisti olikin.

- Suomen presidenteistä toinen joka on maatamme puolustanut ase kädessä. (ok Marski kolmantena mutta hän ei ollut rintamapalveluksessa henkeään vaarantamassa)

-Löi kiilaa omalta osaltaan vaaranvuosina vasemmiston sisällä käytyyn valtataisteluun. Tämä tuotti paremmin tulosta kuin jos sitä olisi yritetty vasemmiston ulkopuolelta. Nyt syntyi hajaannus ja voimattomuus ratkaisevalla hetkellä. Jos sosialisoijien hanke olisi yritetty torpata vain oikeiston toimesta olisi se yhdistänyt jälleen kerran vasemmiston ja vaaranvuodet olisivat voineet muuttua valloituksenvuosiksi. Mene ja tiedä. Koivistoa on tituleerattu asevelisosialistiksi ja se on ainoa kelvollinen sosialismin muoto.

-Oli oikeaan aikaan oikealla paikalla ja käytettävissä. 1982 pressanvaalit. Jos vaikkapa sdp:n ehdokkaana olisi ollut sorsa olisi kepun puoluekokouksen päätöksestä huolimatta mustana hevosena tod.näk. nostettu Ahti Karjalainen keulille. Nyt kuitenkin Koiviston kansansuosio oli sitä luokkaa että vaalit oli lähinnä demokratian uudelleen opettelua. Vaikka itse toimin tuolloin aktiivisesti Koivistoa vastaan vaalityössä ja olin kauhuissani jos Suomeen tulee kekkosen jälkeen vielä sosialisti presidentiksi, niin aika nopeasti huomasin että ihan kaikkein pahin ei taidakaan toteutua. Tuohon aikaan oli vielä selvää että sosialistin tavoitteena on sosialisoida Suomen yhteiskunta. Jostain ihmeen syystä Koivisto ei toimeen ryhtynyt. Hän keskittyikin palauttamaan Suomeen neljännes vuosisadan kateissa ollutta demokratiaa.

Niitä virheteitä on sitten vaikka kuinka mutta olkoon nyt näin tuoreeltaan. Tuossa kuitenkin nuo kolme hyvää.
Olin 11-vuotias mutta samaa mieltä noista näkemyksistänne, kiitos veli @chigeen'a .

En siis äänestänyt.
 
Kyllähän Koivistossa kiteytyi Tannerilainen sosiaalidemokratia eikä mikään sosialismi.

Niin. Jos näitä haluaa lajitella niin juuri siksi mainitsin tuon määritelmän "asevelisosialisti".

1982 vaalipanelissa Koivistolta tentattiin kolmeen kertaan ; "oletteko sosialisti?" johon kerta toisensa jälkeen Koivisto vastasi "kysymys on väärin aseteltu". Kun tiesi että sosialistiksi tunnustautuminen iskee kuin miljoona volttia oikeistolaisiin joiden ääniä tullaan tarvitsemaan mahdollisella toisella kierroksella. Kun kerta ehdokas itse ei voinut, uskaltanut sanoa asiaa ääneen kysyttiin vaimolta. No onkos se sosialisti. Tellervo vastasi että on. No minkälainen sosialisti se sitten on? Bernsteinilainen sosialisti vastasi Tellervo, kehotti katsomaan sanakirjasta jos ei tiedä ja Manu nyökkäili. Silloin ei vielä läheskään kaikki oikeistolaiset vaivautuneet näitä sosialisteja lajittelemaan eri kategorioihin. "Piruako niitä lajittelemaan" oivallisella periaatteella.

No sitten kuitenkin tavoille poiketen itsekin selvittelin että mitä tuokin nyt mahtoi tarkoittaa. Bernsteinilainen sosialismi on todellakin jo varsin etäällä sosialismista siten kuin se yleensä käsitettiin mm. lähes täydellinen valtion omistus ei siihen kuulunut. Tavoitteena oli Bernsteinin mukaan tehdä työläisistä porvareita jne. eli varsin mukiin menevää sosialismia. Manu kuitenkin oli monessa yhteydessä aiemmin esittänyt joillain yhteiskunnan aloilla myös niitä perinteisiä sosialistisia tavoitteita joten en henkilökohtaisesti nukkunut öitäni hyvin. Tietäen että pirulle kun antaa pikku sormen niin.....
 
Niin. Jos näitä haluaa lajitella niin juuri siksi mainitsin tuon määritelmän "asevelisosialisti".

1982 vaalipanelissa Koivistolta tentattiin kolmeen kertaan ; "oletteko sosialisti?" johon kerta toisensa jälkeen Koivisto vastasi "kysymys on väärin aseteltu". Kun tiesi että sosialistiksi tunnustautuminen iskee kuin miljoona volttia oikeistolaisiin joiden ääniä tullaan tarvitsemaan mahdollisella toisella kierroksella. Kun kerta ehdokas itse ei voinut, uskaltanut sanoa asiaa ääneen kysyttiin vaimolta. No onkos se sosialisti. Tellervo vastasi että on. No minkälainen sosialisti se sitten on? Bernsteinilainen sosialisti vastasi Tellervo, kehotti katsomaan sanakirjasta jos ei tiedä ja Manu nyökkäili. Silloin ei vielä läheskään kaikki oikeistolaiset vaivautuneet näitä sosialisteja lajittelemaan eri kategorioihin. "Piruako niitä lajittelemaan" oivallisella periaatteella.

No sitten kuitenkin tavoille poiketen itsekin selvittelin että mitä tuokin nyt mahtoi tarkoittaa. Bernsteinilainen sosialismi on todellakin jo varsin etäällä sosialismista siten kuin se yleensä käsitettiin mm. lähes täydellinen valtion omistus ei siihen kuulunut. Tavoitteena oli Bernsteinin mukaan tehdä työläisistä porvareita jne. eli varsin mukiin menevää sosialismia. Manu kuitenkin oli monessa yhteydessä aiemmin esittänyt joillain yhteiskunnan aloilla myös niitä perinteisiä sosialistisia tavoitteita joten en henkilökohtaisesti nukkunut öitäni hyvin. Tietäen että pirulle kun antaa pikku sormen niin.....

Mitenkäs silloin vuoden 82 vaaleissa asetelmat menivät ? Kepun k-linja (erit. Väyrynen) yritti ängetä Neuvostoliiton tuella väkisin Ahti Karjalaista presidentiksi, tosin puolueen ehdokkaaksi valittiin kenttäväen toimesta Johannes Virolainen. Koiviston etulyöntiasema vt. presidenttinä antoi varmasti etua ja kyllähän tämä taisi nauttia ihan aitoa ja laajaa kansansuosiosta yli puoluerajojen.
 
Voiko tämä pitää paikkaansa. Jostain syystä olisin muistanavani että Koivisto olisi sanonut että hän ei ole koskaan ampunut kohti venäläistä sotilasta. Eli ei ole tappanut vihollista. Pakko olla paskapuhetta. Eli aina ampunut tahallaan ohi. Varmaan joku vanha trollijuttu mutta jäänyt mieleen. Itseäni jotenkin vaivannut tämä...
 
Mielestäni maataan puolustava sotilas ei ammu ohi, tuskin Maunokaan. Jälkeen päin voi puhua mitä vaan.
 
”Sotamies Koivisto ampui yhden ryssän” Näin oli kirjattusotapäiväkirjaan. Valehtelivatko? Eivät minunkaan setä koskaan sanoneet ketään ampuneensa vaikka jalkaväessä olivat. Mitenkähän oli jossei halunnut niin kauheasti tuoda esiin tekemisiään kun piti kuitenkin huseerata ulkopolitiikassa vanhan vihollisen kanssa.
Joskus vähän tuntuu että se vasemmistolainen sotasankari aiheuttaa närästystä joillakin.
 
Ihmeellinen halu jollain porukalla vanhan sotilaan tekosia kritisoida ja laskea "tappolukuja".

Kukaan, joka oikeasti on sodassa ollut harvemmin lukuja laskeskelee ja vielä harvemmin levittelee , ennemminkin koittaa unohtaa.

Menkää perkele itte sinne, missä kierretorvet laulaa molemmin päin. Itse olen käynyt ja jokin tapettujen määrä on sellaisten tyyppien innostuksen aihe, joille vakavin tilanne on "mäkkärissä salaisen kastikkeen" roiskahtaminen rinnuksille.

Kyllä se on ihan erilaista touhua ja Manu Koivisto varmasti kantoi siitä henkisiä arpia loppuikänsä.
 
Mielenkiintoinen artikkeli:

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/kr...ti-koivistosta-kolme-vuotta-sitten-200135638/

Hän oli oikeistososialisti, hyvin käytännönläheinen valtiomies, joka ei antanut aatteen viedä. Hänen suuhunsa on laitettu, että jos aatteet ja järki ovat ristiriidassa, parempi on, että järki voittaa, sinipunahallituksessa 1987-1991 kauppa- ja teollisuusministerinä toiminut Ilkka Suominen (kok) sanoo.

....

Keitä Suomen historian presidenttejä Koivisto muistuttaa, Ilkka Suominen?

– Risto Rytiä ja J.K. Paasikiveä. Molemmat veivät Suomea yli murrokkojen. Ryti hoiti sen, että pääsimme Mannerheimin kautta rauhaan. Paasikiven kärisevällä äänellä rauha pystyttiin säilyttämään. Koivisto johti yhtä murrosaaltoa, johon kuuluivat Neuvostoliiton kaatuminen ja meno Euroopan unioniin.
 
Jos nyt tässä asia yhteydessä puhutaan asekätkennästä ja nimenomaan siitä päämajan suorassa alaisuudessa suoritetusta aseiden hajavarastoinnista on syytä selventää hiukan. Airo antoi suostumuksen Nihtilälle suunnitella ja Haahti toteutti. Operaatio suoritettiin määrätietoisesti välittämättä normaaleista esikunta kiekuroista ja hommaan valittiin miehet jotka tiedettiin kykeneviksi ilman isompia ämpylöintejä toimia. Tieto tehtävästä jaettiin minimaalisen johtoportaan välityksellä siten että monesti 2.ye upseerin suorassa alisuudessa oli itse kätkijä. Mitään ylimääräisiä ukkoja ei tähän liepeille haahuilemaan ei värvätty. Tästä osoituksena on se että vain pari kätköä paljastui vasikoiden toimesta ja niissäkin tapauksissa oli rikottu 2.ye upseerien antamaa suoraa käskyä olla kertomatta asiasta kenellekään sivulliselle joka ei ollut suoraan tehtävään valittu.

Näitä Törnin kaltaisten tekemiä omia kätköjä on sotatoimialue täynnä ja mahdollisesti myös lukematon määrä aseen parin jemmoja ympäri maata mutta, näillä ei ole mitään tekemistä ns. asekätkentäjutun kanssa. Törni sen enempää kuin Mauno Koivistokaan eivät olleet näitä päämajan alaisia asekätkijöitä.

Asia tuli kuitenkin selväksi.

Oliko Manu tietoinen Törnin kätköstä
 
Mielenkiintoinen artikkeli:

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/kr...ti-koivistosta-kolme-vuotta-sitten-200135638/

Hän oli oikeistososialisti, hyvin käytännönläheinen valtiomies, joka ei antanut aatteen viedä. Hänen suuhunsa on laitettu, että jos aatteet ja järki ovat ristiriidassa, parempi on, että järki voittaa, sinipunahallituksessa 1987-1991 kauppa- ja teollisuusministerinä toiminut Ilkka Suominen (kok) sanoo.

....

Keitä Suomen historian presidenttejä Koivisto muistuttaa, Ilkka Suominen?

– Risto Rytiä ja J.K. Paasikiveä. Molemmat veivät Suomea yli murrokkojen. Ryti hoiti sen, että pääsimme Mannerheimin kautta rauhaan. Paasikiven kärisevällä äänellä rauha pystyttiin säilyttämään. Koivisto johti yhtä murrosaaltoa, johon kuuluivat Neuvostoliiton kaatuminen ja meno Euroopan unioniin.

Samaan kastiin menee Paavo Lipposen kanssa. Siis tuo oikeistodemarius
 
Samaan kastiin menee Paavo Lipposen kanssa. Siis tuo oikeistodemarius

Tätä mä vähän tarkoitin kun sanoin että piruako niitä lajittelemaan tai pirulle kun antaa pikkusormen.

Vertaus voi olla oikein hyväkin Koiviston ja Lipposen kesken. Lipponen julisti vielä 80-luvun alussa valtiososialismin auvvoa kuten tässä 70-luvun haastattelussa.

Lipponen kertoo ohjelmassa sosiaalidemokraattien pyrkimyksenä olevan SKP:n tavoin sosialistinen yhteiskunta.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/07/22/paavo-lipponen-sosialismin-asialla

Koivisto ei ollut samanlainen hölö kun tämä meidän Paavo, mutta tuon suuntaisia vihjeitä tavoitteista häneltäkin lipsahti eri asia yhteyksissä vuosien saatossa ennen ja jälkeen presidenttiyden.

Tästä voin kertoa yhden anekdootin jos pidätte omana tietonanne. Tuttava teki graduaan jossa pääsi haastattelemaan evp-presidentti Koivistoa. Jätän nyt aiheen kertomatta salausyrityssyistä. Tämä oikeistodemari ajatus päässään iloisena tämä myöhemmin kokoomuskansanedustaja aloitti yrmyn haastattelun. Tuli ulos lukaalista tyhjä olo sielussaan kun oli joutunut toteamaan että ei se nyt ihan niin oikeistodemari ollutkaan. Kaikkea muuta.

Nykyään nuorempi polvi muistaa Lipposen jonain oikeistososialistina mutta syntitaakka on sitä luokkaa että ainakaan itse en mielipidettäni näistä muuta. Suurin ero näiden kahden kesken on juuri tuo isänmaallisuus joka tuli testattua Koiviston osalta verisiteellä mikä useampien kohdalla selvitti suhtautumisen ryssiin lopullisesti. Lipposen kaltaisilta luokkasota sosialisteilta tämä veljesside puuttuu joten vaikka talouden edistämiseksi ollaan länteen kallellaan porvarin perperin liepeet heiluen, kaunainen katkera sosialisti maailmanparannushaaveineen asuu tiukasti ihon alla.

Nykyäänhän tämä on mennyt jo ihan villiksivituksi kun ei puolueissa ole mitään seulontaa ja kaikki kilpailevat toistensa äänestäjistä eivätkä omistaan. Tässä suuressa roolissa ovat Koivistot ja Lipposet jotka tavallaan ovat tasoittaneet tietä juurikin tuonne Bernsteinilaisen sosialismi suuntaan. Eli tehdään työväenluokasta porvareita ja vastavuoroisesti näköjään porvareista demareita. Onneksi olkoon. Taisitte onnistua. En siis suotta nukkunut huonosti öitäni pikkusormi piilossa. Näin siinä kävi. Heillä oli unelma, minulle jäi painajaiset. Kun luopuivat päämäärästä ja vain liike kohti sitä on tärkeää, fokus sekosi vatapuolelta ja jossain vaiheessa sitä jo hypättiin mukaan. Ja juuri siksi mitkään määritelmät ei onnistu oikein kuvamaan näitä sosialisteja muuten kuin että ovat ihan omakin ilmoituksensa mukaan perimmiltään kuitenkin...sosialisteja. Varaan itselleni oikeuden piirtää sen rajan sitten tähän vaikka tällä jaolla ei ole enää mitään kosketuspintaa todellisuuden kanssa. En jätä poteroani juoksuhaudassa. Linjassa väki vähenee mutta harjasniska vitjamunat saveen ankkuroituna pysyy.
 
VSPTT
Törnin jääkäri Koivisto - väreissä
Madeleisen kuvasta tuli inspiraatio Manun muiston kunniaksi väritellä kyseinen kuva. Olkaatten hyvät.

2035711138.jpg
 
Miten Lipponen (jota en suuresti arvosta) nyt tuli sitten jotenkin samanarvoiseksi? Lipponen ei tosiaankaan ole mikään tannerilais-oikeistososialisti kuin Koivisto.

Joillakin nyt tuntuu olevan agendana "dissata" ihan oikeaa valtiomiestä joka pystyi vastustamaan Kekkosta, palauttamaan Suomen demokraattiselle tielle ja eli vaikeita aikoja niin sodassa kuin rauhassa. Etenkin pääministerinä ja presidenttinä joutui luovimaan Suomen läpi NL:n hajoamisen, laman ja kaikenlaisten järisyttävien rakennemuutosten.

Itselle ei edes yrittäjänä tullut mieleen alkaa ajaa sellaista vastakkainasettelua kuin joillekin tuntuu olevan rakasta. Vaikka en sinänsä pidä politiikasta, niin kartalla asettaisin itseni juurikin tannerilaiseksi asevelisosialistiksi.

Osa postaajista sopisi 30-luvulla enemmän IKL:n paitaan (kuuluisa natsikortti vedetty pakasta...mustapekka vielä jäljellä) :D
 
Mauno Koivistosta vähän. Kolme kohtaa jotka nostan hyviksi asioiksi tälle miehelle vaikka paatunut sosialisti olikin.

- Suomen presidenteistä toinen joka on maatamme puolustanut ase kädessä. (ok Marski kolmantena mutta hän ei ollut rintamapalveluksessa henkeään vaarantamassa)

Hyvä lista, mutta pientä säröä tuossa ekassa pointissa.

Kyse on tietysti Koiviston iästä eli hän sattui syntymään sellaiseen aikaan, että käsky rintamalle osui hänen osakseen. Häntä vanhemmat poliitikot olivat taasen asemansa ja ikänsä puolesta miehiä, joita rintamalle ei käsketty.

En usko, että Ahtisaari tai Niinistö olisivat toisin toimineet. Eivät he miltään käpykaartin miehiltä vaikuta. Onneksemme heille ei nuoruudessaan ole käskyä tullut.
 
Viimeksi muokattu:
Miten Lipponen (jota en suuresti arvosta) nyt tuli sitten jotenkin samanarvoiseksi? Lipponen ei tosiaankaan ole mikään tannerilais-oikeistososialisti kuin Koivisto.

Joillakin nyt tuntuu olevan agendana "dissata" ihan oikeaa valtiomiestä joka pystyi vastustamaan Kekkosta, palauttamaan Suomen demokraattiselle tielle ja eli vaikeita aikoja niin sodassa kuin rauhassa. Etenkin pääministerinä ja presidenttinä joutui luovimaan Suomen läpi NL:n hajoamisen, laman ja kaikenlaisten järisyttävien rakennemuutosten.

Itselle ei edes yrittäjänä tullut mieleen alkaa ajaa sellaista vastakkainasettelua kuin joillekin tuntuu olevan rakasta. Vaikka en sinänsä pidä politiikasta, niin kartalla asettaisin itseni juurikin tannerilaiseksi asevelisosialistiksi.

Osa postaajista sopisi 30-luvulla enemmän IKL:n paitaan (kuuluisa natsikortti vedetty pakasta...mustapekka vielä jäljellä) :D

Kun nyt otit tuon 30-luvun itse esiin niin on ehkä syytä kerrata Tannerin asevelihenkisyys tuolta ajanjaksolta.

Hovioikeuden auskultantti Väinö Alfred Tanner oli sosiaalidemokraattisen liikkeen vaikutusvaltaisin henkilö Suomessa punakapinan päättymisestä lähtien. Tannerin vastenmielisyys aseita kohtaan rajoitti hänen kykyään tarkastella sotilaallista maanpuolustusta ennakkoluulottomasti. Hänen ulkomaiset yhteytensä rajoittuivat lähinnä skandinaavisiin veljespuolueisiin, jotka kaikki pitivät oman maan puolustamista toisarvoisena.

Niiden antaman esimerkin mukaisesti Tanner vastusti valtion varojen osoittamista sotaväelle. Johtamansa vähemmistöhallituksenkin hän antoi kaatua 1927 ehdottamalla suojeluskuntien lakkauttamista ja koko puolustushallinnon pääluokan poistamista valtion menoarviosta.

Kun Sdp saavutti 1930-luvulla yhden kolmasosan määrävähemmistön eduskunnassa, pystyi oppositio sanelemaan ylärajan puolustusmäärärahoille. Porvarihallitusten kädet olivat sidotut Sdp:n vahvan miehen ilmoitukseen, miten suuren markkamäärän puolue salli käytettävän sotilasmenoihin.

Tannerin mielestä Suomen olisi pitänyt luopua yleisestä asevelvollisuudesta, sillä 20 000 miehen ammattiarmeija olisi suoriutunut kirkkaasti rajojemme puolustamisesta.


...


Vielä keväällä 1939 Väinö Tanner tokaisi, että Suomen työläisen todellisia vihollisia ovat suojeluskunnat, eikä suinkaan sosialistinen Neuvostoliitto. Tätä periaatetta noudattaen SDP:n ja SAK:n jäseniltä oli kielletty kuuluminen suojeluskuntiin. Seurauksena oli puolueesta ja ammattijärjestöstä erottaminen.


Järjestynyt työväki ei saanut myöskään osallistua Kannaksen linnoittamistöihin eikä luovuttaa rahaa niitä tukeviin keräyksiin. Sen sijaan Tanner vetosi voimakkaasti kannattajiinsa, että nämä osoittaisivat avokätisyyttä SDP:n johdolla toimeenpantuihin rahankeräyksiin Espanjan sisällissodan sosialistiselle osapuolelle.


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1861&author=114

Tässä kontekstissa Mauno Koivisto eroaa merkittävällä tavalla Tannerista. Koivisto oli talvisodan aikaan 16-vuotiaana vapaaehtoinen kotirintamalla sammutusyksikössä ja jatkosotaankin lähti vapaaehtoisena, ensin itä-karjalaan sammutusyksikköön jonka jälkeen sotapolulle.

Näitä kahta yhdistää lähinnä työväenmiehille sopimaton liiketalousajattelu ja kommunismin vastaisuus. (jälkimmäinen Tannerin kohdalla tietyin varauksin)

Sitä natsikorttipakkaa selaillessasi on hyvä muistaa että ne vasta olivatkin kansallis- asevelisosialisteja. ;)
 
Back
Top