Laamanator
Eversti
Tuolla logiikalla jos toimittaisiin, niin kenttäarmeijan pst-suorituskyvyn selkärankana olisivat edelleen pst-tykit, joskin mahdollisesti hieman modernisoituina. Yksittäinen asejärjestelmä kannattaa säilyttää käytössä sen teknisen tai operatiivisen elinkaaren päähän, eli toisinsanoen niin kauan kuin ase on teknisesti toimiva ja taistelukentällä tehokkaasti soiva peli. Se ei estä uudempien asejärjestelmien hankintaa ja siten suorituskyvyn kehittymistä.
Kun asejärjestelmän elinkaari aikanaan loppuu ja siitä päätetään luopua, voidaan tilalle ostaa korvaajaksi samantyyppinen uudempi järjestelmä, jos asejärjestelmän tyyppi vastaa edelleen operatiivisia tarpeita. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi panssarinyrkki -> kertasingot, T-sarjan vaunut -> leopard 2 ja pikakivääri -> kevyt konekivääri. Esimerkkejä voi keksiä loputtomiin.
Jos järjestelmän tyyppi tai yksittäinen asejärjestelmä on kategorisesti operatiivisesti vanhentunut tai muuten menettänyt merkityksensä, voidaan siitä luopua ilman seuraajaa ja korvata järjestelmän mahdollisesti aiheuttama suorituskyvyn vajaus jäljelle jäävillä järjestelmillä, esimerkiksi niiden määrää lisäämällä. Oleellista on riittävän operatiivisen suorituskyvyn olemassaolo, kehittäminen ja hallinta siten, että riittävä ja tarkoituksenmukainen vaikuttamiskyky viholliseen on jatkuvasti joukkojen käytettävissä.
Tällaisia operatiivisesti vanhentuneita asejärjestelmiä ovat esimerkiksi miekat, jousipyssyt, katapultit, konepistoolit, pst-tykit ja moottoritorpedoveneet. Myös raskas sinko ja moni muu järjestelmä tulee vielä aikanaan liittymään tähän kerhoon. Toki konepistoolilla voi edelleen surmata vihollisen ja miekalla lyödä pään poikki, mutta sotatekniikan kehitys ja sen luomat operatiiviset tarpeet ovat syrjäyttäneet molemmat astalot museoiden näyttelyesineiksi.
Edellä mainituista tosin pst-tykille olisi edelleen keksittävissä rajoitetusti operatiivista käyttöä, edellyttäen kuitenkin reunaehtona, että A) sitä tarvitse liikutella ja B) sille olisi edelleen tuoreita ampumatarvikkeita saatavilla eikä käyttäjiä tarvitse hakea saattohoitokodista. Kokonaisuutena on kuitenkin edullisempi ratkaisu korvata pst-tykit vaikka raskaalla singolla tai jollain muulla asejärjestelmällä, jolla haluttu vaikutus saadaan aikaiseksi.
Mikä korvaa aikanaan apilaksen? Se on niin sanottu hyvä kysymys.
Heitetään taas pallo ilmaan. Hyvä foorumilainen: mitä vaatimuksia asettaisit apilaksen korvaajalle ja mitä eri seikkoja ottaisit huomioon henkilökohtaista valintapäätöstä tehdessäsi? Mitä tekijöitä pidät tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä? Mikä olisi hyvä ja mikä aivan paska?
Oletetaan lähtökohtaisesti, että uuden järjestelmän toimintaperiaate on edelleen tyhmällä onteloraketilla tai jopa tandem-kärjellä varustettu raskas kertasinko. Jos heti kalkkiviivoilla on suureksi epäonneksi todettava, että varteenotettavaa ja vaatimukset täyttävää vaihtoehtoa ei nykymarkkinoilta löydy, niin silloin valitkaa joku muu tarkoitukseen sopiva, vaikkakin toimintaperiaatteeltaan erilainen vaihtoehto (esim. NLAW tai joku muu). Lisäksi perustele valintasi.
Ota koppi!
Mitä tarkoitat tällä?
Kyllä. NLAW on kevyt ja kompakti väline, joka soveltuu mainiosti liikkuvan joukon kevyeksi pst-ohjuskalustoksi. Sen vertailukohde ei kuitenkaan ole raskas sinko, vaan muut pst-ohjukset, jotka ovat NLAW verrattuna kaikkine varusteineen ja ampunatarvikkeineen raskaita sekä liikkuvuudeltaan kömpelöitä. Lisäksi myös hinnaltaan kalliimpia.
Loppuliuku on käynnissä tai vähintään häämöttää monen muunkin välineen osalta. Lehdissä ja esson paarissa puhutaan siitä massavanhenemisesta.
