Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Minä olen edelleen vahvasti sitä mieltä että isolla osalla joukoista ei ole tarkoitus pysyä vihollisen kärjen liikkeiden mukana vaan niitä tappiota tuotetaan sille hyökkääjän joukolle joka omalle vastuualueelle vuorollaan etenee. Kun vihollisen kärki etenee, niin se vain siirtyy uusien "palluroiden" sekaan ja perässä tulevat joukot tulevat edellisten "palluroiden" vastuualueelle. Pääurat joille hyökkääjä todennäköisesti pakkautuu on aika hyvin tiedossa, omien joukkojen ei tarvi kuin sijoittautua sopivasti näiden urien liepeille ja puolustaa/miinoittaa pienemmät sivuille versovat tiestöt tukkoon parhaaksi katsomallaan tavalla ja näin suojata oma "syvyys".
Omalla vastuualueella iskevät osat kykenevät väistämään epäsuoraa ja liikkumaan uusiin asemiin aika pitkälti jalkaisinkin (puhutaan siis tod.näköisemmin parin km siirtymistä kuin kymmenistä km:stä), huolto/täydennykset suoritetaan varmasti jollain moottorilla mutta tällöinkin puhutaan yksittäisistä ajoneuvoista (ei todellakan mistään ajoneuvorivistöistä). Epäsuoran kantaman pitäisi riittää ihan kelvollisesti tukemaan vastuualueen joka kolkkaa ilman että asemia tarvii vaihtaa, epäsuoran hajautuksella poistetaan tarve asemien vaihtoon joka tulitehtävän välissä.
Tämä kaikki pätee erityisesti etelässä jossa tieverkkoa riittää pääurien sivustoilla. Pohjoiseen onkin ymmärtääkseni suunniteltu esim. teka-liikkuvuudella varustettuja osastoja. Toki osa joukoista myös etelässä varustetaan liikkuvammiksi.
Lyhyesti ja ytimekkäästi:
Ei siis yritetä pysyä kärkipataljoonan liikkeiden mukana vaihtamalla paikkaa sen perässä joka toinen tunti vaan ehkä enemmänkin pysytellään luokkaa divisioonan liikkeiden mukana jolloin paikkaa vaihdetaan ajoneuvokyydillä luokkaa muutaman vrk välein riippuen siitä miten suurempi tilanne kartalla kehittyy.
Entäs jos vastapuoli ei tähän suostu? Päättävätkin tulla vähintään 20 kilometriä leveänä kiilana kaikki ryteiköt kyntäen. Etenemisen tahdissa osa kärjestä kääntyy aina kiilan reunojen suojaksi ja kaivautuu. Takaa työntyy kiilaa pitkin uutta joukkoa kärkeen. Kärjelle avataan ura suruttomalla epäsuoran käytöllä ja perinteisellä rintamahyökkäyksellä.
Meillä on vastaan laittamassa ripoteltuja joukkoja ja hajasijoitettuja raskaita aseita. Jalkaväki saa vähän nirhastua päälle vyöryvää hyökkääjää ja miinat vievät oman osansa. Raskaat aseet tekevät ehkä jotakin kiusaa, mutta vastineeksi ne useimmiten menetetään vastapuolen päivittäin etenemältä matkalta.
Hyökkäyskiilan sivustoille jääneet raskaat aseet eivät juurikaan kykene tukemaan keskitetyllä tulella, koska kantama ei riitä ja huolto ei kulje. Kiilan sivustaa vasten rynnistävää komppaniaa tai pataljoonaa voidaan ehkä tukea muutaman patteriston iskulla, mutta se on niukka apu, kun vastassa on panssarien tukema kaivautunut jalkaväki. Sivustojen nirhiminen saattaakin olla meille vihollista tappiollisempaa touhua.
Vihollisen hyökkäyskiilan keskelle kantaa harva ase. Ja vaikka kantaisikin, ei siitä ole merkittävää apua ilman tulenjohtajia.