Puolustusvoimien ajoneuvo ja juna törmänneet Raaseporissa – useiden pelätään kuolleen

Olen eri mieltä. On käytännössä mahdotonta 18-20v nuoren alkaa arvioimaan tuon tapaisen käskyn laillisuutta. Saati alkaa haastamaan esimiestä sen perusteella. Jos tuohon mentäisiin, pitäisi kaikki varusmiehet ensin kouluttaa melko laajasti laintuntijoiksi. Minkä lisäksi se halvaannuttaisi kaiken toiminnan jos aletaan väittelemään esimerkiksi jokaisen tienylityskäskyn laillisuudesta puhumattakaan monesta muusta tilanteesta jotka voidaan tulkita jonkin lain mukaan laittomaksi.

On aivan valtava ero jättää tottelematta käskyä ampua haavoittuneet tai antautuneet ja kieltäytyä tien ylityksestä. Ei Nurnbergia tai sotarikosoikeudenkäyntejä voi ottaa samaan vertailuun. Myöskään intin ja työelämän vertailu ei ole ihan aiheellista, koska toiminta on niissä sekä juridisesti että käytännön tasolla aivan erilaista.

Mitä tulee tapauksen esimerkinomaisuuteen olen myös täysin eri mieltä. Kukaan ei muista tätä tapausta vuoden kuluttua, tuskin suurin osa kansasta muistaa nykyäänkään. Jos jutussa olisi mukana jotain julkkiksia niin ehkä. Mutta kuka muistaa jonkun Pekka Nobodyn saamaa tai saamatta jäänyttä tuomiota?

Jos olisi haluttu muuttaa toimintakulttuuria niin nimen omaan olisi syytettyjen penkillä pitänyt olla niitä ohjeistusten tekijöitä ja isoja kaluunaherroja. Silloin olisi jotain oppia voinut tullakin. Mutta heidät jätettiin täysin ulos vastuusta. Tämä voi olla teknisesti perusteltua, mutta aivan yhtä hyvin toisinkin olisi voitu toimia.

Koko jutussa haisee hieman sama juttu kuin aikanaan Taipalsaaren tapauksen yhteydessä, jossa penkille joutuivat ylityksen johtaja ja hänen pomonsa. Joilla ei ollut mitään tekemistä tapahtuneen perussyiden kanssa. Kai silloinkin olisi syytetty varusmiehiä jos olisi voitu (ja kyllä siihenkin viitattiin) mutta kun olivat vainajia.
Ole ihan vapaasti eri mieltä. Sinulta vaan jäi kokonaan huomaamatta ettei kyse ollut ollenkaan mielipideasiasta, vaan juridisista faktoista. Niiden mukaan vastuu laittoman käskyn toteuttamisesta nyt vaan kuuluu sen toteuttajalle eikä käskijälle. Lähtökohta on että tuomitaan jos tiesi tai olisi pitänyt tietää että teko oli laiton. En ole ottanut mitään kantaa siihen onko se oikeudenmukaista, vaan siihen että niin juridisesti ottaen tosiasiallisesti on, ja siksi jokaisen kannattaisi se myös tietää ja sisäistää jo ennen inttiin menoa. Jollei sisäistä niin voi joutua kärsimään aika rankastikin, jopa ehdottoman vankeustuomion muodossa.
Intin rauhan ajan ja työelämän vertailu on esimiesten käskyjen toiminnan noudattamisvelvollisuuden osalta juridisesti täsmälleen verrattavissa oleva asia. Toiminnan erilaisuudella ei ole mitään vaikutusta tähän.
Mahdotonta käskyn laillisuuden arviointi ei todellakaan ole, vaikkakin hankalaa koska se vie aikaa, jota ei yleensä ole paljoakaan käytettävissä ellei kyseenalasita käskyä. Itsekin 20 vuotiaana kyseenalaistin käskyn reilut 10 kertaa, eikä yhdestäkään rangaistu minua, koska jokaiselle tapaukselle oli juridisesti pätevä peruste. Yhden kerran toimintani säästi todennäköisesti ihmishenkiä. Tuollaisiin tapauksiin kajoaminen on juuri sitä vastuunottoa mistä pitäisi kunnolla palkita, ja osoittaa toimijan olevan esimiesainesta.
 
Harva 19 vuotias on tarpeeksi kypsä alkamaa mussuttaa takaisin esimiehelle.
Juuri tuosta syystä sen tulisikin olla osana koulutusta, ettei mene ns pupu pöksyyn kun tilanne oikeasti edellyttää alaisen puuttumista käskyjen sisältöön. Oikeastihan suurin osa käytännön tilanteista kuitenkin johtuu kännissä olevista esimiehistä, mikä helpottaa tilanteiden tunnistamista merkittävästi. Mutta se ei tietenkään auta mitään ellei ole kykyä reagoida oikein.
Tämä tasoristeystapaus oli vaan se harvinainen poikkeus jossa kyse ei ollut kännikäskystä, eikä tilanteen tullessa vastaan käskyn antanut esimies ollut enää edes paikalla. Mutta siltikin tulisi kouluttaa selvästi että laki on aina käskyjen yläpuolella rauhan aikana, ja kuskien osalta tietysti tieliikennelaki ja siihen liittyvät asetukset ovat niitä olennaisimpia, joihin muutenkin kunnolla tutustutaan ajokortin saamiseksi. Olisi aivan eri asia osata koko lakikirja ulkoa, ja osata kajota jokaiseen laittomuuteen kuin oman alan olennaisimpiin keskeisiin säännöksiin.
 
Mikäköhän Rappea oikein ajaa tässä?
Oliko jotain henkilökohtaista menetystä taustalla?
Kun vertaa miehen kiinnostusta virkamiesten saamiseksi tuomiolle, tuntuu intressi erikoiselta.
Kerro nyt vielä tarkemmin mistä rikoksesta virkamiehet pitäsi tässä mielestäsi tuomita?
Ja ketkä virkamiehet, PV:n käskijät, tienpitäjät, vaiko ratahallintovirastosta?
Kai se nyt on selvää ettei syyttäjä säädä lakeja eikä asetuksia, eikä voi ketään virkamiestä syyttää jollei sille ole laissa perustetta. Ihmisten oikeustajun perusteella ei nimittäin Rappella ole syyteoikeutta, vaan se vaatii aina lakiin perustuvaa perustetta.
 
Kerro nyt vielä tarkemmin mistä rikoksesta virkamiehet pitäsi tässä mielestäsi tuomita?
Ja ketkä virkamiehet, PV:n käskijät, tienpitäjät, vaiko ratahallintovirastosta?
Kai se nyt on selvää ettei syyttäjä säädä lakeja eikä asetuksia, eikä voi ketään virkamiestä syyttää jollei sille ole laissa perustetta. Ihmisten oikeustajun perusteella ei nimittäin Rappella ole syyteoikeutta, vaan se vaatii aina lakiin perustuvaa perustetta.
No vaikka se virkamies, joka laati ko. päivän harjoitusohjelman, ja valitsi tuon vaarallisen reitin säästä huolimatta, tai vaihtoehtoisesti ei varmistanut, että varuskunnalle tutun vaarallinen tieosuus oli erityiseti saatettu varusmiesten tietoon?
 
What. The. Actual. Fuck.
Jutussa on otsikossa ihan sama virhe kuin tässäkin: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...neen-nuoren-miehen-syytteet/7580412#gs.8u1c4r

Syyttäjä ei vielä valita mitään, vaan hakee lupaa valittaa. Mikäli lupaa ei tule niin ei myöskään pääse valittamaan käräjäoikeuden tuomiosta. Läheskään aina lupaa ei todellakaan myönnetä. Kaikkein pienimmälä todennäköisyydellä mikäli valittamisen syy on siinä että on lopputuloksesta eri mieltä. Mutta mikäli käräjäoikeuden päätöstä ei ole kunnolla perusteltu on luvan saaminen jopa todennäköistä.
 
No vaikka se virkamies, joka laati ko. päivän harjoitusohjelman, ja valitsi tuon vaarallisen reitin säästä huolimatta, tai vaihtoehtoisesti ei varmistanut, että varuskunnalle tutun vaarallinen tieosuus oli erityiseti saatettu varusmiesten tietoon?
Onko jotain näyttöä olemassa siitä että kyseinen virkamies olisi tiennyt että tasoristeyksessä tulee olemaan sakea lumipyry?
Se ei riitä että säätiedotuksessa kenties saattoi niin päätellä, ellei säätietoja todistettavasti oltu seurattu.
Onko jotain näyttöä olemassa siitä että kyseinen virkamies olisi tiennyt että tasoristeyksessä on aina vakava näkyvyysongelma kuorma-autolla ajettaessa?
Ellei kummastakaan ole näyttöä niin mistä rikoksesta pitäisi mielestäsi syyttää ja mihin pykälään perustuen?
 
Ole ihan vapaasti eri mieltä. Sinulta vaan jäi kokonaan huomaamatta ettei kyse ollut ollenkaan mielipideasiasta, vaan juridisista faktoista. Niiden mukaan vastuu laittoman käskyn toteuttamisesta nyt vaan kuuluu sen toteuttajalle eikä käskijälle. Lähtökohta on että tuomitaan jos tiesi tai olisi pitänyt tietää että teko oli laiton. En ole ottanut mitään kantaa siihen onko se oikeudenmukaista, vaan siihen että niin juridisesti ottaen tosiasiallisesti on, ja siksi jokaisen kannattaisi se myös tietää ja sisäistää jo ennen inttiin menoa. Jollei sisäistä niin voi joutua kärsimään aika rankastikin, jopa ehdottoman vankeustuomion muodossa.
Intin rauhan ajan ja työelämän vertailu on esimiesten käskyjen toiminnan noudattamisvelvollisuuden osalta juridisesti täsmälleen verrattavissa oleva asia. Toiminnan erilaisuudella ei ole mitään vaikutusta tähän.
Mahdotonta käskyn laillisuuden arviointi ei todellakaan ole, vaikkakin hankalaa koska se vie aikaa, jota ei yleensä ole paljoakaan käytettävissä ellei kyseenalasita käskyä. Itsekin 20 vuotiaana kyseenalaistin käskyn reilut 10 kertaa, eikä yhdestäkään rangaistu minua, koska jokaiselle tapaukselle oli juridisesti pätevä peruste. Yhden kerran toimintani säästi todennäköisesti ihmishenkiä. Tuollaisiin tapauksiin kajoaminen on juuri sitä vastuunottoa mistä pitäisi kunnolla palkita, ja osoittaa toimijan olevan esimiesainesta.

Kiitos. Käytän oikeuttani olla eri mieltä:).

Tämä asia ei suinkaan ole juridisesti niin selkeä. Toki, jos asiaa katsoo tieliikennelain kannalta, niin asia on selkeä. Kuski on vastuussa. Mutta käskijä ei todellakaan vapaudu vastuusta sillä perustella että hänen käskyään totellaan.

YLPALVO määrittää selkeästi esimiehen ja alaisen vastuut näissä asioissa. Vuoden 2017 YLPALVO määrää selkeästi (kohta 62) että esimies on vastuussa käskynsä seurauksista. Rippumatta siitä, onko käsky itsessään laillinen tai laiton. Samaisen YLPALVO:n kohta 71 toteaa alaisen voivan ja olevan velvoitettu olemaan tottelematta käskyä:

"Jos esimiehen antama käsky on sellainen, että käskynalainen joutuisi selvästi rikkomaan lakia tai palvelusvelvollisuuttaan, hänen on ilmoitettava siitä käskynantajalle. Jos esimies siitä huolimatta toistaa käskynsä, käskynalaisen on kieltäydyttävä täyttämästä sitä."

Oikeus olla tottelematta edellyttää siis selkeää lainrikkomista. Käsky ajaa paikasta A paikkaan B on aika vaikea tulkita selvästi laittomaksi käskyksi. Näin ollen YLPALVO:n mukaan esimies on vastuussa käskynsä seurauksista. Tämä seuraa myös kv-lain Command Responsibility- periaatteesta.

En todellakaan allekirjoita näkemystäsi noiden käskyjen kiistämisestä. Jos mielestäsi johtajuuden merkki on se, kuinka monta käskyä saa kiistettyä "laittomana", niin mikäs siinä. Kapiaiset voidaan sitten alkaa rekryämään oikeustieteellisestä saman tien. Toki koko organisaation toiminta halvaantuu täysin kun jokainen alkaa etsimään virheitä jokaisesta käskystä. Ja niitä kyllä löytyy aina ja joka käskystä kunhan on tarpeeksi hyvä juristi kyseessä.

Jotta organisaatio oppisi jotain, mutta pystyisi toimimaan jatkossakin, tärkeää on osoittaa ylätason päättäjille, että he voivat joutua vastuuseen huonoista käytännöistä ja päätöksistä. Nythän tässä tapauksessa jälleen kerran syy jätetään alimmalle toimijalle ja organisaatio luistelee vastuusta. Juridisesti vastuu voidaan osoittaa PV:n omien säännösten kautta ilman syyttäjiä. Mutta näin ei haluta tehdä. Syykin tähän on selvä. Nimittäin silloin annettaisiin rohkaisua juuri tuohon sinun malliisi, jossa jokainen alkaa omista lähtökohdistaan arvioimaan käskyjä.
 
Voi olla aika korkean kynnyksen takana saada esimiestä vastuuseen toisistaan riippumattomista seikoista. Pitäisi osoittaa tämän tienneen tasoristeyksen olevan poikkeuksellisen vaarallinen. Tämä ei myöskään vapauta kuljettajaa tieliikennelain mukaan tälle kuuluvasta vastuusta.

Enemmänkin mä lähtisin siitä liikkeelle, että vastuullinen taho on RHK, tai nykyään sen nielaissut Liikennevirasto. Tämä oli jo toinen useita henkiä vaatinut onnettomuus samassa tasoristeyksessä, joka sitten melkein heti tämän viimeisimmän jälkeen purettiinkin. RHK:lla on niin tarkat tiedot rataverkosta ja sen tasoristeyksistä, että tietämättömyys tasoristeyksen poikkeuksellisesta vaarallisuudesta edellyttää jo virkavelvollisuuden rikkomista. Kun purkupäätös saatiin näin pian toteutettua, on se näyttöä siitä, ettei purkamiselle olisi aiemminkaan ollut mitään estettä. Sitä ei vain viitsitty tehdä.
 
No vaikka se virkamies, joka laati ko. päivän harjoitusohjelman, ja valitsi tuon vaarallisen reitin säästä huolimatta, tai vaihtoehtoisesti ei varmistanut, että varuskunnalle tutun vaarallinen tieosuus oli erityiseti saatettu varusmiesten tietoon?

Työturvallisuudessa pääsääntö on se että pitää luoda olosuhteet joissa riskit huomioidaan ja niiden toteutuminen vältetään. Samalla logiikalla tässä pitäisi olla tilanne jossa reitti suunnitellaan turvalliseksi ja mm. vartioimattomille tasoristeyksille luodaan käytännöt joilla riskit väistetään. Joku virkakunnan edustaja on selkeästi epäonnistunut ohjeistusta laadittaessa. Merkittävä riski on jäänyt huomioimatta ja siitä on aiheutunut onnettomuus.
 
Jotta organisaatio oppisi jotain, mutta pystyisi toimimaan jatkossakin, tärkeää on osoittaa ylätason päättäjille, että he voivat joutua vastuuseen huonoista käytännöistä ja päätöksistä

Jeps, mutta mites tuon viet käytäntöön taas kerran helpommin sanottu kuin tehty. Mitä enemmän asioita ruohonjuuritasolla alkaa mennä päin reisiä tarkoittaa pakosti sitä, että päätäntävaltaa on ujutettava alemmille tasoille. Täten, kun tätä on tarpeeksi pitkälle viety niin ruohonjuuritasolla voi jättää käskyjä noudattama force majeureen eli ns. ylivoimaiseen esteen eli tässä tapauksessa eriävään informaatioon vedoten. Tässä ei varsinaisesti tulla saavuttamaan mitään optimaalista tasoa auktoriteetin ja vastuun välille vaan osallisten täytyy vedota siihen että koettu ympäristö vaatii siihen sopivat toimenpiteet. Jos näin ei tehdä niin silloin on juurikin tuo mainitsemasi mahdollisten riskien etsintä eli analyysi paralyysi ja mitään päätöksiä ei saada aikaan. Kuten olen aiemmin maininnut toisessa langassa, että tässä mielessä PV:stä on tulossa vanhojen partojen aliupseerikerho jos organisaatio ei halua muuttua toimintaympäristöön nähden oikeilla toimenpiteillä.
 
Kerro nyt vielä tarkemmin mistä rikoksesta virkamiehet pitäsi tässä mielestäsi tuomita?
Ja ketkä virkamiehet, PV:n käskijät, tienpitäjät, vaiko ratahallintovirastosta?
Kai se nyt on selvää ettei syyttäjä säädä lakeja eikä asetuksia, eikä voi ketään virkamiestä syyttää jollei sille ole laissa perustetta. Ihmisten oikeustajun perusteella ei nimittäin Rappella ole syyteoikeutta, vaan se vaatii aina lakiin perustuvaa perustetta.
En tarkoittanut tässä kyseisessä tapauksessa, vaan yleisesti. Pidän erittäin erikoisena, että valtakunnansyyttäjä ajaa tätä juttua näin aktiivisesti. Kun vertaa tilanteita jossa esim. Virkamiehiä on epäilty/syytetty asemansa väärinkäytöksestä, ei vastaavaa intoa syyttää ole nähty.

On kovin erikoista, että tämä poika joka on ollut onnettomuudessa ja ehkä taitamattomuudellaan aiheuttanut onnettomuuden saa korkean tahon huomion.
 
Nyt olisi oiva hetki jollekulle asian kanssa tekemisissä olleen ylemmän upseerin osoittaa johtajuutta ja laittaa tälle täysin kohtuuttomalle nuoren herran kurmoottamiselle loppu. Se tosin vaatisi oman kaulan asettamista vadille, joten en jää pidättämään hengitystäni tässä munattomien virkamiesten luvatussa maassa.
Kerrotko vielä miten PV:n henkilökuntaan kuuluva pysäyttää oikeuskäsittelyn?
 
En tarkoittanut tässä kyseisessä tapauksessa, vaan yleisesti. Pidän erittäin erikoisena, että valtakunnansyyttäjä ajaa tätä juttua näin aktiivisesti. Kun vertaa tilanteita jossa esim. Virkamiehiä on epäilty/syytetty asemansa väärinkäytöksestä, ei vastaavaa intoa syyttää ole nähty.

On kovin erikoista, että tämä poika joka on ollut onnettomuudessa ja ehkä taitamattomuudellaan aiheuttanut onnettomuuden saa korkean tahon huomion.
Enossa tapahtui 2010 kuuden ihmisen kuolemaan johtanut kolari missä sivutieltä kolmion takaa ajoi känniläinen rekan alle.
Rekkakuskia syytettiin muistaakseni kuudesta kuolemantuottamuksesta ja muista rikkeistä jotka kaatui korkeimmassa oikeudessa. Siis syytöntä miestä syytettiin korkeimpaan oikeuteen asti. Jos tämä juttu jätetään tähän on tää kyllä aika merkillistä. Jos jollekulle muulle käy vastaava, että on periaatteessa syyllinen kuin tämä varusmieskuljettaja mutta voi vedota vaan yksinkertaisesti "en nähny" ja homma on sillä on?
 
Kiitos. Käytän oikeuttani olla eri mieltä:).

Tämä asia ei suinkaan ole juridisesti niin selkeä. Toki, jos asiaa katsoo tieliikennelain kannalta, niin asia on selkeä. Kuski on vastuussa. Mutta käskijä ei todellakaan vapaudu vastuusta sillä perustella että hänen käskyään totellaan.

YLPALVO määrittää selkeästi esimiehen ja alaisen vastuut näissä asioissa. Vuoden 2017 YLPALVO määrää selkeästi (kohta 62) että esimies on vastuussa käskynsä seurauksista. Rippumatta siitä, onko käsky itsessään laillinen tai laiton. Samaisen YLPALVO:n kohta 71 toteaa alaisen voivan ja olevan velvoitettu olemaan tottelematta käskyä:

"Jos esimiehen antama käsky on sellainen, että käskynalainen joutuisi selvästi rikkomaan lakia tai palvelusvelvollisuuttaan, hänen on ilmoitettava siitä käskynantajalle. Jos esimies siitä huolimatta toistaa käskynsä, käskynalaisen on kieltäydyttävä täyttämästä sitä."
Hienoa että asia on YLPALVO:ssa huomioitu. Mutta kerrotaanko tuo nykyisin kaikille varusmiespalvelustaan suorittavalla jo alokaskauden alussa? Jollei, niin edellenkin kannatan muutoksia siten, että asia tehdään selväksi mahdollisimman ajoissa. Toisekseen löytyykö lainsäädännöstä § jonka perusteella YLPALVO:n vastaisesta menettelystä voidaan oikeudessa tuomita? Jollei, niin asia lienee sitten joko erillisen sotaoikeuden käsiteltävissä, taikka vain kurinpitomenettelyssä PV:n sisäisesti. Kumpaankaan ei Rappella liene mitään annettavaa. Jos taas § löytyy, niin voinet itsekin saattaa sen vaikka sähköpostilla Rappelle tiedoksi, lehdistön mukaan kun herra ei ole siitä tietoinen, että jotakuta muutakin voisi tapahtuneesta syyttää.

Oikeus olla tottelematta edellyttää siis selkeää lainrikkomista. Käsky ajaa paikasta A paikkaan B on aika vaikea tulkita selvästi laittomaksi käskyksi. Näin ollen YLPALVO:n mukaan esimies on vastuussa käskynsä seurauksista. Tämä seuraa myös kv-lain Command Responsibility- periaatteesta.
Onko sinulla tiedossa että kyseessä oli käsky ajaa paikasta A paikkaan B, mutta reittiin ei otettu kantaa, vai onko se vain oletuksesi?

En todellakaan allekirjoita näkemystäsi noiden käskyjen kiistämisestä. Jos mielestäsi johtajuuden merkki on se, kuinka monta käskyä saa kiistettyä "laittomana", niin mikäs siinä.
Ei tietenkään ole. Johtajuuden merkki on se että uskaltaa jättää käskyjä noudattamatta silloin kun niin tulee menetellä. Tapausten lukumäärä omalta osaltani vain kertoo esimiesten vakavan tunaroinnin määrästä, mikä oli mielestäni aivan kohtuuttoman korkea.


Kapiaiset voidaan sitten alkaa rekryämään oikeustieteellisestä saman tien. Toki koko organisaation toiminta halvaantuu täysin kun jokainen alkaa etsimään virheitä jokaisesta käskystä. Ja niitä kyllä löytyy aina ja joka käskystä kunhan on tarpeeksi hyvä juristi kyseessä.

Jotta organisaatio oppisi jotain, mutta pystyisi toimimaan jatkossakin, tärkeää on osoittaa ylätason päättäjille, että he voivat joutua vastuuseen huonoista käytännöistä ja päätöksistä. Nythän tässä tapauksessa jälleen kerran syy jätetään alimmalle toimijalle ja organisaatio luistelee vastuusta. Juridisesti vastuu voidaan osoittaa PV:n omien säännösten kautta ilman syyttäjiä. Mutta näin ei haluta tehdä. Syykin tähän on selvä. Nimittäin silloin annettaisiin rohkaisua juuri tuohon sinun malliisi, jossa jokainen alkaa omista lähtökohdistaan arvioimaan käskyjä.
Se ei ole minun mallini, että jokaisella on velvollisuus arvioida käskyn laillisuutta ennen sen toteuttamista, vaan juridinen fakta. Tosiasioiden tunnistamiseen rohkaiseminen on täysin eriasia kuin jonkin mallin käyttöönoton rohkaisu. Kese oli edellisestä eikä jälkimmäisestä. On myös täysin eri asia ruveta etsimään virheitä jokaisesta käskystä kuin reagoida toisn sellaisiin käskyihin joiden noudattaminen tuottaisi vakavaa vaaraa hengelle taikka terveydelle. Kaikkea ei vaan voi estää ennakolta turva- tai varomääräyksillä, vaan ne vaativat tapauskohtaista järjenkäyttöä sokean käskyn tottelemisen sijasta, kuten 71 kohta YLPALVO:ssa sinun mukaasi vaatiikin.
 
Toisekseen löytyykö lainsäädännöstä § jonka perusteella YLPALVO:n vastaisesta menettelystä voidaan oikeudessa tuomita?
Tietenkin, RL 45:1:
1 § (16.6.2000/559)
Palvelusrikos

Sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on tuomittava, jollei teosta 11 luvun 9 a §:ssä, 40 luvun 1–3 tai 5 §:ssä tai tässä luvussa erikseen säädetä rangaistusta, palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (4.12.2009/990)
Palvelusrikoksesta tuomitaan myös sotilas,

1) joka on palvelustehtävässä siinä määrin alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alainen, että hänen kykynsä suorittaa palvelusta on alentunut, tai

2) joka hankkiakseen itselleen vapautuksen, loman tai muun helpotuksen palveluksesta vioittaa itseään, vahingoittaa terveyttään tai sitä yrittää taikka sanotussa tarkoituksessa esittää valheellisen tiedon.
 
Hienoa että asia on YLPALVO:ssa huomioitu. Mutta kerrotaanko tuo nykyisin kaikille varusmiespalvelustaan suorittavalla jo alokaskauden alussa? Jollei, niin edellenkin kannatan muutoksia siten, että asia tehdään selväksi mahdollisimman ajoissa. Toisekseen löytyykö lainsäädännöstä § jonka perusteella YLPALVO:n vastaisesta menettelystä voidaan oikeudessa tuomita? Jollei, niin asia lienee sitten joko erillisen sotaoikeuden käsiteltävissä, taikka vain kurinpitomenettelyssä PV:n sisäisesti. Kumpaankaan ei Rappella liene mitään annettavaa. Jos taas § löytyy, niin voinet itsekin saattaa sen vaikka sähköpostilla Rappelle tiedoksi, lehdistön mukaan kun herra ei ole siitä tietoinen, että jotakuta muutakin voisi tapahtuneesta syyttää.


Onko sinulla tiedossa että kyseessä oli käsky ajaa paikasta A paikkaan B, mutta reittiin ei otettu kantaa, vai onko se vain oletuksesi?


Ei tietenkään ole. Johtajuuden merkki on se että uskaltaa jättää käskyjä noudattamatta silloin kun niin tulee menetellä. Tapausten lukumäärä omalta osaltani vain kertoo esimiesten vakavan tunaroinnin määrästä, mikä oli mielestäni aivan kohtuuttoman korkea.


Se ei ole minun mallini, että jokaisella on velvollisuus arvioida käskyn laillisuutta ennen sen toteuttamista, vaan juridinen fakta. Tosiasioiden tunnistamiseen rohkaiseminen on täysin eriasia kuin jonkin mallin käyttöönoton rohkaisu. Kese oli edellisestä eikä jälkimmäisestä. On myös täysin eri asia ruveta etsimään virheitä jokaisesta käskystä kuin reagoida toisn sellaisiin käskyihin joiden noudattaminen tuottaisi vakavaa vaaraa hengelle taikka terveydelle. Kaikkea ei vaan voi estää ennakolta turva- tai varomääräyksillä, vaan ne vaativat tapauskohtaista järjenkäyttöä sokean käskyn tottelemisen sijasta, kuten 71 kohta YLPALVO:ssa sinun mukaasi vaatiikin.

@J0h1F jo tuossa ehtikin, joskin itse vetoaisin saman rikoslain 45. luvun 16§ tai 17§. Eli esimiesaseman väärinkäyttö tai törkeä väärinkäyttö.

Kyllä pykäliä löytyy. Se, mitä ei löydy, on halu lähteä koeponnistamaan tuota asiaa. Halua ei löydy tietenkään PV:ltä sen enempää kuin Rappeltakaan.

Tuo reitti oli vain esimerkki. Mutta pykälien mukaan se ei ole olennaista otettiinko reittiin kantaa paitsi jos kyseisen reitin käyttö oli nimenomaisesti kielletty.

Mitä tulee käskyjen laillisuuden arviointiin. Niin. Sinulla on ollut poikkeuksellinen tuuri että olet törmännyt yli 10 kertaa käskyihin, jotka laittomasti ovat vaarantaneet turvallisuuden niin selkeästi, että olet joutunut kieltäytymään tottelemasta. Toivottavasti seuranneissa oikeuskäsittelyissä vastuulliset saivat mitä ansaitsivat.
 
Back
Top