Puolustusvoimat ostamassa lisää Leopard-panssarivaunuja

Ei kai kukaan vaununjohtaja voi merkata vihollisen tankkeja tuollaiseen systeemiin, vaan jos yksittäisiä vaunuja merkataan, niin se on vaikkapa lennokilta tulleen tiedon perusteella. Tarkoitus on välittää tietoa vihollisen asemista mahdollisimman tosiaikaisesti, jotta vaunumiehistöt osaavat vaikkapa suunnata putket oikeaan suuntaan, kun tulevat aukealle. Ja jos tuon perusteella aletaan tykistöä tilaamaan, niin se menee varmaan puhevietin välityksellä, eli "laitatko tykistöä siihen isoon klönttiin (se joka merkitsee vihollisen jalkaväkeä) vihollisia? Hoidamma tykeillä tankit."

Tai voihan se joukkueen johtajakin tehdä merkintöjä tuolle kartalle, olettaen että hänellä on aikaa tehdä se, eli yleensä sitten kun ampuminen loppuu, esim. jos joudutaan vetäytymään. Silloin voidaan merkata vihollisen asemia, joita ei saatu tuhottua.

Muistelen lukeneeni amerikkalaisten 90-luvun versiossa tuon olleen mahdollista. Ajatus tuolloin oli, että jokainen voisi tuottaa tieto järjestelmään. Onko se käytännössä järkevää, on tietysti toinen asia.
 
Muistelen lukeneeni amerikkalaisten 90-luvun versiossa tuon olleen mahdollista. Ajatus tuolloin oli, että jokainen voisi tuottaa tieto järjestelmään. Onko se käytännössä järkevää, on tietysti toinen asia.

Onhan siinä etunsa, mutta veikkaan silti sen olevan joku muu, joka merkkaa ne maalit, kuin se tankki jolla on parhaat aseet sen hajottamiseen.
 
Veikkaan, että paras tuollaisen tilannetiedon syöttäjä olisi joku porukka, joka kulkee ihan sitä varten luodussa ajoneuvossa joukkojen läheisyydessä ja joka saisi reaaliaikaista kuvaa vaunujen sensoreista itselleen. Okei, tiedonsiirtorajoitukset tulevat vastaan, ei toimi, tiedetään, mutta siis ajatuksena niinkuin olisi mainio. Jokaisella vaunulla olisi vaikka yksi tai kaksi ukkoa "takana" syöttämässä tietoa vaunusta ja vaunuun, ohjaamassa tavallaan toimintaa.

Toisaalta, ei luulisi olevan vaikeata yhdistää vaunujen tulenjohtoa tuohon systeemiin: Kun vaunu mittaa jonkun kohteen etäisyyden, samalla tieto siitä tuonne systeemiin ja muille vaunuille samantien. Koska tiedetään ko. vaunun sijainti, mittaussuunta ja mittausetäisyys, on helppo vetää "viiva" vaunusta sinne minne se on "merkkaamassa" justiinsa oikeaan pisteeseen ja tietysti jos vaunu ampuu sinne, niin tieto siitäkin tuonne systeemiin mistä ja minne se murkula lentää. Kyllä siitä tyhmempikin mosuri tajuaa ruutua vilkaisemallakin, missä päin tankit näkevät jotain mielenkiintoista ja ampuvat ja osaavat siitä tehdä omat johtopäätöksensä. Kookoon jälki ja merkki vielä kolmanneksi niin siinä se. Jos "osumat" jäävät vielä hetkeksi kartalle "luodinjälkinä", niin tyhmempikin muistaa, mihin vaunut ovat ampuneet eli missä niitä maaleja on ollut ja mitä ne ovat olleetkin (jalkaväkeä vaiko ajoneuvoja). Ei sen systeemin tuon monimutkaisempi tarvitse olla antaakseen pirusti tietoa omista vaunuista ja vihollisista ja toimenpiteistä. Simppeli, varmasti helppo ja halpa toteuttaa ja toimiva. Tiedonsiirtotarvekin on täysin minimaalinen, eihän se tarvitse kertoa kuin "vaunuXpaikkaYmittasiZampuiNpaikkaanA" ja muiden vaunujen tietokoneet pystyvät siitä merkkaamaan omille ruuduilleen tuon kaiken tiedon justiinsa kohdalleen! Olisiko tuossa ideaa hei?!?
 
Omaamatta mitään kokemusta kyseisen tyyppisitä järjestelmistä, pakko sanoa, Hessukessun ajatuksen juoksussa on kyllä perää.
Kun vaunu kohtaa vihollisen ei sitä joka tilanteessa aleta ampumaan heti, silloin automaattinen järjestelmä voi luoda "täpän" kartalle ja komppaukko tietää taas enemmän.
 
Tuossa on järkeä, mutta ehkä tuossa mennään hieman liian monimutkaiseen, jos yksittäisiä maaleja aletaan syöttää systeemiin. Ei ne siellä kuitenkaan erotu yksittäiset viholliset. Tuo ehdotus aseiden tulesta on ihan hyvä, se auttaa johtajaa arvioimaan, että mikä vaikutus tulella on kohteessa (ehkä kuitenkin vasta käytännön kokemuksesta) ja mikä vielä tärkeämpää, jos joku vihollisosasto on jäämässä kokonaan huomaamattomaksi. Mutta itse tuo systeemi, niin näkisin, että siellä tarvitsee kartalla näkyä vain klöntti, joka kuvaa vihollisen summittaisia asemia. Vihollisen määriä ei sinällään tarvitse esittää, joskin siihen voisi olla jotakin ikoneita, mutta edelleenkin aika summittaisesti, niin kukaan ei ala sokeasti luottamaan siihen.

Tarkoitushan tuolla on vain se, että tankkien miehistöt tietävät mihin suuntaan katsoa, kun tulevat aukiolle ja siten saavat vihollisen tähtäimeen mahdollisimman nopeasti ja samalla tietävät mihin suuntaan tähystää vihollistulen varalta. Sen jälkeen vaan ammutaan kunnes vihollista ei enää ole.

Tämä siis tankkien tapauksessa. Ylemmän tason komentajalla saattaisi sitten olla tarkempi systeemi, mutta samalla myös suurempi näyttö.

Eli systeemi voisi olla se, että sormella näytetään kosketusnäytöltä se karttapiste missä vihollisia on ja lääpitään sillä sormella sitä pistettä isommaksi sitä mukaan mitä isommalla alueella vihollisia oletetaan olevan. Siihen sitten voidaan jotenkin merkata mitä tyyppiä vihollinen on, jotta voidaan valkata vaarallisimmat ensin. Ja sitten tämä ilmoitus lähetetään eteenpäin, ylempänä voi olla sitten joku joka päättää, että miten laajalle se tieto jaetaan.

Tykistöllä taas on sitten sellainen systeemi, jolla voidaan kertoa, että minne ammutaan ja milloin ei ammuta lisää. Ja varmaan johtopuolella on sitten joku systeemi käytettävissä olevista resursseista. Tämä toki voisi toimia ihan korkkitaululla, jossa on kaikki alueella olevat patterit ja sitten niiden vieressä vaikka värilliset merkit siitä, että mikä on yksikön tila, eli valmis ampumaan, tarttee ammuksia, liikkeellä, vihollisen tulen alla tms. Tietokoneella tietenkin näkyisi myös se, että miten kauas kukin patteri yltää ja mikä on kenenkin ampumasektori. Siitä sitten kartalta valitaan piste ja saadaan tieto pattereista jotka kykenevät siihen ampumaan ja miten nopeaan. Sitten napsautetaan sopivaa patteria ja patterille menee tulikomento. Tai periaatteessa homma voisi toimia sitenkin, että komentaja antaa koordinaatit ja kaikki valmiit patterit saavat siitä tiedon, nopein sitten ampuu siihen, tämä sopisi niihin tilanteisiin, jossa kaikilla pattereilla on tehtävä alla, niin patterin johto saa tiedon seuraavasta tehtävästä nopeammin. Nyky kalustolla ei ehkä saa ihan täyttä hyötyä tuosta, mutta ehkäpä tulevaisuudessa...
 
Alle 25000km olivat kaikki vaunut jotka muutama vuosi sitten olivat varusmieskäytössä. Kilometrien puolesta en näe syytä etteikö leo2 kestäisi niitä loputtomasti, kaikki telakoneiston osat on vaihdettavissa erittäin nopeasti. MTU:n voimapaketteja saa vieläkin tehdasuutena valmistajalta. Jousituksen vääntötankojen vaihtoon voi kulua vähän enemmän aikaa kun kulkevat vaunun lattiassa rungon toiseen laitaan. Koskaan ei tosin tarvinnut noita irroittaa/vaihtaa, ehkä saksalainen insinööri on kehitellyt siihenkin helpon systeemin.

En ikävä kyllä löytänyt enää sitä juttua jossa käsiteltiin museoitujen vaunujen yhteydessä täyshuoltorajoja, mielestäni museoidun BMP-1K vaunun mittarissa oli n.15 000km ja todettiin että sillä olisi ollut edessään täyshuolto/remontti telojen uusimisineen jne, mutta tulikin komennus museoon. T-72 kohdalla raja oli matalampi olisiko ollut joku 12 000km (museoidussa T-72:ssa ei ollut mittarissa kuin +3000km koska se oli palvellut Itä-Saksassa pelkissä valmiudenkohotusharjoituksissa ja Suomessa ps-koululla)...

Ulkomuistista näitä nyt vähän heittelen, tästä kuitenkin selviää perinteinen itä/länsikaluston välinen elinkaari/huolto filosofia. Ja leopardin kohdalta on siis todettu että varsinaista täysremontin rajaa ei ole edes määritelty. Voihan tosin olla että tämä perustuu pitkälti myös helpommin vaihdettaviin osakokonaisuuksiin jolloin osat vaihtuvat sitä mukaa kun tarve vaatii ilman että koko vaunua tarvii purkaa atomeiksi! Lähinnä tässä nyt vaan pohdin sitä mistä kotimainen kiire A4 mallin modaamiseksi on oikein saannut alkunsa, kyllähän tuollanen 25 000km lukema varmaan alkaa jokatapauksessa jo jotain kertomaan osien kuluneisuudesta erityisesti jos katsotaan koko 100 vaunun massaa ja kohdistetaan katse seuraavalle vuosikymmenelle.
 
Kiire on syntynyt hydrauliikan vuoksi: letkut hapettuneet ja hapertuneet eli torninkääntö on ongelmallista kun hydrauliikkaöljy ei kulje putkistoissa vaan lentelee pitkin seiniä.
 
Kiire on syntynyt hydrauliikan vuoksi: letkut hapettuneet ja hapertuneet eli torninkääntö on ongelmallista kun hydrauliikkaöljy ei kulje putkistoissa vaan lentelee pitkin seiniä.

Saksalainen suihkulähde siis. Ikävuodet tuovat tiettyihin osiin ja laitteisiin armotta pykälänsä, käyttämättömyys on pahinta myrkkyä varmasti juuri hydrauliikalle, samoin tiivisteet yms. syöpyvät armotta.

Minulla seisoi aikanaan lähes uusi saksalainen auto tallissa melkein vuoden. Kun palattuani kiertueelta otin innoissani tuon mainion ajokin käyttöön, niin ensimmäisellä käyttöviikolla siitä pursui öljyä joka mutkasta. Muistin varalta: jakopään stefa, ohjaustehostimen öljykanisterin tiiviste, jarruletku, takapyörien jarrut täysin pois pelistä yms. Merkkihuollossa sanottiin, että elä seisota autoasi. Liekö sitten ps-vaunuilla samat kujeet?
 
Kiire on syntynyt hydrauliikan vuoksi: letkut hapettuneet ja hapertuneet eli torninkääntö on ongelmallista kun hydrauliikkaöljy ei kulje putkistoissa vaan lentelee pitkin seiniä.
Mitä mahtanee olla korjaus
Saksalainen suihkulähde siis. Ikävuodet tuovat tiettyihin osiin ja laitteisiin armotta pykälänsä, käyttämättömyys on pahinta myrkkyä varmasti juuri hydrauliikalle, samoin tiivisteet yms. syöpyvät armotta.

Minulla seisoi aikanaan lähes uusi saksalainen auto tallissa melkein vuoden. Kun palattuani kiertueelta otin innoissani tuon mainion ajokin käyttöön, niin ensimmäisellä käyttöviikolla siitä pursui öljyä joka mutkasta. Muistin varalta: jakopään stefa, ohjaustehostimen öljykanisterin tiiviste, jarruletku, takapyörien jarrut täysin pois pelistä yms. Merkkihuollossa sanottiin, että elä seisota autoasi. Liekö sitten ps-vaunuilla samat kujeet?
Niin mitä tästä opimme. Sanoisin että pikkumarkkinoille on myytävissä sellaista laatua jota ei ihan joka pojalta löydy. Laatu edellä ja tiedetään, että hinta ratkaisee. Hintalaatusuhde on kuitenkin kaiken AjaO. En tiedä onko AMV tässä kohtaa hyvä esimerkki?

 
Viimeksi muokattu:
Veikkaan, että paras tuollaisen tilannetiedon syöttäjä olisi joku porukka, joka kulkee ihan sitä varten luodussa ajoneuvossa joukkojen läheisyydessä ja joka saisi reaaliaikaista kuvaa vaunujen sensoreista itselleen. Okei, tiedonsiirtorajoitukset tulevat vastaan, ei toimi, tiedetään, mutta siis ajatuksena niinkuin olisi mainio. Jokaisella vaunulla olisi vaikka yksi tai kaksi ukkoa "takana" syöttämässä tietoa vaunusta ja vaunuun, ohjaamassa tavallaan toimintaa.

Tällainen systeemihän nimenomaan on käytössä pl. reaaliaikainen tieto vaunujen sensoreista itsestään. En tiedä vain, että kuinka paljon näistä auttaa julkisesti kertoa. Satun kuitenkin tietämään juuri nimenomaisesta asiasta.
 
Tuossa on järkeä, mutta ehkä tuossa mennään hieman liian monimutkaiseen, jos yksittäisiä maaleja aletaan syöttää systeemiin. Ei ne siellä kuitenkaan erotu yksittäiset viholliset. Tuo ehdotus aseiden tulesta on ihan hyvä, se auttaa johtajaa arvioimaan, että mikä vaikutus tulella on kohteessa (ehkä kuitenkin vasta käytännön kokemuksesta) ja mikä vielä tärkeämpää, jos joku vihollisosasto on jäämässä kokonaan huomaamattomaksi.
Siis nimenomaan se oli pointtina, että siitä EI pitäisi mennä monimutkaisempaan. Ei yksittäisten maalien syöttämisessä systeemiin ole järkeä, se vie tolkuttomasti aikaa, kaistaa ja vaivaa sekä on tarpeetonta, koska ne maalit kuitenkin liikkuvat kohta. Tuossa mun systeemissäni järjestelmässä näkyy vain tehdyt etäisyysmittaukset (tai siis niiden lähtöpiste ja maalipiste), tehdyt ammunnat ja omat vaunut. Tyhmempikin osaa niistä päätellä, missä omat on ja missä nähdyt viholliset ovat. Muutahan siihen ei tarvitsisikaan laittaa. Pointtina tuossa on, että tuon tiedon saisi koko taistelunhallintajärjestelmään AUTOMAATTISESTI, eli kenenkään ei tarvitsisi syöttää sinne mitään. Mittaukset ja ammunnat menisivät sinne automaattisesti kun niitä tehdään. Helppoa, edullista ja tehokasta.

Eli systeemi voisi olla se, että sormella näytetään kosketusnäytöltä se karttapiste missä vihollisia on ja lääpitään sillä sormella sitä pistettä isommaksi sitä mukaan mitä isommalla alueella vihollisia oletetaan olevan. Siihen sitten voidaan jotenkin merkata mitä tyyppiä vihollinen on, jotta voidaan valkata vaarallisimmat ensin. Ja sitten tämä ilmoitus lähetetään eteenpäin, ylempänä voi olla sitten joku joka päättää, että miten laajalle se tieto jaetaan.
No tuollainen ehkä sitten tiedustelun tarpeisiin, joilla on aikaa näpytellä ruutua.
 
Mitä mahtanee olla korjaus

Vaihdetaan (modataan) A4,set A6/A7,n. Niissä torninkääntökoneisto on sähköinen. Tämähän tuo etua myös siinä tapauksessa jos syntyy läpäisy. Sitä kuinka iso homma torninkääntö moottorin vaihto on, en tiedä.
Valitettavasti ylä/alakoron säätöön ja tykin rekyylinvaimennuksen ei ilmeisesti löydy hydraalikaan korvaajaa. Voin olla väärässäkin.
 
Tällainen systeemihän nimenomaan on käytössä pl. reaaliaikainen tieto vaunujen sensoreista itsestään. En tiedä vain, että kuinka paljon näistä auttaa julkisesti kertoa. Satun kuitenkin tietämään juuri nimenomaisesta asiasta.

Meinasin itsekkin kirjoittaa siitä minkälainen systeemi vaunukomppaniassa on tai ei ole, mutta kaikki paperit mitä siihen liittyen olen nähnyt oli merkitty salassa pidettäväksi enkä löytänyt tietoa julkisesti googlella. On siis ehkä fiksumpaa olla kertomatta sen enempää, ainakin oman oikeusturvansa takia :)

En ikävä kyllä löytänyt enää sitä juttua jossa käsiteltiin museoitujen vaunujen yhteydessä täyshuoltorajoja, mielestäni museoidun BMP-1K vaunun mittarissa oli n.15 000km ja todettiin että sillä olisi ollut edessään täyshuolto/remontti telojen uusimisineen jne, mutta tulikin komennus museoon. T-72 kohdalla raja oli matalampi olisiko ollut joku 12 000km (museoidussa T-72:ssa ei ollut mittarissa kuin +3000km koska se oli palvellut Itä-Saksassa pelkissä valmiudenkohotusharjoituksissa ja Suomessa ps-koululla)...

Ulkomuistista näitä nyt vähän heittelen, tästä kuitenkin selviää perinteinen itä/länsikaluston välinen elinkaari/huolto filosofia. Ja leopardin kohdalta on siis todettu että varsinaista täysremontin rajaa ei ole edes määritelty. Voihan tosin olla että tämä perustuu pitkälti myös helpommin vaihdettaviin osakokonaisuuksiin jolloin osat vaihtuvat sitä mukaa kun tarve vaatii ilman että koko vaunua tarvii purkaa atomeiksi! Lähinnä tässä nyt vaan pohdin sitä mistä kotimainen kiire A4 mallin modaamiseksi on oikein saannut alkunsa, kyllähän tuollanen 25 000km lukema varmaan alkaa jokatapauksessa jo jotain kertomaan osien kuluneisuudesta erityisesti jos katsotaan koko 100 vaunun massaa ja kohdistetaan katse seuraavalle vuosikymmenelle.

KMW on antanut uusille leoille "takuun/vähimmäiskestorajan" 14000km. Koetin etsiä tähän lähdettä mutten valitettavasti löytänyt, joudumme luottamaan muistiini :) En tiedä koskeeko tuo uusia A6/A7 vaunuja vai onko "takaus" annettu aikanaan myös 2A4 vaunuille. Tarkennetaan sen verran kilometrejä että suurin lukema mitä silloin (joitain vuosia sitten) näin vaunussa oli vähän yli 22 000km, samoin sieltä löytyi vasta n. 2000km ajettuja vaunuja. Kuten sanoin, mielestäni kilometrit eivät ole realistinen mittari vaunun kunnosta. Osia vaihdetaan sitä mukaa kun ne kuluvat ja tärkeämpää on mitä vaunulla on tehty, kuin paljonko sillä on ajettu. Joku tuliasematoiminta missä kiihdytetään täysillä asemaan, peruutetaan täysillä pois, käännytään jyrkästi kohti viereistä tuliasemaa, kiihdytetään sinne täysillä ja kohta taas täysillä pois, ei tuota hirveästi kilometrejä mutta rasittaa voimapakettia/telakoneistoa paljon enemmän kuin kilometrien kerääminen ajoharjoittelussa.

Vaunuille suoritetaan säännöllisesti myös "katsastus", kuten henkilöautoillekkin. Tutkitaan kaiken toiminta ihan rungon rakenteista lähtien.

Kiire on syntynyt hydrauliikan vuoksi: letkut hapettuneet ja hapertuneet eli torninkääntö on ongelmallista kun hydrauliikkaöljy ei kulje putkistoissa vaan lentelee pitkin seiniä.

Varmaa tietoa vai oma päätelmä? Jotkut vaunut todellakin tiputtelivat sitä öljyä silloin tällöin, mutta ainakaan meillä käytössä olleissa eivät aiheuttaneet käytännön ongelmia. Vaunu ilman kunnon hydrauliikkaa on hyödytön vaunu, joten jos ongelmia esiintyy hydrauliikassa enemmänkin niin innokkuus A6 kauppoihin on ymmärrettävää.

Vaihdetaan (modataan) A4,set A6/A7,n. Niissä torninkääntökoneisto on sähköinen. Tämähän tuo etua myös siinä tapauksessa jos syntyy läpäisy. Sitä kuinka iso homma torninkääntö moottorin vaihto on, en tiedä.
Valitettavasti ylä/alakoron säätöön ja tykin rekyylinvaimennuksen ei ilmeisesti löydy hydraalikaan korvaajaa. Voin olla väärässäkin.

Yhdysvalloissa ovat jo pitkään kehittäneet ei-syttyviä hydraulinesteitä panssarivaunuihin. Eiköhän leoihinkin vastaava löydy. Paine on kova ja osuman tullessa ilman täyttävä hydrauliöljy-spray yhdistettynä läpäisevän alikalin/kuparisuihkun kuumuuteen kuulostaa silti fataalilta yhdistelmältä. Sähköinen suuntauskoneisto saattaa tosiaan kyetä jatkamaan toimintaansa osuman/läpäisyn jälkeenkin, kun taas hydraulikoneisto sylkee todennaköisemmin öljyt ulos ja vaunu on hyödytön.
 
Viimeksi muokattu:
Yleisen elämänkokemuksen perusteella, väittäisin kaiken käyttämättömän hydrauliikan kanssa syntyvän ongelmia. Altistuminen lämpötilavaihtelulle vain pahentaa ongelmaa.
 
KMW on antanut uusille leoille "takuun/vähimmäiskestorajan" 14000km. Koetin etsiä tähän lähdettä mutten valitettavasti löytänyt, joudumme luottamaan muistiini :) En tiedä koskeeko tuo uusia A6/A7 vaunuja vai onko "takaus" annettu aikanaan myös 2A4 vaunuille.

Aika; 4:16
 
KMW on antanut uusille leoille "takuun/vähimmäiskestorajan" 14000km. Koetin etsiä tähän lähdettä mutten valitettavasti löytänyt, joudumme luottamaan muistiini :) En tiedä koskeeko tuo uusia A6/A7 vaunuja vai onko "takaus" annettu aikanaan myös 2A4 vaunuille. Tarkennetaan sen verran kilometrejä että suurin lukema mitä silloin (joitain vuosia sitten) näin vaunussa oli vähän yli 22 000km, samoin sieltä löytyi vasta n. 2000km ajettuja vaunuja. Kuten sanoin, mielestäni kilometrit eivät ole realistinen mittari vaunun kunnosta. Osia vaihdetaan sitä mukaa kun ne kuluvat ja tärkeämpää on mitä vaunulla on tehty, kuin paljonko sillä on ajettu. Joku tuliasematoiminta missä kiihdytetään täysillä asemaan, peruutetaan täysillä pois, käännytään jyrkästi kohti viereistä tuliasemaa, kiihdytetään sinne täysillä ja kohta taas täysillä pois, ei tuota hirveästi kilometrejä mutta rasittaa voimapakettia/telakoneistoa paljon enemmän kuin kilometrien kerääminen ajoharjoittelussa.

Juu mutta kyllähän kaikille vaunuille kertyy ainakin täällä meillä suurinpiirtein tietyllä samalla kaavalla niin kevyitä siirtymä km kuin toisaalta niitä raskaampia tst-harjoitus km:kin. Jos ajatellaan kohta ajankohtaista A4 malleihin kohdistuvaa raakkausta mitkä puretaan ja mitkä mahdollisesti jatkavat palveluksessa, niin kyllä km määrä/pääaseen laukaukset varmastikkin kertovat eniten siitä mitkä vaunut kannattaa säästää. Yhtäkään vaunua kun ei pitäisi olla täysrempattu ja jos km määrissä on noinkin suuria eroja, niin jos johonkin enemmän ajettuun on vaihdettu esim. uusi voimapaketti tai telat, niin ne kannattaa vain purkaa sieltä varaosiksi. Kyllähän ne palvelus km jossain pitää näkyä, vähemmän ajettu pitäisi ilman muuta olla kokonaisuutena viisaampi jättää ruotuun. Varikoilla on kyllä Saksalainen säntillisyys tietäen varmasti käytössään myös vaunujen juurtajaksaen tarkka huoltohistoria.

Varmaa tietoa vai oma päätelmä? Jotkut vaunut todellakin tiputtelivat sitä öljyä silloin tällöin, mutta ainakaan meillä käytössä olleissa eivät aiheuttaneet käytännön ongelmia. Vaunu ilman kunnon hydrauliikkaa on hyödytön vaunu, joten jos ongelmia esiintyy hydrauliikassa enemmänkin niin innokkuus A6 kauppoihin on ymmärrettävää.

Tämä on foorumin yleinen tapa -> jos joku sattuu kuulemaan siskon, kummin, kaiman miesystävän kautta että jossain vaunussa on ollut vuotoja hydrauliikassa niin koko vaunumalli tuomitaan Saksalaiseksi suihkulähteeksi, paskaksi hankinnaksi tai vähintään Millogin salajuoneksi rahastaa ja ajaa Suomi Natoon tms. -> ja tuomittiinkin silloin vanhalla foorumilla...
 
Ei todellakaan ole mikään ihme pitkän säilyttämisen jälkeen, jos letkut, pumput ja liittimet fuskaavat. Se on käsittääkseni ihan normitouhua. Käytetyn ostajan pitää kyllä siinä olla kartalla ja varmasti on oltukin. Ehkä pieni yllätys venäläisvaunujen jälkeen tuo oli, oletan. Tulee mieleen elävästi eräs case wanhoilta hywiltä ajoilta. Olin opiskeluaikoina pätkätöissä eräällä laskettelurinteellä. Sinne tuli tehdaspakasta tempaistu itävaltalainen tamppari, se oli seistä lohnottanut en muista missä kaksi vuotta. Se oli itävaltalainen suihkulähde. Punainen hydrauliöljy synkronoi hienosti tykkilumen seassa, milloin isompi ruiskaus, milloin pienempi. Säilyttäminen on sellaista. Samahan se on reserviläisenkin kanssa. Varusmiehenä loppusodassa se on tosi peto, taistelija jos mikä, pari kolme inhottavaa säilytysvuotta siviilissä pilaa koko karjun. Se pihisee mäessä ja vuotaakin hikeä kuin emäkallio kultaa Klondykessa, sylki roiskuu ja räkä kirnuaa keuhkoputkissa jo ampumaradalla aseita kohdistettaessa.
 
Henkilökohtaisesti stefa vuotaa jo pahasti, kiitos pitkän säilytyksen reservissä.:p

Ei edes uljas neuvostohydrauliikka ollut suojattu tuotta säilytystä vastaan. Ainakin meille kerrottiin tästä ongelmasta. Tosin T55 oli niin edistyksellinen vaunu, että torninkääntömoottori oli sähköinen.
Joten tuskin ongelma oli tuskin yllätys, ainakaan tekniselle henkilöstölle.
 
Henkilökohtaisesti stefa vuotaa jo pahasti, kiitos pitkän säilytyksen reservissä.:p

Ei edes uljas neuvostohydrauliikka ollut suojattu tuotta säilytystä vastaan. Ainakin meille kerrottiin tästä ongelmasta. Tosin T55 oli niin edistyksellinen vaunu, että torninkääntömoottori oli sähköinen.
Joten tuskin ongelma oli tuskin yllätys, ainakaan tekniselle henkilöstölle.

Alleviivasin. Yllätys se sensijaan tuntuu olevan susi.netin, korjaan, mp-netin traktoristeille, korjaan, tankisteille.
 
Back
Top