Sako
Eversti
Jep. Mutta toimeksianto taitaa olla salaisuus, joten parempaa ei ole tarjolla.
Puolustusvoimien seuraavan taistelukiväärin kaliiperi ja ominaisuudet
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
En tiedä liekkö kukaan hirtorian aikana valittanut taistelussa että vittu kun on liikaa patruunoita...
J0h1F
Ylipäällikkö
Siksi olisikin hyvä hankkia vaikkapa 7,62x51 Negev NG7:t (nimikehän olisi varmaankin 7.62 KK Negev) tärkeämmille joukoille konekivääreiksi, PKM:t voisi sitten siirtää alempana nokkimisjärjestyksessä oleville joukoille. Siis vaikkapa niille, joiden varustukseen M23 ei kuulu; niille taas, joille kuuluu, niin Negevit.
Yhdessä vaiheessa ainakin liikkui varsin vahvaa huhua siitä, että Sako olisi pyöräyttelemässä RK-muovilippaidensa uuden tilauserän valmistamista käyntiin. Tässä taustalla mm. Magpulin lippaiden toteaminen kelvottomiksi PV:n käytössä.Saahan sitä toivoa. SA-kaupoissakin on myyty peltilippaita pois ajat sitten, eli niistä oli jossakin kirjanpidossa ylijäämää. Kun rynkkyjä alkujaankaan tuskin on tilattu tehtaalta 10 lippaalla, niin nuo kv-kenttien loadoutit saattavat jäädä haaveeksi. Varallekin pitäisi vielä jäädä jotakin taistelussa katoavien ja vaurioituvien tilalle...
No, innokas ressu tilaa Brownellsista vinon pinon 10 ptr lippaita, koska 10 ptr lipas on parempi kuin ei lipasta lainkaan.
USA:n uusi 6,8x51 ei tarjoa mitään sellaista, mikä oikeuttaisi sen hankinnan meille. Se ei kuitenkaan peruspatruunallaan läpäise nelostason levyjä, eikä pidemmästä vaikutusmatkasta ole meidän olosuhteissamme rivijääkärille hyötyä (kun mekanisoitua joukkoa ei kuitenkaan kannata kevyellä jalkaväellä lähteä 150 metriä kauempaa haastamaan, jos vain saa itse valita). Patruunoiden raskaus, aseiden kuluminen ja kalleus, kova rekyyli ym. ovat niin reilusti vastaan siihen siirtymistä.
Sinänsä joku 6.8 SPC (6,8x43) tai 6,5x39 (tai 6.5 Grendel, sen ongelmana toki yhteensopimattomuus järkevien lippaiden kanssa, toisin kuin 6,5x39:llä) olisivat mielenkiintoisia vaihtoehtoja, mutta niitä ei missään ole otettu laajemmin käyttöön.
Sako
Eversti
Sitä on kuulemma valitettu, että ei oo kunnon vehkeitä ja lyöty halkoa telaketjujen väliin sekä polttopulloa tornin juureen.
Huhta
Greatest Leader
Niin, on fiksumpaa ottaa toinen tai kolmas KES kantoon sen sijaan että ottaisi lisää patruunoita. Varsinkin, kun muistetaan jalkaväen vähäinen määrä venäläisessä BTG:ssä.
Monimutkaisia kysymyksiä kyllä. Tilanteenmukaisesti taitaisi mennä loadoutit, sikäli kuin tilanteita pystyy ennakoimaan.
Onko meillä mahdollisuutta päästä yhteisymmärrykseen mikä olisi paras luoti, ennenkuin päätetään hylsyn koosta? Itse en liputa kevyiden puolesta, 150 - 250 125 - 215+ gr haarukan puolesta liputan. 223 tuo tekee tiukkaa. 556sen yläpäässä on 125gr mahdollinen, 6.5 on paljon enemmän tilaa, 7.62sessa 125 gr on kevyt.
Viimeksi muokattu:
Huhta
Greatest Leader
Ei. Hylsy (ruudin määrä) vaikuttaa kokonaisuuteen dramaattisesti. Vrt. 7,62x51 ja 7,62x39. Ensimmäinen on etevä kaliberi, jälkimmäinen ei sitten niinkään. (Eikä nyt aleta viisastelemaan tuuman tuhannesosien eroista luodin halkaisijassa tai muutamasta kymmenestä grainista, kiitos.)
Et kerro miksi, mutta vauhtia on reippaasti enemmän ensimmäisessä kuin jälkimmäisessä. Onko meillä kykyä päästä yhteisymmärrykseen normi vauhdista joka ammukselle halutaan?
Huhta
Greatest Leader
Lentoradan pitää olla laakea, kuten NATO-kalibereissa. Ei voi olla sellainen lumipallonheittokaliberi kuin 7,62x39.
MeriTJ
Ylipäällikkö
V0 +900m/s on sellainen hyvä minimitaso, mielummin tonnin tuntumaan.
eli joku 2000 - 3000 ft/s tai 900+ m/s niinkuin jenkit sen määrittelevät. Olen ihmetellyt miksi Natolla ei ole standardia mikä mitoittaisi sotilaskalibeereja. On vain asioita jotka on sopimusten mitoissa, mutta sitten kun katsot kehitystä ja ymmärräystä ballistiikan ympärillä, niin nopeus takaa laakeutta ja läpäisyä. Mutta välillä sitä läpäisyä on liikaakin. Itseasiassa homma on mennyt tieteelliseltä kantiltakin niin että tietyt arvot takaavat tuloksen. Ja lopputuloksen sitten takaa luoti ja miten se on rakennettu. Fysiikka on selkeä, ja siinä pitäisi olla ne lait rajoittamassa mikä on mikä, eikä sen takia että joku laki sanoo että ase x on soo koska kehitys on kehitystä, siviili on omassa mielessä näyttää sotilaallisemmalta mutta funktioltaan ei takaa sitä.
Itselataajat pystyvät hifistelemään lautausten suhteen, ja menemään äärirajojen ulkopuolelle, kuin jaossa oleva sotilaskalibeeri. Kehitys näyttää että on monta mielenkiintoista ja osa niistä on erityisen soveltuvia sotilastarkoitukseen kuin normi, tässä lukossa olemme kalibeeri, koska laki sanoo niin. Mutta jos laki sanoisi että esim jonkin tietyn ominaisuuden takia se on sotilaskalibeeri, ja sen rikollisessa käytössä on seurauksia jne niin se olisi myös paljon helpompi käsitellä, koska se avaisi valtiolliselle mahdollisuuden nopealle kehitykselle sekä testauksella, kuin vuosikymmenniksi yhteen asiaan jämähtäminen.
Eikä sovi unohtaa vakautta sivusuunnassa tai joulemäärää kohteessa.
Einomies1
Respected Leader
Tämä. Olen itse vanhan koulukunnan opeilla 90-luvulla opetettu ampumaan tähdättyjä laukauksia ja yllätyksissä yhdenaikaisesti laaki ja vainaa. Jääkäriopeilla syöksyn jälkeen ammuttiin pari laukausta ja sitten liikkeelle.
Nykymenosta en tiedä, mutta kun katselin taannoin Afganistaniin koulutettavien suomalaisten koulutusta niin siinä oli hieman spray-and-pray meinikiä. Tuntui että paukuteltiin aikalailla enemmän. Ymmärrän kyllä että tavoitteena oli saada tuliylivoima ja pitää vastapuolen päät alhaalla, mutta se kuluttaa turkasesti ammuksia. Se on ilmeisesti opittu NATO-liittolaisilta ja erityisesti USA:a?
En ole koskaan taistelua nähnyt niin en osaa sanoa että kumpi on toimivampi taistelutaktiikka. Tiestysti a-tarvikkeen määrä ratkaisee paljon.
kimmo.j
Respected Leader
Molemmille lienee paikkansa, mutta aika on mennyt ohi perisuomalaisesta tasapäistämis ajattelusta jossa kaikille annetaan kompromissi työkalu.
Käsitin, että ajatus on että, niitä tarkkoja laukauksia varten on tulossa ne uudet Sakot ja muut ylläpitävät sitä tuliylivoimaa.
Huhta
Greatest Leader
Tuliylivoiman kannalta KK lienee ylivoimainen ase - lippaan/vyön koko, hallittavuus sarjatulella, paksumpi piippu. Siispä kysyn sitä samaa mitä joskus aiemminkin, eli pitäisikö KK:n olla pienikaliberinen ja ryhmän muiden aseiden järeämpiä? Eli siis kevyt konekivääri (5.56 NATO) ja rynkkyjen sijaan sijaan muille "battle rifle" tai DMR (7.62 NATO).
Kuitenkaan tämä ei ole näkynyt hankinnoissa, vaan Suomessa päädyttiin hankkimaan PKM:ää KvKK:n tilalle. Onko tälle kenties jokin kustannuksiin perustuva oikeutus? Esim. venäläinen ampumatarvike on halvempaa kuin pienempikaliberinen kotimainen?
kimmo.j
Respected Leader
Onko jossain menty tällaiseen suuntaan?
Huhta
Greatest Leader
Esim. yhdysvaltain armeijan jalkaväkiryhmä, jossa konekiväärinä on nimenomaan M249 SAW kaliberissa 5.56 NATO. Toki jo joukkueessa on erikseen aseryhmä varustettuna kahdella M240:llä (7.62 NATO). Tai merijalkaväki, jossa M240 löytyy vasta komppaniatasolta.
U.S. Army Light Rifle Company (2012-Present)
An overview of the current U.S. Army light rifle company.
www.battleorder.org
Organization of the United States Marine Corps - Wikipedia
Joka tapauksessa minun on hieman vaikea ymmärtää ajatusta, että KK:n pitäisi ampua pitkää kiväärinpatruunaa. Jos KK:n osumat tulevat nimenomaan massamaisesta tulenkäytöstä, niin miksi pitkä kiväärinpatruuna, joka leikkaa mukana kannettavaa patruunamäärää? Jos ryhmässä olisi useita DMR-kivääreitä, niin niillä pystyttäisiin varmasti hoitamaan ne suojien takana piileskelevät viholliset siinä missä nykyään konekiväärillä. Luultavasti jopa paremmin, koska KK:n suurella patruunakulutuksella joudutaan helposti tinkimään ampumatarvikkeen ominaisuuksista (jotta kustannukset pysyvät kurissa) ja koska vyön vaihtaminen on hitaamman puoleista. Sen sijaan vähemmän laukauksia ampuvalle DMR-miehelle olisi helpompi jakaa parempia ja kalliimpia patruunoita, jos ei perusampumatarvikkeena, niin esim. yksi-kaksi lipasta parhaita volframiydinluotisia patruunoita. Niillä voisi sitten läpäistä jopa kevyesti panssaroitujen ajoneuvojen kylkiä.