PST-aseiden sijainti organisaatiossa

Jos ajatellaan, että vanhentunut järjestelmä korvattaisiin aina uudella, joka olisi ominaisuuksiltaan yksi yhteen vanhan kanssa, niin eipä järjestelmä paljoa kehittyisi. Raskaan singon korvaajana Nlaw on erinomainen, kun osuman todennäköisyys ainakin teoriassa kasvaa, mutta kantamasta ei tarvitse tinkiä. Apilaksen osalta riittäisi, ja kustannusten takia myös tarvittaisiin, joku hiukan kevyempikin järjestelmä, mutta onko sellaista edes tarjolla?

Tuolla logiikalla jos toimittaisiin, niin kenttäarmeijan pst-suorituskyvyn selkärankana olisivat edelleen pst-tykit, joskin mahdollisesti hieman modernisoituina. Yksittäinen asejärjestelmä kannattaa säilyttää käytössä sen teknisen tai operatiivisen elinkaaren päähän, eli toisinsanoen niin kauan kuin ase on teknisesti toimiva ja taistelukentällä tehokkaasti soiva peli. Se ei estä uudempien asejärjestelmien hankintaa ja siten suorituskyvyn kehittymistä.

Kun asejärjestelmän elinkaari aikanaan loppuu ja siitä päätetään luopua, voidaan tilalle ostaa korvaajaksi samantyyppinen uudempi järjestelmä, jos asejärjestelmän tyyppi vastaa edelleen operatiivisia tarpeita. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi panssarinyrkki -> kertasingot, T-sarjan vaunut -> leopard 2 ja pikakivääri -> kevyt konekivääri. Esimerkkejä voi keksiä loputtomiin.

Jos järjestelmän tyyppi tai yksittäinen asejärjestelmä on kategorisesti operatiivisesti vanhentunut tai muuten menettänyt merkityksensä, voidaan siitä luopua ilman seuraajaa ja korvata järjestelmän mahdollisesti aiheuttama suorituskyvyn vajaus jäljelle jäävillä järjestelmillä, esimerkiksi niiden määrää lisäämällä. Oleellista on riittävän operatiivisen suorituskyvyn olemassaolo, kehittäminen ja hallinta siten, että riittävä ja tarkoituksenmukainen vaikuttamiskyky viholliseen on jatkuvasti joukkojen käytettävissä.

Tällaisia operatiivisesti vanhentuneita asejärjestelmiä ovat esimerkiksi miekat, jousipyssyt, katapultit, konepistoolit, pst-tykit ja moottoritorpedoveneet. Myös raskas sinko ja moni muu järjestelmä tulee vielä aikanaan liittymään tähän kerhoon. Toki konepistoolilla voi edelleen surmata vihollisen ja miekalla lyödä pään poikki, mutta sotatekniikan kehitys ja sen luomat operatiiviset tarpeet ovat syrjäyttäneet molemmat astalot museoiden näyttelyesineiksi.

Edellä mainituista tosin pst-tykille olisi edelleen keksittävissä rajoitetusti operatiivista käyttöä, edellyttäen kuitenkin reunaehtona, että A) sitä tarvitse liikutella ja B) sille olisi edelleen tuoreita ampumatarvikkeita saatavilla eikä käyttäjiä tarvitse hakea saattohoitokodista. Kokonaisuutena on kuitenkin edullisempi ratkaisu korvata pst-tykit vaikka raskaalla singolla tai jollain muulla asejärjestelmällä, jolla haluttu vaikutus saadaan aikaiseksi.

Mikä korvaa aikanaan apilaksen? Se on niin sanottu hyvä kysymys.



Heitetään taas pallo ilmaan. Hyvä foorumilainen: mitä vaatimuksia asettaisit apilaksen korvaajalle ja mitä eri seikkoja ottaisit huomioon henkilökohtaista valintapäätöstä tehdessäsi? Mitä tekijöitä pidät tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä? Mikä olisi hyvä ja mikä aivan paska?

Oletetaan lähtökohtaisesti, että uuden järjestelmän toimintaperiaate on edelleen tyhmällä onteloraketilla tai jopa tandem-kärjellä varustettu raskas kertasinko. Jos heti kalkkiviivoilla on suureksi epäonneksi todettava, että varteenotettavaa ja vaatimukset täyttävää vaihtoehtoa ei nykymarkkinoilta löydy, niin silloin valitkaa joku muu tarkoitukseen sopiva, vaikkakin toimintaperiaatteeltaan erilainen vaihtoehto (esim. NLAW tai joku muu). Lisäksi perustele valintasi.

Ota koppi!

Meikäläiset kokoonpanot ovat pst-aseistuksen osalta hyvinkin kevyitä. Toivottavasti vahvennuksia löytyy silloin, kun niitä tarvitaan. Itse uskon, että löytyy, vaikkei kalustossa varsinaisesti kylvetäkään, ja komentajille on tarkoituksella jätetty pelimerkkejä.

Mitä tarkoitat tällä?

NLAW seuraa varmasti kevyemmin hyökkäyksessä mukana kuin Musti.

Jolloin hyökkäyksessä yllättäen ilmaantuvat panssarimaalit saadaan tuhottua kevyemin.

Kyllä. NLAW on kevyt ja kompakti väline, joka soveltuu mainiosti liikkuvan joukon kevyeksi pst-ohjuskalustoksi. Sen vertailukohde ei kuitenkaan ole raskas sinko, vaan muut pst-ohjukset, jotka ovat NLAW verrattuna kaikkine varusteineen ja ampunatarvikkeineen raskaita sekä liikkuvuudeltaan kömpelöitä. Lisäksi myös hinnaltaan kalliimpia.

Tuommoisen muistion löysin, kun koitin hakea tietoa Mustin uudesta murkinasta:

http://www.khru.net/esitelmat/KHRU_Tiivistelma_Mika_Peltosen_esitelmasta.pdf

Vuodessa 2017 on kenraali Peltosen näkemyksen mukaan raskaan singon päätepysäkki, loppuliuku on siis jo alkanut. Peltosen kaiketi voi olettaa tuntevan asian?

Loppuliuku on käynnissä tai vähintään häämöttää monen muunkin välineen osalta. Lehdissä ja esson paarissa puhutaan siitä massavanhenemisesta.
 
Puolueettomuus-persuilevais-kekkoslaisessa hengessä en toki ota kantaa mikä maa tänne höökisi, ja millä joukkotyypeillä, mutta tässä esimerkiksi eräs esitys erään naapurimaamme moottoroidun jv-prikaatin kalustosta.

Tämä on muutaman vuoden vanha (ca. 2009) eikä tarkkuudesta ole takeita mutta antanee hyvin suuntaa.

Kyseisessä naapurimaassammehan on nykyään lisäksi jaettu prikaatit kevyisiin, keskiraskaisiin ja raskaisiin, tämä vastannee aika hyvin nykyisen raskaan prikaatin kalustoa.

Lähde: http://defense-and-freedom.blogspot.fi/2009/10/new-russian-brigade-to.html

40 kpl tstpsv, toistasataa IFV/APC, parikymmentä panssarihaupitsia ja muut rojut. On siinä maalirikas ympäristö sinko-Simoille. Eräs toinen lähde mainitsi prikaatin miesvahvuudeksi 4406, tässä siis "noin 4500"; huomattavaa on mielestäni kaluston suuri määrä ja toisaalta yksiköiden matala miesvahvuus. PsvK:ssa on 40 ukkoa ja moottoroidussa kiväärikomppaniassa alle 100 ukkoa.
N. 300 ajoneuvoa ja 4500 miestä tekee n. 15 ukkoa / ajoneuvo. Pumpusta löytyy paljon pst-kykyä ja orgaanista IT:tä sekä hirvittävä määrä epäsuoraa tulivoimaa, mutta jalkautuneita taistelijoita aika vähän.

Olisiko tällainen prikaati tosiaan meidän tod.näk. vastustaja? Asettaa vaatimuksia omalle pst:lle, mutta toisaalta on logistisesti erittäin raskas ja kaikkine kalustoineen kankea, kun toimitaan ei-niin-ihanteellisessa tankkimaastossa.
 
N. 300 ajoneuvoa ja 4500 miestä tekee n. 15 ukkoa / ajoneuvo. Pumpusta löytyy paljon pst-kykyä ja orgaanista IT:tä sekä hirvittävä määrä epäsuoraa tulivoimaa, mutta jalkautuneita taistelijoita aika vähän.
Olisiko tällainen prikaati tosiaan meidän tod.näk. vastustaja?

En ole pätevä arvioimaan tätä. Totean vain, että eräällä naapurimaallamme on useita tällaisia - tosin valmiustaso ja kalustotaso vaihtelee - 200 km sisällä rajasta.


Asettaa vaatimuksia omalle pst:lle, mutta toisaalta on logistisesti erittäin raskas ja kaikkine kalustoineen kankea, kun toimitaan ei-niin-ihanteellisessa tankkimaastossa.

Jep. Hypoteettisesti voisin sanoa, että eräät uuden tst-tavan piirteet tulevat ymmärrettäviksi, kun miettii minkälainen operoitava tällainen pumppu on.
 
Kyllä. NLAW on kevyt ja kompakti väline, joka soveltuu mainiosti liikkuvan joukon kevyeksi pst-ohjuskalustoksi. Sen vertailukohde ei kuitenkaan ole raskas sinko, vaan muut pst-ohjukset, jotka ovat NLAW verrattuna kaikkine varusteineen ja ampunatarvikkeineen raskaita sekä liikkuvuudeltaan kömpelöitä. Lisäksi myös hinnaltaan kalliimpia.



.

Itse vertasin sitä raskaaseen sinkoon, koska se olisi aikaisemmin se väline joka tukisi kärjessä olevan komppannian toimintaa.
 
Tuolla logiikalla jos toimittaisiin, niin kenttäarmeijan pst-suorituskyvyn selkärankana olisivat edelleen pst-tykit, joskin mahdollisesti hieman modernisoituina. Yksittäinen asejärjestelmä kannattaa säilyttää käytössä sen teknisen tai operatiivisen elinkaaren päähän, eli toisinsanoen niin kauan kuin ase on teknisesti toimiva ja taistelukentällä tehokkaasti soiva peli. Se ei estä uudempien asejärjestelmien hankintaa ja siten suorituskyvyn kehittymistä.

Kun asejärjestelmän elinkaari aikanaan loppuu ja siitä päätetään luopua, voidaan tilalle ostaa korvaajaksi samantyyppinen uudempi järjestelmä, jos asejärjestelmän tyyppi vastaa edelleen operatiivisia tarpeita. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi panssarinyrkki -> kertasingot, T-sarjan vaunut -> leopard 2 ja pikakivääri -> kevyt konekivääri. Esimerkkejä voi keksiä loputtomiin.

Jos järjestelmän tyyppi tai yksittäinen asejärjestelmä on kategorisesti operatiivisesti vanhentunut tai muuten menettänyt merkityksensä, voidaan siitä luopua ilman seuraajaa ja korvata järjestelmän mahdollisesti aiheuttama suorituskyvyn vajaus jäljelle jäävillä järjestelmillä, esimerkiksi niiden määrää lisäämällä. Oleellista on riittävän operatiivisen suorituskyvyn olemassaolo, kehittäminen ja hallinta siten, että riittävä ja tarkoituksenmukainen vaikuttamiskyky viholliseen on jatkuvasti joukkojen käytettävissä.

Tällaisia operatiivisesti vanhentuneita asejärjestelmiä ovat esimerkiksi miekat, jousipyssyt, katapultit, konepistoolit, pst-tykit ja moottoritorpedoveneet. Myös raskas sinko ja moni muu järjestelmä tulee vielä aikanaan liittymään tähän kerhoon. Toki konepistoolilla voi edelleen surmata vihollisen ja miekalla lyödä pään poikki, mutta sotatekniikan kehitys ja sen luomat operatiiviset tarpeet ovat syrjäyttäneet molemmat astalot museoiden näyttelyesineiksi.

Edellä mainituista tosin pst-tykille olisi edelleen keksittävissä rajoitetusti operatiivista käyttöä, edellyttäen kuitenkin reunaehtona, että A) sitä tarvitse liikutella ja B) sille olisi edelleen tuoreita ampumatarvikkeita saatavilla eikä käyttäjiä tarvitse hakea saattohoitokodista. Kokonaisuutena on kuitenkin edullisempi ratkaisu korvata pst-tykit vaikka raskaalla singolla tai jollain muulla asejärjestelmällä, jolla haluttu vaikutus saadaan aikaiseksi.

Mikä korvaa aikanaan apilaksen? Se on niin sanottu hyvä kysymys.



Heitetään taas pallo ilmaan. Hyvä foorumilainen: mitä vaatimuksia asettaisit apilaksen korvaajalle ja mitä eri seikkoja ottaisit huomioon henkilökohtaista valintapäätöstä tehdessäsi? Mitä tekijöitä pidät tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä? Mikä olisi hyvä ja mikä aivan paska?

Oletetaan lähtökohtaisesti, että uuden järjestelmän toimintaperiaate on edelleen tyhmällä onteloraketilla tai jopa tandem-kärjellä varustettu raskas kertasinko. Jos heti kalkkiviivoilla on suureksi epäonneksi todettava, että varteenotettavaa ja vaatimukset täyttävää vaihtoehtoa ei nykymarkkinoilta löydy, niin silloin valitkaa joku muu tarkoitukseen sopiva, vaikkakin toimintaperiaatteeltaan erilainen vaihtoehto (esim. NLAW tai joku muu). Lisäksi perustele valintasi.

Ota koppi!



Mitä tarkoitat tällä?

Eikö Suomessa väsätty vielä uutta 100mm moottorilavettista pst-kanuunaa 90-luvulle tultaessa. Siinä oli jollain taholla päässyt harkinta pettämään ja vanhaa lähdetty korvaamaan uudella samanlaisella. Onneksi tuo hanke ei toteutunut. Raskas sinkohan on meillä ollut käytössä sellaisella tasolla, joka käytännössä poistuu. Jäykkää torjuntaa harjoittavien joukkojen poistuessa Nlaw tuo lisää ominaisuuksia, joita uusi käytytötapa edellyttää. Silti ne vanhatkin hommat hoituvat, jos sellaisiin ajaudutaan.

Mitä kokoonpanoihin tulee, niin olen ollut havaitsevinani ne pst-kalujen osalta reippaastikin kevyemmiksi kuin ulkomaiset verrkokkipataljoonat ja-prikaatit. Onneksi tuo ei ole koko totuus, koska niitä pelimerkkejä, tässä tapauksessa ns. ylijohdon joukkoja, kuitenkin löytyy avuksi silloin, kun tarve on huutava ja isänmaan etu vaatii.
 
Nyt kun pojat puhuu että NLAW ei muka sopisi APILAKSEN korvaajaksi niin voisko joku laittaa ihan kongreettisia syitä miksi. Joku mainitsi kaarevan lentoradan ja esteiden vaikutuksen ampuma-alalla? Tuhovaikutus maalissa? Hinta?

Mielestäni se sopii erinomaisesti korvaamaan APILAKSEN sekä myös Mustin ja raskaammista PST-ohjuksista ei tässä yhteydessä pitäisi keskustella ollenkaan.
 
Itse vertasin sitä raskaaseen sinkoon, koska se olisi aikaisemmin se väline joka tukisi kärjessä olevan komppannian toimintaa.

Kaikki pataljoonan suoraan ja epäsuoraan ammuntaan kykenevät aseet tukevat sen komppanioiden taistelua kaikissa taistelulajeissa. Pelkästään sen perusteella yhtäläisyysmerkin vetäminen nykyaikaisen ohjuksen ja vuosikymmeniä vanhan sinkoaseen välille on ontuvaa. Yhteistä näille on, että molemmat kykenevät panssariajoneuvojen tuhoamiseen ja molemmissa on etunsa sekä haittansa, mutta kumpikaan ei korvaa 1:1:een toinen toistaan eikä ole tarkoituskaan. Sen sijaan molemmat täydentävät toisiaan ja lisäävät pst:n suorituskykyä.

Kun raskas sinko putoaa lopulta luiskaan, on sen jälkeen harkittava korvaavan järjestelmän hankkimista tilalle. Huomioiden sotatekniikan kehityksen länsimaissa, korvaava ase ei suurella todennäköisyydellä tule enää olemaan sinko.

Eikö Suomessa väsätty vielä uutta 100mm moottorilavettista pst-kanuunaa 90-luvulle tultaessa. Siinä oli jollain taholla päässyt harkinta pettämään ja vanhaa lähdetty korvaamaan uudella samanlaisella. Onneksi tuo hanke ei toteutunut. Raskas sinkohan on meillä ollut käytössä sellaisella tasolla, joka käytännössä poistuu. Jäykkää torjuntaa harjoittavien joukkojen poistuessa Nlaw tuo lisää ominaisuuksia, joita uusi käytytötapa edellyttää. Silti ne vanhatkin hommat hoituvat, jos sellaisiin ajaudutaan.

Mitä kokoonpanoihin tulee, niin olen ollut havaitsevinani ne pst-kalujen osalta reippaastikin kevyemmiksi kuin ulkomaiset verrkokkipataljoonat ja-prikaatit. Onneksi tuo ei ole koko totuus, koska niitä pelimerkkejä, tässä tapauksessa ns. ylijohdon joukkoja, kuitenkin löytyy avuksi silloin, kun tarve on huutava ja isänmaan etu vaatii.

Mainitsemaasi pst-tykkiä kehiteltiin vielä joskus 80-90-lukujen vaihteen tienoilla ja hanke eteni prototyyppiasteelle asti. Siitä kuitenkin lopulta luovuttiin, mikä oli varmasti ihan hyvä ratkaisu. Kyllä se olisi osuessaan pystynyt vaunun tuhoamaan, mutta samat resurssit on varmasti ollut tuohon aikaan hyödyllisempää sijoittaa pst-tykkipuuhastelun sijaan vaikka apilaksiin, pst-ohjuksiin, raskaisiin sinkoihin sekä näiden ampumatarvikkeisiin ja koulutukseen. Tykin prototyyppi on nykyisin nähtävillä panssarimuseossa. Sitä tarkasteltaessa tuskin jää epäselväksi, että todellisessa tilanteessa 80- ja 90-luvun itäkalustoa vastaan aseen ja sen käyttäjien toimintaperiaate olisi todennäköisesti ollut kertakäyttöinen.
 
Heitetään taas pallo ilmaan. Hyvä foorumilainen: mitä vaatimuksia asettaisit apilaksen korvaajalle ja mitä eri seikkoja ottaisit huomioon henkilökohtaista valintapäätöstä tehdessäsi? Mitä tekijöitä pidät tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä? Mikä olisi hyvä ja mikä aivan paska?

Oletetaan lähtökohtaisesti, että uuden järjestelmän toimintaperiaate on edelleen tyhmällä onteloraketilla tai jopa tandem-kärjellä varustettu raskas kertasinko. Jos heti kalkkiviivoilla on suureksi epäonneksi todettava, että varteenotettavaa ja vaatimukset täyttävää vaihtoehtoa ei nykymarkkinoilta löydy, niin silloin valitkaa joku muu tarkoitukseen sopiva, vaikkakin toimintaperiaatteeltaan erilainen vaihtoehto (esim. NLAW tai joku muu). Lisäksi perustele valintasi.

Ota koppi!

Suunnitteluosaston (kunnianhimoiset) speksit:
  • Riittävän edullinen (Pitää kyetä hankkimaan +1000 kpl per kolmipataljoonainen prikaati - hinnan tulisi siis olla selvästi halvempi kuin NLAW:n)
  • Tehokas kantama vähintään 250 metriä
  • Läpäisee ERA-palikoilla varustetun nykyaikaisen taistelupanssarivaunun kaikista sektoreista
  • Tehokas Arenan ja Shtoran kaltaisia järjestelmiä vastaan
  • Pimeätoimintakykyinen

Itselläni ei ole tiedossa yhtäkään kaikki ehdot täyttävää asetta. Potentiaalisia vaihtoehtoja ovat: APILAS, AT-4, NLAW ja RPG-30 sekä ohjuksista Spike-SR. (Otan tähän mukaan myös Apilaksen, koska oletan tuontantolinjaston olevan koipussitettu ja siten käynnistettävissä uudelleen, kunhan tilaus on enemmän kuin pari tuhatta asetta.)

APILAS

+Edullinen
+Varma ja koeteltu
+Tunteeton softkill järjestelmille
+Pimeätoimintakyky erillisellä tähtäimellä
-Ei omaa tandem-kärkeä: läpäisy nykyvaunuja vastaan kyseenalainen, edes sivusta
-Arena on ylitsepääsemätön este
-Huoltovarmuus: muut käyttäjät puuttuvat (ainakin pian, jos ei vielä), tuotanto lopetettu

AT-4

+Halvin
+Varma ja koeteltu
+Tunteeton softkill järjestelmille
+Huoltovarmuus: paljon käyttäjiä, tuotanto käynnissä
+Pimeätoimintakyky erillisellä tähtäimellä
+Kevyin
-Ei omaa tandem-kärkeä: läpäisy nykyvaunuja vastaan kyseenalainen, edes sivusta ilman ERA-palikoita
-Arena on ylitsepääsemätön este


RPG-30

+Tunteeton softkill järjestelmille
+Tandem-kärki: läpäisyn pitäisi riittää nykyvaunuja vastaan kaikkialta, edestä varauksin
+Arena (lienee) läpäistävissä
?Edullinen (Uskoakseni hivenen kalliimpi kuin Apilas, mutta selvästi edullisempi kuin NLAW tai Spike-SR)
?Varma ja koeteltu (Pienet vihreät miehet ja separatistit Ukrainassa?)
?Pimeätoimintakyky

-Kantama
-Huoltovarmuus: ystävällismieliset lähialueen valtiot eivät käytä, suunnittelu ja tuotanto Venäjällä


NLAW

+Edellisiä tarkempi (ainakin testeissä ja teoriassa)
+Kantama

+Tunteeton softkill järjestelmille
+Huoltovarmuus: käyttäjiä lähiympäristössä, suunnittelu ja tuotanto Länsi-Euroopassa
+Pimeätoimintakyky erillisellä tähtäimellä
?Top Attack EFP-panoksella: läpäisyn pitäisi riittää nyt, mutta tulevaisuus avoin
-Kallis
-Arena on ylitsepääsemätön este
-Uusi ja koettelematon

Spike-SR

+Tarkin (ainakin teoriassa)
+Kantama
+Tandem-kärki: läpäisyn pitäisi riittää nykyvaunuja vastaan kaikkialta
+Integroitu pimeätoimintakyky
?Herkkyys softkill järjestelmille (hakupään sokaisu laserilla, maalin herätteen muokkaaminen puuksi tms.)
-Kallein
-Arena on ylitsepääsemätön este
-Huoltovarmuus: ei käyttäjiä, suunnittelu ja tuotanto Israelissa
-Uusi ja koettelematon (aseena ja asetyyppinä, valmistajalla kuitenkin kokemusta pst-ohjuksista)


Näiden seikkojen valossa voittaja on... RPG-30! RPG-30 täyttää vaatimukset parhaiten: hinta on kohtalainen, läpäisy on vähintään kohtalainen ja lisäksi ase pärjää hyvin torjuntajärjestelmiä vastaan. On kuitenkin hyvin mahdollista, että Venäjä kieltäytyisi myymästä sitä meille. Tässä tapauksessa lähtisin tiedustelemaan valmistajia ja baltteja, että olisiko heillä kiinnostusta moderniin raskaaseen kertasinkoon. AT-4:stä oli 1990-luvun alussa kehitteillä 120 mm versio, joka olisi läpäissyt sen aikaiset taistelupanssarivaunut myös edestä. Oletettavasti sitä työtä voisi hyödyntää vielä 20 vuotta myöhemminkin. Uskoakseni Israelista kyllä löytyisi paras tarjous ja Viro voisi laajentaa käyttäjäpoolia: Spiken tandem-kärki viemäriputkeen, rautatähtäimet ja Picatinny-kisko kylkeen ja vihreä maali päälle.

Jos tarjoukset olisivat aivan kohtuuttoman kalliita, niin sitten kisa käytäisiin NLAW:n ja Spike-SR:n välillä. Spike-SR olisi todennäköisesti oma valintani kohonneen osumatarkkuuden ja tuhoamistodennäköisyyden takia. Mielestäni siitä kannattaa maksaa parikin kymppitonnia lisää NLAW:n verrattuna, määrä jää pieneksi kummalla vaihtoehdolla hyvänsä. Olisimme myös ensimmäinen asiakas, jolloin saisimme luultavasti hieman alennusta.


Kyllä. NLAW on kevyt ja kompakti väline, joka soveltuu mainiosti liikkuvan joukon kevyeksi pst-ohjuskalustoksi. Sen vertailukohde ei kuitenkaan ole raskas sinko, vaan muut pst-ohjukset, jotka ovat NLAW verrattuna kaikkine varusteineen ja ampunatarvikkeineen raskaita sekä liikkuvuudeltaan kömpelöitä. Lisäksi myös hinnaltaan kalliimpia.

Mielestäni NLAW:n vertailukohde on nimenomaan raskas kertasinko. NLAW ei osaa hakeutua itsenäisesti maaliin, vaan se pohjaa käyttäjän ennen laukaisua antamaan dataan. Siispä maalin liikkeen muuttuminen johtaa pidemmillä etäisyyksillä helposti ohilaukaukseen. Siinä se eroaa moderneista panssarintorjuntaohjuksista, jotka hakeutuvat maaliin huolimatta maalin pysähtymisestä tai liikkeelle lähdöstä. NLAW on siis erittäin riippuvainen käyttäjän tarkkuudesta maalin seurannassa, kuten raskas kertasinkokin, vaikka osumatarkkuus onkin jonkin verran parempi. Toinen itseäni häiritsevä asia on NLAW:n EFP-ammus: se läpäisee vaunun katon nyt, mutta kuinka hyvin se pärjää tulevaisuudessa? ERA ja paksumpi panssarointi, riittääkö läpäisy? Moderneista panssarintorjuntaohjuksista taas löytyy lähes järjestään tandem-kärki, eikä vaunujen kylkien panssaria ole varaa kasvattaa loputtomasti. Samaten NLAW:n kantama on lähempänä raskasta kertasinkoa kuin panssarintorjuntaohjusta, vaikka tämä ei suomalaisessa maastossa olekaan niin merkityksellistä.
 
EDIT: Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen julkaisu "Reorganisation of the Russian Armed Forces 2005-2015", Davis Petraitis, Helsinki, 2012, vahvistaa alla mainitut määrät karkeasti oikeiksi JOS edelleen jostain syystä käytetään sattumanvaraisena esimerkkinä juurikin venäläistä prikaatia.

Siis:

41 tstpsv
120 rynpsv/pskuljajon
36 PsH
18 RsRakh
ynnä muut sälät.

**************

Russian Independent Motor Rifle Brigade
(about 4,500 personnel)

Command Company

Signal Battalion
- HQ
- 2 x Signal Companies

1x or 2x Tank Battalion(s) (usually 1)
- HQ: 1 x MBT
- 4 x Tank Companies with each 10 x T72/T-80/T-90

3 x Motor Rifle Battalions
- HQ
- 3 x Motor Rifle Companies: 10 x BMP or BTR or MT-LB
- Mortar Company: 6 x 120mm Mortars 2B11/2S12 or 6 x 82mm Mortars 2B14
- AGL platoon: 3 x BMP or BTR, 6 x AGS-30 AGL
- Antitank platoon: 3 x BMP or BTR, 6 x AT4/AT13/AT14
- Recon platoon: 1 x BMR-K, 2 BMP or 3 x BTR
- Engineer platoon
- Logistic platoon
- Medical platoon

Artillery Command and recon battery
2 x SP howitzer battalions
- HQ
- 3 x SP Howitzer Batteries: 6 x 2S3M or 2S19 152mm SP Howitzers or 6 x 2S1 122mm Howitzers

Rocket launcher battalion
- HQ
- 3 x MLRS Batteries: 6 x BM21

Antitank Battalion
- HQ
- 1-2 AT Gun Batteries: 6 x 100mm MT-12 AT-Gun, should be replaced with 6 x 2S25 Sprut
- 1-2 ATGM Batteries: 9-12 x 9P148 (AT-5) or 9-12 x 9P149 (AT-6), should be replaced with 12 x 9P162 (BMP3 with AT-14 Kornet)

Air defence missile battalion
- HQ
- 3 x Heavy AD Batteries: 4 x SA-8 or 4 x SA-15 or 2 SA-11

Air defence missile - artillery battalion
- HQ
- 1 x SP AD Gun Battery: 6 x ZSU-23-4 or 2S6
- 1 x AD Battery: 6 x SA-13
- 1 x AD Battery: 27 x SA-14

Recon Company: 4 x BMR-K, 6 x BMP oder 10 x BTR

NBC Defence Company

Engineer Battalion
- HQ
- Engineer sapper company
- Engineer construction company
- Engineer technical company
- Pontoon bridge company

Maintenance battalion
- HQ
- Tracked Vehicle Maintenance Company
- Tracked Vehicle Maintenance Company
- Ordnance/Weapons Maintenance Company
- Electronic Maintenance company
- Combat Recovery Company

Supply battalion
- HQ
- 3 x Transport Companies
- Support Company
Medical company

+ garrison services

Tämä on mielenkiintoista. Kaikenlainen huolto on aika korkealla, yleensä prikaatitasolla. Lisäksi se meidän viimeisin sotapeli, jossa oli vastassa tankkeja, eikä mitään vihreitä miehiä, näyttäisi olleen kohtuullisesti vahvistettua vihollista vastaan.
 
Kaikki pataljoonan suoraan ja epäsuoraan ammuntaan kykenevät aseet tukevat sen komppanioiden taistelua kaikissa taistelulajeissa. Pelkästään sen perusteella yhtäläisyysmerkin vetäminen nykyaikaisen ohjuksen ja vuosikymmeniä vanhan sinkoaseen välille on ontuvaa. Yhteistä näille on, että molemmat kykenevät panssariajoneuvojen tuhoamiseen ja molemmissa on etunsa sekä haittansa, mutta kumpikaan ei korvaa 1:1:een toinen toistaan eikä ole tarkoituskaan. Sen sijaan molemmat täydentävät toisiaan ja lisäävät pst:n suorituskykyä.

Kun raskas sinko putoaa lopulta luiskaan, on sen jälkeen harkittava korvaavan järjestelmän hankkimista tilalle. Huomioiden sotatekniikan kehityksen länsimaissa, korvaava ase ei suurella todennäköisyydellä tule enää olemaan sinko.


.

Olemme samoilla linjoilla. Ilmaisemme kuitenkin itsemme eri sanoilla.

Ennen NLAW:n hankintaa murtokohtaan/tavoitteeseen päässeen jalkaväkikomppanian järeä pst-aseistus olisi ollut Musti. Jos se olisi saatu revittyä koukkauksen mukana asemiin.

Siitä vertaus.

Nyt tämä järeä pst-aseistus on vaihdettu seuraavaan sukupolveen. Joka tuo mukanaan uusia etuja ja haittoja.
 
Mainitsemaasi pst-tykkiä kehiteltiin vielä joskus 80-90-lukujen vaihteen tienoilla ja hanke eteni prototyyppiasteelle asti. Siitä kuitenkin lopulta luovuttiin, mikä oli varmasti ihan hyvä ratkaisu. Kyllä se olisi osuessaan pystynyt vaunun tuhoamaan, mutta samat resurssit on varmasti ollut tuohon aikaan hyödyllisempää sijoittaa pst-tykkipuuhastelun sijaan vaikka apilaksiin, pst-ohjuksiin, raskaisiin sinkoihin sekä näiden ampumatarvikkeisiin ja koulutukseen. Tykin prototyyppi on nykyisin nähtävillä panssarimuseossa. Sitä tarkasteltaessa tuskin jää epäselväksi, että todellisessa tilanteessa 80- ja 90-luvun itäkalustoa vastaan aseen ja sen käyttäjien toimintaperiaate olisi todennäköisesti ollut kertakäyttöinen.

Sääli ettei tuota kotimaista ihmekanuunaa hankittu sarjana. Siinäpä olisi nimittäin oiva laite alueellisille tst-osastoille. Pst-ase jolla voi ajaa suoraan kosketukseen. Kuinkahan olisi kläynyt meikäläisen pst-komppanian ja keltaisen psv-komppanian kohtaamistaistelussa? :rolleyes:

Edit

Tampellan 100PstK oli siis tällainen:

http://www.panoramio.com/m/photo/79114377

Ja tästä kaavailtiin kovaa luuta 1990-luvun maavoimille
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä usko, että maalina olevan vaunun hidastuksella tai kiihdyttämisellä olisi mitään käytännön merkitystä NLAW:lla ammuttaessa, kun ohjus huitaisee tuon 600 metriä äärikantamallekin 2,5 sekunnissa... Siinä ajassa ei 15-60 tonnia painava ajoneuvo kerta kaikkiaan ehdi jarruttaa tai kiihdyttää niin paljon, että laukaus menisi kokonaan ohi, varsinkaan kun käytännön etäisyydet lienevät useinmiten selvästi lyhyemmät ( kukaan tuskin haluaa ampumalla kokeilla, että onko vaunu kantamalla vai ei). Osumakohta tietysti muuttuu, mutta siksi pitääkin tähdätä keskelle.
 
En kyllä usko, että maalina olevan vaunun hidastuksella tai kiihdyttämisellä olisi mitään käytännön merkitystä NLAW:lla ammuttaessa, kun ohjus huitaisee tuon 600 metriä äärikantamallekin 2,5 sekunnissa... Siinä ajassa ei 15-60 tonnia painava ajoneuvo kerta kaikkiaan ehdi jarruttaa tai kiihdyttää niin paljon, että laukaus menisi kokonaan ohi, varsinkaan kun käytännön etäisyydet lienevät useinmiten selvästi lyhyemmät ( kukaan tuskin haluaa ampumalla kokeilla, että onko vaunu kantamalla vai ei). Osumakohta tietysti muuttuu, mutta siksi pitääkin tähdätä keskelle.

Onhan tuo joka tapauksessa kaiken järjen mukaan paljon luotettavampi väline kuin sinko, jonka ampuja arvioi etäisyyttä ja ennakkoa silmämääräisesti. Siinä tulee hyvin helposti huti vaikka maali ajaisi samaan suuntaan samalla nopeudella koko suorituksen ajan.
 
En kyllä usko, että maalina olevan vaunun hidastuksella tai kiihdyttämisellä olisi mitään käytännön merkitystä NLAW:lla ammuttaessa, kun ohjus huitaisee tuon 600 metriä äärikantamallekin 2,5 sekunnissa... Siinä ajassa ei 15-60 tonnia painava ajoneuvo kerta kaikkiaan ehdi jarruttaa tai kiihdyttää niin paljon, että laukaus menisi kokonaan ohi, varsinkaan kun käytännön etäisyydet lienevät useinmiten selvästi lyhyemmät ( kukaan tuskin haluaa ampumalla kokeilla, että onko vaunu kantamalla vai ei). Osumakohta tietysti muuttuu, mutta siksi pitääkin tähdätä keskelle.

Viittäkymppiä ajava vaunu kulkee sekunnissa melkein 14 metriä. Jos tähtäyspiste on keskellä vaunua, niin ohimenon riski on todellinen vaunun vauhdin tai suunnan muuttuessa. Enkä tarkoita nyt NLAW:n laukauksen havaitsemista vaan ihan spontaania tilanteenmukaista liikettä.
 
Onhan tuo joka tapauksessa kaiken järjen mukaan paljon luotettavampi väline kuin sinko, jonka ampuja arvioi etäisyyttä ja ennakkoa silmämääräisesti. Siinä tulee hyvin helposti huti vaikka maali ajaisi samaan suuntaan samalla nopeudella koko suorituksen ajan.

Näin on. Ohjesäännössä lukee jotenkin siihen tyyliin, että "sinkoaseella tulee pyrkiä ampumaan miinoitteeseen pysähtynyttä vaunua." Sama suomeksi: liikkuvaan vaunuun ei singolla osu.
 
Niin, mutta kysehän ei ole siitä, kuinka nopeasti vaunu liikkuu, vaan siitä, kuinka nopeasti se kiihtyy tai hidastuu. Jos esim. hidastuminen viidestä kympistä neljään kymppiin vie ohjuksen lentoajan verran (esim. 2 sek. 400+ metriä), niin osumapaikka on maximissaan alle 3 metriä pielessä (n. 14m/s vs. 11 m/s) ja silloinkin vain, jos jarrut lämätään pohjaan juuri samalla hetkellä, kun ohjus laukaistaan. Jos tähtäyspiste on keskellä vaunua, niin osuma tulee keulaan, mikäli vaunun keula on yli kolme metriä tähtäyspisteestä eteenpäin.

Tietysti vaunujen liikettä pyritään hidastamaan kaikin keinoin, viittä kymppiä porhaltava vaunu lienee vaikeimmasta päästä osuttavia.
 
NLAWin hinta lienee 25000 euroa per kappale. Olisiko parempi ostaa sillä hinnalla 25 uutta kessiä, jotta kaikille joukoille olisi panssarintorjuntaa vaiko ei, on kysymys, jota on asiallista pohtia. Jos joukkueella on kaksi NLAWia niin millä todennäköisyydellä se saa tuhottua niillä edes yhden taisteluvaunun, jos oletetaan, että vaunulla voi olla vieläpä omasuojajärjestelmä? Entäpä, jos joukkueella on 50 uutta kessiä niin millä todennäköisyydellä se saa tuhottua niillä edes yhden taisteluvaunun ja miten monta rynnäkkövaunua ja muuta? Miettikää sitä. Rahat kun eivät riitä kaikkeen ja nuo hankintamäärät ovat molemmissa olleet käsittääkseni aika vaatimattomia. Eri asia toki olisi, jos meillä olis antaa joukkuetta kohden vaikka 48 kessiä ja 2 NLAWia tai vaikka 40 kessiä ja 10 NLAWia. Mutta ei ole.
 
NLAWin hinta lienee 25000 euroa per kappale. Olisiko parempi ostaa sillä hinnalla 25 uutta kessiä, jotta kaikille joukoille olisi panssarintorjuntaa vaiko ei, on kysymys, jota on asiallista pohtia. Jos joukkueella on kaksi NLAWia niin millä todennäköisyydellä se saa tuhottua niillä edes yhden taisteluvaunun, jos oletetaan, että vaunulla voi olla vieläpä omasuojajärjestelmä? Entäpä, jos joukkueella on 50 uutta kessiä niin millä todennäköisyydellä se saa tuhottua niillä edes yhden taisteluvaunun ja miten monta rynnäkkövaunua ja muuta? Miettikää sitä. Rahat kun eivät riitä kaikkeen ja nuo hankintamäärät ovat molemmissa olleet käsittääkseni aika vaatimattomia. Eri asia toki olisi, jos meillä olis antaa joukkuetta kohden vaikka 48 kessiä ja 2 NLAWia tai vaikka 40 kessiä ja 10 NLAWia. Mutta ei ole.

Sanotaan vaikka näin, että tankit toimisivat huomattavasti röyhkeämmin, jos tietäisivät että mitään NLAW:n kaltaista ei ole vastassa. Omasuojajärjestelmä toki tekee asiasta monimutkaisemman, mutta minkäs teet? Kessejäkään et pääse kerralla ampumaan kovin montaa yhteen maaliin, joten omasuojajärjestelmä tehoaa siihen ensimmäiseen ylläkköön, ja sen jälkeen tankki vetäytyy hieman ja hakee asemaa, josta rankaista lihaisia riidan haastamisesta.
 
Viittäkymppiä ajava vaunu kulkee sekunnissa melkein 14 metriä. Jos tähtäyspiste on keskellä vaunua, niin ohimenon riski on todellinen vaunun vauhdin tai suunnan muuttuessa. Enkä tarkoita nyt NLAW:n laukauksen havaitsemista vaan ihan spontaania tilanteenmukaista liikettä.

Joo, osuma ei ole takuukamaa, mutta huomattavasti korkeampi kuin "tyhmällä" ammuksella. Ihminen ei kuitenkaan kerkeä reagoida tuohon laukaukseen, etenkään jos kuski ei itse näe laukausta. Ihmisen reaktio nopeus on n.1-1,5 sekunttia.

Jos taas vaunu liikkuu 50km/h, niin mahtaako se keretä tähystämään miinoja? Etenkään jollakin sivutiellä? Tai jos kerkeää, niin kaivetaan niitä miinansijoja ihan piruillaksemme joka paikkaan.
 
Back
Top